Me eletään

yhä. Vaikkei meistä ole kuulunutkaan. Ei ole, koska koirarintamalla ei mitään uutta. :) Eletty ihan taviselämää. Sellasta, mitä suurin osa koirista elää. Käyty lenkillä, makoiltu soffalla jne. Enkä ole sit siitä raportoinut. :) Lisäks Hulda on ollut kipeänä vatsastaan ja on nyt antibioottikuurilla. Se on vienyt mun voimavaroja aika lailla. Nyt kuitenkin valo näkyy tunnelissa jo kirkkaammin, myös koirien iloksi. :) Ja kiitos perseellepotkimisesta Piaa, mä menin sunnuntaina katsomaan Jennin kurssia Myrtti kainalossa. Ihan vaan hetkeksi, sillä olin saanut rintatukoksen jo toista kertaa ja se kipeytyi niin hemmetisti, että piti lähteä kesken kotiin.. onneksi lauksesi itekseen yön aikana. Huh. On meinaan veemäinen olotila.. kipeä!! No joo, mutta tuon visiitin myötä tuli Kuuttilan Katin kanssa puhe, että mölliryhmästään on jäänyt kaksi koiraa pois. Siitä sit puhelu Lagun koulutusvastaavalle ja päästiin loppukurssiksi -viisi kertaa- Myrtin kanssa ryhmään! :) Eka kerta oli eilen ja voi että!!!! Mulla on käsissäni NIIIIIIIIIN hieno agikoira. Muu käytös oli ala-arvoista: koetti syödä kolme muuta koiraa, mutta jos sitä ei lasketa, niin mä leijun tällä viikon. Ens treeneihin.. :D Ja jos Kati luet tätä, niin mä en kehdannut sanoa, että Myrtti on mennyt viimeksi joulukuussa agia ja sillon, YHDEN kerran on menty rimojen kanssa kaks hyppyä.. :D!!! Onneks se on luonnonlahjakkuus!! :) (omakehu haisee niin, et pitänee tuulettaa). Tottakai tuli kämmiä, kiersi ekaa hyppyä ja kiisi ulkokautta ohi kurvissa, mutta siitä en välitä pätkääkään. Se meni miljoonaa, työmotivaatio ja moottori on niin kohdillaan, että mä hymyilen nytkin itekseni täällä. :) Kiitos Mypa. Ja niin mä ilmotin sen nyt jonoon seuraaville kursseille ja.. tadaa... myös Särön ja mut!! :) Tony kun tuumas eilen mun tullessa treeneistä, että kuulostaa hyvälle, pian hän ottaakin tuon Myrtin ohjaukseensa. Kun opetat sille ensin esteet.. Ja niinhän mon puhuttu. Mut katotaan.. :D

Tää oli siis omakehukirjoitus. Mut sallikaa se mulle. Mä herään pitkiltä talviunilta agin suhteen ja tarvin tätä balsamia käynnistyäkseni. KAtkeransuloista kyllä, Myrtti tuntuu ihan samalta, kuin edellinen Oikea Agikoirani.. punainen, pieni ja lentävä.. samat alkuvirheet, sama palo, sama hihantappaminen.. aika näyttää. Mut bittersweat oli mun fiilis eilen, pakkasessa kotiinkävellessä pienen koiran tuijottaessa mua, häntä heiluen ja silmät kiiltäen. Samalla lailla joku muu aikanaan käveli.. piti usuttaa kauemmas välillä.. en tiä. En tietenkään saa toista samanlaista kaveria, enkä edes sitä halua. Mutta pelottavan samalta tuntui. Ja samalla niin tutulta ja hyvältä. :´) Mun taitaa olla yhä aika kova ikävä.

ps: hempeä kausi näkyy myös uudessa blogin taustassa.. kevättä ilmassa vissiin..