Crufts

nähty ja käyty, jaloissa tuntee että on käyty.. tiiättehän sen "huomenna mennään Korkeasaareen-biisin"? No joo. Mutta meillä oli siis ÄÄRIMMÄISEN vivahteikas reissu. Ja mä panen tähän nyt piiiitkän matkaraportin muistojen arkkuun, joten jotka ei jaksa pitkää tekstiä lukea, niin heissulivei: palataan taas! :) Toivottavasti ne, jotka jaksaa lukea, saa edes pirauksen samaa fiilistä, mitä meille tää reissu tarjoili. Mut palaamme alkuun.. Once there was a time.. ;)

Tony ajoi mut ke aamuna seitsemäksi Vaasan lentokentälle, missä meillä oli Pian (Sleepless) kanssa treffit. Mulla oli brand new, limenvihreä ISO matkalaukku mukana, josta Pia repi ensimmäisen ilon: oli muka NIIN iso.. hah! :D Pyysin, että täti laittaa meidän laukut suoraan jo Lontooseen saakka: ei tarvitsis kuskailla laukkua Hesan kentällä enää. Homma selevä. Päästiin sit koneella Helsinkiin ja harhailtiin siellä hyvä tovi: kenttä on muuttunut ja SAS-Blue1:n koneet lähti ihan eri paikasta, kuin oletettiin.. No ei siinä vielä mitään: onneksi uskoimme neljännen ohikävelyn jälkeen, että tuonne siipeen on mentävä.. mahtoi siinä muutama virkailija ihmetellä, kun kävelimme sen neljä kertaa ohi.. edestaas.. Soitettiin Miinalle (Minitiimin) ja neuvottiin suoraan oikeaan terminaaliin ja hyvä niin: Miina olis mennyt kanssa harhaan. Kun Miina sit tuli paikalle, soi Pian puhelin. Pia katto, että vieras numero, mut päätti vastata viimeisen kerran kotimaassa.. ja hyvä niin.. :D Blue1lta soitettiin: yksi orpo matkalaukku kiersi hihnaa ja laukussa Pian tiedot.. ONNEKSI Pia vastas ja löysi laukkunsa sekä sai sen Lontoon koneeseen.. olis ollut paska mäihä, jos laukku olis jäänyt Helsinki-Vantaalle ja pahimmissa skenarioissa mennyt tuhottavaksi pommiuhan nimissä.. heh; nyt jo nauratta.. :D!! No jännäsin sit, missä mun laukku menee.. onneksi ootti mua Londonissa.

Sit seuraava miinus. Päästiin jopa koneeseen saakka, istuttiin siellä turvavöissä ja sit: kapteeni kuulutti, että jossain vempaimessa (generaattori?) on vikaa.. selvis, että "vika on niin vakava, ettei sitä voida korjata vaan se vaihdetaan". Kokonaisuudessaan lähdettiin neljä tuntia myöhässä. Lentoyhtiö kuulutti takaisin lähtöaulaan palattuamme, että saadaan jotkut "ravintolipukkeet" luukulta hyvitykseksi ja menimme sitten niitä jonottamaan. Koska jono oli PITKÄ ja se ei liikkunut pätkääkään meidän odotusaikana (samalla luukulla selvitettiin jatkolentojen kusemista), niin päätettiin, ettei "mokomien kaffilipukkeiden" takia enää jonoteta. Mentiin ja ostettiin sit ruuat ihan omaan piikkiin. Ja kuulimme, että lipukkeilla olisi saanut ruuat. Hienoa..

No, vihdoin ja viimein päästiin sit koneeseen ja matkaan. Samassa koneessa oli paljon Cruftsiin menijöitä ja oli siellä tuttujakin: Axi, Siw, Karonen ja Kukkamäki-nelikko: kaikki shelttikasvattajia ja "nimiä" näissä piireissä. Pieni on Suomi ja maailma. :) Matka sujui sit hilpeissä merkeissä: hihitettiin Miinan ja Pian kanssa moneen otteeseen ja montaa juttua. Tunnelma oli muuttunut iloiseksi alun kankeudesta huolimatta. Päästiin vihdoin Lontooseen, saimme kaikkien matkalaukut (HUH) ja löysimme ihka oikeat junatkin! Jee.. Meillä oli elokuussa varattu hotellihuone ja junassa tarkistettiin, että mihin menessä piti mennä kirjautumaan sisään. Koneen myöhästyminen meinasi saada aikataulun tiukaksi, mutta ei onneksi liian myöhäiseksi. Junamatkalla uni tuli väkisin: päivä oli ollut pitkä ja aikaero oli kuitenkin 2h: uniaika olisi jo ollut kovasti.. :) Nooh, Birminghamin asemalla pääsimme taksiin, osasimme antaa oikean osoitteen ja pääsimme hotellille nro yksi. Sille elokuussa varatulle. Pääsimme sisään, annoin vastaanottoon varauslappumme ja-- tattadaa-- "I have been trying to reach you for six months.." arvaatte varmaan loput?! MEILLÄ EI OLLUT HUONETTA!! Se oli tuplabuukattu!! Siinä loppu huumori. Mä olin IHAN hajalla ja sanoin, etten ole saanut puheluita enkä sähköposteja.. ja oon yhä siitä saletti. Mut minkäs teet.. Miinan naama, mun naama ja Pian naama.. olisitte nähneet ne!! Ei olis tullut mieleenkään tulla veettuileen.. :D!! No, setä sit katteli kaiketi samaa, kun yhtäkkiä tuumas, että täksi yöksi meille onkin huone. Mut ei sit enää seuraavaksi. Vei meidät huoneeseen, missä oli parivuode ja yks lisävuode. Mä menin lisävuoteeseen ja voi tsiisus mikä kuoppa mun sängyssä oli! Jouset paskana ja silleen. Oven alta paisto valot huoneeseen ja mä tukin sinne pyyhkeen.. Pian matkalaukku oli hajonnut sisäpuolelta ja Miinan kamerasta oli näyttö paskana myöskin. Että ihan ei alennut hienosti meidän reissu. Sanotaanko, että käyrä meni miinuksella ja pahasti.

Aamu valkeni, mentiin aamiaiselle ja setä vastaanotossa taputteli mua ja kyseli, että onko kaikki ok. No mitä siihen sanot?! Että ei oo, haista peeaaäskooaa? Sanoi, että koettaa ettiä meille huonetta muualta. Syötiin ja pakattiin; oli pakko lähteä Cruftsiin jos meinas haluta nähdä shelttejä. Pyysin, että tilaa meille taksin. Setä tuli sit vielä ulos meidän odotellessa taksia ja selitteli yhä: sanoi myös, että jos täksi yhdeksi yöksi saadaan yösija, niin jatkossa voi ottaa meidät vaikka kotiinsa! Just joo: sitähän me haluttiin. Kovasti. Taksi tuli: ihana harmaahapsinen setä mustalla "enkkutaksilla" ja kuski kysyi, että "oletteko te ne kolme raukkaa, joilla ei ole huonetta?".. heh heh.. joo joo. Oltiinhan me. Setä sit oli päättänyt, että käyttää meidät jokaisella hotellilla matkan varrella: saadaan käydä kysymässä huonetta. Miina meni ekaan paikkaan kysymään ja ystävällinen taksikuski sanoi, että tuntee jonkun, jolla on bed and breakfast-paikka ja voi soittaa sillekin, jossei tärppää. Mut HUH: tärppäs! :) Pääsimme n. 1km päähän NECstä ja huone oli 100 kertaa edellistä siistimpi ja parempi! Jee!! :) Hieman valoa tunneliin.. Hotellin respan täti oli sanonut, että jos hotelli tekee tuplabuukkauksen, on SE velvollinen etsiin meille uuden yöpaikan.. joten siksikin ehkä hotellin aa setä oli niin aulis ottaan meidät kotiinsa.. houp sou.. :D

Päästiin siis vihdoin Cruftsiin ja mä olin ihan liekeissä! :D Kojujakojujakojuja ja shelttejä, joista 95% oli soopeleita.. :D! Pia oli ihan fiiliksissä.. *vitsivitsi*.. :D! No joo. Mutta shelttikehä siis alkoi ja luokkia oli toistakymmentä: oltiin ihan pihalla siitä, miten ne meni yms. Miinuksena oli, että urokset ja nartut meni samaan aikaan: ei pystytty seuraamaan kuin toista. Päädyimme yksimielisesti uroksiin. Narttuja en nähnyt voittajaa lukuun ottamatta lainkaan. Harmitti vähän! Mutta sitten se "kumma osuus": mä vähän petyin! :( Taso oli tosi kirjava ja TOSI hienoja koiria oli kourallinen. Mä väitän pokkana, että JOS olis lähdetty tuomaan ihan alkuperäsen suunnitelman mukaan Säröä ja Nunoa näyttelyyn, niin ei olis yhtään tarvinnut hävetä: monen monta koiraa oli paaaaaljon huonolaatuisempaa esillä. Mut samaan hengenvetoon sanon, että hyvä ettei tuotu. Oli tää paljon "rennompi" reissu ilman huolta koirista.. Ei ollut ihan iisiä siellä se koiran kanssa eläminen.. En tykännyt ROP-koirasta enkä ns VSP-koirasta. En tykännyt monesta muustakaan luokkavoittajasta, mutta pieni ilo tuli siitä, että kesän lainasulho Howard oli "pu2" (vaikkei siellä ole peeuu-luokkaa, mut se oli se: varaserti ja urosten toinen)! Voitti open classin ja sai siis sen varasertin sekä mainetta ja kunniaa, vaikka oli IHAN karvaton! :) Muutama helmi oli joukossa ja Miinan ohjelmaan kirjailin kommentteja: hyviä ja huonoja. Mut yksikään uros ei ollut sellainen, jonka haluaisin yhdistää omiini.. ei sillä, että olisin siellä uroksia "sillä silmällä" katsellut, mutta jos joku olisi puhutellut ihan sikana, niin ehkä niin olisi voinut käydä. Nyt ei käynyt. Miina räpsi liki 800 kuvaa paskanäyttöisellä kameralla: kuvista ei tiennyt laikaan, onnistuiko ne vaiko ei. Mitään ei nähnyt näytöstä.. jee.. Perälän Harri oli myös paikalla ja jutusteli pitkään ja moneen otteeseen Miinan kanssa. Myös BumtsiBum Anne ja Hilppa olivat paikalla, joten kommentteja pystyi vaihteleen på finska. :) Kerrankin .. :D!

No, se siitä päivästä ja sit seuraavaan: pe oli shoppailupäivä Cruftsissa. Alla muutama kuva siitä:

Pronssikoirapatsaita, jotka oli TOSI hienoja, mutta painoi ihan liikaa edes harkittavaksi lentokoneeseen. Lisäksi siellä ei (onneksi?) ollut yhtään shelttiä. :)

Tässä näkyy kojuja: niitä oli vieri vieressä, paljon ja erilaisia. Aah.. :)

Tässä Miina ja Pia lelukoirakojulla: niitäkin oli jos jonkimoisia.

No joo. Mutta osteltiin siis jotakin pientä; kukaan ei sortunut suuriin shoppailuihin. Mä ostin pari sitruunapantaa (tuolla ne maksoivat 32 puntaa, kotosuomessa n.105 egeä). Kivat tuliaiset koirille.. ;) Lisäksi mä ostin yhden lampaannahkaisen vetolelun; pallo päässä, toisessa päässä kahva ja keskellä karvaa ja nahkaa. Muuta en sit shopannutkaan.. käsittämätöntä!!

Pienet itkut tirautettiin kaikki kolme, kun satuimme katsomaan pätkän tokoesitystä, missä joukko koiria teki samaan aikaan tokoa ohjaajineen musiikin tahtiin.. Liikuttavan hienoa!! Ja liikuttavaa, kun kaikki niin liikutuimme.. :) Herkkikset. Se päivä meni siis kulkiessa kaikki viisi hallia, ihmetellessä tuota meininkiä ja ostoskojujen määrää. Aika lailla samaa kamaa oli joka hallissa myynnissä ja sanotaan, että jos tilaa ja rahaa olisi ollut enemmän, niin makuualustoja jne. olisi kandennut kotiin tuoda. Ne "olivat imaisia". Lähes.

Lauantaiaamuna sit nokka kohti Lontoota ja uutta hotellia.. jännitti.. ;) Eikä suotta.. Voi tsiisus! Jos se ensimmäinen hotelli oli hirveä, niin tää oli se potenssiin kuus. IHAN karsea. Mentiin hotelliin aikaisin aamulla: kysyttiin, voidaanko jättää sinne laukut, kun sisään pääsi vasta yhdeltä. Meille sattui "iloksi" mukavitsikäs hotellipoika, joka sanoi, ettei se käy. Kysyi, miksei voida heittää laukkuja ulos ynnä muuta omasta mielestään niin hauskaa ja meistä niin ärsyttävää juuri sillä hetkellä. Päästiin kuitenkin huoneeseen ja VOI ELÄMÄ!! Me ei voitu enää, kuin nauraa. Huone oli pieni kuin pyyn silmä, siellä oli 12o-leveä parisänky, yksi lisävuode ja ei muuta. Huoneen seinässä oli kaksi koloa: toisen oven takana oli pytty ja toisen takana suihku. Kun siellä kumartui, osui perse seinään. Jee... Ja piste i:n päällä (mun uus iskulause) oli se, että metro meni pään päältä muutaman minuutin välein.. jee... :D!! Oikeesti meni! Me oltiin siis maan alla. Päätettiin, et vietetään cityssä aikaa niin pitkään, kuin mahollista. Tonne vaan nukkuun.. jos kykenis. Ekana piti osata mennä metroilla.. suuntana oli Harrods, tietenniin.. :) Metrolinjat vaikutti simppeliltä ja mä sanoin "kuuluisat viimeiset sanat": Täähän on helppoa.. ja kas: meidän seuraava linja oli suljettu. Jotenkin (Miinan oppaan avulla) selvittiin kuitenkin määränpäähän:

Pia ikkunan edessä! Siitä se läsks!

Ja koska mikään ei tietenkään mene, kuin elokuvissa, oli tässäkin vastustusta. Pääsimme sisään hienosti, kyllä. Mutta sit tuli vartija: Miinalla oli reppu selässä: se kameralaukku. Sai pitää reppua sisällä, kyllä joo, muttei selässä. No kukaan ei jaksa roikottaa monen kilon kameraa laukkuineen jne kamoineen kädessä, joten etsimään narikkaa. Se, ihme kyllä, löytyi ja Miinan lompakko ja känny pakattiin Pian laukkuun. No jospa nyt.. :)

Mä en ole KOSKAAN saanut näin hienoa Lattea aikaisemmin! Ammattitaito on just tätä..

Heh: koiraosaston antia: koirapukuja, siis koiraparoille "vaatteita" oli seinätolkulla. Miina "ihastelee" toukkapukua.. ei sit ostettu.. jostain syystä.. Mullekin koirat on rakkaita ja kaikki kaikes, mut haloo: tollaisia vaatteita?!! Eläinosastoa ei voitu kävellä ihan läpi: toisessa reunassa oli lasikoppeja ja huhu kertoi, että siellä on myös koiria.. ei pystytty meneen ees sinne päin..

Tässä alapuolella mä löysin yhtäkkiä Tonyn sieltä! :D No ei: leluosastolla oli sikahienoja isoja eläimiä!! Pehmosellasia. Tää gorilla oli yks niistä!! :)

Aah... me hemmoteltiin lopuks itteemme "pikkusilla" jädeannoksilla.. naaam! Mä jaksoin puolet tosta. Keskimmäinen on mun.. eka Miinan ja suklaaunelma Pian. Palkinnoks mä ja Miina saimme hervottomat vatsakrampit.. ahneella on.. Onneks ne loppui jonkin ajan päästä.. Meni melkein fiilis miinukselle, taas..

Lopuksi, ennen Harrodsilta lähtöä, löydettiin Dianan ja Dodin muistopaikka. Se oli aika koskettava: kynttilät paloivat yms. On se vaan surullinen tarina, heidänkin omansa. Harrods oli näkemisen arvoinen, mutta kallis paikka. Silti mä suosittelen siellä käyntiä, vaikkakin vertasimme sitä "vaan isoon Stokkaan". Sellanen se oli, mut aika eri sväärissä..

Harrodsin jälkeen suunnattiin Lontoon keskustaan: Oxford streetille. Muutamia shoppailuja, mut mä en voi käsittää, ettei löydetty oikeesti juurikaan mitään! Aikaa oli ihan liian vähän ja katuja vaan tää yks, mikä ehittiin kiertää. Lontoosta jos multa joku kysyy, niin en osaa sanoa mitään. Bussit oli niitä punasia ja kakskerroksisia, taksit niitä hienoja, mustia ja vanhoja sekä punanen puhelinkoppi on totta. :) Kun sit vihdoin tuli aika lähteä takas hotellille: kaupat menivät kiinni.. Niin iski ahdistus: mietittiin torakoita jne.. käytiin vielä apteekissa ostamassa korvatulpat metrojen takia ja sitten pyydystimme taksin.. jalat ei enää kantaneet metroille.. taksissa mä kopistelin kynsillä seinään: pyysin Miinaa arvuutteleen, mikä ääni.. :D! Miina hoksas heti, mistä oli kyse ja käski lopettaa.. omistuista.. ;) pikku torakoiden jalkojen kopinaahan se.. :D! Nukuttiin sit valot päällä, ettei elikot tuu. Matkalaukut lukossa: ettei ne mee vaatteisiin.. Yö meni joten kuten: lykättiin kaikki kolme sänkyä kiinni toisiinsa ja nukuttiin siskon pedissä päät seinään: kukaan ei suostunut seinän viereen.. Aamulla ei tietenkään saatu aamupalaa: se ei ollut sovitusti seiskalta valmista jne. Huone oli jäätävän kylmä, siellä oli hyllyllä jo edellisiltana siellä näkyneet jugurtit.. virkailija toi pari rasvaista croissantia lämpeneen ja pani veden kiehuun. Ja sillon nää otti hatkat tuosta mestasta..

Paddingtonin asemalla sit kiemaistiin aamupala ja lähdettiin kotimatkalle. Mä en muista, että lopussa enää olisi sattunut mitään.. ehkä. Lennot olivat ajallaan, loppushoppailut saatiin suoritettua jne. Kaiken kaikkiaan reissu oli hilpeän hauska ja opettavainen: emme koskaan IKINÄ enää varaa hotellia, kuin isoista, hyvistä ketjuista. Enkä, minä ainakaan, KOSKAAN IKINÄ enää mene 2:n tähden hotelliin.. karsea mesta!!

Kiitos Pia ja Miina: nauru pidentää ikää: me eletään vanhoiks.. ;) Mukavaa oli, voin ottaa uusiksi ja kokemuksia on taas rikkaampi. Monia. Lisä tarinaa voidaan joskus teille supatella: ihan kaikkea ei viiti kirjoitella.. ehkä.. :D!

Kotiin oli ihana päästä: omat koirat on ne maailman parhaat! Mypa oli mua assalla jo vastassa ja sain naamanpesun! Se on kasvanut!! Koipeliini.. :) Arki iski vastaan: Carron kanssa tänään heti eläinlääkäriin: oli siristellyt viikonloppuna silmäänsä. Diagnoosi: kaksi ylimääräistä ripseä, jotka nyppäistiin veks. Mä oon aina ajatellut, että ompa noita ripsidiagnooseja paljon, vaan ei meillä.. no eipä. Sitä saa mitä.. Huoh. No, pahemminkin voisi olla. Mut vielä: ihana olla kotona!! :) Nyt Myrtin kanssa kaksin kävelylle.. Ipana on jäänyt sosiaalistamatta vallan ja monta päivää! :)