Kummalliset treenit

meillä tänään. Päätettiin Tonyn kans extempore, et tänään on hyvä päivä treenata. :) Kaikki sai alkunsa siitä, että mä kävin ruokakaupassa ja shoppailin elämäni ekaa kertaa sydäntä.. tai ainakaan mä en muista, että olisin ennemmin ostanut moista.. Mä vältin katsomasta sitä ja sain sen juur ja juur mulautettua kotona kattilaan.. sit vesi kiehumaan ja kansi päälle. Liesituuletien täysille ja menox. :) Idea sydämestä tuli löördaakkina, kun Pialla oli sitä eväänä Indianille näytelmissä. Mä olin satasaletti, että Särö räkäsee sen metrikaupalla eteenpäin. Vaan toisin kävi!! Se oli suurta herkkua! Ja koska juur mikään ei ole Särön mielestä suurta herkkua, piti idea ottaa omaksi. No mutta, siis pitkä aasinsilta treeneihin. :) Mä, inhosta kananlihalla ja yökkien, pilkoin sen jukelittoman karjunsydämen paloiksi ja sain meille treeninamit. Pakattiin koko kööri autoon: sai Hiisi ja Repo samalla iltalenkin ja aktiviteettia elämään.

Alotettiin puomitreenillä. Särö tekee sitä nyt niin, että läpyskä on jo alastulossa. Särö menee minipöydän kautta puomin alastulolle, käy paukauttamassa läpyskää ja juoksee palkalle. Mut sei ihan pelittänyt. Nyt, kun palkka oli eessä, ni ei meinannu malttaa paukauttaa. Juoks yli ja sit, ku mä peitin palkan, ni käänty ja kävi paukauttaassa. Pitää miettiä, mitä nyt. Oikein ottaa dvd esiin ja kerrata. Jos Tony piti läpyskää viistossa niin, et Särö näki sen hyvin, ni ei ongelmaa. Tää vaatii taas mietintää.

Sit Carro teki puomin. Mä otin niin, et hyppy-puomi-hyppy ja siellä namikuppi. Ja kas, mä sain taas faktaa siihen, että nartut on O M I T U I S I A!! Voi jessus. Mä en ole IKINÄ pysäyttänyt Carroa, kuin ihan alas ja nanosekunniksi. Ja sen se tietää. Yleensä läpijuoksee, mikä on mulle suht ookoo. Mä olin ajatellut, että mä panen sen namikupin sinne hypyn taakse kauemmas, niin se vois ehkä tehä sen pienen hidastuksen, minkä kohde saa siinä puomilla Carrolle aikaan. Noh, miten kävi?! Carro dimppadamppailee puomin puoliteholla laskevalle osuudelle, jonka alkaessa vauhti hiipuu ja se lähes KÄVELEE sen alas. Mä juoksen ohi... ja kun sen etutassut noin tuhannensekunnin odottelun jälkeen tulee hiekalle, hihkasen sille HYVÄ ja se rynnii kupille. MÄENKÄSITÄ. Otin uusiksi, tekee T Ä Y D E L L I S E N juoksupuomin: sen, mitä mä haen: pieni rytmimuutos ihan lopussa ja jumalainen kontakti. Juosten. Ja kolmas kerta toiseen suuntaan. Lähes yhtä täydellinen. Ja minen muuttanut mitään. En mitään. Nartut.... *?#¤!&

Sit Särö teki A:ta. Sen juoksuaa on ollut paha. Se hyppää harjan yli niin, että selkä taittuu väärään suuntaan. Ja mä joka kerta huomaan tuijottavani sitä kädet suulla, ettei mun paniikkihuuto kuulu. Kun se näyttää, että se lentää ympäri. Lääkkeeksi tuohon lentämiseen päätettiin kokeilla pumpin takasottamista ja sen paikan muuttamista niin, että on reilusti ennen harjaa. Pienellä hakemisella löytyi hyvä paikka: nyt Särö hyppäsi matalana ja oikein sukelsi harjan yli!! :D Ihanaa!! :) Toivottavasti tyyli saadaan sille "selkärankaan". Kirjaimellisesti.

Seuraavaksi otettiin keppejä. Kaaret kahteen ekaan ja kahteen vikaan väliin. Umpikulmaa otettiin niin, että hypyltä kepeille ja perässä yks hyppy, minkä takana namikuppi. Eka Carro. Alotti kaks kertaa väärin: kaaren alta ja kakkoseen. Ja mä, idiootti, naksautin molemmilla kerroilla, kun se NÄYTTI, et menis oikein.. noh, naksu taskuun ja ilman sitä. Oikeni se sit sinne oikeeseenkin väliin. Mä jätätin heti itteni sen taakse ja pysyin liki paikoillani. Ei meinannut päästä loppuun, mut pääsi kuin pääsikin. Mä tiesin, että teen sen tosi vaikeeks pysymällä paikallani, mut sitä mä ja Kaa tarvitaan. Ja kun rouva keksi, et siellä on sydäntä tarjolla, ni muilla kerroilla oli ihan sama, missä mä olin vai oliko mua. Imu oli päällä. Alotus tökki Carrolla vielä muutaman kerran: se ei oikein jaksas ajatella. Mä oon sitä mieltä. Sitei niin haittaa.. Särö teki samaa treeniä ja se teki ekan kerran saman alotusvirheen. Korjas sen sit tokalle kerralle, mut sit jätti kesken, kun Tony alotti vahvan kehun. Kolmas yritys: täydellisesti. Ja pari muuta kertaa vielä. Se pujottelee paremmin, kuin äitinsä... Oltasko pujoteltu viitisen kertaa. Se on musta ihan maksimimäärä per harkkakerta.

Sithen pieni rata loppuun. Carrolle ja mulle haastetta toi yks takaavienti, haltuunotto väärän pään putkesta estämiseksi ja muutama tiukka kääntö. Eka Carro meni väärään päähän putkeen: mä aloin liikkua liian aikasin. Sit palkka käteen ja siitä hurmaantuneena rouva kääntyi jatkossa hyvin. Takaavienti kusas eka kerralla reilusti: mä heitin sen vaan ja oletin. Mentiin hyppy eestä, yllätys.. ;) Noh, ohjaamalla se oikeasti, homma toimi. Sit keinun jälkeen Carro jäi muhun jostain syystä ihan kiinni; haukku mua ja tiputti kaks rimaa (ne oli medikorkeudessa, mut silti..). Mä pikkasen konahdin sille ja otin alusta uusiksi. Meni hirrrmu hyvin. Koko radan!! :) Irtosi, oli kivaa, oli kuulolla ja piti rimat!! Miten se nyt toimi?! En tiä. Naiset.. :D

Särö teki samaa, mut helpotettuna. Ilman takaavientiä ja haltuunottoa putkelle: sai paahtaa siihen tyrkkypäähän. Ja mä sanon, että siinä on vielä ehkä sen ongelma. Se on vauhtihullu. Se jää lähdössä sellaseen kummalliseen asentoon, jos jää seisoon: sen kaikki jalat menis yhelle A4-paperille keppeesti: seisoo sellsessa jähmettyneessä asennossa.. Tony laittokin sen sit istuun. Siinä se ei mene kasaan. Sen katse on kauas eteen ja sen joka lihas on ihan jäykkänä.. oottaa, et saa luvan. Roiskas eka riman kaks kertaa: sei YHTÄÄN kattonut, mistä hyppää, ampu vaan sataa eteen. Kakkosena oli rengas ja veti eka kerralla sitäkin päin osittain: ei kattonut sitäkään pätkääkään!! Kiirekiire vaan.. Noh, alusta uusiksi ja Tony himmas vähän sen vauhtia. Autto. Sit oli takaaleikkaus: voitte kuvitella.. ei IHAN kääntyny.. :D Sitäki otettiin sit uusiksi ja sit se honas. Se on ihku, kun kääntyy niin, että kaikki jalat puskee hiekkaa ja se sanoo WÄYH. :D Se etenee hienosti, on kuulolla ja näyttää ihan oikeelta agikoiralta. Tonyllä pitäs olla enempi aikaa treenata ja opettaa sitä. Se raukka ei osaa yhtään mitään. Mut ei Tony sitä mullekaan luvannut.. ;) sano, et "näpit irti mun koirasta", ku mä ehotin, et saisin kokeilla.. :D Wiil sii.

Ja jos joku näyttelyihminen näkis Särön agilitys, ni ei uskois, miten sen häntä on: täydellisen rotumääritelmän mukanen!! :D Se on töissä, ni se ei ennätä kukkoilla pätkääkään, vaan ravaa hienoa paimenen ravia häntä selkärangan jatkeena ja jopa selkälinjan alapuolella.. selkeesti!! :)

Oli ihan nastaa treenata taas piiiiiiitkästä aikaa. Vielä, kun mä tietäisin, miten Carron kanssa kandeis toimia, niin olis aika jeessiä. Hiisi Hannes sai lopuksi häärätä kentällä Tonyn kans sitäsuntätä ja voi kiesus sen kieltä.. se oli varmaan kuusmetrinen!! :) Nyt on rauha talossa..

Ja nii: mä eilen tokoilin kaikkien kans. Seki oli aika jännää: Repo on liikkiksin: se tekee niin jukelittomalla innolla, et ehtii maata, nousta, maata ja sen häntä heiluu vimmatusti koko ajan! :D Sen kans jos treenais enempi, niin se vois oikeesti toimia. Ei ehkä olis niin hirmu intoapiukassa. Sen pieni koiransydän meinas pakahtua!! :) Vielä, kun se sai namia.. :D

Carrokin teki elämänsä tokotreenit. Sei ole vielä koskaan ennen mennyt liikkeestä maahan tai liikkeestä seisomaan! Nyt meni!! :) Tosin, sillä vähän sekos liikkeet ja mä tyhmä tein niitä peräkkäin pari kertaa: alko tarjoon maahanmenoo molempiin.. :( Ahnemä. Mut treenaamalla..?!

Särö teki sivulletuloa ja lyhyttä seuraamista. Se tekee muuten hyvin, mut hypähtelee välillä namikäteen innoissaan. Pitääkö mun vielä lyhentää seuraamista muutamaan askeleeseen?

Tokossakin on hohtonsa.. ehkä! :D