Huonoitsetuntoisen ihmisen

paras palkinto on palvova koira. Mulla olis nyt sellanen! :D Carro, joka ei koskaanikinämilloinkaan palvo ketään muuta, kuin ruokakuppiaan, palvoo nyt mua. En tiiä, koska se loppuu, mut ilo on otettava nyt irti. ;) Kanantti käydä viikon reissulla!! Tokoilinkin sen kanssa eilenillalla ja voi pojat, ku meni hienosti!! Tosin mulla oli myös namia mukana, mut silti. Seuraaminen oli, kuin elokuvasta!! (jonka nimi on "tottelevaisuuden maailmanmestarien parhaat palat") *hihittää ääneen* Se hipsii sinne, missä mä olen ja tuijottaa mua. Sit se tulee välillä ja heiluttaa mulle häntää ja lipaisee kättä pari kertaa. Ja äsken, kun mä täällä makkarissa tyhjään vaatekaappejani, ni hiippaili makkariin (portti oli jäänyt auki) ja tuli taas tuijottaan ja heiluttaan häntää. Mä otin sen syliin ja Carro jopa makoili siinä tyytyväisenä ja nuolaisi mua muutaman kerran!! IHANAA!! :D

Reissu meni hyvin ja maisemat oli hulppeet!! Kotiin oli silti kiva palata ja koiria ennätti tulla ikävä. Onneks kaikilla oli niin superihanat hoitajat, ettei niitä tarvinnut murehtia. Särö oli Kaisan luona ja muita oli hoitamassa Leena täällä meillä. Kaikilla oli mennyt oikein hyvin. Carro oli esittänyt prinsessaa Leenalle viikon ajan. Tai no, eikai sen sitä tarvii esitttää. ;) Särö oli sopeutunut laumaan oikein mainiosti ja meni pitkin pihaa, kuin kotonaan, sitä haettaessa. Kiitos vielä Kaisa ja Leena teille!!