Yyban on terve!

Virve kävi hieromassa Myrtin eilen ja -tattadaa- Myrtti oli Särön tyttären kaima: Priima!! :) Eli loistavassa kunnossa. NIIN ISO HUH! Vesijumppa todella toimi!! Mä lämpimästi suosittelen sitä kaikille koirille. OIkeasti. Vaikkei olis vikaakaan, ainakaan mitään isoa. Se rentouttaa ja laittaa koiran liikkumaan just halutulla lailla. Ja etenkin, jos on jotain jumia, isompaakin..

Mä -huono ihminen- olin treenaamassa taas Myrtin kanssa maanantaina. Mut edelleen me tehtiin kevyempää treeniä ja vain osalla esteistä. Hyppyjä ja putkea. Ja puomin alastuloa tein itekseni. Myrtti menee ihan täysiä edelleen. Ja se kosahtikin sit mun nilkkaan heti ekassa treenissä. Eka hyppy suoraan, siitä käännös 90 astetta oikealle ja sen hypyn vieressä samassa linjassa kolmoshyppy, josta taas miljoonaa pussiin. Mypa jätti sen kolmosen tekemättä ja kiisi sinne pussiin, vaikka mä tein mitä.. :DD No, mei keritty meidän neljässä minuutissa (jokaisella treeniaikaa kaks kertaa neljä minuuttia... ) muuta tekemään, kuin yrittämään tuota käännöstä kolmoselle. *hymyilee itsekseen* Siinä sitä olikin yrittämistä. :D

Kakkostreenissä sit tehtiin luukutusjuttua. Ihan loogista ja pieniä käännöksiä. Ihanaa! :)

MÄ oon täällä naama naurussa tuosta, että Myrtti on nyt kunnossa! Oikeasti. Nyt aletaan sit tähtäämään treeneihin. :)

Iloisia uutisia

Felix (T. Half-Blood Prince kävi eilen silmätarkissa. Silmät edelleen täysin moitteettomat. :) Hianoa hianoa!!

Lisäksi Felix on jatkanut Riikan kanssa agiliitoa ja kohta poika osaa jo enemmän esteitä kuin sisarensa Myrtti.. ;) Josta aasinsiltaa taas siihen, että mä rikoin maanantaina mun lupauksen.. Virve tulee hieromaan Myrtin ensi viikolla ja on ollut puhe, että ennen sitä Myrtti ei agiliitaa. Mä kuintekin menin sen kanssa maanantaina treeneihin, sillä se on ruvennut tekemään juoksun alkamisen merkkejä.. helmikuussa pitäisi alkaa ja uskon, että niin myös käy. Mietin, että nyt on taukoiltu 2,5kk ja kohta tulee uus kolmenviikon (vähintään) tauko. Ja mä tein vaan kaksi pätkää, joissa oli alle 10 estettä reilusti. Ja pysyin siinä. :) Ja Myrtti oli NIIN onnellinen pieni nainen. Ja toimi paremmin, kuin ennen taukoa: voi että oli mukavaa!! Ei ikinä uskois, että se osaa lukea ohjaajaa niin taitavasti kuin tekee. Se pelastaa mut moooonta kertaa. No, se Myrtin kehumisesta. ;)

Sit vielä loppuun pakko lisätä, että meidän Lellu on maailman mukavuudenhaluisin jätkä. Se on taas todennettu. Kuvatodiste:



Eikä MILLÄÄN pois pulkasta!! Vastaan oli tullut lenkillä koira, jota muut olivat nuuskutelleet. Muttei Lefa, joka istuatönötti pulkassa. Kotipihassakin sitä sai oikeasti komentaa, että suostui arsensa taljalta nostamaan. <3 Se vaan on niin Lellu.. lakas, lakas.. ;)

Vuosi 2012

on korkattu. Ja taas voi sanoa, että uutisia on laidasta laitaan, hyvyydellä mitattuna. Alotetaan niistä hyvistä. Särön poika Vauhti (Nappulavaaran Ilta Villi) on läpivalaistu ja tutkittu perinpohjin. Koko poika on saanut ell:ltä arvion aata ja nollaa. :) Ihan erinomaista!! Nyt on Särön kaikki lapset tutkittu ja kaikki viisi ovat läpikotaisin terveitä!! Oon ihan äärimmäisen onnellinen!!

Myrtti taas kävi eilen viimeisen vesijuoksunsa so far. Virve tulee hieromaan tytön parin viikon päästä: sit toivon mukaan päästään treenaamaan. Peukuttaa saa. Musta se on vaikuttanut ihan ookoolta. Vähän jännittää, sillä olen antanut tytön nyt hillua entiseen malliin.. jotenkin musta koiran pitää saada elää. Eikä olla "seesteisesti" koko ajan. Nähtäväksi jää, oonko oikeassa.. ;)

Sit lisää ilon hippuja: Felix ja RIikka kävivät treenaamassa mun kanssa viime viikonloppuna. Voi että mitä tekemisen iloa ja meininkiä oli ilmassa!! Ihana, innostunut ja onnellinen parivaljakkko!! :) On jotenkin maailman ihaninta, kun on ns. "puhdas taulu", johon saa maalata, vaikkakin vain hetken ja muutamalla värillä.. ;) Nää taitaa kaikki tempputiimiläiset rakastaa menoa ja meininkiä. Ja niiden omistajat myös. :D

Huonoja sitten. No, mä oon saanut ahdistuksen kehitettyä Carron ikuisesta karvanlähdöstä. Se on tiputtanut turkkiaan nyt reilun vuoden. Viime vuoden Messarissa se jo tippui.. kunnolla. Mun "salainen haave" oli, että steriloinnin myötä mä pääsen rouvakoiraa misseilytyttämään. No, tukka on tippunut siihen malliin, että mitkään rasvalisät tai ruuanvaihdot eivät ole tepsineet ja veinkin Carron sitten toissapäivänä eläinlääkäriin verikokeisiin. Tänään saimme tulokset. Kilppariarvot (joita veikkailtiin syyksi) normaalit. Munuaisarvot myös. Mutta toinen maksakoe, jonka yläraja oli reilu 100 oli Carrolla reippaasti yli 900. Ell meinasi, että CArron marraskuinen oksutauti voi edelleen näkyä kokeissa. Ja ettei ole syytä huoleen. Ja että se tuskin on mitään vakavaa: kasvain tms. Mä toivon sitä. Reilun kuukauden päästä mennään uusintakokeisiin ja samalla maksa ultrataan. Koska Carro voi muuten hyvin: ei ole laiha, ei ole apaattinen, syö hyvin, ei ripuloi tai oksenna, ei ole syytä tutkia aikaisemmin. Jos jotain ilmenee, menemme siihen ultraan heti. Verikokeet tsekataan vasta tuolloin; ei pitäisi näkyä se oksutauti enää silloin.

Jotenkin mua vähän pelottaa. On jännä tunne.. kerran aikaisemminkaan ei pitänyt olla mitään hätää. Piti olla vain harmitonta juttua joka on hoidettavissa. Ja kerran aikaisemmin se ei pitänyt paikkaansa. Saa nähdä. Reilu kuukausi on pitkä aika murehtia. Siispä yritän olla sitä tekemättä..

Pelkkiä hyviä uutisia

kerrankin. :) Alotetaan Yybanista. Kaksi vesijuoksua takana, kolmas perjantaina. Menee tosi mukavasti: ravaa piiiitkää kaanista ravia ja popsii nakkeja ohessa. Virve kävi eilen hieromassa neidin ja HUH. Ekaa kertaa Myrtti oli tosi hyvässä kunnossa. Nautti elämänsä ensimmäistä kertaa hieronnasta niin, että silmät muljahteli.. oi kun mukavaa!! Nyt vielä ne kolme juoksukertaa ja sit Virve tulee tsekkkaamaan typyn ja sit jos kaikki on mallillaan, niin päästään treenaamaan!! :) Ou jee.. ;) Mutta..

Särö on tuurannut sisartaan niin mainiosti treeneissä, että mä jopa mietin, että pitäiskö jatkossa käydä joka toinen kerta toisen ja joka toinen kerta toisen kanssa.. *huokaisee* Meidän viime maanantain treenit meni NIIN mainiosti!! Mä, maailman huonoin sokkarintekijä, vedin parit "melko mainiot" sokkarit pois tiehensä. Ja SÄäppä meni kuin miuli. Oli niin mahdottoman mukavaa, että melkein, MELKEIN vois katella hyppiskisoja.. Jos niitä olis jossain muualla, kuin maneeseissa. Sinne minen enää mene. Ehkä ikään.

Sit viime viikonlopusta: olin katsomassa, kun Särön poika Krum kirmasi Wallsportilla hyppiksen. JA nimenomaan kirmasi: aivan mahtavaa menoa: mä RRRRRAkastan, kun koira lukee rataa ja on estehakuinen!! Ei pyöri, ei hauku vaan menee miljoonaa sinne, minne nokka tai ohjaaja näyttää. Upeaa menoa oli Esalla ja Krumilla!! Iskä perheineen pullistelee.. ;)

Samaten äitikoira täällä pullistelee: tyttärensä Oodi on kirmaloinut epiksissä aivan mahtavasti nollavoiton ja yhden vitosen verran!! Onnea Mia ja Oo-pee!! Videot Mian blogissa.

Ihanaa Joulunodotustaa kaikille!! Nauttikaa ja syökää paljon ja hyvin! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.. ;)

Onnea

Myrtti, Oodi ja Felix!! Kaksi vuotta sitten... ;´)





Kuvan sankaritar pääsi eilen juhlimaan synttäreitä. Juhlimisen osuus oli siinä, että sai kolme nakkia ja kourallisen naksuja. Niiden syömisen syy sen sijaan ei ollut sankarittaren ykkösriemunaihe.. vesijuoksujumppa nääs alkoi. :) Kuntouttaja ihmetteli, että "se ravaa niin pitkällä ja matalalla askeleella". No joo.. ei voi olettaa että rotumääritelmä on kaikilla hallussa. :D Hyvin Myrtti juoksi ja kauan sitä juoksutettiin ensikertalaiseksi. Viikon päästä sit jatkuu. Ja siitä vielä kolme viikkoa eteenpäinkin. Josko se tästä kuntoutuisi. Meidän päivänsankari.. ;)

Hah sanon minä!

Kirjoitinko mä tosiaankin edellisessä tekstissä, että "taso nousee mun kohdalla?!" Sei ole mahdollista, vaikka käsissä olis millanen aarre tahansa.. se nähtiin taas eilen. :D

Olin treenaamassa siis Särön kanssa, sillä Mypa jumppaa nyt kotona ja odottaa vesijuoksumatolle pääsyä.. ;) Ens to (siis huomenna) on eka aika. Sit katotaan jatko. Oon nyt jumpannut sitä niillä ristikkäisnostoilla ja täytyy sanoa, että HIUKAN paremmin sujuu jo!! Ei kaadu enää. :)

No, mut treeneihin. Hilpi oli tehnyt tosi kivat treenit ja teemana vanha kunnon takaaleikkaus!! :) Särö osaa sen kyllä mainiosti, mutta.. :DDD Selitys nro 1: mä en jaksanut ottaa reppua mukaan (satoi nyrkin kokoisia "lumiräntä"hiutaleita ja mä kävelin treeneihin pitkän kaavan kautta) joten treenasin kengillä, mitkä oli jalassa. Ja ne oli... jumalattoman painavat ja melko korkeanilkkatukiset vaelluskengät!!! :D Arvatkaas kuka kirmas kuin krokotiili.. (nei kai ole kovin ketteriä?!) Joo, mä. Hilpi sanoikin, etten enää ikinä saa olla näin laiska.. etten ota reppua.. :D Okka. Mä lupaan. Oli sen verran noloa, raskasta ja ahistavaa...

Särö oli IHAN liekeissä! Niin onnellinen ja toimi niiiiiiin hienosti!! Se menee miljuunaa ja huvittavaa on, että se menee mieluummin mihin sattuu kuin jää mua vartomaan.. ;) Mikkilän Sari käytti Säröä joskus kurssillaan esimerkkinä estehakuisesta koirasta. Ja sitähän se on, sellaiseksi se on opetettu aikanaan. Takanaleikkaukset toimi ja ei toimineet. Sit me analysoitiin leikkauksen syntyjä syviä: onko takanaleikkaus AINA kääntävä. Ja tulimme lopputulokseen, että periaatteessa kyllä. :) Sit mietittiin vastaisen käden olemassaoloa/kuolemaa, mitä koira lukee: kenkiä vai tissejä jne. Oli aivan äärettömän mukavat, tehokkaat ja hyvät treenit!! Kiitos Hilpi ja meidän ryhmä!! Oi jospa saatais jatkaa tällä kokoonpanolla.. ;)

Mun viikon yks kohokohta on ehottomasti ollut maanantai-ilta just tän takia. Mulla on pitkästä aikaa TODELLA ihana ryhmä ja kukaan, joka ei ole treenannut oikeasti superkivassa/-kurjassa ryhmässä ei voi ymmärtää mikä valtava voima sillä on!! Hyvässä ja pahassa. Oikeasti. Ja vielä nyt, kun miltei kaikki meidän ryhmässä kokee koiran lämmittelyn jne, oikeasti tärkeäksi: liikutellaan koiria, puetaan niille takkia ja mietitään jumppaohjeita yhdessä väliajoilla niin aim in heven. Ihanaa, ihanaa!! :)

Särön kanssa oli hubaa treenata. Mä menen mieluusti sen kanssa vielä kaksi jäljelläolevaa kertaa. Ja vakavasti mietin, että seuraavan kurssin vetäisin niin, että Myrtti ja Särö käyvät vuoroviikoin treeneissä. Koska kumpikin nauttii, kumpikin osaa jo jotakin ja kummallekin tekee hyvää. Ja mä tykkään viedä molempia.. ;) EIkä ne ole enää niin kaukana ohjauksellisesti toisistaan. Mypa on kirinyt aika huimasti. :D

Nyt sit vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Marjatan selkäfileet kasvaa entiselleen nopsaan! Ja että se ei saa slaagia vesijumpasta: voidaan sit käydä siellä se viis kertaa. *peukuttaa malliksi*

ti-ti-ti-tiii. Ti-ti-ti-tii...

klo 05.25 ja perjantaiaamu. Ja tuo ääni... no, kännykässä sen onneksi voi vaihtaa "inhimillisemmäksikin" mut kamoon.. tuo kellonaika tekee sen, että inhimillisyys on hävikissä vaikka kello sois linnunlaulua. Mut niin vaan pääsin ylös sängystä ja sain kuin sainkin aamutoimet ajoissa tehtyä. Olin autossa viisi minuuttia ennen hoohetkeä ja Myrtti pääsi vielä nuuskimaan rusakoiden jälkiä metsään: kaksi pitkäkorvaa singahti sinne, kun asteltiin ulos. Kun vielä Anu, Tälli, Hitti ja Shotti saatiin kamoineen atutoon alkoi matka Turkuun Leena Piiran käsittelyyn. Ja, jälleen kerran, mä totesin että en ole vielä koskaan tehnyt sinne turhaa reissua..

Matka meni, hirveästä säästä huolimatta, aivan superkivasti: kyllä hyvä seura vaan saa ihmeitä aikaan!! :) Kiitos miljuunasti Anulle kaikesta jutunjuuresta!! On se vaan niin ihanaa aina analysoida ja vaihtaa ajatuksia.. vallankin kun on niin ihana ystis sitä tekemässä.. *halii*

No sit Myrttiin. Mehän Virven kanssa ollaan puhuttu, että sillä lienee nivellukkoja selkärangassa ja niitä ei hieromalla auki saa. Ja ehkä (?) onneksi, niitä oli vain yksi! SI-nivel oli oikealta puolelta lukossa. Joku vois sanoa, että "ei muuta". Ei ni, mutta se riittää.. nimittäin lukon on aiheuttanut se kesällinen keppitreeni: se, missä Myrtti hakkas lantiotaan keppeihin uudelleen ja uudelleen... Ja koska sen lukon on aiheuttanut ulkoinen hakkausliike, eikä esim. lihasjumi, niin siitä oli sit seurannut kudoksiin kipua jne. Ja kun lukko sit saatiin auki (huh, onneksi!!), niin lopussa selvisi, että oikean puolen selkäfileet on häviksessä.. Leena teki Myrtille testiä niin, että nosti ristikkäiset jalat ilmaan vuorotellen kummaltakin puolelta. Toisen puolen kanssa meni hyvin, mut se toinen.. Mypa meinas kaatua aina. Eli ne lihakset on kadonneet sen lukon vuoksi.. lukko on tukenut sitä ja nyt, kun se on avattu paljastuu totuus. Neljä viikkoa vähintään menee, että lihakset on saatu takas. Ja se tarkoittaa ankaraa jumppaa. Leena sanoi, että oleellisesti nopeuttaa kuntoutusta jos on vesijumppamahis. Seinäjoella on sellanen nykyään. Viis kertaa maksaa 15o-jotain.. pitää kattoa onnistuuko mitenkään.. meen ainakin kerran kattomaan, että mitä Mypa tuumii asiasta. Sitä kun ei voi tehdä jos koira on vesikammoinen. Myrtti ei ui, mutta läträä mielellään. Joten nähtäväksi jää. KErran ainakin mennään kokeilemaan ja sit katotaan jatko. Pitäähän se kuntoon saada. Ehottomasti!!

Lisäksi Myrtille ostettiin Bioglucominia (kirjotettiinkohan se noin?!)

http://www.hevosvayla.fi/components.asp?Function=Details&ID=2601

Sitä "määrättiin" kaikille meidän autossaolleille koirille. Myrtti saa syödä sitä kuulemma niin kauan, kun harrastaa agilityä. Koska tekee niin jumalattoman kovaa kropallaan hommia ja käyttää itseään niin kovasti. Niin tosta on apua. Joten sitä siis.

Puhuttiin myös A:n treenaamisesta. Ja Leena oli samaa mieltä mun kanssa siitä, että pysäytysaa on tosi kova rasite etupäälle. Nyt mä otan aan ihan auki alas asti ja alan juoksuttaa Mypaa siitä läpi. Jotta oppii rytmin uudelleen ja ei loikkaa sen harjan yli. Sit nostan aata pikkuhiljaa. Saa peukuttaa että pelittää. :)

Näin. Meillä siis jumpataan ja kuntoillaan. Jumpan lisäksi Virve tulee hieromaan vielä Myrttiä ennen joulua, joten kyllä tästä hyvä tulee. :) Onneksi on Leena ja Virve ja kaikki!!

Isoveikka Särö pääsee kolmiin vikoihin treeneihin tuuraamaan sisartaan. Koska Särö on taitavampi kuin Myrtti, mä en aio kysyä onnistuuko se... ei kai kenelläkään voi olla siihen mitään sanomista, että taso, ainakin teoriassa, voi nousta mun kohdalla?! :D Edes tilapäisesti.. :DDD