sunnuntai 25. tammikuuta 2009

750 kaloria!!

Kuvitelkaas sitä!! Sen verran hävis, kun käveltiin reippaan tunnin lenkki Tonden ja koirien kanssa metsässä. Tosin, osa saatiin takaisin hetimiten: meillä oli mukana kaakaota ja kermavaahtoa siihen päälle.. :P Niin namia!! :) Oli sikarankkaa kävellä, kun oli lunta, jossa ei ollut kukaan kävellyt: se silleen murtui aina jalan alta ja teki kävelystä aika haastavaa. Mut selvittiin. Autolle saakka! :D Demiä ei voitu enää ottaa mukaan. Nyt se on alennut väsyä, etenkin, jos on lunta. Jotenkin tosi surullista lähteä niin, että joku jää yksin kotiin.. puruluun kanssa, mutta silti. Aika kaksjakonen juttu, sillä samaan aikaan oli tosi kiva kävellä ja tehdä kunnon hikilenkki.

Sit déjavuu-juttu. Mä oon ennenkin sanonut tätä ääneen, mut on se aina jotenkin pysätyttävää, kun se tapahtuu. Sutinen oli aika veikeä koira, monella lailla. Kaks sille ominaista juttua oli nää: kun tuli hiekkatie, se huusi takaluukussa riemuissaan. Vinkui ja piipitti. Eikä sille voinut mitään. Se oli niin intoa piukassa: edessä oli joko agilityä tai pitkä metsälenkki. Se tiesi sen. Toinen sen ominaisjuttu oli, että se usein pitkin lenkkiä kärtti hanskaa: halusi repiä sitä. Sitä piti oikein tosissaan hätistellä pois. Ja nyt sitten Särö tekee noita molempia. Huutaa takaluukussa hiekkateillä ja kärttää hanskaa.. Mä tiiän: se on ihan normaalia monelle koiralle. Mut meillä sitä ei tee muut: Sutinen teki ja nyt Särö. Mä uskon, että tällä on joku tarkoituksensa taas. Älkää kysykö mikä, emmä tiiä. Mut jotenki tää koskettaa mua kauheesti. Mä näen pätkittäin paljon Sutista tuossa Särössä, vaikka ne onkin ulkoisesti IHAN eri maata. Mut samaa sielunpaloa niillä on. Hillumista, väsymättömyyttä, rasittavuutta. Joku juttu niitä yhdistää. Muukin, kuin me.

Sit vielä voin kertoa, että ollaan saatu rauha maahan. Huhhuh. Enää ei oo hotmamasta jälkeäkään. Tosin, Repo Einari saa pesun tänään: saas nähä, meneekö Särö siitä yhtä tilttiin.. Kiva, jos se taas sekoaa, kun just on rauhottunu.. Mä uskalsin jopa panna se kaikki neljä takaluukkuun ilman pelkoa, että Carroa ahistellaan by kolme sulhoa. Nounou. Ne ajat on nyt totaalisen ohi. Ja voin sanoa, ettei päivääkään liian aikaisin.. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti