Papanaimuri

kertaa kolme asuu meidän taloudessa. Särö on siitä ihan ihmeellinen, että se ei pupun papanoihin juurikaan koske. No, toisaalta, jossei koske omiin nappuloihinsakaan joka päivä, niin miksi koskisi pupun nappuloihinkaan.. :) Mutta tuo lopputrio.. no, ne imuroivat kiitettävästi Simunan alueen rusakoiden kuitupalleroita kitusiinsa. Nyt, näillä hirmupakkasilla, rusakot on löytäneet taas meidän pihan. :( Mun varjelemat hedelmäpuut ja mustikkapensaat.. ne on suuren suuressa vaarassa. Edes verkot ei pidä niitä peijooneja!! Ne on oppineet lykkäämään verkkoa ja saavat siirrettyä sitä ihan puuta vasten, jolloin pääsevät kuoreen kiinni. Luumupuumme on saanut tuta. Snif.. :( Samoin toinen mustikkapensas. Pitkät tassunjäljet ja ne ah-niin-ihanat papanat on vaan merkkinä syyllisestä.

Eilen sit Tony oli päästänyt koiria pihaan. Tuuli oli temmannut meidän koirien aitauksen portin auki ja koirat olivat päässeet myös etupihalle; hedelmäpuiden jne. luokse. Kaikki arvaa, mitä tekemään. Kun Tony sitten oli huudellut koiria sisälle, puuttui yksi.



Voi Myrtti parkaa.. :DDD Jänis oli päässyt veke, mut hurja jäljestäjä oli jäänyt ansaan.. :DD Onneksi papi pelasti.. ;)

Muuten ei tänne sen ihmeempää koirarintamalle. Myrtti kävi viime viikolla treeneissä ja meni ihan hyvin. Perustaaplausta tuli siellä ja täällä (lähti mun liikkeen perään kun oletin lukinneen putken), mut muuten meni mainiosti.

Semmottei. Mut palaamme taas. Pakkasia odotellen.. niitä on taas luvassa.. :(