Pennejäpennejäpennejä

Nii-ih!! <3

Tänään oli anopin ja miniän neuvolapäivä. Ensin, aamulla, kävi Hymy Haavisto, elikä Särön morsian Firabellen Hymy. Ja... ... ... ... :D! Pentuja oli monta!!! Niin monta, ettei edes tiedetä, miten monta!! :D Viisi-kuusi oli varmaa ja sit saattoi olla vielä lisää niiden takana.. jessus!! Säröstä tulee dädi ja Kaapelista mummo!! :D Ja Nappulavaara saa soopeleita ripakopallisen!! Hahaa Era!! Nyt sä joudut kastiin, missä saadaan näyttää, miten ruskeat peittoaa.. noo, juu nou! :D !!

Sit anoppiin. Elikä Kaabellson kävi tänään uusintaultrassa. Ja niin kävi, että kaksi pentua oli IHAN selvää. Eläinlääkärille. :D Mä en nähnyt oikeastaan muuta, kuin yhden möykyn, joka oli joku sisäelin. Mutta siinä ympärillä oli kuulemma kaksi pentua, joilla oli kallo ja selkäydinputkijuttu ja silmäaihiotkin!! :D Yksi, pienempi, pentu löytyi vielä lisää!! :D!!! Se oli piilossa osittain istukan takana, mutta oli kuitenkin. Sen selviäminen jää nähtäväksi, sillä se oli näitä kahta pienempi: voi vielä imeytyä. Mutta ell sanoi, että mahikset on: sikiönestettä on jo niin paljon, että voi hyvinkin kasvaa muut kiinni ja jäädä meidän iloksi!! Elikä Trickteamin unelma saanee jatkoa.. ;) Mä oon iloinen!!

Ja ilo jatkuu, sillä Särö syö ja voi hyvin!! Hiisi on tervehtynyt ja voi hyvin!! Tilasin Shetlandilta maitohappojauhoa, mikä tuli tänään ja Lacto sevenit jää taas mun käyttöön.. :) Tilasin mä penneillekin rapisevan lelun.. :D Ihanaaihanaaihanaa!! Tiiättekö, että ne vastoinkäymiset kannatti: nyt saa iloisista asioista enemmän irti!! :D MUN NAAMA NAURAA TAAS!! :D

Varapäre

on semmonen lituskainen päre, minkä saa ottaa itelleen, ku omat on palaneet. Mä tarttisin sellasen ny, muttei mulla sitä oo. Joten koetan kestää. Tää päivä on ollu ihan kauhee. Joka lailla. Mut bäk tu viikonloppu eka. Särö nimittäin taas, varottamatta, oksens ja ripuloi lauantaina. Sunnuntaina se oli jo normaali, samaten tänään. Päätin silti, että kiitos riittää ja varasin ajan eläinlääkärille, minne päästiinkin heti tänään. Siitä myöhemmin lisää. Myös Repo ripuloi lauantaina. Arvelin, että niillä vois olla joku "yhteinen pöpö", sillä Repokin oli jo su ihan terve. Ja eilen illalla katottiin Tonyn kans beebeetä. Hiisi oli ollut jotenkin kumman näkönen illan mittaan, korvat sivulla ja jotenkin ressukkana. Se tuli jossain vaiheessa Tonyn viereen sohvalle ja yhtäkkiä Tony pomppaa pystyyn!! Hiisi oli oksentanut jukelittoman läjän ILMAN sitä yök-yök-ääntä keskelle soffaa, ihan Tonyyn kiinni. Kasa haisi ihan pa****ta. Ei normioksulta.. Ja tätä jatkui läpi yön.. Aamulla soitin heti eläinlääkäriasemalle (sille, joka hoiti Särön vatsavaivaa viimeksikin: tietäisivät, mitä viimeksi tehty jne) ja sain ajan 12.45. Töissä huomasin, että mulla olis ollut palaveri klo 13.. ei muuta, kuin perumaan oman osuutensa palaveriin.. lisäksi tuntui muutenkin, että päivä töissä ei ollut niitä kaikkein ihanimpia.. mutta kai näilläkin on tarkoituksensa. Lähdin sit ell:ään kauhealla kiireellä töistä, sillä koetin viime tippaan saakka hoitaa "välttämättömiä" siellä päässä.. pääsin autoon ja muistin nähdessäni mittarin: range 13km.. en pääsis tuolla bensamäärällä kotiin ja ell:iin.. Bonuksena en löytänyt kukkaroani... etten voinut ajaa ensin tankille.. Ajoin kotiin, nappasin Särön ja Hiisin ja kaivoin kuumeisesti kukkaroani.. ei missään! Tiesin, että ell:in en ehtisi enää, ellen HETI lähtisi. Menin autoon ja päätin etsiä pikaisesti vielä sieltä. Huh.. kukkaro oli tippunut käsijarrun viereen. Nokka Nesteelle ja puolitankkia pikapikaa sisään, ettei menisi liikaa aikaa.. soitin matkalla Tonylle, että missäs se ell asema olikaan.. sain ohjeet, ajoin tienristeyksen ohi, uukkari takas, käännyin väärästä risteyksestä ja eksyin. Soitin lääkäriasemalle ja sain uudet ohjeet.. pyörin teollisuusalueella kuin puolukka siellä.. Ja joo, on mahdollista eksyä sinne. Mulle ainakin. En kuitenkaan edes pahasti myöhästynyt..

Särö tutkittiin ensin. Otettiin maksa- ja munuaisverikoe. Särö oli pöydällä kiltisti, mut nyppi jalkaa kun suoni ei heti löytnyt.. verikoe saatiin ja vietiin analyysiin. Sitten Hiisi pöydälle. Tunnusteltiin ja tutkittiin, otettiin verikoe myös. Menin odotushuoneeseen odottelemaan ja pian kuulin, kun puhuttiin urea-arvosta ja siitä, ettei saada maksa-arvoja.. Pian Särö pyydettiin uudelleen huoneeseen.. uusi koe: verikone väitti, että verikokeessa vikaa ja näytti urea-arvon (?) joksikin ja ettei maksa-arvoa saada.. siinä vaiheessa mulla pukkas kylmäähikeä.. ell sanoi, että voisi olla myös siitä, että nykäis just jalkaa, kun verikoetta otettiin. Pessimistinä mä heti kysyin, että miksikä muuten se voisi olla noin.. sain vastauksen, että katotaan tää ensin.. IHAN kauhee fiilis.. pelotti. Labrat tulivat molemmilta sit aikanaan ja sain kuulla, että molemmilla kaikki normaalia!! NIIN HUH! Hiisi oli kuitenkin koko ajan huonomman näköinen.. makoili ja valitti välillä sekä sen maha alkoi pitää lorinaääntä. :( Hipsu saikin sitten pahoinvoinninestolääkettä ja antibioottia niskanahkaan. Kuuri mukaan kotiin ja juottoruisku. Huomenna takas jos olo ei muutu. :( Voi meidän Hiisiä!! Ihan, ku sitä ei tarpeeks oo jo koeteltu. Elämä on niin epäreilua välillä!! Villi veikkaus siis, että meidän klaania kokeilee joku virus. Toistaiseksi- kopkop- Kaapeli on siltä välttynyt ja toivon, että välttyykin. Seinäjoen näyttelystä on kuulemma taas lähtenyt ripulioksennukset jne. liikkeelle. Mähän en sinne koiria vienyt, ONNEKSI niin!! Särö sai todistuksen Jyväskylääkin varten: on raukka sen verran laihtunut, ettei voi mennä näytelmiin. Eikä se menis muutenkaan: Carroa suojellaan pöpöiltä. Siinä meni sit sataegeä Messariinkin ihan kankkulan kaivoon.. jos meillä on sillon abauttiarallaa viikon ikäset pennut, ni Särö ei todellakaan mene Messariin.. Nii.. joskus tästä hätäsyydestä on haittaa.. mä ku ajattelin säästää ja maksaa halvimmalla (hah) ilmomaksulla...

Säröltä ei siis löytnyt mitään fyysistä vikaa ja hyvä tietenkin niin. Nyt sit saa popsia omaa ruokaansa ja sitä tonnikalanhajuistakanaansa. :) Maitohappobakteereja saavat koko sakki. Jospas se sitten siitä. Nyt mä meen hoitamaan pientä potilasta.. panin takkaankin tulen, että Hiisillä olis lämmin.. nyt on kaikki ruoka tullut pihalle ja varmaan on vilu ja kurja olo.. :(

Josko sittenkin..

iloa? Ensin Säröön. Vatsa tuntuu nyt normalisoituneen. Välissä käytiin taas syvällä sen tiimoilta.. tulin tällä viikolla töistä ja kotona oli viidet limaruikut ja kahdet oksut.. luulen, että syynä oli se, että Särö oli saanut liian isoja annoksia liian tuhtia ruokaa pitkän huononsyömiskauden päätteeksi. Joka tapauksessa stressi itellä oli hirmuinen. Aloitettiin taas nollasta ja päätettiin, että jos jatkuu päivänkin, niin ell kutsuu. Taas. Onneksi Särö kuitenkin lähti toipumaan hienosti ja eilen syntyikin märkään, mustaan maailmaan... Hyvä Kakka! :D Nyt ollaan edetty maltillisemmin: pienempiä annoksia ja useammin. Josko se.. toivotaan.

Sit Kaabeliin. Käytiin tänään ultrassa: vuorokausia 29. Nisät näyttivät "tiineen nisiltä". Ja ultrakone näytti kaksi mustaa mollukkaa. Olivat vielä niin pieniä, ettei niitä olisi kuulemma eilen vielä nähnyt. Onneksi ei menty eilen. :) Eläinlääkärimme meinasi, että niitä voi olla enemmän: eivät vielä kaikki välttämättä näy. Hänen suositus oli, että käymme vielä tiistaina uudelleen. Periaatteessa mulle riittää tieto, että on tai ei. Ja nyt tiietään, että on. Mut ehkä mä meen sit silti tiistaina. Ehkä. Luulen.. :) Joka tapauksessa ihana saada jotain positiivista!! Sillä niitä huonojakin uutisia on.. Mä en huomannut tänään (luin lehtä makuulleen soffalla), että Carro makas jalkopäässä. Ja ennen ku ennätin kissaa sanoa, se hyppäsi sohvalta alas.. ja se oli ell:n mielestä pahinta, mitä jalalla voi tehdä: hypätä alas jostakin. Ja, tottakai, Carro loukkasi jalkaa uudelleen. Voi jumatsuikka kun ottaa pannuun!!! :(

Mut täytynee nyt nauttia noista hyvistä uutisista eikä antaa huonolle mielelle voittoa. Mä aion ainakin yrittää sitä..

Bon apetit

sanoi Särö ja pisteli kupillisen ruokaa menemään. Toissapäivänä, eilen ja tänään. Kaksi kertaa päivässä. Nam. Ja huh!! Ehkä mä uskallan nyt huokasta sen asian suhteen? Toivotaan ja uskotaan. Kehään en kuitenkaan Häbää vienyt. Aa: son pohjavillaton. Täysin. Bee: son vielä liian hoikka. Ja cee: en halua minkäänlaista pöpöriskiä "turhantakia". Ja ei harmita. Mä en ihan hirveäksi faniksi ryhtynyt tuolle shelttien tuomarille. :( Noh, se siitä. Oli ihan kiva olla kuitenkin kehänlaidalla jännäämässä. Mä toin sitten näytelmistä tuliaisia. Hiisille ostin mustan liskofleksin. Jos ja kun se sokeutuu ja joutuu lenkeillä hihnaan, on sille nyt odottamassa oma fleksi. Hiisin suhteen on nyt vähän parempi mieli. Se on niin äärettömän iloinen, oma itsensä, ettei ole oikein surra ja pilata toisen elämää sillä. Perjantaiaamuna se tappoi aamulenkillä mun nahkarukkasen. Monta kertaa. Eilen se veti metsässä, kuin viitapiru. Joten ei meidän elämän vielä pidä eikä saakaan muuttua.

Sit mä toin toisen tuliaisen. JOS meille tulee pennejä. Nyt tai joskus. Niin mä shoppasin NIILLE pesän. Ensimmäisen illan aikana siellä nukkuivat KAIKKI. Särö oli ainoa, jota en ennättänyt ikuistamaan. :D Tonyn onneksi, ehkä.. :DDD Se oli kuulemma NIIN epämiehekästä.. ;)

ja sit vielä tän päivän kuulumisia. Tony oli treenaamassa shelttipoppoolla: Anun ja Essin, Tujun, Shotin ja Tällin kanssa. Nii ja sit melkeinsheltti Zipin ja Sonjan kanssa. :D Treenit oli vähän eri tyyppiset, kuin mitä etukäteen miettivät: "jouduttiin" puolittamaan halli, sillä toinen porukka oli treenaamassa toisella puolella samaan aikaan. Erinomaista häiriötreeniä junnuille. Joskaan meidän shelttisakki ei ennättänyt piitata naapureista mitään, kun pääsivät baanalle. Särö meni ihan vierestä rataa, kun erotusaidan toisellapuolella meni belggari putkeen. Aika sama ongelma oli kaikilla koirilla. Esteiden ohijuoksu ohjaajaa tuijottaen. Mutta syy siihen oli kaikilla vähän eri. Oli hauska kohta, missä Tony ja Särö juoksivat IHAN täböt "kilpaa" ja seuraava este jäi välistä: Säröllä oli sellanen "tyhjä katse" ja molemmat keskittyivät vetämään miljoonaa. Oli ihan hirveän hassu kohta, kun pysähtyivät sen jälkeen hämmentyinenä siitä, mihin se este katosi.. :D! Vaikea selittää. Mut joka tapauksessa, vauhti oli kaikilla kova ja meno hienoa. Kaikilla oli jotain treenattavaa ja se onkin just hyvä!! Kiihkeys oli käsinkoskeltavaa ja ONNEKS kukaan koiranhaukkua kestämätön ei treenaa tuossa porukassa. Särö alkaa muistuttaa treenikerta toisensa jälkeen enemmän mamaansa.. ;) Yes. Mut kivat treenit. Mäki näin, miten sylkkärin voi tehä keskellä rataa.. en oo ikään ennen nähny enkä voinu käsittää, et niin voi edes tehä.. näköjään voi. Ehkä tääkin muumio jossain vaiheessa pääsee tähän päivään taas kiinni. Meibi ens vuonna. Meibi not. Mut sivustaseuraamalla varmaan oppii enemmän, ku oon aatellutkaan. Pitäis enempi käydä kattoos treenejä niin, että oma koira on kotona. Kokonaan saa vaan katella.

Simmottei. Mut mä palaan astialle torstaina.. ;) Ny kuttuu beebee.. saa nähä, joutuuko tänään lähettään miinuksen. Houp not.. ;D

Varoitus

Seuraavaa tekstiä ei suositella kenellekään.

Vituttaa, raskaasti. Ahistaa, surettaa, itkettää. Samalla kuitenkin ymmärtää. Ja pohjalla on pieni ilokin.

Meidän päivään on taas kuulunut paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja toivoa. Mut mennään ihan vaikka aikajärjestyksessä. Aamulla mä tutkailin Kaapelin jalkaa. Musta se oli taas vähän parempi. Kävin muun sakin kanssa aamulekillä ja Carron kanssa "pakollisilla" omassa pihassa. Aikataulu oli sikatiukka, enkä jaksanut paistaa ensihätään Särölle jauhelihaa. Nappulat turvotettiin siihen sikakalliiseen tonnikalanhajuiseen kanaan (Applaws). Ei maittanut. Suunnilleen lähti pakoon, kun näki kupin. Meikä alusvaatteisillaan aamulla seitsemältä sit ruskistaan kanan jauhelihaa. Ei maistunut. Jätin Särön huoneeseen kahden eri ruokakupin kanssa: toisessa pelkkää nappulaa, toisessa kahta erisorttia kanaa, makkaraa ja nappulaa. Huoli oli iso. Kotiintulessa koskemattomat kupit odottivat Särön kanssa. Ahisti.

Töistä soitin eläinklinikalle: tuonko Carroa ollenkaan, kun oli jo parempi. Päädyttiin, että tuon. Ihan varmuudenKIN vuoksi. Jalka oli lähtenyt paranemaan oikein hyvin. Pieni turvotus ja kuumuus kuuluu kuvaan. Jääpussia, lepoa ja varottava hyppyjä esim. sohvalta alas. Pieni toivonkipinä nousi. Eläinklinikalla oli samalla joukkari silmistä. Kysyin, josko sattuisi olemaan peruutuksia. Sattui! Varasin Hiisille ajan. Carro kotiin ja Hiisi autoon. Ja tähän väliin täytyy sanoa, että on noita koiria kaikenlaisia.. ja niin on kyllä omistajiakin. Anteeks nyt vaan. Meitä melkein vastapäätä istui mies, jonka koira puri (!!) mistä kaulaan niin, että verta alkoi tulemaan.. Ihan oikeasti. Tsiisus. Lisäksi osa käveli kynsillään kiskoen, osa vikisi ja vapisi odotustilassa.. Niin, monta oli koiraa, mutta niin oli omistajaakin. Kuka mitäkin halua.. Ehkä.

No mutta. Hiisin silmät peilattiin. Diagnoosi: Pra- aste vaikea. Sekundäärisenä löytönä kaihi, pra:n aiheuttama. Hiisi siis tulee sokeutumaan. Aikaa siihen ei tiedetä. Itkettää. Tiedän, että koirat sopeutuvat. Tiedän, että se etenee: ei tule, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta miten selität koiralle, että "ei mitään hätää. Me ollaan sun kanssa" !? Et mitenkään. Mua NIIIN paljon sattuu ja ahistaa! Miten mei olla osattu ymmärtää aikasemmin?! Miten monta kertaa mä oon huutanut Hiisille, kun se on tömännyt johonkin shelttiin kovasta vauhdista. Luullen, että se tohottaa aivot narikassa.. Kaduttaa niin!! Mä tiiän, että kyllä se tästä. Jne. Mut silti, omalla kohalla, se on ihan eri juttu.

Mä kuitenkin uskon, että kaikilla, paskallakin, on tarkotuksensa. Ehkä mun pitää Hiisin kanssa käydä tää läpi. Shelteillähän on kans Pra:ta. Nyt mä tiedän omakohtasesti, mistä on kyse. Mä oon myös vakaasti sitä mieltä, että KUN sheltit saa geenitestin (vesikoirilla se jo on), ollaan me paljon PALJON rikkaampia. Nythän shelttiväki karttaa kantajia, kuin ruttoa. Sit me voidaan käyttää kantajia, jopa sairaita, terveille (geneettisesti) koirille. Geenipoli ei supistu ja rotu voi paremmin. Ja pra vähenee. Nyt tää on IHAN hakuammuntaa.

Sit loppuun vielä ilon pilkahdus. Ruskistin Särölle kanan jauhelihaa, lisäsin paistettaessa pannuun vettä. Panin nappulat likoamaan jauhelihavesimössöön ja menin kolmen pojan kanssa piiiiitkälle lenkille. Kotiintullessa Särö jo odotti ruokaa! Lisäsin tonnikalanhajuisen kanamössön sekaan ja kuppi kiilsi tyhjyyttään!! Innostuneena hain lopun säilykekanan ja kippasin kuppiin. Söi senkin. Jospa se tästä..

A´la Carte La Särö

Ruskista kanan rintafileitä ja/tai naudan jauhelihaa. Lisää ruskistuksen ohessa pannuun vettä. Laita nappulat turpoamaan jauhelihan ja veden kanssa niin, että nappulat turpoavat jauhelihan makuiseksi ja seassa on "sitä itteään.". Hae eläinkaupasta mahdollisimman kalliilla mahdollisimman pieniä purkkeja koiran märkäruokaa, joka on tehty pelkästä kanasta, ilman säilöntäaineita tms. Hinta 2,4jotain per purkki. Koko: pieni, litteä kissanruokapurkinkokoinen. Lisää tonninkalanhajuinen kanaseos nappulajauhelihan sekaan ja tarjoile lämpimänä. Sen jälkeen pidätä hengitystä ja ole liikkumatta niin kauan, kuin Arvon Herra suvaitsee syödä. Seuraavaksi nypi ja erottele lihoja (kana ja jauheliha) ja syötä niitä kädestä. Loput (lähinnä nappulat) voit heittää vessanpyttyyn. Näin meillä. Tosin, sanottakoon, että viikon aikana on ruokahalu parantunut ja muutamia (!!) kertoja on jo koko kuppi tyhjentynyt ILMAN käsisyöttövaihetta! Wow. Hain tänään sitä tonnikalanhajuista kanaa kuus purkkia lisää. Ja vain huomatakseni, että ko tuote on kokenut inflaation herra Kanin taholta. Joskin, nirsoilun päätteeksi, kana ja jauheliha upposivat. Ja jokunen napu. En kuitenkaan hengitä paperipussiin: Särö on syönyt kaksi päivää täysiä kupillisia.

Sit Kaahan. Avasin jalkapaketin eilen: ollut kääreissä 7 päivää. Jalka oli turvonnut (:() ja varoi sitä selvästi. Toivoin ja uskoin, että oli oudokseltaan niin. Aamulla jalka oli yhä turvonnut yhdestä kohdasta. Töistä tullessani tilanne näytti paremmalta. Varasin kuitenkin päivällä huomiseksi ell ajan. Nyt, illan tullen, on jalka EHKÄ taas vähän tuvonneempi? Pidetään jääpussia ja toivotaan parasta. Carro kuitenkin kävelee sillä aika tosi ookoosti ja jopa ravaa välillä sillä suht siististi. Ontuu kyllä mun silmään, mutta koko ajan vähemmän. Mä en nyt tiedä, mitä pitäis tehdä. Ainakin nyt katotaan aamuun ihan rauhassa. Jos tilanne on aamulla yhä parantunut, perutaan aika. Semmoisen ohjeen sain tänään eläinlääkäriltä. Kun kyseessä oli kuitenkin paha venähdys: vois kuvitella, että normaalia on tuo turvotuskin vielä tässä vaiheessa? Rouva itse on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Ei vaikuta pätkääkään kipeältä. Mut mistäpä noista tietää.. Huoh. *lähtee sittenkin kaivamaan paperipussia taas esiin*

Sit vielä loppuun haluan lähettää halit Päiville (jaksat analysoida tuota koipea mun kanssa moneen otteeseen), Eralle ja Pialle (voimia tellekin toipumisiin kovastipaljon!!) ja meille tsemppiä lähettäneille!! Ootte ihania ja oikeesti saan teistä jaksamista!! *halii*

Viikonlopun sattumuksia

Jos mä alottaisin ihmisjutuilla. :) Elikä rakas ja paras siskoni Leena (myös ainoa, mutta se ei kuulu tähän) saa joulukuussa Tupun kanssa Sisu-vauvan. Ja koska oon siitä aika täpinöissäni ja Leenalla on ollut kohtuu raskas kesä ja alkusyksy, niin päätin, että tempaistaan. Ihan oikeisiin vauvakusuihin ei langettu, mutta sinne päin.. :D Löysin Tiimarista huippumakeen sinisen nallekoristekattosydeemin ja Tony naulas (!) sen meidän keittiöön roikkumaan. Leenan tullessa perjantaina meille, oli ilme näkemisen arvonen.. :D Jokaisesta nallesta roikkuu vielä ilmapallo ja tuo koko sydeemi on ehkä joku nelimetrinen? ;D Äiti oli sen verran juonessa mukana, että oltiin hommattu pienet paketit "sankarille" ja lisäksi mä olin shoppaillut hemmottelukamaa: päähierontatikkujutut ja jalkojenhoitosettiä: Leenan jalkojen on pakko olla "melko" lujilla.. ;) Sit lauantaina shoppailtiin Sisulle "yhtä ja toista" Huvikummusta. Ihana IHANA viikonloppu hurahti ja meni nopsaan. Naurettiin, syötiin ja herkuteltiin rutkasti. Kuten kuuluukin. ;) Kiitos Leenalle ja Mamulle. Otethaan joskus taas uusiksi.

Sit koiriin. Ekana Carron kuulumisia. Se varaa jalalle!! :D HUH! Toki ontuu sitä vielä, mut toi sidesydeemikin voi tehdä sen: on semmonen jäykkä. Mä onneton vaan laitoin tänä aamuna ekan (ja vikan) kerran Carron aitaukseen ilman valvontaa: on mennyt ulkoilut niin hyvin ja leppoisasti. Teippasin minigrip-pussin paikoilleen suojaksi ja kannoin rouvan ulos. Ja viiden minuutin ulkoilun jälkeen kurkin, miten menee, niin EI PUSSIA jalassa!! Heti kauhuskenaario siitä, miten paketti ei saa kastua: hautoo ihon, jalan jne. ja hoito pitkittyy ja pahenee ja kaikkee!! :( Kaapeli nopsaan kainaloon ja föönasin sen koipea hyvän tovin.. ja sain sen kuivaksi. Ehkä se ei ollut ennättänyt kastua vielä läheskään läpi.. houp sou. Kaikkeen sitä kuulkaa joutuu. Oikeesti.. Carron fiilistä on koetettu pitää koholla piilottelemalla sille ulos ruokaa joka päivä. Tänäänkin etsi aamulla viereisestä metsästä, tasaselta kohalta, nappuloita häntä heiluen. :)

Sit Hiisiin. Kasvattajansa Raimo soitteli tuossa joitakin kuukausia sitten. Kyseli kuulumisia ja sitä, onko huomattu Hiisin näkökyvyssä mitään kummaa. Eipä oltu. Raimo kertoi, että on selvinnyt Hiisin äidin olevan PRA-kantaja. Ja isästä ei saada tuota tietoa: kuollut nuorena onnettomuudessa. Mutta koska mitään ei oltu huomattu, unohtui juttu. Kunnes toissayönä.. Otettiin koirat nukkuun makkariin; äiti nukkui olkkarissa eikä haluttu, et koirat änkee yöllä kainaloonsa.. ;) No, Hiisi pyysi yöllä jostain syystä ulos. Se törmäsi matkalla oveen, kaappikelloon, porttiin.. viisi eri törmäystä. Ja eilen päivällä, se törmäsi tuoliin, jota äiti kantoi toiseen huoneeseen. Hämäränäkö (ainakin) on huonontunut siis selvästi. Nyt ahistaa, yllättäen ja pitkästä aikaa.. Varataan Revolle vika (?) kontrolli heti maanantaina Kirkkikselle ja napataan Hiisi samalla mukaan. Peilataan sekin.. voi toista!! Selitty niin monta asiaa, mitä on ihmetelty, muttei oo osattu reagoida!! Esim. se, että Hiisi haukkuu nykyään tosi paljo herkemmin, kuin ennen, ulkoa kuuluville asioille..

Ja sit vielä Särön uutisia. Se on ollut papin (Tonyn.. :D) kanssa EKAA kertaa miestenreissulla. Oikein hotellissa yötä.. Mika ja Fire jakoivat saman huoneen. Syy; kaksi ykkösluokan kisaa tänään Tampereella. Mun piti mennä mukaan, mut mä jäin hoivaan muita koiria. Nyt jotenkin ei halua jättää niitä yhtään.. monta "potilasta". No, mutta sain puhelinraporttia paikan päältä. Ja toivon, et on videollakin jotain.. Kaks hyllyä on tuomisina. Eka rata oli mennyt aika "pihallaollessa". Särö ei oo treenannut muilla esteillä ja kokemusta muualta ei liiemmin siis oo. Se oli ollut "vähän" kuusalla. :D Ohitellut esteitä, jättänyt keppejä kesken jne. Mut oli ollut pätkiä, mitkä oli mennyt huisan hyvinkin. Puomi oli kus...t. Mut jos mä viittisin, ni mä sanoisin "mitäs mä sanoin". Mut emmä viitti. Musta nei oo viä kisavalmiita, alkuunkaan. Mut saahan sitä kisailla. Ja siitä sitä huomaa sit ohjurikin, missä mennään. Ehkä se on aina vierestä niin helppoo viisastella. Ja se jos mikä, on syvältä. Tokakin rata oli hylly ja puomi ei ollut pelitäänyt. Yllätys.. :D Mut taas oli pätkiä, mistä Tony puhisi tyytyväisenä. Joten kai se siit, treenaamalla. Toivotaan, että ruoka on reissussa maittanut ja ruokahalu kasvais vieläkin. On jo syönyt aavistuksen paremmin, mut ei vieläkään voi puhua, että läheskään hyvin. Jospa sekin, siitä.

Mut siinäpä meidän kuulumisia. Toivotaan, että kohta sais jo kirjottaa pelkkiä hyviä uutisia..