Life is back

sanoi Kaapeli. Kun hallille sen kanssa suuntasin. :) Särö ja Tony sekä Essi & Shotti lähti treenikavereiksi. Tai nooh, sen vois kyllä sanoa, että ne treenas ja me vähän irroteltiin.. Mulla oli -ja on yhä- kauhee stressi Kaapelin ranteesta. Rimat oli luonnollisesti näin viiden kuukauden tauon jälkeen matalalla (25cm), mut silti.. Tehtiin yksi treeni. Joskaan se ei mennyt hetikään oikein, joten toistoja tuli muutamia. Ja ikävä kyllä, kepit meni samalla tavalla, kuin ennen taukoa.. eli jätti kesken. Mä niiiiiiin toivoin, että se olis unohtanut tässä pitkän tauon aikana sen.. mut ei. Mä oon kyllä sitä mieltä, että on siinä epävarma ja jättää siks kesken. Kaarilla ja mun vedättäessä menee ne aina oikein. Mut jos oon rinnalla tai takana, ilman kaaria, on tuo lopputulos. Hyvin harmillïsta. NO, anyway, ranne on toistaiseksi ainakin oireeton. Ei ole turvonnut tai lämmin. Mut ehkä ilta sit kertoo todellisuuden. Ei kai se välttis vielä oireiliskaan. JOten mä jatkan stressaamista.

Särö ja Tony meni ihan hienosti, joskin Tony ei ollut ihan vireessä ite (vois luulla, että olympiakisojen takia lähes läpivalvottu yö ottaa veronsa.. ) Mut hienosti ne silti rullas, kun vauhtiin pääsivät. Essi ja Shotti samaten: se koira menee koko ajan siinä rajalla, että onko lapasessa vai noup. Jotenkin se on tosi hienoa! Koska tänään esmes se pysyi kaikki treenit käsissä. Polkee miljoonaa.. Hieno. Sääppä samaten: polkee miljoonaa ja jos ei kuule käskyä: ei tiedä minne mennä, niin päättää ite; lukee rataa. Välillä nei oo samalla radalla alkuunkaan, mut mä tykkään hirveesti, että koira ennemmin valitsee ite, kun jää haukkuun ohjaajaa "mihinmihin".. Mii laik it.

Myrtin kanssa oon touhunnut perjantaina: käytiin kattoos taas Tonden ja Särön treenit sen kanssa. Se oli kyllä hilmuisen leipas!! Pussaili ihmisiä, sai kaikilta nakkia ja oli niin tyytyväinen! :D Mä annoin kaikille nakkia sille jaettavaksi, että alkais se hampaiden kattomis-treeni pikku hiljaa.. Huoh. Se on kyllä aika omapäinen pikkuipana! Tein hallilla sen kanssa niitä sen jo osaamia "perusjuttuja" ja uutena siivekkeen kiertoa. En usko, että se yhtään vielä tajus tekevänsä mitään, mut teki silti! :) Ja sai nakkia. Särö ja Tony ei normisti treenaa näin tiheesti peräkkäin, mut nyt tehtiin poikkeus. Joskus on hyvä kokeilla tätäkin rytmiä.

Tänään olis sit vuorossa kaupungilla käynti pikkuipanan kanssa, jahka se herää. Ja nepalta saamme Felixin kylään. On ollut ihana viikonloppu tehden eimitään! Lepoa, lepoa ja löhöilyä. Sopii mulle! :) Ens viikko on joillekin hiihtolomasellanen, mut tää paahtaa töis. Koska sit- tadaaa- seuraavalla viikolla on edessä mun loma!! :) Enkkulandia kutsuu. Sitä ootellessa..

Sävel: Magdalena

Myrtti Marjattaaaaa, on pikkuinen tyttö,
jolla on kotonaaaaaa,
lystiiääääää-äääää
Myrtti Marjattaaaaa, kakkaansa pilkkoo,
ja siirtelee keppeestii,
häkkiään

(laulussa tarkoitetaan leikkikehäänsä; tulin tänään taas töistä kotiin niin, että aa: kakkaa oli satapalaa pitkin aitaustaan ja bee: aitauksen etuseinä oli hilattuna vasten takseinää.. huoh)

Ja ahne on Marjatta kaikkialla ja
maistuu niin juusto kuin makkararulla ja
pistetty on sitä nisssskanahkaan ja
senttikin tullut on säääkämittaan ja
kiloja, kolme yyyyyyhteensä.

(kävimme eilen ell:ssä ja Myrtti sai ensimmäisen rokotuksensa; ei huomanut ko toimenpidettä lainkaan, kun imi makkaraa mun sormista sellaisella voimalla.. Painoa oli kolme kiloa, tasan ja senttejä n. 26; ikää 12-viikkoa)

Myrtti Marjattaaaa, temppuja osaaaa,
vierelle istahtaaaaa, hienostiiiii-iiiiii,
Myrtti Marjattaaaa, silmiinkin katsoooo,
ja kauniisti maaa-aahan, sen menemään saa

Kun namilla siiiitä houkut-taaa-aa niin
temppuja tekemään Marjatan saa-aaa
uusia juttuja treeenaa-taaa-an ja
pois päinkäännöstä koetetaaaa-an ja
sylkkäri käännöstäää-äää-äää.

(Tony kokeili eilen poispäinkäännöstä ja sylkkäriä; mitäpä tuo ei namin perässä, raukka, tekisi.. :D Sivulletulemista ja siinä pysymistä on yhä treenattu, samoin hissiheijaamista: kaukokäsky maahan-seiso-treeniä siis.)

Myrtti Marjattaaa, kaikkia pussaaa
ja häntä on sii-iillää, liikkeelläääää-äää
Myrtti Marjattaaaa, on viiilkas pentuuu
joka tuhoja myöskiiin,
harrastaa...

Kotona järsii se jalkalistaa ja
tuh-kaharja saa hampahistaa ja
äitikoira on leikkikalu ja
valtava on sen repimishalu ja
lahkeissa, roikkuu mieeeeeeluustiii..

Semmoinen on Mypa. :)

Treenattu on

, Myrtin kanssa nääs. :) Moon nyt joka päivä tehnyt sivulletuloa, siinä pysymistä ja nyt eilen ja tänään kaukokäskytreeniä: seisomisesta maahan ja takas seisoon niin, että jalat ei liiku. Se oli alkuun tosi vaikeeta, kun neiti tarjos katsekontaktia haistettuaan namin mun kädessä. Mut Essi näytti homman eilen ja kas, niin sitä taas mentiin. :D

Eilen mä kutsuin meidät Essin ja Shotin luokse kylään. Tony heitti, ettei Myrtti oo ollut hetkeen missään "vieraassa kyläpaikassa", niinku ei oo ollutkaan. Joten kun Essi "erehtyi soittamaan", niin kutsu kävi. Mutta ei perinteisessä suunnassa. :D! No ei se mitään: oli ihanaa, et saatiin mennä. Myrtti oli musta hilmuisen reipas ja tutki paikkoja, pussaili Essin ja Jussin naamat (yllätys) ja kiskoi narua Shotin kanssa. :D Bonuksena saatiin tyydytettyä mun hirmuinen karkinhimo ja se jos mikä oli ihana piste iin päälle! ;P (suut makiaksi Suomen kansa)!! Eilinen ilta olikin sit "ihanan rauhallinen".. ;)

Tänään mä treenasin jo noita opeteltuja juttuja Tonyn viedessä isot lenksulle. Ja sit mä otin uutena pullon kiertämistä: laitoin 1,5 litrasen vichypullon olkkarin lattialle ja suunnittelin opettavani sille "esineen kiertoa". Mut mun kyllä pitäs oppia ensin suunnitteleen ja sit toimiin. Mä tein jos jonkinlaista viritystä sen sijaan, että olisin tehnyt yhdellä lailla kunnolla. Ensin mä hätäpäissäni naksutin siitä, et kattoo pulloa. Sit mä aattelin, että ehkä mun pitäiski jo näyttää käsiohjausta.. ja sit.. ette halua tietää. No, lopussa Myrtti jo tajus, että sen pitää luopua mun kädessä olevasta namista ja säkällä (!) kiersi pullon pari kertaa. Ja molin tyytyväinen. Mä luulen, että mä funtsin asiaa päivän kaks ja teen sit uudet treenit. Aivot mukana sillä erää.. Mut edelleen se tekee hommia pääsääntösesti häntä taukoamatta heiluen ja keskittyy sikahyvin! Toivotaan, että piirre säilyy. Hamaan tappiin.

Tonde on hoitanut päivän sosiaalistamista: meni lumitöihin ja otti Mypan mukaan. Pihalla oli kaks kouluikästä lasta: Myrtti kävi moikkaileessa ja syömässä lapsien käsistä namia. Mä kattelin ikkunasta liikuttuneena, miten Tonde jakoi nameja lapsille ja miten Myrtti -ehkä vähän epävarmana?- häntä taukoamatta heiluen kiipeli lapsia vasten ja söi nameja. Sit Tony leikitti sitä hanskallaan: Myrtti saalisti sen, repi ja "voitti" saaliin.. ja HAHAA.. juoksi kotipihaan tieltä, suoraan takaovelle hanska suussa ja NIIN polleena!! :D!!! Huomenna olis treffit pikkuveljen luokse: Felixin kanssa taas ryskäämään ja ke oliskin sit jo eka rokotusaika. Minen halua, että meidän vauva on jo iso tyttö!! Se on jo melkein koipivaiheessa.. sniif. Onneksi sen henki haisee vielä pennulle ja nahkavatta on faktaa. Mutta mä tiedän, että päivät vähenee.. lapsuuden. oi voi. Nautitaan siis niistä vielä. Ja pahanteosta, kurittomuudesta: sääntöjä ei osata eikä tiedetä, pissoista lattialla, iltavilleistä jne. :)

Maailman huonoin koiranomistaja

pariskunta täällä hei! Suuri osa koirakaveripiiristäni tietää, että mä en voi KESTÄÄ takkuja enkä klimppejä. EN, en en!! Etenkään omissa koirissani. Mä haen kamman vaikka keskellä yötä, jos käsi osuu moiseen. Ja mä haluan, että mun koirien turkki on sellainen, mistä menee sormet läpi, aina. Paitsi kikkarapää Hiisiltä, jolle se on mahdottomuus. Mut shelteillä niin pitää, täytyy, on pakko olla. Vaan eipä ole ollut.. KÄÄK! Mä otin tänään suikepullon, harjan ja kamman, sulkeuduin kodinhoitohuoneeseen yksitellen jokaisen sheltin kanssa. Saldona oli kassillinen pohjavillaa.. Mä tunsin itseni NIIIIIN huonoksi. Repo oli kaikkein hirveimmässä kunnossa.. mä oon huomannut, että sen karva on ollut "klimpikästä", mutten käsitä, miksen oo reagoinut!! Mua ihan sikana hävettää, että se on hierottu tällä viikolla ja tuollasessa karvakunnossa.. Onneks nyt kaikki on ookoo. Kämppäkin on ollut sen näköinen, että täällä asuu sata koiraa. Karvaa joka puolella. Ehkä tuokin asia on nyt kunnossa, hetken. Kaapeli nääs ajaa tukkaansa veke sillä rytmillä, että ei taida kampaus kerran viikossa riittää.. huoh. Ja pakkasta ei oo, kuin reilu -20. Hyvä hetki ryhtyä tukattomaksi.. No, minkäs se sille mahtaa. Onneksi on takki ja töppöset. :) Tonykin on niihin jo niin turtunut, että suostuu lenkkeilemään Revon ja Carron kanssa NE jalassa.. :D Särö ja Hiisi ei tossuja tarvi, mutta edellämainittu kaksikko kyllä. :)

Sit eilen mä olin kanssa vähän huono. Mä nimittäin vein Myrtin hallille, kattoon Särön treenejä. Mä tiedän, että yskää on liikkeellä. Mut mä en päästäny kattoon koiria.. eikä päässyt Särökään. Mä en uskalla googlettaa tautia: jos se elää myös pinnoilla, niin tuun hulluksi. Parempi siis elää luulojen varassa... tieto lisää.. Tiiätte. Myrtti treenaili pöydällä olemista, hengailua jne. Taisteli mun kintaasta ja tepsutteli pätevänä keinonurmella. Aina se on alkuun vähän jännittynyt, mut onneksi palautuu nopsaan. Se kai se juttu sit kuiteskin on.

Otettiin Myrtistä tänään 11,5 -viikkois kuvat. Ne on kotisivun albumissa ja Myrtin kasvusivulla on yks. Lisäks mä oon treenannut sen kanssa nyt viime aikana joka päivä perusasentoon tulemista, siinä pysymistä (oon yhä polviseisonnassa) ja kontaktinottoa: katsoo silmiin. Uutena juttuna otin tänään istumista kolme kertaa. Saldona se, että neiti tulee eteen ja tarjoaa istumista!! :D Se on mielettömän nopeaoppisen oloinen pirpana!! Mii laik it. Lisäksi mä tykkään, että edelleen sen häntä heiluu taukoamatta sen tehdessä hommia. Ja siitä, että se pystyy tekeen molempia "treenattuja" temppujaan joka paikassa. Rautatieasemalla, agihallilla.. Mukavee. Sivullapysymisen kestoa oon lisännyt pikku hiljaa. Se pysyy jo mukavasti, kunnes saa vapautuksen. Mä haluisin tehä nyt myös seisomisesta sitä heijausta: sitä, missä opetellaan maahanmenoa niin, ettei etujalat siirry. Mut mä en muista enää, miten se treeni alko!! Pitää soittaa Essille.. Paljo kaikkee, mitä vois tehä. Ja aika kuluu..

Loppuun kermavaahto: saan Sisun meille täksi yöksi yökylään!! :) Leena ja Tuppu tulee kanssa. ;) Mä aion haastaa ne Wiihin: sain sen Tonyltä ystislahjaksi (moon toivonut sitä niin kauan, ku se on ollut olemassa) ja pelannut oon niin, että olkapää anelee armoa. Miekkailu saa sen makeesti lonksuun.. :D!! Mut ei se mitää: täältä tullaan taas! Ja Sisu ei välty suukoilta, taaskaan.. :D!

Rakas päiväkirja

(sillä sellainen tää mulle on: näen mitä oon tehnyt, koska ja kenen kanssa. Lähinnä koirista. :D)

Olin tänään Myrtin sosiaalistamisreissulla, osa bee. Tänään vuorossa oli Parturikampaamo Cristal, missä käytiin pussailemassa Anun naama kassan yli. Ja sit suunnattiin viralliseen kohteeseemme; rautatieasemalle.

Eka ylläri odotti, kun otin Myrtin autosta. Se kiljui kurkku suorana koko automatkan takaluukussa, pinkissä beautyboksissaan ja mä vähän ihmettelin sen touhua.. mutta, tattadaa, siellä oli Myrtin lisäksi peeaaäskooaa. Eli ei ihme, että sitä keljutti olla boksissaan. Tosin, myönnetään, että huutelee se siellä yksinollessaan muutenkin.. Huoh.

No, mä kannoin sen sit sisälle assalle, sillä ulko-ovet on kohtiaukeavat liukuovet enkä halunnut shokkihoitaa Mypaa heti ovella. Mentiin sit penkeille istuksiin ja nauttimaan löördaagimakkaran herkullisista aromeista. Myrttiä jännitti vähän, mutta mikään ei estä sen syömistä. Ei edes pikkuinen jännittäminen.. ;) Siinä aikamme herkuteltua, siirryin istumaan sen kanssa lattialle. Revittiin hanskaa ja hääräiltiin. Neiti oli jo ihan rela. Kunnes.. se on niin ärsyttävän terävä ja vilkas, mun koirankäyttäytymistulkinnalla. Tai mä en tuosta terävästä oo ihan saletti. Joka tapauksessa: se reagoi kaikkeen. KAIKKEEN. Kotona, pihassa, se koettaa mennä aidan läpi lintujen kimppuun, JOS ne nauravat: säksättävät. Häntä suorana, kauhealla ärinähaukulla menee vasten aitaa ja kiroilee koko pienellä koiranruumiillaan, mikä kykenee. Ja sama, jos naapuruston koirat räksöttävät pihoilla. Myrtti ryntää ääntä kohden häntä yläviistossa ja haukkuu, murisee... Ja sen se teki nyt tuollakin. Joku korkkaritäti käveli ohi ja toinen veti sellasta hinattavaa laukkua. Molemmille se veti kilarit.. mä luulen, että sitä jännittää ja samalla ketuttaa. Se näkyy sit noin. Mä sit nostin sen takas syliin ja kun hiljeni, niin palkkasin. Any ideas or vinks?

Sit mä tein sylissä katsekontaktitreeniä niin, että makkara oli oikeessa kädessä ja Myrtti istui mun sylissä, sivuttain muhun. Voidakseen katsoa mua, sen piti kääntää pää. Ja se teki sen!!! :D!!! Ihanaa! :) Testasin useamman kerran. Käytiin myös ulkona pikku käppäily ja nähtiin, kun juna lähti kauempaa. Ja veeärrän auto lähti takaa. Sit mentiin takas sylitteleen sisälle ja saatiin naapurituoliin ihana, keski-ikäinen mies, jolla oli 9 koiraa kotona. Juteltiin pitkään koirista ja niihin liittyvistä kokemuksista. Oli aivan supermukava setä!! Myrtti nukahti mun syliin.. Ja mies tuumasi, että "pää on sillä kunnossa", mikä ilahdutti mua suuresti!! Olihan se hienoa, että tyyppi veti hirsiä mun sylissä, vaikka ihmisiä laukkasi ees ja taas: juna tuli just asemalle. Me lähdettiin sit jatkaan kotiin unia ja jatkamme sosiaalistuskeikkoja. Saatiin säikäys molemmille, kun IHAN vierestä starttasi auto mun ja Myrtin käppäillessä sen ohi. Mä sit kehuin Mypaa ja kumarruin syötteleen sille makkaraa: tyyppi oli tosi ookoo. Käveli mun vierellä autolle ja tarjos katsekontaktia koko matkan: ahne pieni... tiedätte lopun. :D Huomenna siis Felixin luokse ja katotaan, mitä keksin loppuviikolle. Tahti pitää pitää nyt kovana, mä oon sitä mieltä. Ei armoa.. :)

Hierontaa ja sosiaalistusta

on kuulunut alkuviikon ohjelmaan. Ja vatsatautia.. :( Onneksi (voiko niin sanoa?) ihmisväelle; Tony on jo sairaana ja mulla kirpistelee. Mut taistelen sisukkaasti vastaan ja oon saletti, ettei se tule. :)

Eilen tuli Virve hieromaan Carroa ja Repoa. Carrolla oli samat jumit, kuin alkuvuodesta Piiralla: lantion lihakset ja oikealta puolelta etupää: ristireagointi siihen vasempaan ranteeseen. Jonka liike on yhä huomattavasti jäykempää ja rajoittuneempaa, kuin oikean. Haittaako se? Aika näyttää. Lantio on pentujen perua. Kuonaa ei onneksi ollut ja toivotaan, että jumit saadaan hoidettua. Ranteesta sovittiin, että jumppailen sitä entiseen malliin ja jossain vaiheessa lähden kokeilemaan agia matalilla hypyillä ja kevyellä aloituksella, luonnollisesti. :) Sit nähdään, reagoiko ranne vai noup. Jos ei, niin treenailu saa jatkua kevyenä ja pikku hiljaa, rauhassa normalisoituen, kunnonkin kasvaessa. Jos taas kyllä, niin sit.. :´( jäänemme agista "tauolle". Mut sitä en vielä mieti. Carron lihakset olivat muuten säilyneet aika tosi ookoina, mutta reidet oli vähän tyhjentyneet. Sama huomio on mulla.

Lelluman sit oli jumissa eri päästä, kuin normisti ja mitä arvelin. Sen niska rutisi ja etupää oli kireä. Lantio oli ookoo, mikä normisti on jumissa ja mistä olin nytkin saletti. Joten ehkä tää oli sit hyvä näin? Nautti selkeästi muuten hieronnasta, paitti kireiden kohtien osalta, luontevastikaan.. Revolle seuraa nyt taas niskajumppaa ja niin saadaan pidettyä herra kuosissa. Lisäksi todettiin mun väite oikeaksi: se on lihava. Ei pullukka, tanakka, vaan lihava. Oi voi. Se syö pienten, lihavien ja leikattujen koirien ruokaa ja silti.. snof. Tosin mä oon antanut epähuomiossa sille puoli desiä päivässä liikaa ruokaa.. kääks! Joten uskon ja toivon, että se auttaa, kun annos normalisoituu. Mutta kun sen on AINA nälkä.. paakapieni!! Sellainen koira kuin.. :DD!! (kummankos meistä se "virallisesti onkaan"?) *hih*

Myrtti piti laittaa hieronnan ajaksi leikkikehäänsä, missä teurasti kaljaräminäpurkkia ja esitti muutenki yhdennaisenrevyyn. Virve sai pususateen alkuun ja loppuun: kotona se on aivan mahdoton pusumoottori kaikille vierailleKIN. Meistä puhumattakaan.. Se voi nuolla ilmaa kymmenen sentin päässä naamasta ihan vallan mainiosti ja pitkään. Vain, koska nuoleminen on niin nastaa.. voi gaad! ;) Mut senkin hymy hyytyi tänään. Vietiin puppeli sosiaalistusretkelle. Ja koska meillä ei pehmeää laskua tunneta, niin retki suuntautui Jouppilanvuoren laskettelurinteelle, laskiaisen kunniaksi.. Kymmenen asteen pakkanen lupasi, että retki ei tule kestämään kauaa. Matka alkoi Eläinklinikalta: haettiin ruokasäkit mukaan ohiajettaessa. Myrtti esitti pikkuvanhaa, hyvinkäyttäytyvää koiranpentua mun sylissä. Eläintenhoitaja tuumasi, että "sehän on kauniisti ja rauhallisesti".. juu, niin oli. Sen hetken.. :D! Jouppiskalle saavuttaessa sen ilme totistui ja pieniä väristyksiä meni läpi sen kehon. Jännitti. Makkara upposi kyllä ja sylissä oli jees olla. Mutta aika tosi jännää oli!! Snoukkarit (onks sellasia?) ja suksittelijat, pulkkailijat.. kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja huljan pelottavaa. Myrtti sai olla mun sylissä ja syödä makkaraa. Hetken päästä menimme vähän reunemmalle ja Mypa maahan: leikki Tonyn hanskalla ja repi sitä! :) Eli ei se onneksi ihan paniikissa ollut, mitä en uskonutkaan. Sit neiti kainaloon ja kotiin. Nyt on uupunutta kekaraa.. Se mikä on jännää, niin kotona, kuka vaan meille tulee, saa pususateen ja on niin ihqu. Ja tuolla, ulkomaailmassa, musta tuntuu, että Myrtti ei ole yhtään pätkää kiinnostunut ihmisistä. En tiedä pelkäsikö vai ei: kukaan ei toistaiseksi ole tullut sitä silittelemään tms. Muttei yhtään koeta karata tai mennä kenenkään luokse, mitä kotipihassa on koettanut tehdä. No, mulla on pari plääniä sen pään menoksi lisää tälle viikolle. Huomenna suunnataan Felixin kotiin lapsia ihmettelemään. Ja siinä ohessa ryskäämään.. ;) Sit olis rautatieasemakeikkaa jne. Eli täältä pesee.. ;)

Ja niin: mä oon aivan äärettömän onnellinen meidän treeneistä sen kanssa! Mä oon tehnyt nyt perusasentoon tulemista: oon polviseisonnassa ja ohjaan namilla oikeaan asentoon. Sit kehun, otan käden pois: Myrtti istuu ja tapittaa ja saa namin. Käsi pois uudelleen: se jää perusasentoon, uus palkka! IHANA! :) Samaten oon treenannut kahtena päivänä sen kanssa katsekontaktia. Ja se oppi sen ekasta kerrasta!! Tosin olemme asteella, että vilkaisu riittää. Mut siitä se lähtee!!! Ja mä testasin: teki sen myös tuolla Jouppiskalla tänään, vaikka oli jännää menoa ympärillä!! Parasta on, kun eilen treenasin näitä kahta asiaa, niin sen häntä heiluu taukoamatta!! Nastaa touhuta mamin kanssa.. ;) Ja mami kehrää..

Sinkku taí yyhoo viikko

, kummin vain. :) Mä alkuun positiivisena ajattelin tätä sinkkuviikkona, mut karu todellisuus teki siitä yyhooviikon. Huoh. Meillä kun on totuttu hoitamaan koirien ulkoilutuksia ja taloudenpitoa kimpassa. Ja nyt, kun oon ollut "vain mä", niin on ollut ..hmmm.. melko kiiruista. Raskain osuus on ehkä siinä, kun tulee töistä kotiin väsyneenä ja ei muuta, kuin heti lenkille, Myrtti kainalossa. Bikoos mä en raaski jättää sitä uudelleen heti yksin. Noh, jokainen arvaa, että lenkit on olleet melko lyhkääsiä. Mun pitkäänjatkuneen flunssan takia se ei ole ollut huono juttu, mutta to aamuna mä päätin, että iltalenkki on oltava kunnollinen. Koska Myrttiä ei voi edes ajatella ottavansa reippaan tunnin lenkille mukaan, mietiskelin aamutuimaan, "minne sen saisin". Ja niin tuli taas Anu avuksi. :) Myrtti pääsi hoitoon Anun, Tujun ja Tällin luokse meidän muiden lenkin ajaksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: vieras paikka-sosiaalistus ja sain pitkän lenkin muille. Oli ihanaa!! Mä en ole -valehtelematta- ainakaan kahteen vuoteen nähnyt Carroa sellaisena!! Se meni häntä mutkalla ja haastoi poikia leikkiin!! :D Ihana!! Oli tosi mukavaa tallustella lumisateessa pitkä hikilenkki ja nähdä, miten koirat nauttivat. Ja piste mukavalle illalle oli kuulla, miten hienosti Myrtillä oli Anun luona mennyt. :) Mamin reipas vaavi.. :) Anulle taas ISOO kiitos!!

Jos mennään päivässä yksi taaksepäin, niin keskiviikkoiltana saatiin Felix meille kylään! :) Myrtti ja Felix menivät koko vierailun ajan täyttä kiitoa ja loppuillan täällä oli hyvin uupunut neiti.. ihanaa.. :D Felix on kyllä melkoinen poikapenne.. se koetti mm. astua Hiisiä! Hiisi kyllä ilmoitti painavan mielipiteensä asiasta ja poika uskoi. Mutta ihan pieni sanominen sille ei riitä.. Hmm.. mielenkiintoinen "vesseli".. :D Ja NIIN kultainen!! Pusumoottori.. Koetettiin ottaa parivaljakosta kuvia, mutta turha yritys.. Punnittua ja mitattua pari saatiin. 25cm taisivat ulkomuistista olla molemmat. Ja pari-kolmesataa grammaa tullut viikossa painoa, joten hyvältä näyttää. Toivotaan, että ensi viikolla päästään treffailemaan uudelleen!! :) Mä vähän ehdottelin, että Myrtti vois tulla ens kerralla kylään.. saisin sille lapsitreeniä taas pitkästä aikaa.

Minkäänlaiseen treeniin Myrtin kanssa mulla ei ole riittänyt puhtia.. huono mä. Leikitty on, pihalla käyty monesti ja lenkillä se on siis ollut mukana. Carron kanssa olis myös tarkoitus aloitella agitreeniä pitkästä aikaa. Mä en vaan oo ihan satavarma sen ranteesta.. Se näytti eilen paksummalta.. :( Mä mietin heti, että onko se pitkä hilluntalenkki tehnyt sille hallaa. Voi dääm. No, seuraan ja jumppailen sitä. Ei muu auta.

Eilen sit Essi kävi täällä pelailees mun kanssa Wiitä. Koetettiin ankarasti voittaa Anun viime lauantain enkkoja, mut.. noo.. :D Jääköön yllätykseksi!! Paitti sen sanon, että Essi on IHAN suvereeni pyöräilyssä!! :D No siinä sit heitin, että "mentäiskö huomenna Keskiselle?! " ja Essi innostu!! :D Niinpä tänään nää läksi Keskiselle shoppaileen ja noh.. sitä sit tehtiin. :) !! Mä laitan tähän kännykameran sikahyvälaatusen kuvan mun "dimangishoppailutuotteesta" :D Myrtti sai nimilaatan: hopeanvärisen sydämen, misson timanttireunus. *hihittää ääneen* Etupuolella lukee sen nimi ja takana phonenumero. Voi että on sulkku!! Eikä YHTÄÄN Myrtin tyylinen, mut siitä viis. :D

Mun yyhoosinkkuviikko on siinä tiivistetysti. Siihen kuuluu vielä, että Anu on käynyt täällä kahesti tekees lumityöt ja lenkittääs Särön, mikä on musta ihan käsittämättömän ihanaa!! Särö tarvii pitkiä lenkkejä; se lakkaa syömästä ja on tympiintynyt, ellei pääse välillä usvattaan. Joten kiitos vielä ja taas Anu!! Nyt mä erittäin tyytyväisenä voin huokasta ja sanoa, että selvisin!! Hengissä ja tupa suunnilleen siistinä.. (sanottakoon, että on ollut melko vapauttavaa elää "pellossa" yksi viikko ja olla esim. petaamatta yhtä kertaa lukuunottamatta koko viikko.. :D) Mutta tänään oli sit "pikkuinen" homma laittaa talo edustuskuntoon.. :) Ja pisteenä iin päälle: seuraavaksi on MUN vuoro!! :D Mä pääsen Miinan ja Pian kanssa enkkulaan, Cruftsiin!! :D Näin se menee. Tosin, mun reissuun on vielä kuukausi.

Huomenna sit partyihin! On Sisun juhlat ja mä löysin Keskiseltä vaatteet!! :D Kiitos Essille makutuomaroinnista!! Hylättyjen vaatteiden hautausmaa oli iso, mutta jatkoonpäässeitä oli monta.. :D Lisäksi mä löysin niin huippuhauskan ruokalapun, että oli "pakko" shoppailla se lisälahjan lisäksi.. Voinen sen täällä kertoa, sillä taatusti Leena ei tänään ehdi nettiin. Siinä lukee, että "jos olen mielestäsi söpö, niin näkisitpä tätini" EHHEHEE!! NIIN mua!! Ja just sopiva Sisulle. ;) Ihana nähdä pötkylä huomenna ja päästä suukottelemaan pientämiestä.

Ja nyt: oottelen tuliaisia. :)

Puolihysteriaa

ilmassa. Mä oon nyt kuullut, lukenut ja tietoonisaanut, että Suomessa riehuu tällä hetkellä erittäin raju ja kova kennelyskä.. sairastuneita on tuttavapiirissä ja useita ja luin, ikävä kyllä, jo kuolemantapauksistakin.. aivokalvontulehduksen oli joku saanut ja voivoi. Eli siihen loppui Myrtin hallisosiaalistamiset. Kun koskaan ei voi tietää, onko joku oireeton kantaja.. mietin jopa, pitäisikö hakea isoille koirille ne nenäsumutteet.. mutta nekään kun eivät mitään "takaa".. voi huoh. Toivotaan, että siltä vältytään. Yhtenä vuonna meidän koirat sen sai ja meni koko sakin läpi.. ei kiva tauti ei. Lisäksi mä pelkäsin sydänvaivoja jälkitaudiksi, joten otettiin iisisti pitkään. Joten olkaahan varovaisia!!

Myrtti on nyt sen sijaan sitten päässyt iltaleksuille mukaan. Se juoksee ensin reilun puoli kilsaa ja loppukotimatkan, hankikahluun, mä kannan sitä. Ja tänään oli eka päivä, että neiti oli sitä mieltä, jotta hangessakin se pärjäis jo tosi mainiosti ja koetti osoittaa sen mulle rimpuilulla. Mami pysyi silti tiukkana ja syötti lampaanmaksaa kannon lomassa.. :) Myrtti on ollut kyllä äärettömän kiva pentu. Mä oon viimeisen viikon aikana retkahtanut siihen todella. Vielä reilu viikko sitten mietin, teinkö virheen ja pitäiskö sille sittenkin etsiä toinen, oma koti. Enää en ajattele niin. Se on ihan hirmu kiva ja mulle sopiva penneli!! :) Lovettaa mua, pitää äärimmäisen ihanaa kontaktia, rakastaa touhuta; leikkii, repii jne. On järisyttävän ahne.. Siinä on vaan just sellasia piirteitä, mitä mä koiraltani toivon. Täytyy toivoa, että ne säilyy. Ja jossei säily, niin ei voi minkään. Kaikkea ei voi saada. :) Mut nymmoon vaan häpi.

Toinen häpiksi tehnyt asia on Hiisi. Se alkaa muistuttaa itseään, eikä oo enää totinen ja surullinen aasi Ihaa. Se on jo enemmän taas tiikerimäinen. :) Leikkii Särön kanssa, hilluu lenkillä jopa raivostuttavuuteen saakka. Näkö on selkeästi huono, mutta se me on tiedetty ja sen kanssa eletään. Jos Hiisi sopeutuu, mekin niin teemme.

Lellukka, Sääppä ja Kaapeli- Niille ei kuulu ihmeempiä. Carro alkaa muistuttamaan kapista kettua: karva lähtee ropisemalla ja mustissa vaatteissa ei kandee meille tulla. Oikeesti. :D Lellu on häpimän, niinkuin aina. Ja Sääppä. No, se on Sääppä. ;) Maanantaina selviää, tuleeko siitä tuplaisä. Eli siihen saakka jännätään. Sen maha on ollut nyt jees, mutta tuo sen nirsoilu on raivostuttavaa.. Myrtti on tosin keksinyt siihen lääkkeen. :D Se tanssi ja hillui äristen Särön ruokakupin ympärillä aamulla. Särö tuumas, jotta tätynee ite vetää sapuskat huuleen, muuten TUO saa ne. Ja irvi, murisi Myrtille ja söi lähes koko kupillisen!! :) Pieni herpaantuminen tuli mulle ja Särölle jossain vaiheessa ja kas: Myrtti veti imurin lailla pari suullista menemään, ennenkuin ennätin väliin. Sitten taas Särö huolehti ite oman kuppinsa rauhasta.. Ja imurista puheenollen.. neiti Mypa roikkui eilen muristen suulakkeessa.. jouduin nostamaan sen aitaukseen imuroinnin ajaksi. Että semmoinen penikka.

Sosiaalistuspäivä

tai oikeammin ilta. Eilen siis. Kaisla tuli meille Felixin kanssa varttia vaille kuus, pennut napattiin kantoon ja autoon ja ajettiin hallille Sääpäntterin treenejä katseleen. Ja samalla muidenkin. Ja pennuille sosiaalistamista tarjoilemaan, eritoten. Ihan alkuun mä sanon, että moon niiiiiiiiin ylypiä, että takuulla se käy lankeemuksen eellä. Felix ja Myrtti oli molemmat ihan MIELETTÖMÄN reippaita. Felixille tuo oli ensimmäinen kerta hallilla ja jokainen koirahallissa käynyt tietää, mitä se meinaa. Ei vapissut, tärissyt tai rimpuillut. Istui tyynenä Kaislan sylissä ja katseli menoa, nakkia pureskellen. :) Samoin teki Myrtti. Koska pennut olivat niin "cool" päätettiin antaa jalkojensa osua myös maahan. :D Ja painiksihan se meni. Tutkittiin paikkaa, painittiin, äristiin ja häntätötteröitiin. Pihalla käytiin välillä ja tiellä ohimenevät autot, rekat jne. olivat ok: ei paniikkia niistäkään, vaikka vauhti on kova ja tielle parikytmetriä, veikkaan. Nakkia kului.. ;) Voi että kun hienoa!

Särön treenejä oli kans kiva kattella. Puomi on sikahieno.. jos se pelittää jatkossakin, niin Myrtti saa kyllä opetella saman systeemin. Musta on niin megaviileetä, kun koira vetää IHAN täysiä juoksupuomin!! Ja kääntyy silti tarvittaessa. Ainoa miinus siinä on se, että tuomari ei millään ennätä aina katsoon sitä: mihin tassut tulee. Ja tiedän, että niitä "varuuksinostajia" on.. ainakin ollut. Voi jospa se elektroninen puomi saatais joskus. Jos menee lähelle kyylään, niin näkee, ettei oo epäselvää osuuko. Kyllä osuu. :) Särön vauhti ja reagointikyky on kyllä kans hieno. Se polkee niin lujaa, kuin vain pääsee. Tony on välillä armotta myöhässä, mutta niin me kaikki, joskus.. ;) Hiomista vaatii, mut nyt tuntuu, että niillä on alkanut kipinä hehkua.. Tony kyseli jo aamupalapöydässä tänään, että miltä se näytti ja .... Ehkä se siitä! Olis kyllä mahkeeta päästä ketyileen kisoihin!!

Myrtti on alennut treenaan mun kanssa perusasentoon tulemista. Se on niin järistyttävän ahne, että tekee mitä vain, saadakseen makkaran. Mä oon nyt polviseisonnassa, makkara vasurissa ja naksu oikeassa kädessä. Makkaralla ohjaan sen oikeaan paikkaan ja kun pylkly menee maahan, NAKS ja makkara suuhun. Menee hirmu hyvin, mut mun pitää olla vielä tarkempi siinä, että asento on suora ja jalat maassa.. siis Myrtin etujalat. Meinaa keulia. Era just sanoi, mikä on totta, että samalla mä opetan sen nyt heti IHAN oikein. Että kiva sit alottaa alusta, kun koira on vinossa, jalat ilmassa tms. Eli tarkkuutta.. Myrtti keskittyy tosi hyvin hommiin: ei haittaa, vaikka nelikko haukkuu oven takana. Se tekee, häntä KOKO AJAN heiluen hommia ja kun homma loppuu, "seuraa" se mua, killittää ja heiluttaa häntää, että vielä pliis.. ;) Siitä on tullut ihan hirmu kiva pentu. Pitää kontaktia ihmiseen, seuraa sisällä ja ulkona, tulee huudettaessa, taistelee kovastipaljon ja keskittyy hommiin. Takuulla niitä takapakkeja tulee, mut nyt moon taas häpi. Kiva tehdä sen kanssa "juttuja".

Eilisen hallikeikan päätteeksi Felix tuli meille ryskäämään ja korvia liimauttaan. :) Meno oli ihan hirmuista ja pennut sammui vasta, kun Felix lähti kotiin. Makasi sit velttona Kaislan sylissä ja nukkui jo eteisessä. :D Myrtti nukkui ihanasti koko illan.. hih! Harvinaista herkkua. Mukava oli huomata, miten samalla aaltopituudella sitä oltiin, vaikkei viikkoon ole nähty. Felix on vaan "äijäpentu" ja koettaa astua sekä Myrttiä, äitiään että vaatekasoja.. !! Myrtti pani kyllä velipojan ruotuun ja äitinsä ei tainnut edes huomata. Saa nähdä, mimmoinen sonni siitä varttuu.. :D! No ei, onneksi ohimenevää ja harmitonta, ainakin vielä. Ihana poika se oli!!! *huokailee*

Näin. Nyt oottelen Anua, Tujua ja Tälliä saapuvaksi: lähdetään Essin ja Shotin luokse lenksulle. Sitten naiset tulee meille ja vietetään Wiin täyteinen, karkilla, sipseillä ja limulla sekä saunalla höystetty ilta. :) Nam!! Mukavaa weekendiä till alla!! :)

Sivu aiheen

menee tämä, mut mun on vaan pakko mainostaa.

Sain eilen Tonyn mun kanssa leffaan Avatarta kattoon. Mun etukäteistieto siitä oli traileri, yhet haukut ja yhet kehut. Menin silleen semifiiliksellä: ei hirveitä odotuksia. Paitti että mä kuvittelin niiden 3D-lasien olevan sellaset, jotka tuli joskus Aku Ankan mukana: toinen linssi punanen ja toinen vihree.. :D!! No ei olleet. Ja mä en ollut ikinä ennen kolmedeeleffaa elokuvissa nähnyt. Enää mä en muita haluis nähdäkään.. jessus mikä elämys!!

Ite elokuva sitten. Mä oon IHAN myyty. Mikä tarina, mikä toteutus, mitkä tehosteet ja mikä mieletön sanoma!! Mä jopa väitän, että ihmiset voi jakaa tuon leffan perusteella kahteen kastiin ihmisen elämänfilosofian ja periaatteiden mukaan. Ne, joihin se uppoaa, on elämää ja luontoa kunnioittavia, toisia arvostavia ja pitää tällaisia asioita tärkeänä. Ja ne toiset: ne on niitä Avatarleffassakin nähtyjä sotureita. Tekee, mitä käsketään ja elää ei-tunteella. Mä kärjistän tahallaan: mä oon sellanen. Tykkään saada ajatuksia liikkeelle. Ja tää leffa sai mun ajatukset juokseen. Mut menkää hyvät ihmiset kattoon se leffa, kolmedeenä!! Oli sikasiistiä olla yhtäkkiä keskellä saniaispusikkoa tai saada haituva koskeen melkein omaan poskeen.. :)

Sit pakolliset: pennuille kuuluu kaikille hyvää! :) Felix koettelee rajojaan uudessa perheessä, mutta on osoittautunut reippaaksi ja energiseksi shelttipojan aluksi!! Oodi on puolestaan luonut luottamussiteen Miaan ja Hippu on saanut uuden, pienen ystävän. Myrtti on toipunut sisarustensa menettämisestä ja paahtaa pitkin kämppää äireensä villoissa roikkuen: Kaapeli on onnensa kukkulalla, kun saa leikittää pentuaan!! Eli kaikilla kaikki hyvin. Huomenna olis treffit Kaislan ja Felixin kanssa: mennään kattoon Särön treenejä nelisin. :) Pusut pienille ja terkkuja!! Ollaan kuulolla!!

Pentuset lensi pesästä

ja oma, uudenlainen arki koitti. Felix haettiin viime perjantaina ja onneksi ennätin sanoa etukäteen, että jos itken, niin se ei johdu teistä.. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu hakea kauan odotettua pentua, onnellisena ja mieli iloisena. Ja ottaa se vastaan ihmiseltä, joka itkee silmiä päästään.. Oon hirveän pahoillani. Mä en voi itelleni mitään.. ja pennut.. ne on aina osa mua, vaikka Carro niiden äiti onkin. Jos joku on iso osa arkea, öitä ja unia monen kuukauden ajan: ensin möykkynä rakkaan äitikoiran vatsassa ja sitten ihan elävänä pentuna ei ole kumma, että irrottaminen sattuu hivenen.. selittää hän. Mutta oikeasti mä olen samalla helpottunut ja onnellinen: molemmat saivat ihanan, rakastavan ja välittävän kodin. Kumpaankin kotiin odotettiin juurkin SITÄ pentua. Kukaan ei saanut "jämiä".. :) Felixin arki on lähtenyt kuuleman mukaan hienosti käyntiin ja perheen kolme marsua, lapset ja tietenkin vanhemmat ovat saaneet uuden "puuhastelijan".. :D Onneksi mä siitäkin varoitin etukäteen.. että näistä kukaan ei ole sohvaperuna.. :D Ihana on ollut kuulumisia kuulla ja toivottavasti niitä kuulen jatkossakin. Laidasta laitaan ja IHAN niin usein, kuin vaan suinkin.. :)

Oodi vietiin eilen kotiinsa Kuopioon Mian, Jonin, Jessen, Alman ja Hipun kaveriksi. Mialla on blogi, jonne on linkki tuossa oikeassa reunassa. Joten jos kiinnostaapi lukea Oodin kuulumisia, niin sieltä niitä löytynee. :) Laskuri raksuttaa, kun meikämamma siellä surffaa jatkuvasti ja koko ajan.. :D Oodi käveli sisään uuteen kotiinsa, kuin kävisi siellä tämän tästä. Häntä pystyssä ja asenteella, että "mitäs täällä olikaan ja missä". :) Se on niin liikuttavan tomera pikkumyy-asenteella ja -lookilla varustettuna. Ja mä oon ihan äärettömän onnellinen myös sen kodin suhteen. Kohtalo on välillä mulle niin suosiollinen, että mietin joskus, mitä se multa joskus ottaa maksuksi.. Mia soittelikin tänään kuulumisia ja ihana on niitä kuulla. Mia tuntuu yhtä onnelliselta Oodista kuin mitä mä olen omalta osaltani Oodin ja Mian kohdalta. Että voikin olla helpottunut olo. Kai se niin on, että jokainen kasvattaja toivoo niille pienilleen pelkkää hyvää ja irtipäästäminen kuulukin olla vähän haikeaa. Mutta ihan hirveän paljon sitä helpottaa, kun ei tarvitse miettiä huolinkaisia: pentu on oikeassa paikassa. Paljon suukkoja molemmille pupseille ja halit niiden koteihin!! Ootte tärkeitä ja sellaisina pysytte.

Myrtin elämä koki siis myös eilen melkoisen järkytyksen, kun toinenkin sisarus katosi sen maailmasta. Jotenkin tuntuu, että sen elämä on muuttunut enemmän, kuin poismuuttaneiden kohdalla.. Carro on koettanut leikittää Myrttiä, mutta se ei lähde äitinsä kanssa reuhuamaan, vaan makaa jähmettyneenä, ketarat levällään lattialla "mäoonIHANkiltti"-lookilla. Parka. Se etsii selkesti välillä Oodia ja/tai Felixiä ja seuraa mua ja Tonyä uskomattoman tiiviisti.. :) Jotain hyötyäkin siis. :D Repii se yhä mun hihaa ja leluja, hilluu pitkin kämppää ja koettaa julmetun tosissaan syödä meidän lankamaton "siksi". Mutta sen sarvet on muuten hävinneet uppeluksiin. Pieni punainen sarvenpää pilkottaa ani harvoin ja oikeastaan vain, kun lankamatto saa kyytiä. Muuten niitä ei ole näkynyt, sitten eilisen. Mä oon saletti, että pian kuuluu PLOP ja sarvet tulevat taas esiin ja vanha "hirviömyrtti" tulee esiin. Mutta siihen saakka mä nautin tästä mamman pusumussukasta.. :) (se rakastaa yhä maailmassaeniten nuolla mun tai Tonyn naamaa.. otin eilen videon, kun se koettaa nuolla Tonyä, joka pitää Myrttiä kaukana naamastaan ja ipana nuolee ilmaa PITKÄÄN.. :D!! )

Mä päätin shokkihoitaa Myrttiä tänään enemmänkin. Nappasin sen unien jälkeen boksiin ja auton takaluukkuun. Ajettiin hallille ja mentiin ihmettelemään yhden porukan treenejä. Voi hilvitys kun se oli aluksi jännittävää. Ihan piti tälistä pikkuiten. Mutta onneksi kinkku maistui ja tärinät loppui nopsaan. Mä olin jo etukäteen päättänyt, että tällä reissulla ei jalat ota maahan, vaan pidän Myrtin sylissä koko treeninkatselun ajan, syötän sille kinkkua ja annan sen pussailla mun naamaa (*hihii*). Ja niin me tehtiin. Kinkku upposi, naama putsaantui ja hyvin pikkuvanhan oloisena se istui mun sylissä antaen vaikutelman pienestä, HYVINhyvin kiltistä shelttitytöstä, joka on tutustumassa suureen ja vaaralliseen maailmaan. Oikeasti siitä oli totta vain kahdeksan viimeistä sanaa.. :D Mä oon tosi tyytyväinen Myrdeen. Pelätä saa, kuuluukin, mutta siitä pitää päästä yli. Syödä "pitää" voida ja sylissä oleilla. Joten homma toimi mun pläänin mukaan. Perjantaina mennään tällä tietoa katseleen Särön treenejä. Ja JOS plääni pitää, niin saamme Kaislan ja Felixin seuraksi.. ;) Sitä odotellessa.