Onnellista

vuotta 2010 kaikille!! Mä toivon, että se on meistä jokaiselle edeltäjäänsä parempi!! Hirmu surulliseksi teki tuo Sellon uutinen tänään.. Mutta toivottavasti ensi vuosi ei tuo näitä enää yhtään lisää.

Meillä vuosi vaihtuu hyvin rauhallisissa merkeissä. Käytiin aamupäivästä kaupungilla takkiostoksilla (mulla hajos töissä untuvatakista vetskari ja siihen repes palkeenkieli: syy mennä aleen.. :D) ja takki löytyikin. Lisäksi mukaan tarttui uudenvuoden tinat ja piharoihuja. Welcome uusvuosi vaan! :) Ollaan siis kotosalla koirien kanssa ja nautiskellaan kiireettömyydestä. Mä shoppasin Hong Kongista "Hain tarina" dvd:n siltä varalta, että teevee ei tarjoa iltaan iloa. :D Sen pitäis olla hyvä. Lisäks ladotaan tortillaa pöytään ja illan kruunaa sipsit. Terveellinen elämä on... noo... vaikka ens vuoden juttuja?! :D Mua huvitti, kun ostettiin viis kermaviiliä. :D! Pennuille on niistä valtaosa, mut mistä kanssaostajat sitä tiesi.. kuvittelivat varmaan, että me nautiskellaan uunna vuonna kermistä oikein urakalla. :D! (ihan, ku ihmisiä kiinnostais toisten shoppailut ;))

Pennuille kuuluu pääosin hyvää. Vaalea tyttö syö yhä "huonoiten" kiinteää, mutta päiväruuan söi just kaikki. Ja ekan puoliskon ihan ite kupistaan!! Painoa oli tullut kaikille eilen aika kivasti, joten en kai sitten enää siitäkään ressaa. Ehkä.. Pojan silmät vuotaa ehkä kans vähemmän ja voi olla, ettei toinen enää juuri lainkaan. Ehkä senkin huolen vois laittaa sivuun? Mut eilen oli muutamalla vatsa löysällä. Ja oksuääntä tuli kans.. ilman tuotosta. Siitä oon ottanut seuraavan huolen itelleni. Annan pennuille nyt maitohappobakteeria ja sit madotin ne eilen toistamiseen. Just in case. Ja olis se taas muutenkin kuulunut arsenaaliin lähipäivinä. Ainakaan "raitoja" ei papereista enää ole löytynyt, joten ehkä vatsat on kovettuneet normiksi? Toivon sitä oikeasti.

Muuten pennelässä kaikki hyvin. Nämä ovat sosiaalisempia ja kontaktihaluisempia lapsosia, kuin mitä Särö ja Xy olivat. Kun pennelään astuu, niin poika ja tumma tyttö juoksevat hännät viuhuen heti luokse ja nuolevat naamaa sekä kiipeilevät syliin. Vaalea tyttö on tehnyt samaa eilen ja tänään. Ja mä tykkään, että ovat tuollaisia!! Kontaktihaluisia. Tänään pestiin tahmatassujen lattia ja nostettiin ne siksi aikaa "isoon huusholliin". Poika ja tumma lähtivät heti liikkeelle ja vaalea lähti heti perään, mutta vähän varovaisemmin se liikkui tänään, kuin muut. Aluksi. Vielä nuo temperamenttijutut kovasti vaihtelee. Joku on tänään rohkein ja toinen huomenna. Ja niin sen kuuluukin mennä: olis kurjaa, jos joku olis aina se "reppana".

Hiisi on ollut viime aikoina vaisu. Se ei leiki enää Särön kanssa ollenkaan ja on jotenkin surullinen. On törmäillyt viikon aikana kahdesti pesukoneen luukkuun sen ollessa auki ja pyykkikoriin. Ehkä se on siksi surullinen, kun näkö huononee? Se oli myös pennuille tänään äreähkö. Ei ollenkaan oma hömeli itsensä. Täytyy toivoa ja seurata sen oloa. Että jos se siitä, kun pääsee sinuiksi asian kanssa. Kurjaa on!! Hiisi on aina ollut meidän lystikkäin olentomme! Mennyt ja nauranut. Ihan kaikelle. Nyt sen olo korostuu, kun "vanha Hiisi" on kadonnut. Mutta ehkä se tulee takaisin? Toivon sitäkin, kovastipaljon!!

Mutta täytyy olla iloinen siitä, mitä tänä vuonna on saatu. Särppä ja Tony aloittivat agiliidon virallisesti. Kolme starttia ja monta onnistumisen iloa treeneissä. Älkää käsittäkö seuraavaa väärin: mä oon Säröstä IHAN pikkuisen kade tuolla agibaanalla.. ikinä en sitä itselleni agiin vinkuisi tms. Mutta mä tykkään jukelittoman paljon sen työskentelystä... :) Lisäksi Särö ja Xy ovat saaneet molemmat näyttelymenestystä: molemmat saivat ykkösruusukkeen. Särö sai sertin ja Xy kaksi setiä sekä cacibin. Sääppä tuli isäksi saaden kaksi tyttöä ja kaksi poikaa Hymyn kanssa! :) Carro puolestaan sai toiset pentunsa!! Ja siirtyi agilityn kakkosluokkaan. :D (vaikkei kukaan olisikaan sitä uskonut *hihittää*) Repo on pysynyt terveenä ja iloisena, omana itsenään, toisen silmän näön "lähesmenetyksestä" huolimatta. Hiisi on jo 10,5- vuotias ja on yhä täällä, meidän kanssamme!! Minä taas sain kunnian tulla tädiksi ja olen suunnattoman onnellinen Sisusta!! Ja Tony on saanut lempilelunsa: moottorikelkan sekä ripakopallisen varusteita siihen puuhaan. Suht terveitä ollaan molemmat. Ja ystäviä on ollut tukena ja apuna läpi vuoden: siitä teille iso ISO kiitos!! Kaikesta. Kaikille teille!! *halii pitkään* Töissäkin on mennyt paremmin, kuin pelkäsin. :) Uusi pesti onkin ollut "ihan jees". :D Vielä, JOS yksi pennunen jää asustelemaan kotiin MUN harrastuskaveriksi, niin vuosi on ollut aikalailla ihana. <3>

Surua vuosi toi Demin menettämisen myötä. Mikään ei ole ikuista.. tiedän sen. Mutta menettäminen sattuu aina. Etenkin rakkaan. Mutta lepää rauhassa Demi: sydämessämme säilyt ja asut aina.

Mutta tämän kuvan myötä: Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Illan pentuelokuva pienessä palassa

Kuvattiin pikkuväkeä tänään "pikaisesti" pienen iltavillin aikaan. Ihan parasta/pahintaan eivät esitelleet, mutta makuun pääseen.. :) lisää filmiä on kameralla, siirrellään tässä kun ennätetään.


http://youtube.com/watch?v=k54gSFRhImc

Hillunta alkaa

Jihuu! :D



Pennut alkavat olla hauskassa vaiheessa. Eivät kaatuile enää joka askeleella ja oikein jo juoksevat! :D Jopa laukka-askelia on esitetty, hienosta ravista puhumattakaan. ;) Hännät heiluvat jo meikäläisellekin ja pusuja saan päivittäin. Aika ihanaa.. <3 Murina ja ärinä on välillä hurjaa: kaikki tuntuvat rakastavan omaa saundiaan. Ja mikäs siinä on äristessä. Räminäpurkki kyhättiin eilen ja siitä pennut tuntuvat tykkäävän leluna. En tiedä mikä siinä niin kiinnostaa, sillä eivät ne sitä edes joka kerta saa liikuteltua, vaikkei sisällä montaa kiveä olekaan. Joku siinä viehättää. Tony piti tänään kattilasiedätystä ensimmäisen kerran. Tiputteli kantta kivilattialle. Eka tipautus hätkäytti pikkuisen, muttei sitten enää. Ääniin on hyvä tottua. Nyt sitten samalla julistan vierailutoiveen ilmaan: KAIKKI kynnellekykenevät meille kylään, kiitos!! :) Pennut saisivat nyt tottua kaikenlaisiin ihmisiin ja käsiin, hajuihin jne. Carro on yhä sitä mieltä, ettei meille tarvitse vielä kenenkään tulla, mutten kysy sitä asiaa siltä. Joten pliis, tulkaa!! :)

Simmottei. Lihakermis uppoaa ja sekaan on laitettu jo muutama turvotettu nappula per ipana. Vaalea tyttö syö "nihkeimmin", tumma ja poika syövät hyvällä halulla. Ja en oo vaaleastakaan huiolissani: sekin syö välillä ihan kunnon mättöjä. Äidin maito vaan on NIIN hyvää.. ;) Ja niin sen kuuluukin vielä olla. Yksi huoli kyllä on -taas- ilmassa. Pojalla vuotaa silmät. :( Minä oon niitä huuhdellut, muttei ole auttanut. Pitää toivoa, että se siitä. Ja jossei, niin eläinlääkäritarkissa sit katotaan. Silmäpeilaus on 14. tammikuuta ja sirutus edellisenä päivänä. Sit nassikat on kuusi viikkoisia. Mihin ihmeeseen tää aika katoaa?!

Meillä on ollut kuusi sisällä kaks päivää. Kannettiin vasta aattoiltana sisään ja koristeltiin, kun ennemmin ei oo ennätetty. Kiirettä.. Sisua ihastellessa.. <3 ja muutenkin. No, kuusi varisee IHAN törkeän paljon!! Sit, koska pennut on vallanneet olkkari-keittiöakselilta yli puolet, on kuuse ollut tällä kertaa makkarin- ja ulko-oven välissä. Ja koirat osuu siihen AINA. Ovat ihan neulasissa jatkuvasti.. Päätettiin, että kuusi saa hatkat tänään. Surullista, sillä sen tuoksu on ihana!! Mutta tuo havumäärä on valtava. Ikinä ennen ei oo näin varissut. Mä imuroin, kun pennut heräävät; saa neulaset kyytiä ja pennut taas ääniä. Nukkuessaan oon imuroinut ennen ja siiteivät ole piitanneet mitään. Nyt otetaan sama hereilläollessa. Se aika on vaan vielä aika lyhyt hetki.. sitten taas uni voittaa.

Näin. Mut eipä muuta. Uuden albumin kyhäsin tänään: linkki kotisivujen etusivulla, jos haluaa katella.

Terkkuset pennelästä

Liha maittaa, kuin "pienille eläimille"!! :) Poika söisi niin paljon, etten uskalla vielä antaa lihaa niin paljon. Eilen sotkettiin sekaan kermaviiliä. Tumma tyttö kiskoo myös mörsseliä siihen tahtiin, että paino nousi eilen 66 grammaa *hihittää*. Ainoa "nirppis" on meidän blondineitomme, jolle lihamössö toistaiseksi ei uppoa samaan tahtiin, kuin mammanmaito. ;) Poikakin nosti eilen painoaan 35 grammaa, joten ahdistus hellitti.

Otin uusia kuvia nassikoista, mutten saanut minkäänlaisia posekuvia, yksin kun zoomailin. Albumi on albumeissa: saapi katella. :) Mä tykkkään kaikista tosi paljon, mut eri syistä ja lailla. Tavallaan.

Vaalea tyttö on hirmu hieno! Mä tykkään, että se on kaunis ja sillä on mieltön luusto ja etenkin pää! Mitään en näistä ymmärrä, mutta tykkään kovasti. Se on luonteeltaankin ihana mussukka: helppo ja mukava käsitellä. Tykkää äänestään ja murisee ja haukahtelee välillä, tyytyväisen näköisenä itekseen. Ihana penne! :)

Poika sit. Se on kuin "keiju" noiden mörssärinaisten keskellä. Se on eniten hereillä: hyökkii ja murisee, koetti tapporavistaa siskoaan niin, että muksahti itse kumoon. :D Helppo käsitellä myös. Mä mietin, jääkö se pieneksi, kun on niiin "pikkarainen". Mut aikahan sen näyttää. Pojat tuntuvat kehittyvän aina naisväkeä hitaammin. Pätee näemmä ja kuulemma MYÖS koiriin. :D Mut ihana penne tämäkin. Tykkään paljon!

Ja tumma. Se osui ja uppos syntymähetkellään. Itkin kotona sitä katsoessa ja sanoin Tonylle, että "se tuli uudelleen kotiin". Meillähän oli kerran ihan samanvärinen, tumma tyttö... Enkelipentuna nyt. Tämä neiti on ollut alusta saakka äänekkäin. Se ilmoittaa heti, tykkääkö vai ei. Tätä nykyä sekin on onneksi helppo ja mukava käsitellä. ;) Mörssärinä se on kasvanut pikkuisimmasta kaikkein painavimmaksi.. Se tulee ja ottaa, mitä haluaa. Ja minkä nisän haluaa. Toivotaan, että asenne hieman lientyy ajan myötä. Tony tuumas, että se on äitinsä tytär. Rasittavan jääräpäinen... :D Mutta ihana siltikin.

Ja sitten: pääuutinen!! Meikäläisestä tuli eilen täti!!! Mun rakas sisareni Leena ja miehensä Tuomas saivat eilen Sisu vauvan maailmaan!! Mä oon ihan järjettömän iloinen, liikuttunut ja onnellinen!! Tätä niin odotettiin ja toivottiin!! Mä sanoin eilen Sisulle sitä katsellessani, että "mä olen sun paras ja ainoa tätisi ja meistä tulee läheisiä". Niin se on. :)

Pentukuulumisia

Tänään siirtyi pikkuväki olkkariin. Tony ihanainen oli askarrellut eilen, mun ollessa Tarja Turusen joulukonsertissa, pentuaitauksen. Son iso ja hyvä. Olkkarista keittiöön. On tilaa temmeltää siis. Ja ennenkaikkea: ovat keskellä taloa ja tapahtumia. Vielä pidän pentulaatikon etuseinän kiinni, mutta lähipäivinä kippaan sen veks ja pennut pääsevät testaamaan muovimattoa ja laattaa tassun alla.

Poika aiheuttaa mulle pientä huolta.. sen paino ei ole noussut kahden iltapunnituksen aikana lainkaan.. jopa laskenut muutamia grammoja, vaikka imee maitoa. Mä jopa oon tarjoillut sille tänään yksityisbaarivuoroja tyttöjen vedellessä vielä sikeitä.. Niin mä sit päätin tänään korkata toisenlaisen elämän: madotin pennut Canexilla (ikä ei vielä riitä muuhun) ja annoin ekat kököt jauhelihaa. Poika imi sen mun sormista melkosella voimalla!! Ja olis halunnut lisää. Hyvä!! Tytöt ottivat myös omansa, mutteivat ihan samalla vimmalla. Huomenna tarjoilu alkaa jo aamusta jauhiksella ja lisään päivän mittaan mukaan kermaviilin. Ensi viikolla sit sekottelen nappulaa mukaan mössöön. Mä niin toivon, että pojalla on kaikki hyvin!! Se on tajuttoman eläväinen, leikkii, murisee, puree ikenillään.. kiipesi tänään Carron päälle nukkumaan! En voi uskoa, etteikö kaikki olis hyvin. Ja silti.. Mun kohtalo on surra, murehtia ja huolehtia. Aina. Koskaan mikään ei ole vielä mennyt alusta saakka helposti. Eikä tälläkään kertaa tunnu menevän. Mutta mä toivon todella TODELLA sydämestäni, että madotus ja siirtyminen kiinteän pariin tuo asiaan muutoksen.

Särön pennutkin on jo viikon!! Huh, miten aika menee!! Jari oli ottanut yleisön suuresta painostuksesta vaarin ja kuvannut pienet.. ;) Eran blogissa on kuvia ja linkkiä. Ne on tooooosi sulkkuja. Kans. :) Meidänkin penneistä on luvassa uusia kuvia. Kuvailin tänään ja huomenna koetan saada vielä jokaisesta vähän posekuvaa, edes nassusta. :)

Pennekuulumisia

Tää kuva on NIIIN liikkis. Pienempi tyttö ja poika tekivät mulle (tietty.. :D) toissailtana sydämen. Mäkin tykkään niistä!! :) Kuvaa ei ole manipuloitu eikä pentuja aseteltu. Uskokaa vaan..


Ja pennut kasvaa. Isommalla tytöllä oli silmät eilen raollaan (10 vrk) ja poika käveli eilen!! Joo-o!! Huimat kaks askelta, ehkä. :) Mutta kuitenniin.

Sit, koska NIIIN moni on kysellyt Hymyn ja Särön lapsukaisista, lisään niistä muutaman kuvan, jotka on ottanut Hymyn "mamma" (sori Päivi :D) Päivi Haavisto. Ensin kuva tuoreesta äidistä ja kahdesta lapsestaan.





Ja sitten kuva, missä on pienempi poika. Era ja Päivi saa korjata, jos sanoin väärin. Mutta mun sydän on vallan taas sulanut.. :)


Xy oli tepastellut eilen Messarissa näytelmissä avo eri 2:n arvoisesti. Arvostelu on todella hieno: korjattavaa ei ollut. Epäilemme Katarinan kanssa, että Xy jäi sijoittumatta, sillä esiintyminen ei ollut parasta laatuaan: Xyn ja Katarinan oli aamulla pahasti säikäyttänyt iso koira, joka oli karnannut omistajiltaan Xyn "kimppuun". Koska neiti on herkkä luonteeltaan, ei Xy ollut relannut kehässä täysin. Harmillista, mutta tätä sattuu. Toivotaan, että tänään, sunnuntaina, on Xyllä parempi mieli. Sijoituksesta viis. :) Kotikatsomo peukuttaa.


Ja vieläkään en pääse päivittämään sivujani: toivon, että illalla tilanne olisi korjattuna. Lisään sinne arvostelut jne. Ja penneistä kasvutietoja: myyrät ovat jo 11 päivää!!! :)

**lisäys** Hyvät vai huonot? Alotan huonoilla, tai ainakin huonommilla. Xy oli ollut kehässä ja saanut taas erinomaisen arvostelun ulkonäöstään. Tuomari harmitteli, että oli kehässä tänään niin "shy". Oli lisännyt arvosteluun, että ilman tuota olisi ollut kova kilpailija.. Harmillista. Mutta ei mahda minkään. Mikä lie Xyä ahdistanut..

Hyvät- pojallakin on simmut auki!! :) Killitti mua niin mielettömän suloisesti, kun nostin ja katselin miekkosta. Tää on tätä niin parasta: tää pennejen kasvun seuraaminen.. Pian saadaan siirtää jo sakki olkkariin, jos meno on tätä. :)

Uusia kuvia

http://picasaweb.google.fi/Trickteam/Pennut67vrk#

on tuolla. Yleisön pyynnöstä.. ;) Isoja muutoksia ei ole edellisiin, mutta huomatkaas ainakin pojan ja isomman tytön nenän pigmentti!! ;)

Mä en voi päivittää kotisivuille tuota uutta albumitietoa, sillä mä en saa frontpagea tai siirto-ohjelmaa vielä pelittään. En osaa... byääh!! :(

Muuten valtakunnassa kaikki hyvin. Pennut kasvavat kaikki ja ovat yhä hyvin reippaan oloisia koko kolmikko. Alkuvaiheissa mulla oli hirveä ahistus tuon pienen tytön puolesta.. oli liian de´ja vuu-olo.. ihan, kuin ensimmäisen pentueen ykköstyttö olisi tullut takasisin.. siksi ehkä mä olin ihan paniikissa painonnousun suhteen sen kohdalla. Ja muutenkin. Mutta nyt alan ymmärtää ja uskoa, että se on reipas, terve pentu. Ainakin toivon niin.

Carro voi edelleen erinomaisesti. Mä mietin ääneen eilen, että "miten ihmeessä se on niin rasittava?": komentaa heti, jos on jotain vailla. Haluaa välillä huoneesta pois, sitten sinne takaisin. Ruokaa, ulos, sisälle, lisää ruokaa.. Äsken tuijotti mua "muuten vaan" ja komensi. Sanoin, etten ymmärrä, kun puhut koiraa. Heilutti mulle häntäänsä ja lähti pennejen luokse. ;) Tony totes, että se on meidän koirista ainoa, jolla on omaa tahtoa.. ja äitini on sanonut, että mä oon vihoinkin saanut jonkun, joka laittaa mulle takasin. :D Hih, samapa tuo. Persoonia ovat kaikki ja yhtä rakkaita jokainen. Omalla tavallaan.

Eilen leikkasin pennuilta kynnet. Tony otti kämmeniinsä ja mä napsutin. Carro, huolestunut mama, seurasi nenä pennussa kiinni mun touhua. Ja ison tytön kohdalla päätti pissattaa sen.. niin oli mun reidellä sitten pienen pennun pieni pissa... :D!! Joskin Kaapeli kohteliaasti pesi pyykin saman tien. Hyvin meni leikkaaminen. Musta tuntuu (toivon etten kuvittele), että jokaista pentua on jo paljon helpompi käsittellä. Ovat selkeästi tottuneet. Rauhoittuvat käteen jo tosi hyvin (isoin tyttö on kyllä ollut alusta saakka sellainen). Ja kun laitan pentuja lattialle, viileämmälle alustalle hetkeksi, niin kukaan ei enää siitäkään "ole moksiskaan". Ensimmäisellä kerralla huusivat ja menivät vimmatusti.. (ihan, kuin ne "menisivät vimmatusti..." *hihii*) Tietenkään en pidä pentuja siinä, kuin muutamia sekunteja. Mutta kuitenkin, eri alusta ja eri lämpötila.

Tämmöttei. Ja niih: Hymyn lämmöt kävivät tänään alhaalla!! Lähtölaskenta alkanut.. ;) Tosin, mä tiedän, mitä tulee. Mä NÄIN viimeyönä. Kuusi pentua, KAIKKI LUKKEITA!! :D Kaksi urosta ja neljä narttua. Kaikilla päässä valkoista, mutta kellään ei "liikaa". Jänskää!! ;) Nappulavaaran ruskeat jänikset ovat pian täällä!! Jibbii!

Pahoittelut

hiljaiselosta.. mutta. Mä shoppailin veronpalautusrahoillani uuden tietokoneen. Pöytämallisen -JEE- mä enenääikinäkoskaan sekaannu läppäreihin. No, mutta siis uusi, hieno ja tehokas masiina. Pelitti lauantaina kybällä, mutta.. sunnuntaina ei enää nettiyhteyttä. EIkä eilen... varmaan ainakin viistuntia hakkasin päätä seinään ja klikkailin "yhtäsuntoista"... Mikään ei auttanut. Niinpä tänään.. (kiitos Pauskan vinkin) tein järjestelmänpalautuksen lauantai-illalle ja kas, kone pelittää!! :D Eli joku asennus oli persiilleen. Nyt asensin eilenasennetut ohjelmat uusiksi ja kaikki näyttäis olevan ookoo. Ainoa miinus, että frontpage är på svenska.. :) Joten jos kotisivut alkaa näyttään "erikoiselta", niin jag har inte förstått alla.. eikumitensemeni. ;)

No, mutta tärkeimpään. Meillä kaikki -kopkop- hyvin!! :) Carro on toipunut käsittämättömän hienosti: haava on kuiva ja siisti, se hoitaa pentuja äärimmäisen hyvin ja on iloinen, reipas, määräilevä: oma itsensä. Piehtaroi matoilla, komentaa ruokaa jne. Eli Rouva on entisensä. Kaikilla pennuilla on paino noussut joka punnitukselle (aamuin illoin) ja väki vaikuttaa tyytyväiseltä. Samoin mä.. ;) Persoonaeroja on jo nyt. Pienin on "pahin". Se on äänekkäin ja "hankalin" käsitellä: mutkittelee kädessä ja haistattelee äänekkäästi. Poika on semi. Se mutkittelee ja saattaa äännellä, mut ei järin vakavastiotettavasti. Ja suurityttö on ihan, kuin Särö aikanaan. On ja antaa tutkia; saattaa jopa "nukkua" kädellä selällään.

Samoin suosikkitissit on löytyneet. Kenellekään ei kelpaa etummaiset: ovat, ikävä kyllä, huomanneet, että helpommallakin pääsee.. ja imevät takalolloja.. *hihiii*. Pikkutyttö haluaa alariviin. Isommille ei ole niin nuukaa. Paitsi että poikakin menee mieluummin alariviin. Jos on, mistä valita. Kaikki syövät tarmokkaasti ja liikkuvat hyvin. Toistaiseksi koetan olla huolehtimasta mistään liikaa...

Tänään on Carrolla vika lääkepäivä: ab ja kipulääke päättyvät. Ihan piti soittaa tänään lääkärille ja varmistaa, että näin on. Ja näin se oli. ;) Mä oon aivan tajuttoman helpottunut, JOS vaikka nää vastoinkäymiset olis nyt takana.. Mä toivon sitä todella. TODELLA.

Tänään oli mun eka työpäivä.. mä en kuulkaa voi ees harkita mitään webbikameraa.. en pysyis oleen ollenkaan muualla, kuin koneella. Nyt oli se hyvä, että päivä meni kiiruun piikissä tosi nopsaan. Ja lähdin aiemmin: ylitöitä pois, että pääsee pennejen luokse.. ;) aamulla heräsin puolituntia ennemmin, että jäi aikaa istua laatikonreunalla: imeä sitä hajua, ääntä ja koko settiä itseensä: pärjää sit töissä. ;)

Nyt siirretään katseet sit Inkoon suuntaan. Hymy-pallo Haaviston pitäisi saada pikku rabbitteja maailmaan ihan lähipäivinä. Röntgen oli paljastanut 5-6. Aika sikasiistiä, että Sääpästä tulee iskä.. ;) JÄNNÄÄ!!

Eka vuorokausi

eletty yhdessä. Kaikkien painot on nousseet: poika 11g, pienempi tyttö 17g ja isoin tyttö 24g näin ulkomuistin mukaan. Tyttöjen omista en oo sata varma. Tuon jälkeenkin on kaikki lisänneet vielä painoa -huh-. Carrokin voi jo paremmin; huh taas.

Valvotut tunnit veloittivat.. nukuin 14,5hoo viime yönä. Siitä miinustetaan pissatus ja muut heräämiset, mutta silti! Aamulla olikin jo paljon parempi mieli. Kyllä se tästä.. Pakkanen tuo oman lisänsä fiilikseen. Kävin poikien kanssa reippaan lenkin ihanassa säässä! Mieli virkistyi entisestään.

Nimetkin on keksitty triolle!! :) Mulla oli viis eri teemaa, joita oon maistellut ja katsellut. Pyöritellyt ja ihmetellyt. Ja koska mä en ikinäkoskaan malta pitää tällasia ei pakollisia salaisuuksia sisälläni niin paljastampa nekin nyt samantien. :D

Tytöt ovat Trickteam Goblet Of Fire ja Trickteam Chamber Of Secrets. Poika on Trickteam Half-Blood Prince.

Kirjat on uponneet muhun, kuin kuuma veitsi voihin. Ja tuolla toisen tytön nimisellä kirjalla on vielä oma tarinansa mun historiassa. Nyt mä oottelen vielä parisen viikkoa, jos maltan, ja rekkaan väen sitten. :)

Oonkohan mä jo malttanut olla tarpeeksi kauan pois pennejen ja äipän luota? Jokohan taas menisin ihastelemaan.. :)

Äksöntäyteinen yö

on pikku hiljaa takana, muttei vielä kokonaan..

Carrohan alkoi illalla viiden aikaan, suunnilleen, olemaan ensimmäistä kertaa levoton. Läähätteli, teki pesää. Illan edetessä se ei viihtynyt missään pitkää aikaa: muutti paikkaansa koko ajan. Arvasin, että yö tulee olemaan eksoottinen.. Siirryin suosiolla patjalle lattialle: Carro saisi mut hereille, kun olis hätä tms. Ja niin se sai.. herätti mut n. puolen tunnin-tunnin välein: käveli pään päällä, tuli tyynylle läähättämään tms. Raasu.. Käytiin monta kertaa ulkona ja saatiinkin aina jotain aikaan. Kahdelta sitten alkoivat poltot. Vesi meni samaan aikaan ulkona pissimisen yhteydessä. Laitoin ell:lle sovitusti tekstarin ja sain vastauksen, että parin tunnin sisällä pitäisi saada ulos jotakin. Mutta ei.. polttoja tuli ja ne tihenivät. Ja sitten, puolentoistatunnin kuluttua, niitä ei enää juurikaan tullut. Soitin eläinlääkärillemme (kiitos Miia: oot kertakaikkisen ihana!! <3) ja sovimme treffit klinikalle. Perille päästessä sikiöpussi näkyi: autossaolo oli (?) auttanut. Mutta pentua kuulunut. Niin Carro sai oksitosiiniä ja saimme ensimmäisen pennun puolen tunnin sisällä maailmaan. Tyttö tuli. Mutta.. se oli ihan eloton.. Miia meinasi jo, että pentu on kuollut ollessaan niin kauan puristuksissa. Vaan kuinkas kävi.. Miia elvytti pientä painelemalla rintakehää ja nopeasti lähti pentu köhimään ja vinkumaan. Ja tämä tytteli osoittautui varsinaiseksi menijäksi.. Se vikisi ja mönki menemään ihan "hulluna". :D

Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja annettiin uusi pistos.. Puoli tuntia pistoksesta saatiin toinen tyttö maailmaan. Samanlaisena, veltohkona ja takaperin, kuten ensimmäinenkin pentu. Mutta myös tämä tokeni nopeasti. Kolmas pentu syntyi tyttöjä imettäessä, meidän huomaamattamme. Sinne sekaan tupsahti poika, ilman pistoksia. :) Neljättä pentua emme sitten saaneet ulos tähän rytäkkään. Nyt olemme trion kanssa kotona, oksitosiini jääkaapissa ja odotamme vielä hetken. Jos mitään ei kuulu, annamme pistoksen ja toivomme, että nelonen tulee. Ellei, menemme yhdeksältä takaisin Klinikalle: Carro täytyy keisarileikata..

Kaikki kolme syntyivät takaperin. :) Kaikki imevät ja ovat elinvoimaisia. Carro on taas loistava, hellä ja huolehtiva äiti. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että saadaan nelonen ilman puukkoa ulos..

Painot kotiinpäästessä:

tyttö1: 174g
tyttö2: 224g
poika: 195g

Moon häpi, mutta vähän vielä ahistuttaa...

How to make mami grazy?

Se onkin iisiä.

Tänään vuorokausia 62. Heräsin kuudelta ja mittasin lämmöt: 36,9! :) Ja koska mä en öisin mittaa, on ne olleet varmaankin aamuyöstä vielä alempana. Niin alkoi sit odotus.. ja Carro on elbaillut tyyneyden perikuvana pitkälle iltapäivään saakka. Lämpö oli aamukasilta noussut 37,6, iltapäivällä oli 37,4 ja nyt illansuussa 37,8. Ja illansuussa alkoi levottomuus. Läähätys, paikan jatkuva vaihtaminen... josko pian? No, nyt on läähätetty jo reippaat kolme tuntia ja EI MITÄÄN. Ei yhtään mitään. Paitti kaks kakkaa nurmikolle. Ja monta pissaa. Carro vaatii mut huoneeseen ja mielellään lattialle. Kävin syömässä, niin rouva haukkui (!) mua ruokapöydän vieressä takas kammariin.. noo.. sitä saa mitä tilaa. Ja mua ei haittaa. Onneks on ees tää kannettava.. ja yks kirja meni jo ja kaks lehtee ja...

Mä olin elätellyt toiveita päiväpennuista. Iltapäivällä elättelin toiveita paon näkemisestä. Nyt mä en enää uskalla toivoa kumpaakaan.. mut jos ees tän vuorokauden puolella? No, tässä ei voi mitään muuta, ku oottaa. Ja käydä tallaamassa VIHDOINKIN pakkasen kuurtamaan nurmikkoon mukavia jälkiä Carron kanssa. Ja taas ootella. Lähettäkää mulle jaksamista ja Carrolle myös. Nyt olis ihanan enteellinen täysikuu pennejen syntyä.. "nomen est omen".. ;) Ja sopis teemaan.. ;)!!