tiistai 15. maaliskuuta 2011

Agsaa med sisarukset

Eilen oli agilitypäivä. Ensin oli treenivuorossa herra Rabbit mun kanssani. Pia lupautui ajamaan Vaasasta mua opettamaan ja syytä olikin.. mä oon ihan oikeasti agilityn siili. Tai vesinokkaeläin. Mä en osaa enää mitään. Pia teki parhaansa: siitä ISO kiitos ja treenit oli tosi kivat!! Miten vaan voikin ihminen tuntea itsensä niin ääliöksi, kömpelöksi ja osaamattomaksi.. mut näemmä voi. Hyvinkin.. :D Särö oli tosi mainio! Se toimi hienosti ja teki jumalaisella moottorillaan töitä. Kääntyikin hyvin, eteni jne. Keppien alotus kosahti kaks kertaa, mut syynä oli ihan salettiin se, että vihreiden keppien vieressä oli punaiset vinokepit, joita hairaantui ensin katsomaan: luuli menevänsä sinne. Joten en ressaa siitä. Loppukiekura meni veeturalleen, sillä mä jäin kuin tikku "siihenitteensä" enkä päässyt sitä ohjaamaan. Mut mei piitattu siitä: meni muuten niin hyvin. Mutta se mikä kosahti, oli radan ihan alussa kuvio, mitä Pia yritti mulle opettaa.. kolme hyppyä rinnakkain, ensin välistäveto/-työntö ja sit mun olis pitänyt liikkua salamana eteenpäin ja VASTAISELLA ottaa Särö vastaan mut niin, että kiertää mun seläntkaa ja mun olis pitänyt olla siivekkeessä niin kiinni, ettei mahu mun ja siivekkeen välistä, vaan juoksis mun seläntakaa. Onnistuinko? En. Vissiin yhtään kertaa... Siili mikä siili. Tai vesinokkaeäläin.. Mut mä lupaan treenata. Oli silti tosi ihanaa: kiitos vielä Pia! Ja Särön puomiinkin sain tänään ahaa-elämyksen: kiitos Jennin!!! :)

No, Tony meni sit illalla Myrtin kanssa treeneihin: mulla oli päällekkäin meno. Myrtti on mennyt rengasta kaks kertaa. Nyt se oli radalla. Ja parin vahvistamisen jälkeen tyyppi oli mennyt sen radalla!! Mä en voi uskoa!! Meillä ei ole ikinäkoskaan ollut koiraa, joka oppii niin nopeasti asioita!! Oikeesti! :) Mut sitten Mypa oli taas kirmaloinut sata kertaa ulkokautta ohjauskuvioissa ohi. Ja sitä me nyt sit mietittiin illalla kotona. Että joo, on meillä koirat ennekin tehneet sitä, mut Myrtti tekee sen erilailla. Se menee johonkin "tilaan" ja tekee sen erilailla. Ihan, ku jotkun beeceet.. (Era ei naura yhtään!!) Niin sit tuumattiin, että nyt tarvii konsultoida viisaampaa. Ja onneksi on ihana Jenni!! Mä soitin illalla avunhuudon Mustasaareen ja sain tosi hyviä vinkkejä ja sovittiin treeniaika, jolloin Jenni tulee auttaan meitä livenä. Nyt tehdään Jennin vinekeillä kotiläksyjä sinne saakka ja katotaan, mitä saadaan aikaan. Sain myös puomiin hyvät ohjeet, joita molemmat sisarukset saa ruveta tekeen. Mä oon niin riemuissani, kun on taas jotain "tekniikkaa" tehtävänä!! :D Mä tykkään opettaa! :) Näemmä muitakin kuin lapsia.. ;)

Häpihäpihäpi!!

4 kommenttia:

  1. On niin hienoa aistia tuo sun fiilis agilitysta:-)

    Allekirjoittanut niin mielellään näkisi teitä joissain kisoissa, siis jossain vaiheessa:-)

    On niin hienoa, että sekä Into että Krum -Särön&Iisan pojat- ovat perineet vanhemmiltaan paljon tohon hienoon lajiin<3

    Treeni-iloa!

    -Jaana&Iisa&Into-

    VastaaPoista
  2. Hienosti tuntuu teidän agit sujuvan! Nopeasti oppiminen on selvästi "sukuvika" ja "vaivaa" meilläkin. Välillä tuntuu, että kuka Priiman kanssa oikein käy treenaamassa, kun se hokaa hommat niin nopeasti. Toki myös kaikkea ei-niin-toivottavaa, joten skarppina saa olla :-/ Paljon terkkuja ja ihanaa aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  3. treenien aiheena oli varmaan "älä tee kuten minä teen vaan tee kuten sanon" :D
    p

    VastaaPoista
  4. En mä nauranut, ääneen! Ihan pikkuisen vaan virnistelen :DD. Mutta joo, hirmu kivaa että on treenifiilistä!

    VastaaPoista