tiistai 13. huhtikuuta 2010

Miksi

ihmeessä tätä aikaa kutsutaan siunatuksi tilaksi? Mitä siunattua on siinä, että Tony soittaa mulle eilen Itävallasta, kertoo, että sää on jumalainen, päivä on mennyt mukavasti ja rinteet on loistokunnossa ja että pian pääsevät isoon porealtaaseen ja mitä teen mä: alan itkeä?! Hysteerisenä, säälittävänä... Ja tänään sama homma. Tulen töistä, lähden lenkille koirien kanssa ja kieppaan kaupan kautta. Kierrämme lenkin, tulemme kotiin ja mä nostelen koirat autosta. Hiisi hilluu ja komennan sitä odottamaan. Tullaan ovelle, hihnat tippuvat maahan, kauppapussi kaatuu, koiran vinkuvat sisälle.. mä pääsen sisään, huomaan avaimen jääneen oven lukkoon ja istahdan maahan itkemään. Tajuan, että se on säälittävää ja pelkään, että Tony soittaa... panen viestin, ettei soittele: täällä kaikki hyvin mutta kiirettä.. ei mene läpi.. kumma. No, onneksi ei puhuttu: olisin pilannut iltansa.. Nyt, monta tuntia myöhemmin selittelin hieman: kerroin, että oli huono hetki, mutta nyt kaikki hyvin: nauti! Nähdään huomenna..

IHan järkkyä. Tunteet menee vuoristorataa: viha, rakkaus, itku, nauru.. kaikki pulppuaa hirveällä voimalla ja nanosekunnissa vaihtuvat toiseksi. Ah, siunattuako?! LIsäksi samaan aikaan on älytön, turha huoli siitä, onko Huldalla kaikki hyvin? No miksei olisi?! Tuolla se nytkin potkii ja nuljuu. Kävin eilen ostamassa sille ankkasoittolelun, joka narua vetämällä soittaa "somewhere over the rainbow"-biisiä. Mä (jälleen säälittävänä) pidin sitä illalla mahani päällä ennen nukahtamista ja kuuntelin biisiä. Soitan sen nyt joka ilta, että sitten Huldan tultua maailmaamme, se on jo tuttu, rauhoittava juttu. :) Kätevää. Samaten Bola-koru on nyt joka päivä mukana. Helisemässä ja tuomassa tuttua ääntä, mitä sitten voin soitella maailmaantulon jälkeen.

Yöt sitten. Mä, entinen meganukkuja, herään nykyään joka yö monta kertaa. Miksi? Kädet puutuvat. JOku ihana, siunatun tilan tuoma hormoni, turvottaa kuulemma kudostasolla ja joku hermo jää pinteeseen. Ja koska nukun ilmeisesti ranteet taittuneena, niin se puuduttaa. Lisäksi hikoan sangollisen joka yö: herään IHAN hikisenä. Ja pahinta: en enää nuku 12-hoo unia edes mahdollisuuden tultua: uni ei vain riitä. Elimistö valmistautuu heräämisiin.. Huoh. Kummallista on, että silti jaksa: ei ole olo, että heräilee ja nukkuu pätkissä. Ihmeellinen luonto?

JA silti, samaan aikaan, mä oon äärettömän onnellinen ja välillä hassu hymy valtaa mut, kun tunnen pienen tyypin muljaukset: se on oikeasti olemassa, mun sisällä!! Ja puolet sen elämän eliksiiristä on multa! Puolet Tonyltä!! Voisko olla mitään ihmeellisempää ja ihanampaa asiaa? Saakohan se mun korkean otsan? Isot isovarpaat? Tonyn isot korvat? Meidän molempien ohuen tukan? Voi että!! <3 Saispa vaan! :) Silti, mitä ikinä saakaan, niin se on meidän oma, meidän aikaansaama ja meidän täydellisenkovasti rakastama! Ja koska mä oon "vähän" hysteerisenonnellisen ja ennenkaikkea hormonien sekoittama (niitä on hyvä syyttää :D) niin mä varasin ens keskiviikoksi meille 4D-ultran Tampereelle!
http://www.terveystalo.com/WebRoot/1009679/Esisivu2.aspx?id=1020195

Sitten ollaan taas viisaampia ja parasta: saadaan kuvia, videota.. :) Mä en näemmä saa tyypistä kylläkseni millään. Ehkä se kuuluu kuvaan? :)

Huomenna on sitten taas Mypan koulupäivä. Mä tein tänään sen kanssa kotiläksyjä ja se kyllä saa mut onnelliseksi!! Hirmu näppärästi tarjoaa temppujaan ja tekee ne sähäkännopeasti, toisin kuin äitinsä. :D Mä vaan mietin, että voisi olla aika yhdistää niihin jo käskyt: nyt se ei parka voi mitenkään tietää, mitä milloinkin olen vailla. Joten omatoimisesti päätin, että nyt alkaa mun suusta tulla vinkkejä käskysanan muodossa. Lisäksi otin, ekaa kertaa, askeleen seuraamista. :) Vain yhden kerran. Ja vain todetakseni, että... JEE!! Toko onkin kivaa!! :D!!

5 kommenttia:

  1. Voi jee... mä en oo samassa tilassa, mutta mulla on samat fiilikset, ehkä se johtuu noista jo syntyneistä koiravauvoista...=(
    Itku pääsi jostain syystä kun nyt tätä sun juttua luin (no joo, ehkä 3 tunnin yöunet on liian vähän...)
    Musta on HUIPPUA että sä saat HULDAN, tai siis te saatte<3 Voi paksusti ja pidetään yhteyksiä!
    -Jaana&kaikki muutkin tästä osoitteesta Kuopiosta-

    VastaaPoista
  2. Mun henkilökohtainen mielipide oli, että odotusaika on vaan pakollinen paha, joka pitää "kokea" ennenkuin saa sen maailman parhaimman palkinnon. Mä inhosin mun raskausaikaa yli kaiken, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna.. Mulla on ehkä vähän ikävä sitä jättikumpua ja sen mukanaan tuomia juttuja. On siinä puolensakin :)

    Mä muistan, kun olin ihan loppusuoralla raskautta ja illalla ruokin koiria. Annoin kaikille neljälle ruokakupit lattialle ja ne hotki ne normityyliin nanosekunnissa. Sen jälkeen mun piti nostaa TAAS ne kaikki neljä kuppia maasta.. Mulle iski ihan totaalinen burnoutti.. Sen mahan kanssa kumartelu oli niin hankalaa ja sai oikeesti tehdä töitä, että ne kupit sieltä sai ylös :D Mä itkin yli tunnin keittiössä ja skarppasin itseni noukkimaan ne kupit sieltä :D Tästä pari päivää eteenpäin meidän pikkupaketti jo syntyikin. Jälkeenpäin oon saanut monet naurut, kun mietin tuota juttua ja sitä omaa hormonimyrskyä :D

    Tsemppiä Miira!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niin tutulta tuo itkeminen. Ja Mä en edes muista koska mä olisin nukkunut kokonaisen yön, Ella kun ei koskaan ole ollut hyvä nukkuja ja raskausaikana piti käydä vessassa, veti suonta tai närästi...ja nykyään nekin yöt kun Ella ei ole samassa rakennuksessa niin silti mä heräilen. Ihmeesti sitä vaan jaksaa...ja mulle nuo Ärrät on kyllä semmonen ns. henkireikä! :)
    Tsemppiä loppuodotukseen!
    t. Liisa

    VastaaPoista
  4. Kiitos naiset!! :) Kyl tää tästä taas. Tony tulee tänään kotiin, niin elämäkin helpottaa, niinku oikeestikin. :) Ja ehkä mä jo ihan pikkusen ees osaan nauttiakin tästä?! Ehkä..

    Paulan tarina sai vedet -naurusta- mun silmiin: kiitos!! Ehkä mä en ookaan tulossa hulluksi!! :D

    VastaaPoista
  5. Voi, kyllä se itketti taas sun juttua lukea ja ihan ilosta, niiku aina <3 Oon niin onnellinen tein puolesta :) Ja mikäli yhtään tein koirista voin päätellä, ni teistä tulee ihan parhaat vanhemmat :)

    Jaksamisia! Ja voimasuukkoja Oodilta tietty!

    VastaaPoista