tiistai 8. syyskuuta 2009

Särö lääkärissä

Häbämies on ollut kipeänä. :( Oksennellut viikon verran öisin/aamuyöstä pääosin. Olen ajatellut automaattisesti, että on tyhjää mahaa. Enkä, poikkeuksellisesti, huolestunut. ENNEN eilistä.. oksentelu oli lisääntynyt tapahtumaan myös päiväaikaan ja näki, että olo oli huono.. eilen ei ruokakaan enää maittanut. Voi elämä, kun on huoli koirasta, joka ei osaa puhua eikä kertoa, mikä mättää. Tuntuu tosi pahalle. Etkä voi sanoa, että kyllä se siitä.. huoh. Saatiin eläinlääkäri tälle iltapäivälle. Onneks.. Särö nimittäin oksensi vielä aamulenkillä kolmesti vaahtoa ja päivän aikana oli kaksi länttiä matolla.. :´( Pieni verenkuva oli normaali, röntgenissä ei näkynyt mitään. Sydän pumppasi, "kuon nuorella urheilijalla": rauhallisesti ja voimakkaasti. Jotain positiivistakin siis.. Noh, diagnoosina vatsahappohässäkkää näin kansankielellä. Antibioottia ja pahoinvoinninestoa. Ell pisti ekat satsit. Ja ei uskois, että Säröllä on ikinä mitään ollutkaan.. hilluu jo entiseen malliin, jos vaan antaa.. ihme, mitä huono olo ja sen estäminen saakaan aikaan.. Nyt on erikoisruualla kolmisen viikkoa ja sit ollaan viisaampia. Nih ja lääkitys päällä. Eli ei pääse Häbämies mihinkään kisoihin koko syyskuun aikana.. Carrokin merkkailee siihen malliin, ettei taida sekään päästä kirmaamaan ennen juoksun alkua. Seuraamma.

Noh, mut treeneihin mama pääs. Tänään. Mä käpsyttelin Kaapelin kanssa treenaan ja koska halli oli hetkisen typö tyhjänä, niin otin itekseen keppejä pari kertaa. Ja meni NIIIIN persiilleen. Jätti kesken, pujotteli epävarmana jne.. mä ahdistuin.. Tony tuli ku taivaan lahjana mun yllätykseks ja iloks halliin kattoon meidän treenejä: pyysin, että veis Kaapelia. Mun nenään oli mennyt se pieni vihreä palkokasvi.. Ja Tonde lupas! :D Eka treeni oli semmonen, missä olis etua siitä, että koira lukis ite jonnin verran rataa, mut olis ohjattavis. Noh, Kaa ei lukenu yhtään. Oli NIIN kii Tonys, että ei tullu mitään, lähes. Näytti jopa, et Tony ei ehtis mihinkään.. :D Mut se johtu siitä, et Kaa kipittää kovaa ja nyt, ku se ei irronnut minnekään, ni oli tiukkaa paikkaa.. ;) Niin mä sit sain kunnian mennä ite toka radan. Ja Kaa meni mun kans PALJON paremmin. Noh, sehän hiveli mun fiilistäni ja hyvä niin: mä sain takas vähän kadonnutta fiilistä. Essille kiitos treeneistä, ryhmälle mukavasta seurasta ja Tonylle fiiliksen nostattamisesta, analysoinneista ja lainaohjauksesta. :)

Nyt toivotaan Särölle täydellistä paranenmista ja Kaalle aa: pikkusen vähemmän kuumumista radan ulkopuolella (edelleen mä oon sitä mieltä, (nyt on Tonykin), että se kuumuu liikaa myös hallin ulkopuolella) ja bee: mahtavaa, oppikirjamaista juoksua..

4 kommenttia:

  1. Se meni todellakin PALJON paremmin sun kans! ;D

    Koutsi

    VastaaPoista
  2. Voi, pikaista paranemista Särölle!

    VastaaPoista
  3. oivoi Säröä.. pikaista paranemista sille.. Carrolle, Hiisille ja Repo-Einarille halipusu terveisiä.. :D

    -Tanja-

    VastaaPoista
  4. Rapsutuksia Särölle!! Onneksi ei mitään vakavaa löytyny :)
    Tosta kuumenemisesta...meillä on edessä korvia huumaavat (ihan kirjaimellisesti) seuraavat kurssiviikot. Hallissa kiljuu tunnin yks göötti ja 6 shelttiä :D Toivottavasti ilmat pysyy lämpöisenä jouluun asti, et saa pitää ainakin ton meidän kiljukaulan autossa :S

    Kaija

    VastaaPoista