perjantai 18. syyskuuta 2009

Hoitolainen

Ei juma.. mun KOKO teksti katos, kun koetin leikata ja liimata eikä täs valikos oo niitä.. EIIIIIIH!!

No. Ei auta. Nyt tuolla lukee, että VIRHE.. automaattinen tallennus epäonnistui. Kivat sille..

Elikä tiivistetysti sama. En jaksa enää koko hommaa kirjottaa uusiksi. Ekaks: Särö on toipunut ennalleen. JEE! Tosin, tälläkin erää se on sairas. Lemmensairas. :D Sisartaan kohtaan.. <3 Xy on meillä hoidossa, mikä on superkivaa!! Ihmisperheensä läks Itävaltaan agin ämmämmeihin ja saimme Xyn jo maanantaina meille: saamme pitää murua meillä kokonaisen viikon!! :) Mä tyksin NIIN!! Saan rauhassa katsoa ja tutkia, mikä Xy on naisiaan. Miten se meillä on ja viihtyy: rento, jännittääkö, leikkiikö.. jne. Koko jutun. Ja mä oon enemmän, kuin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin on mennyt!! Neiti on meillä täysin rento. Köllii kyljellään jne. Ainoa "pikkumiinus" tässä vierailussa on juoksuaika.. Hotdaysit on just päällä. Tai noh, Särön tän päivän huutamattomuudesta päätellen ne ehkä alkaa hiipua.. eilen ne oli vielä. Toivotaan, että tähän samaan hikeen saadaan Hotmamallekin juoksu. Menis tässä samalla.

Muuten ei ihmeempää. Treenattu ei ole. Tai mä en ole: hirveesti työkiireitä viime aikoina ja jotenkin oon asennoitunut, että Kaapelin juoksu on ihan koska vaan. Ja niin sen pitäiski olla. Eilen illalla ei viä ollut, mut tän päivän tilanne on tsekkaamatta. Joten Tampereen kisat su jää väliin. Mä en oo treenannut keppejä sit sen viime katastrofin.. voisin kyllä joku ilta kävellä hallille ja kokeilla. Ehkä. Eikai tässä voi loppuiäkseen pää pensaassa istua.

Ja sit, ympyrä sulkeutuu tän kirjotuksen kohalla: alotin siitä, että Xy on meillä, koska on agin ämmämmät. Mä katoin äsken liiton blogisivustosta videon medeistä: niiden joukkueradasta. Ja mua itkettää.. Eka: sielä on kaks mun vanhaa seura- ja treenikaveria. Jari on ollut mun ja Tonyn alkeiskurssilla esim. :) Ja Anu ja Viima kans. :D Siitä tuli paljon hyviä muistoja ja hyvää fiilistä. Mut sit se haiku.. voi jessus!! Miten voikaan tulla kaikki ryöppyämällä mieleen? Miten voi vieläkin olla ikävä ja sattua? Miks kaunis asia saa surulliseksi? Sama juttu, kuin jos mä katon sitä uutta Eläinsairaala ohjelmaa.. Sutinenhan kävi siellä magneettikuvassa. Ja mä muistan sen odotushuoneen jne. Ja uudessa Koiramme lehdessä oli Putron haastattelu. Se oli Sutisen syöpälääkäri.. mä en lukenu koko lehteä. Panin pois. Ei pysty. Hitto, aikuinen ihminen!! Ja näin hyvä käsitteleen asioita...

Tää mun haiku alko jo päivällä, kun luin Pian blogia. Mä muistin heti, enneko luin pidemmälle, kun Pia puhu kurjista. Että se on Pialle kova paikka: nähä ja kuulla ne. Ja jotenkin se ikävän tuska, mikä sieltä rivien väleistä siirty. Ni se jäi mulle. Ja tuli omana päälle kans. Ehkä aika kultaa.. ehkä se helppaa. Ja se, mitä mä sanoin Pialle: että vain rakkaiden menettäminen tekee kipeää: siitä tietää, että ne on olleet tärkeitä. Ihan Hirveen Tärkeitä! Ja ei kai termejä Luopumisen Tuska tai Katkeransuloinen olis keksitty, ellei joku muukin tuntis niin.

Juupa. No, elämä varmaan tarjoaa välillä jotain lämmintä, positiivista ja mielentäyttävää. Mä uskon ja toivon niin. Mulla olis pieni haave siitä, mitä se vois olla.. :) Liittyy siihen, mitä moni on lähiviikkoina mulle tärkeistä ihmisistä saanut kokea.. Esim. Pia, Kaisa, Miina.. :)

Ihanaa, alkanutta syksyä!! Mä niin nautin pakkasaamuista ja punakeltaisista puista!! Pian, PIAN käärmeet menee piiloon ja mä pääsen taas metsään!!

peeäs: oon päivittänyt kotisivuille Pentueet-sivua: siellä on pätkä yhdestä kirjasta, joka on mua maailmassaeniten koskettanut. Ensin jo vuosia, vuosia sitten. Mä jäin koukkuun. Oon jakanut kirjaa muutamille sukulaisille joululahjaksi ja toivonut, että jospa joku sais saman fiiliksen, kuin mä.. ja sit uudelleen, vuodenvaihteessa, rakkaan siskoni häissä. Luin taas kirjaa ja pillitin. Toivottavasti se edes teistä johonkin osuu ja uppoaa.. ja jos sulla ei kirjaa vielä ole/et ole lukenut, niin tee se!! Et kadu. Lupaan.

4 kommenttia:

  1. Ensin päivällä sai pyyhkiä silmiään, kun luki Pian blogia ja nyt sä saat saman aikaan...
    Mutta kiva on uusi ulkoasu sullakin, bye bye pinkki :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anne! :) Mäki tyksin tästä ulkoasusta AIKA paljon pinkkiä enempi.. :D Mä en siis oppinu kestään sitä. Todisteusti yritin.

    Se on jännä, että joskus on haiku olo. Ja tekee jotenkin "hyvää" saada se ulos, kirjottamalla. Vaikkakin se rupi irtoo osittain joka kerta, kun sitä haavaa raapii.. mut silti.

    VastaaPoista
  3. Luin tota sun kirjoitusta ja kyyneleet vaan valuu, ei mua edes itketä, mutta jotenkin se koskettaa...toi ikävä... Huih. Mun Hulda on elänyt pitkän elämän, mutta onhan se jo niin äärettömän vanha, että kyllä sitä päivää väkisin miettii...
    Toivottavasti teillä menee Carron kanssa tällä kertaa kaikki nappiin =)
    -Jaana&co-

    VastaaPoista
  4. Mitäpä tähän..kyyneleitä taas pyyhin täällä...
    Huomenna nähdään?? Eiks vaan? Me ootellaan teitä, varsinkin kusikikkeli :)
    Ja hieno tausta...se oli mulla kans vaihtoehto mut päädyin mieltä piristävään raikkaaseen syksyn väriin :)

    VastaaPoista