perjantai 15. toukokuuta 2009

Luulin väärin

Luulin ja sanoin aina, että Demi on näkymätön. Se kun nukkui aina piilossa katseilta. Päydän alla, takana.. eri huoneessa. Lenkillä se lönkötteli aina perässä. Olin väärässä. Talo huutaa sen poissaoloa.. se oli iso persoona. Oikeasti. Muut koirat ei musta eroa mitenkään normista. Ainoa hetki, kun ne on omituisia, on ruuanjaolla. Hiisi ei voi käsittää, että se saa ensimmäisenä. Mutta oppii se sen, pikkuhiljaa. Mun piti siirtää Demin vanha kuppi Hiisille: Hipsun oma on "liian" iso. Mutten voinu.. katotaan, jos myöhemmin.

Mut jotain kivaakin: Carro alotti tänään juoksun!! Voi olla, että se on ollut jo pari päivää: Särö on sitä niin haistellut. Mutten oo varma: mä olen sitä niin pyyhkinyt ja tutkinut.. noh, anyway, mulla on kotona omastatakaa progemittari nimeltä häbä. Se kertoo, koska autonnokka suuntaa jonnekin.. :) Pian blogissa käyneet onkin jo tavanneet mr Haukan. :D Kuvitelkaa, mä oon päätynyt mustaan mieheen Kaapelille.. ;) Onneks se on dominanttisoopeli itekseen... :D Kaa siis.

Ja eipä sit muuta ihmeempää. Surua ja sit pientä iloa. Toivotaan, et kevät, ja ennenkaikkea kesä, tuo sitä kaivattua iloa.. pitkästä aikaa. Tai noh, olihan sitä iloa wappuna, kun Kaapeli oli pätevä! :) Mut silti. Suru oli niin iso, että vei sen ilon mennessään. Nyt tarvittaisiin uutta keltaista mustan keskelle. Ja mä uskon, että sitä tuleekin taas. Era sanoikin mulle tänään puhelimessa, että mä kuulostin "ihanan innostuneelle ja iloselle". Oliks se niin? Tais olla. Ehkä mä sit oonkin sitä. Ainakin välillä. Ja thänk kaad meillä on nuo neljä kultaista otusta vielä kotona.. mä en uskalla ees ajatella niiden ihmisten menettämisen tuskaa, keillä on se yksi ja ainoa koira. Ja kun siitä aika jättää..

Ihanaa viikonloppua kaikille! Arska tehkööt meistä "niitä".. :D

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä tulevaisuudensuunnitelmille!

    VastaaPoista
  2. Kivaa, koiravauvoja kenties tulossa. Pitää kommentoida tuota sun kirjoituksen loppuosaa. Oot niin oikeassa... Mulla oli ennen Lilliä kissa, jonka nukuttaminen oli niin hirveää, että ajattelin etten ikinä ota minkäänlaista lemmikkiä välttääkseni sen kokemuksen uudelleen. Mutta sitten se lemmikin tuoma ilo kuitenkin voitti tuon pelon ja tuli hankittua koira. Justiin eilisiltana mietin, että kun jommasta kummasta koirusta joskus aika jättää, on varmaan pakko ottaa toisen kaveriksi uusi koira, muuten ei kestä sitä ajatusta, että kun toinenkin menee, ei jää mitään.

    VastaaPoista
  3. Luopumisen tuska on varmaan aivan kauhea. Se tulee omallekkin kohdalle joskus, toivottavasti ei vielä ihan pian (Hulda täyttää 15 v ja se on meidän lapsi...). Pelkäsin niin Huldan menettämistä aikoinani, että itkeskeltyäni itseni uneen ilta illan jälkeen(ihan hölmöä surra tulevaa...), näki mieheni miten kamalaa tulisi elämäni olemaan ilman koiraa ja hän suostui toisen koiran hankintaan... Iisa on ollut meillä pian 2 vuotta ja Huldan menettämisen pelko on aina läsnä, mutta onneksi meillä on toi riiviö...

    Toivon niin kovasti, että tällä kertaa teillä tärppää ja Kaa saa ihania pienokaisia!!! Oli ne sitten trikkejä tai soopeleita=) Kaikki ovat niin ihania!

    Tsemppiä ja hyvää viikonloppua!
    -Jaana&co Kuopion suunnalta-

    VastaaPoista
  4. Moikka!
    Olen se teini (:D), jonka kanssa vaihdoit joskus mailit. Vastausmailin kirjoittaminen on jäänyt, mutta tuollahan se luonnoksissa odottaa s-postissa.

    Enivei, olen seuraillut teidän sivuja - etenkin blogia - tiuhaan tahtiin ja uutinen Demin poismenosta sattui jotenkin hirmu syvälle. Sylikaupalla voimia koko komppanialle!

    Edelleen olisin kovin kiinnostunut pienestä trickteamilaisesta, mutta porukat on, yllätys yllätys, ilmaisseet jyrkän kantansa. Tuntuu, ettei tällä elämällä nyt ole sitten oikein muuta tarkoitusta kuin kärvistellä niin kauan, että pääsee muuttamaan omilleen ja hankkimaan sen vuhven.. Noh, katellaan.

    Uhh, kirjotan sen sähköpostiviestin loppuun ku jaksan. Siihen asti, vauhdikasta kesänodotusta! :)
    - J

    VastaaPoista
  5. Musta tuntuu että meillä on ollut niin samanalainen tarina, joka osilta viimesiltä vuosilta. Meillä on omat oppikoira-kaverit, ollaan menetetty ystävät ihan peräkanaa. Nyt saadaan odotella "sisarpuolia" syntyviksi (aattele..ne on SISARPUOLIA..vai meneeks se isän puolelta niin että ovat täysiä sisaria)...Me voitas pitää pienet vauvakutsut jossain vaiheessa :D
    haleja...

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille!! Ihanaa, kun moni ymmärtää fiilikset. Ei tarvii selitellä.

    Pia: mä en ollut tullut ajatelleeksi sitä noin! :) Tulipas hauska olo!! :) Tosin, tästä juoksusta ei taas ota erkkikään selvää. Ahistus ja tuska..

    VastaaPoista
  7. Tuo jutun alku jotenkin niin kolahti muhun. Mein vanha herra, Jesse 13v, tuntuu eristyvän muusta porukasta. Hipsuttelee hiljaa kävellessään tekemättä itsestään numeroa ja nukkuu usein toisessa huoneessa kuin missä me muut ollaan, sängyn takana vielä, ettei varmasti häntä huomata. Tuntuu kuin koira lakkaisi olemasta, valmistaa meitä siihen, että joku päivä häntä ei ole. Ja kuitenkaan en usko asian olevan niin, uskon, että tänne jää kokonainen suuri, musta aukko, joka huutaa tyhjyyttään. Mutta onneksi asia ei vielä ole niin, täytyy vaan yrittää nauttia tästä hetkestä ja olla murehtimatta tulevia liian aikaisin ..

    Peukuttelemme täällä pentujen puolesta! :) Hippukin alkaa olla jo sen ikäinen, että itseäkin alkaa jo pentukuume vaivata, kun pentuajan kauhut ;D ovat jo kauempana takana .. Seuraamme tiivisti teidän pentutilanteen kehittymistä :)

    VastaaPoista