tiistai 1. marraskuuta 2011

Myrtsiä

meininkiä. Meillä oli eilen treenit Myrtin kanssa. Mun olis pitänyt jäädä kotiin, mutta mä lähdin treenaamaan silti. Koska se on niin mun henkireikä ja Mypalle elämän kohokohta.. :) Pia ja Quki tuli meitä vastaan ja oli ihana kävellä kirkkaan tähtitaivaan alla kuunsirpin valossa kohti treenjä. Ja puhua syntyjä syviä. Ainoa moka, että myöhästyttiin treeneistä mun muistaessa, että ne alkaa tasalta. Olis alkanut varttia vaille.. ja mä kun niin inhoan sitä, että tullaan valmiiseen pöytään eikä rataa rakentamaan.. :( *nolona*

No, treenit itessään meni ihan ookoosti. Puomia pääsin tekeen pitkästä aikaa apuohjaajan kanssa; Hilpi oli narun päässä ja Mypaa pyllyynpukkimassa. Mä sain mennä eellä. Eikä se mene kovin hienosti.. on jumalattoman hidasta hiipimistä ja tuijottamista. *huokaa syvään* Mä ilmeisesti jatkan vaan ja odotan, että vauhtia tulee? Vai pitääkö mun ruveta tekeen sitä alustalla? Ideoita? Mielipiteitä? Nyt mä ootan siis, että etujalat tulee maalle ja palkka on edessä.

Muuten ei ihmeempiä kertomisia treeneistä. Päällejuoksua treenattiin ja meni ihan ookoosti. Välillä oikein ja välillä ei. :) Mut sit.. vika treeni oli niin hirveä meidän osalta, että itkettää melkein vieläkin... Myrtti tekee A:n juoksuaana. Lelu on toisella puolella maassa jonkun matkan päästä. A:ta itessään ei ole tehty ikuisuuteen ja oli ihan hakusessa. Eka tehtiin yksistään pelkkä A ja sit putkesta.. ja se oli virhe. Iso. Myrtti tuli putkesta miljoonaa, hyppäsi A:lle ja harjan yli isolla loikalla ja tippui alas melkein suoraan kontaktille niin, että takapää heitti korkeuksiin.. meinasi lähteä kieppumaan ympäri.. sai viime hetkellä tasapainon ja juoksi leluun.. ihan järkyttävän hirveetä!!! Sen selkä teki siis sellasen nitkauksen väärään suuntaan ja meinas vetää ympäri.

Nyt mä täällä mietin, että alanko mä pysäyttämään sitä alastulolle? Alanko mä hidastamaan sen menoa aalle? Vai odotanko mä, että oppii sen rytmityksen ite? Vai autanko sitä? Vai teenkö pelkkää A:ta ilman muita esteitä? Vai mitä?!! Sen terveys on kuintekin kaiken etusijalla.. ja nyt se on vaarassa. Tää ei ollut eka kerta, mut tää oli pahin ikinä...

Muuten tasaista eloa. Oodin kieltä on vähän ikävä, mutta onneksi on kuvat ja videot Mian blogissa.. ;) Kiitos vielä visiitistä pikkuiselle punaiselle ja sen emännälle!!

2 kommenttia:

  1. Hyi hirveetä, kun luin tuon A-jutun. Ihan kuin Iitu keväällä, kun se tuli niin vauhdilla A:n harjan yli, että lensi päistikkaa niskoilleen. Sen koommin ei oo sitä pahemmin treenattu. Koiralla ei oo ongelmaa A:n suhteen, mutta kartturille tais jäädä ikuinen trauma, oli se niin kaameea näky :C

    VastaaPoista
  2. Shottihan teki tollasta A:ta ja mä mietin kans ikuisesti, et mitä teen. Toisaalta olisin halunnu juoksuaan, mut koska se suoritus oli aina sellasta, et mun piti laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta päädyin opettamaan 2on2offin. Se on hidastanu jo ylös mennessä Shotin vauhdin ja se kovasti pelkäämäni tömähdys on mun näkökulmasta huomattavasti vähemmän pahempi kuin tuo selän heitto. En toki tiedä kumpi nyt sitten oli oikein ja mikä väärin ja kuinka olis ollu paras tehä...

    Essi ja Shoo

    PS. Tsemppiä pohdintoihin, ne on aina vaikeita.

    VastaaPoista