Agin riemua ylimmillään! Meillä oli tänään ensimmäiset treenit sitten juoksun. Ja toiset sitten piiiiiiiiiiiiiiiitkän tauon. Joten syytä olikin hillua ja riemuita! :D Marko piti meille jättekivat treenit. Idea oli useassa kohdassa putki. Se oli uu-mutkalla monessa kohtaa ja joko mentiin tyrkkypään ohi tai sit treenattiin erilaisia kulmia sinne mentäessä ja sieltä tultaessa. Esim. uu takaapäin ja siis tyystin kuolleesta kulmasta. Ja pikku Kaa poimi sen, kuin mansikan koppaansa! :) Se on opetettu sille n. kaks vuotta sitten. Eikäkun kaks ja pual. Joten ihan kiva, että valo oli jäänyt ylös.. joskus kun tuntuu, ettei sen päässä asu, kuin kaksi isoa korvaa. :D (hyi mua-oikeesti asuu muutakin). Puomi on mulle myös ainainen fiilistelyn paikka. Se vaan on niin maailman siisteintä, kun koira "valuu" sen alastulokontaktin läpi. Se siis juoksee, muttei loikkaa. Voi apuuuva, kun mä saan siitä kiksejä. Toivottavasti sei tuu mulle joskus olemaan vielä pettymys. Nyt ainakin rallatuttelee! :) Kepit. Meidän ikuisuusongelma, tarjoili tänään mulle gourmeeta. Panin kaaret ekaan ja vikaan väliin. Nou broblemo. Mä jopa muistin jäädä hiostamaan ihan viereen, sillä siitä Kaa häiriintyy. Ei, jos mä vedätän tai jään. Joten mä jäin ihan viereen. Ja yhtään, toistan, YHTÄÄN kertaa sei himmaillut tai tsiigaillut mua!! Ja mulla ei ollut edes namikuppia päässä, vaan matka jatkui!! :) Hihhei!! Yks "pakkokoulutuskohta" tuli: Kaa lipes multa sen uuputken jälkeen kepeille, vaiks piti tulla keinulle ohi. Se tryykäs sinne about metrin matkalta: siis putken suusta oli n. metri avokulmakepeille, minne siis ei pitänyt mennä, mut kaa meni. Ja koska se EI osaa avokulmia (vielä;)), niin se veti päin kaarta ja sit törmäsi siis siihen. Ja mitä tuumii hän? Menee alta ja kepittelee ja mä kehun. Toisaalta ei olis saanut kehua: sehän teki virheen. Mut sit taas mä en halua, että se alkaa ahistua kepeistä. Joten päätin kehua.
Sit keinu, jokatoisen kammo, oli kans pitkästä aikaa messissä. Mä kuulun siihen kategoriaan, joka stressaa keinua, vaikkei tarvis. Mä oon ihan varma, ettei kaa tiiä, kumpaa se menee tekemään, kun kiipeää keinulle. Niihin on ihan eri käskyt, mut silti. Mä vetoan taas niihin pään asukkaisiin. Sei tajua sitä eroa. Mut se meni tosi ookoosti taas. Mä en oo vissiinkään koskaan tehnyt sen kanssa keinua niin, että olisin ite kaukana. Molen aina lähellä hihkaisemassa sen "seis". Pitäis uskaltaa koettaa olla ite kauempana. Treenata sitäkin.
Että sellaset treenit. Ai ni, meinas unohtua: mä oon nyt tehnyt sille niitä visuaalisia haasteita: rimoissa erilaisia juiduja, ettei turtuis. Eikä oo muuten rimat kopissu! Tänään sit laitoin mun kukkaisen kaulahuivin (sellanen neliönmallinen) roikkumaan rimasta: roikku siinä keskellä rimaa, kuin pyykkinarulla. :D Ja arvakkaas: Kaa ei hypännyt sitä, vaan löi liinat kiinni ja meni nuuskiin, et MITÄ HEM*****IÄ?! :D Voi elämä sitä! :) Sit meni ihan hienosti mun huivivirityksenkin. Toisessa rimassa oli Särön apinapötkylä ja kaks mehukanisteria sen alla. Niitä sei ihmetelly. ;)
Mä sain niin kiksit taas treenaamisesta, et päätin, että kaks kertaa viikossa saa luvan alkaa taas. Kerta ei oikeesti riitä. Jos meinaa treenata, niinku oikeesti Treenata. Joten täytyy kehitellä toinenkin treeniaika meille. Miten tää nyt tuntuikaan taas niin kivalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti