Misseilyä ja meininkiä

oli eilen, koko päivän mittaisesti. :) Mähän olin aikaa päivää sitten (jo ennen viimeistä ilmoa: virhe siis) ilmoittanut molemmat tytöt Kokkolaan näyttelyyn. Vain ja ainoastaan, koska siellä oli tuomarina mun suuresti arvostamani Päivi Eerola. Halusin niin kovasti kuulla hänen mielipiteensä molemmista tyttäristä. Eerola on kasvattanut aikanaan hyvin menestyksekkäästi shelttejä Doing-kennelnimellä ja siellä on monen mun ihaileman koiran esi-isiä.. lisäksi Eerola on shelttien jalostustoimikunnassa tuomarijäsenenä jne. Eli on todella pitkän linjan sheltti-ihmisiä. Myrtille en valitettavasti arvosteluaan saanut, sillä mä en voinut viedä sitä kehään: working shelties-luokkaa kun ei vielä ole.. kaksi karvaa, nekin housuissa ja heiluvat uhkaavasti.. joten Myrtti läks mukaan tsemppaamaan äitiään ja odottamaan iltapäivää ja omaa vuoroaan (josta myöhemmin lisää).

Carro oli myös tiputellut uhkaavasti turkkiaan ja mä olinkin pessimistisesti jättämässä sitäkin kotiin.. Onneksi Rannan Anu kävi meillä maanantaina ja sanoi, että hän veisi sen kehään: ei ole niin pahan näköinen. Niin mä sitten uskoin Anua ja vielä, kun sain Anun matkaseuraksi mukaan, niin ei ollut yhtään hyvää tekosyytä jäädä Kaapelin kanssa kotiin. Forecakin lupasi aurinkoista ja liki 20 asteista säätä. Joskin osoittautui, että se oli tyhjä lupaus.. tuuli ja oli pilvistä ja niiiiin kylmää, että mun huulet meni siniseksi.. No, eipä ollut tarvetta supsuttaa Carroa liiaksi.. tukka kun hulmusi tuulessa miten sattui..

Carro oli ihan elementissään. Se rakastaa näyttelyitä nykyään. Häntä heiluu kaikille ihmisille ja ne, jotka erehtyivät sitä rapsuttamaan saivat suukkoja ja onnellisen äitikoiramme urinaa.. ;) Tuomareita oli kehässä Eerolan lisäksi kaksi muuta: harjoitusarvostelijoita. Ja aikataulut pissi: meni tietysti pidempään aikaa. No, sei meitä haitannut. Kaapeli esiintyi oikein mallikkaasti ja liekutteli häntäänsä lähestyvälle tuomarikolmikolle sen merkiksi. Ainoat mun etukäteisahdistukseni sen suhteen olivat Carron NIIN isot ja kevyet korvat sekä pohjavillaton selkä..

Muutamaa Carron innostunutta haukahdusta ja laukkayritystä lukuunottamatta meni niin superhienosti, etten uskaltanut sellaisesta edes unelmoida.. Carro voitti luokkansa, sai SA:n ja oli PN3!! Käsittämättömän hienoa!! Kuulin, miten tuomari sanoi Carrosta toiselle harjoittelijalle vielä kauniita sanoja mun hakiessa arvostelua.. oih!! <3 Miten voikaan tällainen saada ihmisen niin onnelliseksi?! Samaten mun mieltä lämmittää vieläkin sen ihanan ihmisen kommentit, joka tuli mulle kehän reunalla Carroa kehumaan.. *huokaa* Joo, mä oon jäävi, mutta se on munkin mielestä kaunis koira!! Liikkuu jumalaisen hienosti: ravaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa- venyttää vain askeltaan. Ryhti on sitä ihanaa "vanhaa Moorwoodien soopelilinjaa" ja se näkyy ylälinjassa: me like it. :) On ihana kuulla, että muutkin tykkää.. ;) Parasta vielä on se, että Carro on jättänyt itseään molempiin pentueisiinsa. Toki niissä on isäänsäkin (mikä on ihana juttu sekin :D), mutta näen niissä tätä samaa ryhtiä ja ilmettä.

No joo, se siitä Kaapelin kehumisesta. Silti se on edelleen mun (ja erityisesti Tonyn) mielestä Maailman Hämärin Koira. Mutta silti myös ihana!! :D Arvostelu löytyy kotisivuilta Carron näyttelytuloksista.

Sit Myrttiin. Mypa oli siis mukana, sillä Kokkolasta matka jatkui Vöyrille Kangasahon Katin ja Mimmin kannatustreeneihin (MM-reissua varten). Mä olin Anun yllyttämänä ilmoittanut mölli-Myrtin sinne, ajatuksena treenata vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ensimmäistä kertaa.. jännitin, että miten se reagoi: meneekö "tyyliin ollenkaan".. ja menihän se!! :DD Mä en huomannut MITÄÄN eroa Myrtin tekemisessä: oon niin häpi!! Eka kerta ulkona, vieraassa paikassa ja vierailla esteillä JA pitkä päivä näyttelypaikalla häkissä ja autossa takana!! Ja mitä tekee Mypa?! Menee miljoonaa agia ja sinkoilee, säntäilee ja iskee kiinni leluunsa!! :DDD Tietenkin me taaplattiin: jo kaks ekaa hyppyä oli meille haasteellisia: treenattiin törkkäämistä: 90 asteen kulma ykköseltä kakkoselle ja harjoiteltiin sitä kutsuna ja niin, että tökkäsin sen liikkellä kakkosen taakse. Mypa oli bogannut kolmosesteen (putki) jo aikaa päivää ja meinasti jatkuvasti mennä sinne. Onneksi muutama onnistuminenkin saatiin ja sitten päästiin treenaamaan muita juttuja.. ;) niisto, valssit ja törkkääminen muualla radalla. Leikkaaminen jne. Treenattiin Myrtin mittapuulla aika paljon (aikaa 2h ja neljä koiraa) MUTTA pienissä pätkissä ja usein palkaten. Myrtin työmotivaatio ei laskenut pätkääkään treenien aikana: se meni samalla draivillla kaksi tuntia. Mä mietinkin loppuverkatessani ja takaisinpäin käännyttäessä, kun Mypa alkoi taas vetää onnessaan kentällepäin, että mitenkähän kauan se tekisi töitä? Varmaan läpi yön ja kaatuis kuolleena maahan jossain vaiheessa.. se on työnarkomaani.

Mutta eväitä tuli taas kovasti ja ennenkaikkea uskoa tuohon pieneen koiraan!! Ja meihin ja siihen, että mä niin rakastan agiliitoa.. :DD Mä sain taas puhtia! Meidän treenit on videolla ja mä lupaan, että yritän saada niitä linkitettyä tänne! :D Näette, miten Myrtti vetää ainakin 7 kertaa samalla hulluudella väärään putkeen.. mä ohjaan sen joka kerta varmasti sinne (piti leikata hypyllä ja saada se liikkeellä pois: mä olin myöhässä). Mut vitsikästä musta on se, että Myrtti menee joka kerta väärälle esteelle abaut yhtä lujaa eikä yhtään ymmärrä, että joku vois olla pielessä kun tätä hinkataan.. :DDD

No joo. Mutta ihanaa, että joskus on harrastuksien parissa näitä lähes täydellisiä päiviä.. ;) Ja vielä molempien tyttöjen kanssa!!

Muoks: tässäpä dokumenttia.. ;)ja muoksmuoks: tuossa ei ole (onneksi) meidän kaikki treenit.. muutama putkeenjuoksu ja sen alkuhypyn taaplaukset on mm. poistettu.. Tony sanoi kannustavasti, että "vähän ne on pitäny sua ihan dorkana: sä teet koko ajan samat virheet".. nii-in. Mä teenkin. Ja varmaan on pitäneet joo. Mutta minkäs sille mahtaa..