keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Agimasennus, mut jotain hyvääkin

onneksi. Hulda nimittäin on parantunut! HUH! Kuume huiteli neljässäkymmenessä ja päälle ripuli.. Sit, neljäntenä päivänä, kuume laski ja tuli näpyt. Eli mun villi veikkaus on vauvarokko. Jos jonkun perheessä on tää vieraillut, niin oliko saman näköstä?



Vappu meni siis lääkärissä ja sairaalassakin käytiin yksi päivä olemassa. Mikään ei kyllä ole ahdistavampaa, kuin oman lapsen sairastaminen. Äidinrakkaus, huoli ja kuristava tunne.. ei sellaisesta edes tiennyt. Ja vielä, kun pitää itse olla vahva, että toinen pärjäisi. *huokaa* Raskas rooli vedettävänä, kevyesti vaan loppuelämän, toivottavasti.

No mut nyt onneksi iloinen, kiljahteleva ja vekkuloiva neitimme on taas kehissä. :) Maailman paras juttu!

Sit maailman huonoihin juttuihin. Mullon Myrtin kanssa agimasennus. Me ollaan käyty kaksissa treeneissä Jennin koulutuksen jälkeen ja ne molemmat on menneet huonommin, kuin mitä ikinä. Oikeasti. Mä oon ihan paskajäykkänä ja oikein odotan, että se juoksee ohi. Ja kas; niin käy. Kumma juttu... sit Myrtti on jotenkin "eiomaitsensä" kun ihmettelee, mikä mua vaivaa. Toki se tekee töitä, toistoja ja palkkautuu leluun tai namiin. Mut musta sei polje samalla vimmalla, kuin normisti. Eikä ihme.. Eilen meni vikan pätkän entiseen malliin, kun tiesi minne mennä. Voi voi. Miten mä oon näin surkea? Mä keskityn niin hartoihini, etten kykene muuhun. Enkä sit loppujen lopuksi ees niihin, kun ohijuoksuja tulee silti. Ei o heleppoa. Mä ehkä joudun lähiaikana ajamaan rannikolle.. :) Just nyt tuntuu, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Että mulla ei oo nyt resursseja opetella jotain näin hankalaa just nyt. Mun ohjaus tulee tuolta syvältä jostain ja siinä ei oo tarvinu miettiä olkapäitä.. mut en mä vielä luovuta. Ehkä.. :)

No, meni jotain hyvinkin. Puomin alastulo onnistui muutaman kerran ilman apuja: hihnaa JA tehtiin ekaa kertaa A. Meni ihan hyvin. Latoin lelun palkaksi sinne ja jos jätin sen tarpeeksi lähelle, niin meni alastulo mainiosti. Pitää reenailla sitäkin lisää ja oikein isommalla vauhdilla. Nyt mentiin käytännössä ilman vauhtia; parin metrin kiihdytyksellä.

Ja loppuun ihan kaikkein hirvein juttu: kävelin eilen treeneihin Myrtin kanssa ja n. 500 metriä meiltä KOTOA oli tienpientareella kyynnahka!! Se perkule oli luonut sinne nahkansa ja se oli iso!!! Myrtti ei päässyt irti koko lenkillä ja mä olin IHAN paniikissa.. oli saletti, että pythonin kokonen kyy hyökkää just kohta kimppuun. Mä vihaan kesää, kevättä ja syksyä vielä sillon, kun ne on hereillä. Ja vaan niiden takia. Ja ehkä vähän muidenkin ötököiden takia. Talvi. Tuu pian.

3 kommenttia:

  1. Mä tietkö niin ymmärrän sua... Toi ohittelu on kyllä välillä tosi ärsyttävää. Mulla pyöri päässä vain kysymys, että miksei tämä koira toimi niin kuin ohjaan, vaikka kaikki muut "normaalit" koirat olisivat kyllä toimineet? Itseä alkaa turhauttaa, kun mikään ei toimi, muttei sais kuitenkaan näyttää omaa fiilistään koiralle, huoh. En mä oo vieläkään ihan päässy Tiukun ajattelumaailmaan sisään, mutta on se selkeäasti parempi kuin vuosi tai 2 vuotta sitten ;). Toivoa on, myös näiden "pikku-bc:den" kanssa!

    VastaaPoista
  2. Onneksi Hulda on parantunut!! Kyllä nuo oireet niin hyvin viittais siihen vauvarokkoon että kyllä se ihan varmasti sitä oli...Meillä neiti kans alkaa olla kunnossa, vähän on vieläkin limaista yskää. Tuosta kesästä, mä haluan talven siks ku en kestä tämmöstä kuumuutta...eikä koiratkaa tykkää, paitti mäykyt jokka ottaa arskaa maha pystys :D olin tänää kaupungilla ja ihan hiestä märkä, samoin neiti, huoh, mä en vaa osaa pukee sitä :D no, huomenna näyttäs olevan viileämpää, jee :)

    VastaaPoista
  3. Muista tehdä vain niin lyhyitä pätkiä minkä tiedät saavasi menemään heti kerrasta oikein. Ajattele ne jutut huolella silloin kun tutustut mutta älä nyt noin kovaa ajattele sit kun otat koiran mukaan kuvioihin. Kyllä se siitä :)

    VastaaPoista