Myrtin pihatreenit

Haettiin ja pakastettiin tänään Tonyn kanssa 16kg vattuja (6kg Leenalle; ei ihan mee meillä kaikki.. ;)), joten Särön epikset jäi väliin.. Siitä "suivaantuneena" Tony teki ensin Särön kanssa pihalla puomin alastulotreeniä (meillei ole puomia, mut muuta rekvisiittaa hyödynnettiin) ja sit Tonde keksi, että Mypan pitää päästä myös treenaamaan.. "ihan vähän jotain pientä". Mä sit intaannuin niin, että kipaisin kameran sisältä ja tässä on dokumenttia pienen ja NIIN pätevän pikkukoiran treeneistä. :D Myrtti on tehnyt kolme kertaa aikaisemmin elämässään siivekkeiden läpijuoksua. Eli ei montaa kertaa.. Mutta son IHAN leluhullu ja tekee sen eteen "mitävaan". Musta tuo on ihanaa menoa, vaikkakin kauheeta säätämistä, etenkin kun valas vaihtuu puikkoihin.. :D Mut saa se vielä ollakin! Pääasia, että kaikilla oli kivaa!! :D

Här med papi:



och här med mamiwhale:

Äh

TAAS vaihtui tausta.. Mä alan tod kypsyä siihen, että linkkiin ilmestyy teksti, joka kertoo taustan katoavan niin ja niin pian ja blaa blaa.. Annan tän olla nyt hetken, koetan kehitellä sitä jossain vaiheessa, mut nyt evvvk...

Tänään käytiin Vöyrillä epiksissä. Tony ja Särö kisasivat mölli- ja ykkösten skaban. Ja nyt voi sanoa, että meni kivasti!! Särö alkaa kentän reunalla olemaan "normi"; pientä elvistelyä oli enää ilmassa ja siihenkin puututtiin napakasti ja heti. Mut jännä: se repii/leikkii IHAN eri äänensävyllä tuolla, kuin kotona.. on jotenki enemmän "tosissaan" .. ja mulkoilee muita veemäisillä silmillä.. mut pullistelee onneksi jo paljon vähemmän. Häntäkin on lepoasennossa seistessä. Hianoo! :) Eka radalta tuli femma: Tony käänsi vastaisella kädellä ja rima alas. Vaikka olivat 35cm. Harmi. Tony kuulemma ties, että se tod. näk. tulee: tippuu herkästi vahvassa kääntämisessä. Mä oon tässä kohtaa taas sitä mieltä, että ei pitäis tietää.. eli koira sais musta kestää vähän vahvempaakin ohjaamista ja tiesmitäkäsiä ilman, että rimat tippuu. Eli treeniä. Muuten rata oli aika tosi hieno. Särö polkee hurjalla temmolla, joskin haukkuu enemmän kuin normisti. Mut se ehkä kuuluu sen kisaimagoon.. ;) Oli hieno rata. Rata oli muuten mölliksi harvinaisen "ohjattava": ei ollut perinteinen suoraa-putkikäännös-suoraa. Vaan oikein oli heti alussa neliötä tms.

Ykkösten rata meni kanssa tosi hienosti: ainoa virhe tuli keinun ohituksesta: suorasta putkesta keinulle, mutta putki osoitti ohi keinun ja kauempana siinsi jo uusi putki: Särö juoksi ohi keinun, kun Tony oletti sen poimivan keinun. Mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Ihanaa menoa ja hieno oli katella. Videolla ne on: pitää kattoa jos joskus saisi ladattua juutubeen vaiks. :) Mä oon niin hirmu ilonen, että Tony alkaa taas innostua.. :)!! Josko vaikka se siitä!! Virallisiinkin on ilmoitettu: Lapua 8.8 ja sit olis vassilla tulossa kahtena päivänä, muistaakseni. Elokuussa kans.

Meillä oli koko nelikko mukana ja mä koetin vähän Mypan kanssa puuhailla. Son IHAN hulluna uuten minipalloonsa, jolla leikkikin intopiukassa radan reunalla. Mutta... se kele on keksinyt, mitä hommaa siellä radalla muut tekee ja JOS ei ole tekemässä mun kanssa mitään, niin laulaa sinne.. haukkua en sen anna, joten se laulaa.. kuulisitte.. :D! Huoh. Pitää kattoa, mitä asialle voi tehä.. vai voiko mitään. Hassu apina se on. ;)

Sit vielä perinteiset Huldauutiset. Tänään 39+0, eli tasan viikko laskettuun aikaan. Neuvola oli kanssa tänään. Hulda on nyt laskeutunut ihan alas ja pää on kiinni. :) "pää kiinni, kulta"-huutelu on auttanut. :D! Nyt sit uotellaan. Neuvolassa oli muutenkin kaikki hyvin, joten rauhallisin mielin oottelemma. Painetta, vihlontaa ja jomottelua on, mutta sitä on ollut jo jonkin aikaa, joten en ole mitenkään niistä "enää innoissani". Hirmu paljon mieluummin mä alkaisin lykkiä vaunuja, kuin kannella vielä viikkotolkulla tätä mahaa.. mutta, maksimmissaan enää 21 päivää: sen mä kestän vaikka päällä seisten! :) Ja sanottakoon vielä, että koska NIIN moni on mua säälinyt " sulla on täytynyt olla ihan kauheaa"-kommentein (viittaavat kuumuuteen), että EI oo ollut. Meillä on ilmastointi kotona ja täällä on ihan mukavan viileää. Kuuma on kaikilla muillakin: en oo mitenkään surkeana lainkaan. Aikansa kutakin ja on tässä puolensakin. :) Joten, oottelu jatkuu.. :)

Jiikoo: tässä eiliset epikset. Ensin möllirata:



Sit ykkösten rata:

Reeni raporttos

Heräsin tänään IHAN veto poissa.. duha koeddi iskeä, pissaramppaukset yöaikaan ja sitämyöten vähäinen yöuni mun mittapuussa meinasi viedä veronsa.. Onneksi Tonde sai sen verran virtaa potkittua muhunkin, että lähdettiin yksissä tuumin hallille, kävellen! :) Vielä mun ehdotuksesta kävellen!! (yhtään ei oo syynä se, että haluan jotain pihalle ja pian.. :D) Tony aloitti treenit Särön kanssa: tekevät puomin alastuloa uusiksi ja sen treenaaminen on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta pikku hiljaa valo alkaa nousta ylös, joskin töitä pitää vielä tehdä kovasti. Tony ilmoittanee Särön pm-kisoihin Lapualle ja siellä täytyy puomi sit vetää vielä "vanhaan tyyliin" ja muistaa olla käyttämättä uutta käskyä. Josko poika ei menis sekasin, sillä kuitenkin kiva olis vielä kisailla, kun lähikisoja tuntuu nyt taas löytyvän..

Särön puomitreenien jälkeen pääsi Myrtti tekemään pentutreeniä. Putki oli loivalla u:lla ja tehtiin ensin sitä pari kertaa molemmista suunnista. Meni mainiosti. Palkkana oli Myrtin mielestä sikamakea pehmopallo! :D Sit vaikeutettiin niin, että putken eteen ja taakse laitettiin hyppy (ilman rimoja) siivekkeet ja Mypa meni siis hyppy-putki-hyppy ja pallolle! :) Meni edelleen hienosti!! Kokeiltiin niin, että mä heitän pallon ja Tony ohjaa ja niin, että pallo oli valmiina ja Tony ohjas. Mua ei tässä vaiheessa enää päästetty ohjaksiin, kun "se menee näin paljon paremmin".. hah! Himoitsee vaan "mun pentuani"... :D! Mutta menkööt..vielä.. :)

Sitten Myrtti teki hyppysuoratreenin pari kertaa: kolme hyppyä suorassa linjassa ilman rimoja: päässä odotti pehmopallo. Se, mikä on tosi kivaa, on se, että Myrtillä on jo nyt heti hyvä draivi päällä!! Vaikeaa sille on paikalla odottaminen; pitää treenata sitä kotona ilman esteitä. Lisäksi mä tiedän, että lelupalkka on sille "liikaa": kiihdyttää sen viretilaa ja paikallaolo vaikeutuu entisestään. Siks tehtiin sit helpotus niin, että mä pidin pannasta kiinni Tonyn ohjatessa. Mypan vipa treeni oli hyppykuvio-ohjaustreeni: perinteinen neliö hypyistä (edelleen ja vielä pitkään ilman rimoja siis) ja Tonyllä lelu kädessä. Ohjasi sit siinä neliössä vähän "sitä sun tätä": takaavientiä, kahta hyppyä suoraan, välistä ja lähetys.. Ja heitti palkan perään. Ja meni kyllä hienosti!! Oikein harmitti, ettei ollut videokameraa mukana: Myrtin ihan ensimmäiset oikeat aksatreenit!! :) Ikäähän tulee nyt justiinsapian 8kk, että ehkä tässä pikku hiljaa voisi ryhdistäytyäkin tämän asian tiimoilta.. Leikkimielisesti, lyhyitä treenejä ja paljon palkkaa. Oikean viretilan palkkaamista ja löytämistä sekä yhdessä tekemisen meininkiä. Sitähän se vielä on ja pitääkin olla. Ja sen kanssa on mahtavaa touhuta: vielä ainakin on "tryönarkomaanin" elkeet: haluaa tehdä ja tarjoaa tekemistä, ehkä liikaakin.. tiedä sitä vielä. Mutta uskon, että Myrtti tulee kestämään toistoja ja treenaamista "sitten joskus". Ja niin: tehtiinhän me vielä alustatreeniä Särön ja Tonyn rakentaessa rataa! :) Eli mulla oli kosketusalusta edessäni ja istuin vieressä, makkarat ja naksu kädessä. Myrtti koetti tarjota jos jotakin, ennenkuin keksi, mitä haluan: etujalat alustalle. Katotaan käytänkö tuota kontakteilla vaiko noup. Aika näyttää. Mutta jos opettaisin sen tässä "ohessa" varmuuden vuoksi.

Tony ja Särö tekivät lopuksi vielä radan, missä oli pakkovalssia, takaavientiä, keppikulmaa, keinu ja A. Lisäksi oli tiukkaa vetoa ja ohjauskuvioita, joissa Särön piti olla oikeasti kuulolla. Meni ihan sikamakeesti!! Pyysin sit tekemään vielä kepit pari kertaa niin, että Tony "ryntää" sinne: ei anna nätisti tilaa Särölle hakea ja hahmottaa, vaan rynnii sinne samanaikaisesti ja vedättää koiraa. Musta se on yks mun elämän aikana saamiani parhaita agivinkkejä: älä anna koiralle treeneissä aina kivoja keppilähestymisiä, sillä kisoissa tulee ihan saletisti tilanteita, missä ohjaaja on edessä tai ryntää tai on ahdasta tai.. ja siks tuo treeni siis. Säröllä oli ekassa välissä kaari, yksi kappale, ja meni ihan mielettömän hienosti, Tonyn rynnimisestä ja vedätyksestä huolimatta. Mietittiin kotimatkalla, näkyykö Särön ruotuunlaittaminen jo treeneissäkin. Tuntuis nimittäin siltä. Se teki hartiavoimin duunia: polki, oli kuulolla ja teki rehellisesti ja oikeasti töitä. Mahtavan näköistä oli meno ja taas harmitti, ettei ollut videokameraa.. snif..

No, ens kerralla sit.. :)

Tvättmaskin

bor här. :) Pestiin tänään nelikko ja huhhuh.. On siinä vaan hommaa, vaikka neljä kättä hinkkaa.. Meillä Särö ajaa edelleen turkkiaan sellaisella voimalla, että tarvittiin järeämmät aseet käyttöön. Siispä shampuu odotti koko kvartettia ja nyt on villa toivottavasti kohta irti. Meinaa PIKKUISEN verran tuntua turhauttavalta siivota: imuroitiin ja pestiin tänään lattian (kolmen ässän teorian osa yksi.. :D) ja nyt jo leijuu lattialla villapalloja.. kele!! Siitä suivaantuneena sain poweria koirien pesuun, joskin Tonyn suosiollisella avustuksella. Jako oli selkeä: mulle tytöt ja Tonylle pojat. ;)

Tempaistiin ennen pesua Myrtin kanssa: treenattiin pihassa putkea. Se oli jo loivalla mutkalla: wow.. ;) Ensin mä olin ohjaajana ja Tony palkkamaattina: seisoi putken loppupuolella ja kun Mypa lähestyi putken loppusuuaukkoa, nakkasi pallon. Ja kas: neiti oli ihan kuumana siihen.. ;D Tehtiin muutama toisto molemmin puolin ja sit suunnan muutos. Ja pitihän Tonynkin päästä puikkoihin.. vetosi siihen, että "pääsee paremmin liikkumaan"... :D!! Joskin me ollaan nyt tehty diili, että ohjaillaan molemmat Mypaa. Tarvittaessa sit voidaan kumpi vaan sitä ohjastaa ja uskotaan (vielä), että se tekee koirallekin hyvää: ei totu yhteen ja samaan tyyliin. Lopuksi Tony treenasi umpikulmia putkeen niin, että veivät yhdessä pallon loppupäähän putkea sisään ja sit metrin-parin päästä, hirmu tiukasta kulmasta, lähetti Myrttiä putkeen. Ja jessus: SE MENI!! :D Oli ihan intoa piukassa siitä pallostaan, joten siinä syy. Ja hyvä syyhän se onkin.. :) Ns. lähtöön jääminen on vielä tiukassa; ei meinaa kestää jäämistä: nousee, hiipii, nykii.. Joten siitä oma treeninsä: istu-odota-paluu-palkka. Hyvä niin. Sen kanssa on kyllä kiva treenailla. Edes tälleen pikkuisen.. ;)

Eilen sit oltiin äidin häissä.. :) Äiti meni siis naimisiin ja päästiin juhlimaan tapahtumaa, jota lapset harvoin pääsevät näkemään: oman vanhempansa naimisiinmenoa! :) Oli mukava, pieni tapahtuma ja oli ihana nähdä äiti niin onnellisena. Mä haluan -jostain syystä- laittaa tähän kuvan eiliseltä: siinä ollaan me "kaikki kolme". :)

On tuo maha aikamoinen pallo jo, mutta uskokaa tai älkää: se kasvaa keskikäyrän alla, joten se vois olla paaaaaljon suurempikin. :)

Sit viime ke oli Huldan kanssa se sairaalakeikka. Ultrattiin ja tutkittiin hyvin: päästiin taas käyrillekin ja HUH: kaikki kunnossa!! Neiti oli oikeinpäin, pää alhaalla, muttei vielä kiinni. Sykkeet ja liikkeet olivat hyvät, verenpaineet jne. kunnossa. Nyt sit "vaan" odotellaan. Eilen tuli taas kivuliaita supistuksia (oletan niitä siksi), muttei säännöllisesti ja ne loppuivat omia aikojaan. Höh.. en olis uskonut, että kaipaan kipua.. :D! No en mä sitä, mutta sitä, mihin sillä asialla pääsee.

Moni kysyy, jännitänkö synnyttämistä. En oikeestaan. En mä tiedä, mitä odottaa. Enemmänkin mä jännitän sitä, milloin se alkaa.. Aatelkaa miten noloa, jos vedet esim. menis Cittarin käytävillä!! Tai jossain muualla julkisella paikalla.. No, eipä sillekään mitään mahtais. :D!!

Tässä vielä yks tän päivän saavutuksista: Tony laittoi makkariin Huldsulle sängyn.. :) Ollaan päätetty, että nukkuu tuossa alkuun yönsä: saatiin se kaverilta lainaan ja kovasti on kehuttu netin ihmeellisessä maailmassa tuota riippukeinua. Josko se meillekin olisi hyvä. Toivon niin. Lisäksi meillä on äippäpaukkausen reunapehmusteet, pinnasänky ja kehto.. :D Että siitä voi sit Hulda valita mieleisensä.. :)

Enää 11 päivää laskettuun aikaan... KÄÄKS.. :D Kohta mä oon siinä pisteessä, että kolmen ässän kokeilu otetaan käyttöön.. ;)

peeäs: jos joku jaksaa ihmetellä, mitä mun blogin taustalle tapahtui eilen ja toissapäivänä, niin selitys: sain ilmoituksen, että silloinen tausta (uus) lakkaa toimimasta pe. Siispä to iltana mä poistin sen ja laitoin "perusasetuksista" järkyn raidallisen hetkeksi. Sitä ennen koetin miljoonaa erilaista, mitkä ei miellyttäneet lainkaan.. joten jos joku olis käynyt to mun blogissa illan mittaan, niin olis joka kerta ollut erilainen, järkky tausta oottaassa.. :D! Nyt on -hetken- tuo paikoillaan. Se on musta muuten ok, mut kestää aika kauan latautua.. Katotaan kauanko jaksan olla taas kyllästymättä.. tai sit se pysyy, jos saan "muuta ajateltavaa".. ;)

sattumuksia

viime päiviltä. :) Vi börjar med hundar. Ja mä sanon, että kirjotin jo tän tekstin yli puoleen väliin kerran, sormi osu johonkin nappii ja puolet hävis!! Kele!! Ja automaattinen tallennus ei ennättänyt sitä tallentaa. Kele again!!!!

Mutta asiaan. La olimme "pihatreeneissä" rouva Sleeplessin kotona ja kutsumana. :) Kuuma oli, muttei ehkä ihan pahimmasta päästä ja treeniaika oli onneksi vasta illansuussa. Bonuksena, treenien perään, oli luvassa valkosuklaamansikkatuorejuustokakkua, mikä himotti.. :P ja voin suositella: NAM!! :) Treenit itessään meni aika..hmm..persiilleen. :D Mä väitän, että Säröllä siihen vaikutti -ainakin osaksi- sen mun kanssa käymä keskustelu ennen treenejä. Särö on vähän puolihuomaamatta kiivennyt Hiisin poismenon (?) jälkeen laumassa ja pullistelee ihan liikaa tällä hetkellä maailmalle. Nyt sen sai tuta Pian koirat, mukaanlukien hoidossa oleva Spike. No, siitä ei enempää. Oli hyvä saada itelle huomiota asiasta: nyt osaamme laittaa poikaa ruotuun myös arjessa: olemme lipsuneet turhaan pienissä perusjutuissa sen kanssa. "Se kun on vaan sheltti"... Tiedättehän lauseen.. *nolona*

Ja nyt, vielä kun muistan, niin sanon, että tuo mun blogin uusi yläkuva on lauantaiselta kyläreissulta: Pian ottama. :) Siinä on mun rakas ruskea tempputiiminelikkoni. :) Mypa, Lellu, Sääppä ja Kaa. Lisäksi Pia otti kuvan, missä on kahdeksan shelttiä: neljä ruskeaa ja neljä sinimustaa.. ei ole vaikea arvata, kuka kuuluu mihinkin tiimiin.. :) Tyylilleen uskollisina mennään.. ;) Kuvassa tässä järkässä siis: Myrtti, Repo, Särö, Carro, Pätkis, Indian, Spike ja Qki.



Pia sitten heitti haasteen -häviäjä tarjoaa pizzat- maanantaille: Lapualla epikset. Ja Tony tarttui syöttiin.. :D Särö kun tarvitsee kokemusta erilaisista paikoista ja esteistä. Se kun "on vasta nuori ja kokematon".. :D oikeesti on. Mutta jos joku kysyy ikää, niin hävettää sanoa.. Mutta toisaalta, eipä olla ainakaan kiirehditty liiaksi.. (asioillahan on aina kaksi puolta ;)) Ja tiedättekös: mama Kaa sai aloittaa kisat meidän osalta!! :D Se osallistui MÖLLIluokkaan "lisästartti" nimellä: ei voida palkita tms. Ja mölleihin, koska siellä ei ole keppejä. Koska "joku ei niitä VIELÄ osaa".. :D Ja olisittepa nähneet rouvan!! :D Se oli NIIN ONNELLINEN pieni rouva. Kuumakalle, joka käveli taas takajaloilla etujalkojen haroessa ilmaa. Huusi peräsuoli pitkällä ja koko naama nauroi. Se liekutti kaikille koko takapäätään ja tähän väliin kerrottakoon, että mölliradan pöydällä (kyllä.....) se liekutti aikaa laskeneelle tuomarille ihan tohkeissaan.. :D!! Se kiimaloitsi hurjan hienosti, joskin pöydältä se sai vitosen. Ja olisi ansainnut toisenkin Tonyn tökätessä sen jalalla estettä suorittamaan oikealta puolelta. Mutta ihan sama: sen riemu oli kaiken arvoista!! :D

Särö oli huomattavasti äitiään hillitympi (ylläri) ja sanottakoon sekin tähän väliin, että me naureskeltiin sille tänä aamuna: se on NIIN anti-roger: aito Roger Rabbit on hauska, hulvaton jne. Meidän Roger on jäykkääkin jäykempi.. :D No, nomen est omen ei päde aina.. ;) Poikien meno oli kuitenkin hienoa ja se vanha meininki näkyi taas: yes! :)!! Särö oli myös kentän reunalla fiksummin kuin aikoihin: puuttuminen sen pullisteluihin vaikuttaa: YES again!! Pia kuitenkin ansaitsi pizzat Särön saadessa pöydältä vitosen ja juostessa vipan esteen ohi. Mutta mieluusti Tonde kuulemma pizzat tarjoaa.. ;) Ja pääasia, että homma alkaa pelittää taas.

Särö ja Tony kisasivat myös ykkösen startin: sielläkin meno oli hienoa, mutta rengas oli tyystin unohtunut. Mä luulen, että syy on siinä, että omalla treenihallilla rengas on sellainen "uudenmallinen" puinen ja iso. Tuollainen "perinteinen autonrengas" on NIIN eri planeetalta, ettei poika osannut. Tony istutti sen ja otti kutsuna: sit meni oikeasta kolosta. Onneksi tuokin on asia, mitä voi ja pitääkin treenata. Ja itseasiassa.. meillä on kotona sellainen "muinaisrengas".. *nolona*.. joten ehkä pitäis treenailla kotonakin joskus jotain.. ;)

Totuuden nimissä sanottakoon, että olemmekin treenanneet kotonakin jotain. Myrtin kanssa harjoiteliin putkea (meillä on kotona pitkä putki) ja siivekkeiden takana odottamista: kaksi hyppyä ilman rimoja eteen ja Mypa odottamaan. Sit heitettiin lelu palkaksi, kun odotti sievästi mun tai Tonyn kävellessä siivekkeiden taakse. :) Lisäksi koko nelikko sai alustatreeniä: Tony aikoo opettaa puomin uusiksi ja mä luulen, että Mypakin saa oppia alustan.. Oli ihan tosi kiva treenailla pitkästä aikaa, kaikessa rauhassa, jokaisen koiran kanssa. Ehottomasti kaikkein ihastuttavin oli Lellu!! :)!! Se on NIIN mielettömän tohkeissaan tehdessään ja opetellessaan, että sen riemu tarttuu ihan kaikkiin. Melkein tulee tippa silmään.. :´) Eilen se tokoili, ihan pikkuisen, Lapualla ja se aiheutti kyllä iloa ympärilleen. Kaikkien pitäis päästä näkemään mr Lellu toimissa!! :)!! Motivaatiota löytyy, iloa löytyy ja liikkeet on tosi hienot!! Mutta ehkä se "viimeinen fiilaus" niistä puuttuu *hihittää* esim. sivulletulossa. :D Lellu nimittäin tulee nykyään suoraan eteen: keikauttaa itsensä "sivulle", mutta istahtaa ohjaajan varpaille: selkä ohjaajan sääriin kiinni. :D! Ihana <3!! Mä uskon, että se on silmäonnettomuuden antia: ei näe vasemmalla silmällä ja on vaikea hahmottaa paikkaa. Ehkä. Tai sit se on treenin puutetta. Joka tapauksessa: se on sivulletulo a ´la Lellu!! :)

Siinäpä näitä koirauutisia meiltä, tällä erää. Eli treeniä kaikille. Tony on taas ryhdistäytynyt kisakalenterin suhteen ja näyttää ihan lupaavalta tuo loppuelokuu JOS vaikka pääsisivät muutamiin skaboihin. Ainakin ihan tähän lähelle.. ;) Ehkä meillä vois olla sit huutosakissa yks jäsen lisää? Ainakin kotikatsomossa, jossei muuten..

Sit Huldaan. Meillä oli pieni säikähdys viime perjantaina.. mulle tuli to iltana tosi huono olo. Oksetti, oli vetämätön fiilis ja oikein mikään ei huvittanut. Pahoinvointi oli ehkä pahinta. Olo jatkui pe aamuna.. mä tunsin, että Hulda ryskäs ihan hirveästi: teki sitä koko torstain aamuneuvolan jälkeenkin. Mä olin ihan saletti, että kaikki ei ole hyvin.. Pyysin Tonyä painamaan korvan mun vatsalle; kuulisiko Huldan sykkeen. Ja kuulihan Tony.. Hirveän korkea, kova syke kuului kuulemma heti.. Hätäännyin ja soitin saman tien neuvolaan: saimme luvan tulla kuunteluun heti. Syke oli korkeahko ja vaihteli kovasti. Neuvolassa epäiltiin, että leikkii ja puristelee napanuoraa: siksi vaihtelisi niin kovasti. Mun hätä ei silti hellittänyt ja saimme lähetteen sairaalaan Synnytyspuolelle käyrille. Kävimme kotona syömässä (auttoi viimeksi sykkeisiin) ja lähdimme sairaalaan. Pääsimme käyrille puoleksi tunniksi. Sykkeet olivat onneksi normalisoituneet ja niissä enää normaalia vaihtelua. Lisäksi kone mittasi Huldan liikkeitä ja mun supisteluja. Kaikki ok. Lääkäri halusi kuitenkin vielä ultrata beibin ja -tadaa- Hulda oli kääntynyt poikkitilaan!! Siksi mä tunsin sen mylläyksen ja mun joku aistini sanoi, että kaikki ei ole ok.. Huono olo voi olla johtunut siitä mylläyksestä tai sit helteestä. Saimme lähetteen äitiyspolille ja ma -amuna sieltä soitettiin: ke aamuna aika. Katotaan tila: onko jo kääntynyt takaisin, pitääkö koettaa pökätä oikein päin ja katotaan kokoarvio.

Seinäjoella on joka ma-aamu "mammaryhmä" viimeisillä neljällä viikolla oleville äideille. Se oli eilen. Mä kävin sit huikkimassa omalle neuvolatädilleni (perumassa neuvola-aikaa nyt, kun mennään polille) ja kerroin tarinamme. Hän sitten ystävällisesti tarjoutui kokeilemaan Huldan asentoa: mä arvelin, että on taas oikeinpäin. Ja niin olikin: pää jo tosi alhaalla luun alla. Mennään silti huomenna sairaalaan tarkistamaan meininki: koko saadaan sit samalla. Ja mieluusti sitä kuulee, että "kaikki hyvin".. Lauantaina oli ensimmäiset -ja toistaiseksi viimeiset :(- kivuliaat supistukset. Pienen hetken toivoin ja luulin, että nyt... :)! Mutta ei.

Jännää tämä odottaminen on. Samalla toivoo, että "tulisi jo" ja samalla haikuilee, että pian kaikki on ohi.. tämäkin on omanlaistansa aikaa, joka ei tällaisenaan koskaan enää toistu. Koskaan ei tiedä tulevasta ja joka tapauksessa ensimmäinen kerta, mitä tahansa, on aina ensimmäinen kerta. Olo on utelias, haikea, kipeä, jännittynyt, pelottaakin, onnellinen... Kaikkea sitä. Tänään herätessä mun ranteet ja kaikkien sormien nivelet särki niin, että olo oli epäkiva.. nivelet löystyy.. Päkiät on edelleet kävellessä niin arat, että tiedän, miltä pienestä merenneidosta on tuntunut. Ja silti väitän, että tää kaikki on tämän arvoista... :) Hullu ihmisen mieli!! :)

Arki palaa

, vaikkakin erilaisena. Niin se vain menee. Moni on kysynyt, mitä meidän muut koirat ovat tästä tilanteesta ajatelleet: kaipaavatko Hiisiä tms. Väitän, etteivät niin tee. Mä uskon ja luulen, että koira "vaan sopeutuu". Meidän elämä on nyt tosi erilaista: paljon, PALJON hiljaisempaa, sillä esim. kotiintullessa täällä ei hauku kukaan.. vieraiden tullessa on paljon hiljaisempaa ja uloslähtiessä.. ei ole Hipsua kiljahtelemassa. Ikävä sitä on, ei pääse mihinkään. Kiitos todella paljon kaikille tuesta ja kauniista sanoistanne! Olen oppinut tietämään, että aika parantaa haavat.. joten annamme ajan kulua.

Viime viikonloppu oli toimintapainotteinen: Särö kävi Tonyn kanssa kisaamassa sunnuntaina kaksi starttia Kokkolassa, muun perheen kannustaessa kehän laidalla - teimme koko perheen tripin. Oli olo, etten halua jättää ketään kotiin, vaikka Leena ja Sisu viettivät meillä sunnuntaita; hoito olisi ollut taattua. Silti.. jotenkin haluaa nyt pysyä yhdessä. En osaa selittää enempää. Ja kokemusta kerättiin tällä kertaa. Ensimmäiseltä radalta 20 ja toiselta hylly. Molemmilla aika samanlaisia virheitä; suurimpana lienee se, että pojat eivät ole vielä pari. Mokailua sattuu puolin ja toisin, paletin hajotessa se hajoaa. Molemmissa radoissa on kuitenkin paljon hyvää ja kotona videolta niitä katsellessa tulee hyvää fiilistä paljon huonoa enemmän! :) Joten jatkamme tästä. Harmillista, etteivät pojat pääse kisaamaan omiin ykkösen kisoihin; päällekäinen meno juurikin tuolloin: äiti menee naimisiin! :) Joten kisakalenterin plarailua olisi luvassa. On vain yksi "pikkuinen" hidaste.. kun yhtään ei tiedä, koska perhekokomme kasvaa.. milloin voisi kisata ja milloin ei.. ;) Oli ihan hauskaa olla koko perheen voimin reissussa: Mypalle teki niin kutaa olla kisafiiliksissä ja vanhapari Carro ja Repo tyksivät elämästään! :) Otettiin teltta mukaan, mikä oli loistovalinta: aurinko porotti, vaikkakin merituuli viilensi onneksi oloa.

Tänään käytiin uittamassa nelikkoa. Ja täytyy sanoa, että Repo kyllä on sitten hauska veikko!! :D Sehän ei osaa uida. Oikeasti. Vesi elementtinä on sille ihan ok; ei pidä sitä "minään": kahlailee, jopa ISTUI vedessä. Mutta uida se ei osaa: takapää vajoaa ja luulee hukkuvansa. Siksi sillä onkin liivit. Mc Sailorit.. :D!! Mutta liiveilläkin se hakee takapäätä alas ja heti takavarpaiden ulottuessa pohjaan alkaa mr Ellu uida "käsipohjaa" niin, että kävelee takajaloilla ja ui etujaloilla.. :D!!! Sitä se harrasti. Toki uikin, Tony auttoi välillä kannattelemaan takapäätä, niin mallikkaastikin. Mutta pääasiassa Ellu ui käsipohjaa, kahlaili ja istukseli vedessä kaulaansa myöden... :) Myrtti kävi taas kerran oma-aloitteisesti uimassa ja sillä on hyvä tyyli äidin ja velipojan lailla: leuka vedenpinnan lähellä. Mutta mikään vesipeto sei vielä ole: ei uinut toista kertaa itsekseen, kahlasi ja läträsi kyllä. Ja hillui rannalla hullun lailla.. :D Carro veti taas monta lenkkiä uiden: se on kovin uimari näistä kaikista. Ja Särö.. se ui kaikessa rauhassa, itsevarman oloisena, nautiskellen ja ulpukoita nyppien. Liikuttavin hetki oli, kun Särö onnistui nyppäämään kokonaisen ulpukan, joskin nupussa olevan. Särö ui se suussa rantaan ja laski sen hellästi äitinsä eteen.. Kukaan ei ole KOSKAAN aiemmin antanut Carrolle kukkaa!! :) Sääppä, aito peräkammarinpoika ja yltiöromantikko, on sen nyt tehnyt.. <3

Karvaa tästä nelikosta lähtee yhä. Särö alkaa olemaan jopa huonossa turkissa, sanoisin. Sen elämän ensimmäistä kertaa. Ja edelleen siitä lähtee villatupsuja. Revon kampasin toissailtana, Carron eilen. Molemmista lähti pussillinen villaa. Tänään täytyy karstata koko kolmikko uusiksi. Mypalta ei juuri haituvia irtoa, satunnaista karvaa lukuunottamatta. Mä en muista, että näillä olisi koskaan aiemmin ollut kerralla tällasta karvanajoa? Säät? Sattuma? Mikä lie. Mutta sitä lähtee. Mä vielä MELKEIN saan siitä kicksit, mutta pian alkaa riittää.. meinaan, että oma olo alkaa olla harjausasennossa hyvin epämukava.. lisäksi mulla valuu hiki sitä tehdessä. Ihan oikeasti. Joudun menemään aina sen jälkeen kylmään suihkuun.. joten ehkä se ei enää tarjoa mulle isoa, eikä pientäkään oota.. näin väitän.. :(

Muutenkin alkaa tuntua siltä, että mä voisin luopua nyt tästä mahasta. Hulda olis tervetullut jo nyt. :) Eilen tuli tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan ja sen "kunniaksi" jouduin ostamaan tukisukat. Ja voi jessus että ne on hirveet!! Polvimalliset sukkikset!!! Mä en voi pitää niitä muualla, kuin kotona ja täälläkin vaan, jos kukaan muu (tonyä ei lasketa) ei ole näkemässä!! Mut pakko: mun päkiät on ihan julmetun kipeät ja turvonneet. Tasan kahet kengät menee enää jalkaan ja nekin kiristi niin, että ostin sellaset varvasläpsyt. Onneksi on kesä.. :D Ja sit, ehkä pahin.. mulle on tullut mahaan raskausarpia!! Mä tiedän joo, että ne "kuuluu" kuvaan: ne on RASKAUSarpia. Mut silti.. kukaan ei halua tiikerinraitoja, edes punaisia, mahaansa.. huoh. Tony koetti lohduttaa, että Hulda on niiden arvonen ja ne vaalenee. Ehkä se lohduttikin. Ees vähän. Ja loppupeleissä ihan hiton sama. Mutta siltikin.. kai joka naisessa asuu pieni turhuke? Mussa ainakin. Muuten olo on ihan mainio. Enää ei ole liitoskipuja, yöt nukun edelleen pienen possun lailla ja on mahtava tuntea pienen tyypin liikkeet ja nähdä, kun koko maha heiluu ja muljuu. :) Pissalla laukkaan päivässä sata kertaa, mutta yöt menee nukkuessa: tää jako sopii mulle enemmän kuin hyvin. Tänään oli neuvola, nyt viikottaiseen tyyliin, ja kaikki hyvin. Hulda on jo tosi alhaalla: ei vielä ihan kiinni päästään: neuvolan"täti" sai sitä vielä pikkuisen heiluteltua. Mutta kaukana ei kiinnittyminen ole. Ruuvaa beibi ruuvaa.. niin mä sanon aina, kun oikein vihlaisee. Joka päivä.. :) Kaikki arvot on hyvällä mallilla ja Huldsu kasvaa keskikäyrän vähän alapuolella, kuten koko ajan on tehnyt. Mitään valtaisaa vauvaa emme siis odota, muttei ihan pienen pientäkään. Kolme ja puoli kiloa on veikkaus. Ensi viikolla pääsen vielä lääkärille kokoarvioon jne. Ihan tosi kiva! Kauheasti mietin joka päivä pientä masuasukkia: millaisen ihmisen sitä oikein on saanut toisen kanssa aikaan? Oikeasti! Eilen pakattiin sairaalakassi.. on sekin aika hullua!! Enää tasan 20 päivää laskettuun aikaan: miten hirveän vähän se onkaan!! Mutta eipä se mitään. Valmiina ollaan. Syli on odottamassa.. itse asiassa, kaksikin.. :) <3

ja peeäs: mä oon kokenut "herätyksen". Lukekaa, oikeasti, kirja "Petos lautasella". Mä luen sitä parasta aikaa ja oon ollut syvästi järkyttynyt jo moneen otteeseen.. Ehkä vältytään kuulumasta jatkossa väestöön, joka syö tietämättään (?) 6-7kg lisäaineita vuodessa.. yöks!! Tai ehkä joku muukin kokee ahdistuksen ee-koodiviidakossa.. esim. Tonyn keittokinkussa näytti olevan koodi, joka pitää sisällään eläinkokeissa syöpää aiheuttaneen aineen.. kiva. Eläköön eekoodit, lisäaineet jne. Ja vaikka tiedän kuulostavani viherpiipertäjähörhöltä, niin uskokaa mua ja lukekaa kirja. Hulluksi sen takia ei kannata tulla, mutta ajattelemaan ehkä kandee ryhtyä.. mä ainakin teen niin. :)

Surutyö

on aina raskasta. Mulla siihen kuuluu se, että kirjoitan heti tänne ja päivitän sivuni. Näin vältyn siltä, ettei mun tarvitse puhua asiasta.. mä oon vähän huono puhumaan.. ja mieluusti en näistä puhukaan; itku tulee väkisinkin. Mutta kirjoittaa voin: saan pyyhkiä kyyneleitä ja niistää nenää. Niin tiuhaan kuin tarvii.

Hiisi lähti tänään Sateenkaarisillalle, missä Sutinen on sitä vastassa Demin ja Oskun kanssa. Sutinen ihan takuulla nuolee Hipsun korvia jo tänään. Se teki sitä aina Hiisille: ne olivat bestikset.

Hiisillä todettiin pra -en jaksa nyt tarkistaa enkä muistaa missä kuussa.. Mutta pikku hiljaa sen näkö meni. Kaikki sanoivat, että koira sopeutuu elämään sokeana. Ja niinhän se tekeekin. Hiisillä se oli kuitenkin raskasta: vilkkaus ja tietynlainen terävyys yhdistettynä sokeuteen oli huono yhdistelmä. Hiisi käveli ja törmäsi päivittäin johonkin. Toissailtana se käveli takan tausseinää päin, eilen illalla Säröä päin. Ja toissapäivänä se puri uimaretkellä Anua jalkaan: uskon ja väitän sen luulleen siellä olevan lelun. Mutta tiedän samalla, että Hiisi kärsi näistä kaikista. Se törmäsi terassilla tolppaan ja tipahti vesikuppiin. Mökkilomalla Kuopiossa se tippui laiturin päästä veteen: ei nähnyt sen loppuvan. Se ei juossut enää muiden koiriemme kanssa etupihalle päästessä nurmikolla, vaan kyhjötti terassilla meidän jaloissa. Nurmikolle mennessä se oli törmännyt jo muutamia kertoja puita ympäröiviin verkkoihin.. Se haukkui kaikkea mitä kuuli tai luuli kuulevan: se ei tiennyt, missä ja mitä oli. Koirien tullessa lenkillä vastaan se käyttäytyi epävarmasti: ei kyennyt lukemaan toista koiraa. Ja meistä tämä kaikki tuntui todella pahalta.

Monen monena iltana mietimme ja juttelimme, missä menee raja. Koetin varovaisesti kysellä sitä tärkeiltä ihmisiltä lähelläni, mutta eihän kukaan voi sitä meille sanoa. Itse se on päätettävä ja tiedettävä. Ja olemme Tonyn kanssa aina sanoneet, että mieluummin kuukausi liian aikaisin, kuin kuukausi liian myöhään.. Koiran kun ei ole pakko.. Mutta silti.. ei kukaan halua päättää toisen elämää "varmuuden vuoksi". Se kun ei ole peruutettavissa, päätös. Ja kenenkään elämä ei saa päättyä turhaan. Mutta surullista on katsoa, kun ystävällä ei ole hyvä.

Pyysin aamulla Tonyltä, ettei minun tarvitse päättää päivää.. Tony sitä oli viimeksi tällä viikolla kysynyt.. Tony meni ulos ja oli soittanut saman tien, tuon kaikkein kauheimman ja raskaimman puhelun. Mutta meillä on ollut tämän päätöksen tehtyämme aina "onni" saada aika samalle päivälle: miltei heti. Olisi sanoinkuvaamattoman hirveää odottaa ja tietää... kauheaa se on nytkin.

Hiisin aika siis tuli, vähän yllättävästikin. Tuntuu aivan hirveän pahalta. Ja jossittelua ei saisi tehdä, mutta siltä ei voi välttyä..

Kiitos teille kaikille, jotka olette meille voimaa ajatuksissanne lähettäneet: sitä tarvitaan. Kaikki, jotka Hiisin tunsivat, tietävät, että se jätti hirmuisen aukon jälkeensä. Se ei ollut huomaamaton persoona. Erityinen kiitos Hiisin kasvattajille Sannalle ja Raimoille. Ennen kaikkea tämän ystävän saamisesta meidän perheeseemme, mutta myös tämän päiväisestä tuestanne. Me rakastimme Hiisiä valtavasti. Ja tulemme rakastamaan aina, ikuisesti. Sen rastatukkaa, oluen värisiä silmiä, kiljahtelua, sheikkausta.. sen iloa, raivopäistä tekemisen meinikiä.. koko Hiisiä. Tuska hellittää, tiedän sen. Mutta samalla tiedän, että tuska kertoo välittämisestä. Siksi tämän pitääkin sattua.

Osku, Sutinen ja Demi. Toivo, Hemppa ja Narri. Pitäkää meidän pienestäsuuresta hyvää huolta!! Nuolkaa korvia, uikaa, juoskaa ja metsästäkää tölkkejä!! Kiljahdelkaa ja repikää lelua: niistä Hiisi pitää!! Ja keppejä: piilottakaa Hipsulle niitä!! Ja jos siellä on joku, niin pyytäkää heittelemään nameja nurmikolle: Hipsu kiljuu ensin, mutta rauhoittuu kyllä etsimään. Jos te malttaisitte jättää sille muutaman löydettäväksi... Rakastan teitä!!