keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

kuulumisia

Alotetaan potilaista: Särö ja Hiisi on nyt jo ihan ok. Kumpikin syö ja voi hienosti ja antibiootti on purrut tehokkaasti. Mä, joka syvästi tuomitsen kanan syömisen, alennuin ostamaan pojille filettä ja ruskistin sen niille.. kana, raejuusto ja nappula menee siis komiasti alas. Pikku hiljaa siirrytään normiruokaan, jos sama meno jatkuu. Mihin uskon ja toivon. :) Särön kisat peruttiin, mutta se lähtenee turistiksi ja turvaksi mukaan Miss Mypalle pentunäytelmään ens sunnuntaiksi Vandalle.

Josta päästään seuraavaan asiaan.. mä en voi käsittää, miten mä oon ilmottanut sen näyttelyyn!! Son NIIN kauheessa vaiheessa!! IHAN takakorkea, karvaton rimppakinttu.. se sen takakorkeus on oikeesti järkkyä... kasvua siis luvassa. :D Nyt just liikkuu ahtaasti takaa ja oikeesti.. ainoa positiivinen asia on sen pää: on kehittynyt kuukaudessa paljon paremmaksi. Mut muuten.. *hihittää* no, tuleepa sitä "kokemusta"... Eli ei MITÄÄN odotuksia sunnuntailta. Ei niin minkäänlaisia. Ainoa, mitä ootan on Mian ja Oodin näkeminen sekä hotelliaamiainen. :D! Eli jotain nyt sentäs kuitenkin..

Näyttelyistä puheenollen: miss Kaa on tehnyt hienosti tukkaa itelleen! Mä jo elättelen salaa toiveita, että veisin sen Seinäjoelle näyttelyyn! Tyttärensä kanssa. Voisin taiteilla sen korvia kesän jälkeen alaspäin ja sit kattoa, miltä näyttää. Se on muuttunut ihan hirveesti: levinnyt ja vankistunut entisestään. On oikein näyttelykoiran näkönen! :) Tukkaa puuttuu vielä kovasti, mutta enää vain koristekarvoista. Muuten on villa kunnossa. Mutta surullista on, että rouva on hirveesti vanhentunut.. sillä on valkosta jo hyvä jottei silmäripsissä.. :( Eihän se mitään meinaa, tiedän, mutta silti.. siitä ei uskois, että täyttää vasta viis, elokuussa.. Voi miun Kaata..

Ja jotta jokaisesta jotain.. mä järkytyin toissapäivänä syvästi: Lellulla on katkennut poskihammas!! Sieltä näkyy se ydin, mun mielestä!!! Se ei oireile sitä mitenkään, syö luita jne. Mutta mä tutkailin sitä ja katoin, että se "terävä piikki" siitä isoimmasta poskihampaasta puuttuu.. mä en nyt tiedä, uskallanko ootella seuraavaan rokotuskertaan (loppuvuodesta) vai pitääkö se kiikuttaa näytille ennen sitä: pitääkö se hammas poistaa?! Huoh..

Ja sit Huldaan. Mä oon kehittänyt itelleni ihan hirveen mörön.. mä pelkään tosi paljon, että sille tapahtuu jotain joko synnytyksessä tai ennen.. mä en voi ymmärtää itteäni.. mä tiedän, että kaikki on hyvin. Hulda liikkuu paljon ja on raivotarjonnassa hienosti. Viikkojakin on jo 32 kasassa, sykkeet hyvät jne. Mutta... peikko on ja elää. Sain tänään lähetteen pelkopolille, missä synnytystä käydään läpi ja suunnitellaan mun synnytystä. Mikä on tosi hyvä juttu! Enkä mä enää pelkää yhtään itteäni.. enempikin tuota pientä ihmistä: sen selviämistä.. en halua, että sitä kiskotaan imukupilla niin, että pää venyy! OIkeesti: mä oon lukenut, miten niin voi käydä.. Ja en halua, että sen keuhkot vaurioittuu kun ei tuu ajoissa ulos. Niinkin voi käydä.. ja jos napanuora on kaulan ympärillä ja jos.. niin, ehkä mun on hyvä käydä sielä polilla... *nolona* mä jotekin koen, että oon "huonohermonen hysteerikko".. mut jotka tietää meidän historian niin tietää, että tää on aika "erikoinen tilanne" meille.. mulle.. joten ehkä mä vähän saan hysterisoida. Vähän..

Eilen mä maalailin Huldan seinälle kaks perhosta.. kun se ei olekaan Abdullah vaan Hulda.. niin jotain tyttömäistä sinne huoneeseen lisää.. :) Ja kehtoa on entisöity kovasti. Se on ainakin 70 vuotta vanha, suunnilleen. Voi olla enemmänkin. Mun enon ja äidin vauvakehto, mahdollisesti heidän isänsäkin. Vuosilukua ei ole.. :( Hion sen ja pohjamaalasin. Sit vedettiin krakelointiaine ja maali: maali lohkeili silleen jännästi. Näyttäis vanhalta.. Mutta.. vituralleen meni. Osasta kohtaa lohkes ihan hirveitä kaistaleita ja jostain ei yhtään.. :( Lisäksi jossain näkyy pensselinjälki.. kele!! Nyt mä en enää tiedä, mitä teen.. ehkä maalaan sisäosan uusiksi ilman sitä ainetta.. huoh. No, onpa ainakin tekemistä.. Tossa vielä Huldan seinä:




Ja sotkua pinniksessä ei pidä katsoman: muuten koko huone on kaaoksen vallassa.. pestyjä ja pesemättömiä vaatteita jne on joka paikassa.. kun en ole vielä viikkaillut niitä laatikoihin jne. Eli homma jatkuu.. :)

9 kommenttia:

  1. Nyt Miira lakkaa lukemasta ja katselemasta niitä kauhujuttuja synnytyksistä!!! Aina ja jokapaikassa kerrotaan vaan just noita pieleen menneitä juttuja mutta suurin osa synnytyksistä on niitä maailman kauneimpia tapahtumia. En sano etteikö omissanikin olisi jännitystä ollut mutta kaikki on aina kuitenkin mennyt hyvin. Synnärillä on niin mahtava, asiantunteva henkilökunta ettei ne anna Huldalle tai sulle tapahtua mitään kamalaa. Toi polijuttu on varmasti hyvä käydä, niin saat rauhan itsellesi ja jaksat keskittyä nauttimaan loppuraskaudesta.

    Kaija

    ps:ihana seinä :)) ja onnea näytelmiin!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaija! Totta joka sana.. ja mä tiedän sen. Ja uskon siihen. Ja mä odotan sitä kokemusta tavallaan ihan hirveesti.. ja samalla pelkään.. mutta se on luonnollista, kaunista jne.. Eikö se tästä.. :)

    Ja kiitos: onnea me tarvitaan.. :D!!

    ja kiitos seinäkommentista. ;)

    VastaaPoista
  3. hihii..teikäläisen tuntien mä oon jo ihmetellyt kun ei ole tullut aikasemmin tuommoista tekstiä :D:D
    Tuo pelko kuuluu varmaan jokaisen odottavan äidin maailmaan..ja se pelko jatkunee varmaan lopun elämää, että omalle lapselle tapahtuu jotain.
    Tsemiä ja haleja :)

    VastaaPoista
  4. voi miten ihanan seinän oot taitellut.. <3 Mä pidän täällä peukkuja myrtille näytelmän osalta, Ilmiltä terkut myös kamulle.. :) Ja koitahan muistaa välillä köllötellä vaikka tekemistä kaikilta osilta varmasti riittääkin.. koissut kainaloon ja käyt pötkölle telkun ääreen.. ;) ja lopuksi yhdyn samoihin sanoihin kun Pia.. :) (ps. Käytiin kokeilemas Ilmin kans putkea, rohkeesti ja innokkaasti juoksi läpi.. :D )

    Tanja ja Ilmi

    VastaaPoista
  5. Jos siinä Revon hampaassa on juurikanavayhteys niin ei ehkä uskalla odottaa syksyyn asti. Paljastuneen ytimen kautta pääsee kokoajan bakteereita elimistöön. Murtuneen hampaan hoito (jos siis juurikanava esillä) on poisto tai juurihoito. Noihin vaurioituneisiin poskihampaisiin voi äkkiä kehittyä hammasjuuripaise joka on varsin kipeä vaiva :/ Pandallahan lohkesi tuo iso poskihammas alkutalvesta ja se poistettiin. Hyvin on pärjännyt ilmankin :) Toivotaan että hampaasta olisi lohjennut vain pinnallinen pala jolloin sille ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään ellei siinä ole mitään terävää kulmaa joka saattaisi vaurioittaa limakalvoa :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa Miiramaiselta tuo hermoilu ja tutun kuuloista jo pennutuksissa. Kuten mullakin. Muuten mulla on ollu napanuora kaulan ympärillä, ehkä selittää yhtä ja toista.....

    T Minna

    VastaaPoista
  7. Voi rakkaat teitä!! *halii* Kiitos, ootte ihania!!

    Nadja: kiitos tooooosi paljon vinkistä!! Mä soitan ell:n, vaihteeksi... Tsekkaan sen vielä ensin kunnolla uudelleen.

    VastaaPoista
  8. Pyryltä poistettiin juuri halki mennyt ylävasen P4:nen ja hyvin on mennyt toipuminen!

    Tsemppiä ja täysin purjen Miira uuteen ja tulevaan:)

    VastaaPoista
  9. Kun liki kaikki muu tekstistä on kommentoitu, niin mä kommaan sitä harmaantumista, Kaan siis. Zippi kaksvee on kans harmaantunu hirmusti! Ja siis kaks vee!

    Mutta leppoisaa loppuraskautta, Kaijalla oli kyllä hyvät kommentit!
    sonja

    VastaaPoista