Ja niin

oli aamuaksat sit tänään Katin, Tomun ja Pepsin kanssa. Ja mun, Myrtin ja Huldan kanssa. :) Teemana oli takaaleikkaus ja kääntyminen, kuolleen putkikulman tekeminen ja ehkä eteneminenkin. Ja..tattadaa.. mun Mypa ei juossut KERTAAKAAN esteiden ohi!! Toistan: EI YHTÄÄN KERTAA!!! :DDDD Tony kotona tähän totesi, että "vielä se tulee takas. Se ohijuoksu. Ei se yhtäkkiä voi kadota". Njaah, no, pessimisti on voissa paistettu, mut minä en tuota niele.. ;)

Jäi niin hirmu hyvä mieli. Kiitos Katille treeniseurasta!! Puomin alastulo on vielä ihan vaiheessa.. mä en tee tarpeeksi sen eteen töitä, koska en treenaa sitä kotona. Ja en jaksa kävellä hallille joka päivä sitä tekeen.. ei olis mitään laiskannaisen metodia olemassa?! ;) Täytyy tehä sillekin asialle jotain. A meni kohtuullisesti, mut nyt mun makkarat oli niin hyviä, että kääntyi katsomaan A:n jälkeen mua, vaikka lelu oli edessä ja pääsi repimään sitä.. no, onpa ttas pohdittavaa. Reenit jatkukoot.. ;)

ja peeäs: mei päästäkään huomenna (ke) Myrtin kanssa treenaamaan, sillä mökkielämä kutsuu kun ei vielä sada. Eikä tarvi siis ressata liian usein treenaamisesta. Munkaan. :)

Treenit

eiliseltä. Päästiin siis kuin päästiinkin hallille. Ja mä opin taas yhden asian. Suunnittele treenit etukäteen kotona. Piste.

No, mä en ollut oppinut tuota vielä tätä ennen, joten menin ja katoin mitä talo tarjosi. Kolme hyppyä, joista kaks ekaa suorassa linjassa, kolmas piti hakea. Sieltä kaariputki, siitä pituus ja muuri. Kas kas, Mypa kiersi kakkoshypyn (joo, sen joka oli suorassa linjassa) kaks kertaa (ja joo, virhettä ei sais tapahtua kahdesti..) mut sitten sain menemään oikein ja voi sitä repimisleikin riemua!! :DDD

Muutenkin tuntui, että joku valo nousi jonnekin. Ei kaarrattanut enää yhtään kertaa ohi. MISTÄÄN!!! :) Pituus oli uutena (en treenannut sitä millään lailla etukäteen: minipituus on musta "vähän vitsikäs" ja oletin sen menevän "itsestään". Onneksi meni :D) Muuria treenasin viime viikolla ekaa kertaa ja sekin meni hyvin. Ainoa asia joka "kusahti" oli kääntyminen: vitsi miten Myrtti kääntyi piiiiitttttkääääässsssti. Siis todella kankeasti: luukuttaa vaan eteenpäin. Mitenkäkö oon sitä kääntymistä treenannut? No en vielä oikein mitenkään. :D Ennen eilistä. :D Kas: suunnittele jatkossa treenit etukäteen.. :D Nyt tarttee treenata tekniikkaa: kääntymistä, leikkaamista jne.

Pussia tehtiin myös: no problemo. A:ta tehtiin: sama homma: hienosti menee!! Kotipihassa tehtiin kolme kertaa kuja kotiintullessa: hakee sinne niin, että jopa törmäs kylkensä keppiin kun lähetin huonossa kulmassa!!! Eli ehkä (?) alkaa hiffaamaan sitäkin. Ongelmaksi vaan tullut nyt liika vauhti. Eli kavennusta kehiin nyt.

Nyt onkin sit mega-aksaviikko: tiistaina mennään treenaan aamupäivästä Katin ja Tomun kanssa ja ke on ohjatut treenit. Mutta kun mielessä on "usein ja vähän" ja leikkiminen ja lystin pito, niin ei ole vakavaa. Lisäksi kun tietää, että ohjatuissa treeneissä aika per koirakko on melko minimaalinen, niin minen ressaa liika tekemisestä. En yhtään. Ja varsinkin kun miettii, mitä Myrtin kanssa on tehty ja paljonko. Ja vielä, kun tiedän sen rakastavan tekemistä, leikkimistä ja agilityhallia. Miks sitten selittelen? Samaa voisin kysyä. :)

Päivä Puoliverisen Prinssin seurassa

https://picasaweb.google.com/Trickteam/FelixMeilla#

Siinä kuvasatoa. Pahoittelut etten edelleenkään osaa laittaa sitä suorana linkkinä vaana joudutte maalaamaan tuon osoitteen..

Felix on todella kaunis.. ihan mun tyyppiä. *huokaa* Bonuksena iloinen luonne ja virtaa..noh, sitä riittää.. :D Virheetöntä ei kuitenkaan ole: Felix on vielä kapea kauttaaltaan. Aika toivottavasti korjaa tätä puutetta ja kun niin käy, niin näytelmäkehien on kutsuttava.. ;) Agilityyn Felix on jonottanut jo hyvän tovin, joten toivokaamme, että jono hupenee nopsaan.

Hauska on ollut huomata, miten hyvin se täällä pärjää. Toki tämä on sen "synnyinkoti" ja laumamme on tuttu. Mutta ei pidä ikinä pitää itsestäänselvänä mitään. Siksi mä saankin tästä iloa. :) Illalla EHKÄ päästään treenaamaan agilittoa Mypan kanssa. Jos, niin siitä raporttia sit huomenna. Nymmämeen taas paijaamaan puoliveristä prinssiämme.. :)

ps: laitan tämän yhden kuvan, sillä tässä pojalla on niin "vekkuli" ilme.. ;)

Ohjatut treenit

alkoivat taas viime viikolla. Ja mei päästy silloin. Mut tällä viikolla päästiin ja tuli samalla muutoksia mun plääneihin: mä en menekään Särön kanssa ohjattuihin treeneihin ollenkaan, keskityn nyt Myrttiin. Ne on kyllä tosi erilaisia ohjata ja Myrtille pitää opettaa niin paljon enemmän: nyt mä "pääsen" toisena päivänä viikossa treenaamaan Mypan kanssa esteitä tms.

Meillä oli treenit "kuin tehty meille". Teemana oli irtoaminen. Neljä hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki päässä. Tai vaihtoehtosesti kaariputki ja sieltä neljän hypyn suora. Mypa meni sen tosi hienosti niin päin, että ensin hypyt ja sit putki. Jos mentiin ensin putkeen ei mennyt hyppysuoraa millään. Ei niin millään.. Tuula oli lelun kanssa päässä ja meni hyvin JOS ei otettu putkea.. mä en käsitä. Mä luulen, että veti niin kieppejä siellä putkessa (myös ihan kirjaimellisesti) että ei keskittynyt sit siihen hyppysuoraan eikä muistanut lelua jne. lainkaan. Ja samalla meistä kymmenen metrin päässä treenas toinen koira muuria ja putkea ja huomasin, että se teetti Myrtille kovasti töitä: keskittyä tekemiseen kun vieressä treenaa toinen toista.. hyvää treeniä meille!! Erinomaista!

Treenasin myös puomin alastuloa ja se toimi hyvin, joskin pidin pyllytukasta kiinni.. :D Muuri otettiin uutena ja meni hyvin. Keppikujaa otin kotona ja meni hyvin; kavennettiin jo vähän keskeltä. Onpas lystiä! :)

MM-karsintaturistina

meni kaksi päivää. Eilinen ja tämä. Ensimmäistä kertaa olin karsintoja katsomassa jossain muualla, kuin Myyrmäkihallissa.. tällä kertaa kisapaikka oli ihan naapurissa, Seinäjoen Wallsportilla. Mulle on aina nuo karsinnat se maailman merkityksellisin kisa. Se, missä oon itkenyt, nauranut, saanut ja menettänyt.. kaikkein kauneimmat agilitymuistoni ja niin hirveän monta hyvää ystävää on laji mulle suonut. Siksi mä menen karsintoihin aina vähän haikealla fiiliksellä.. mä niin muistan vielä, miltä tuntuu haluta jotain ihan hirveästi. Sitä maajoukkuepaikka.. se nälkä, nopea koira ja yhteinen hyvä fiilis.. siksi mua nytkin muutaman kerran kostutti silmistä.. sen unelman ja haaveen näkeminen muiden silmissä.. se vaan koskettaa. Mua itketti, kun mä näin, miten Liuhdon Timo juoksi radan jälkeen Tuuliaa vastaan ja halaamaan.. ja samaten kun näin Tuulian silmät kunniakierroksella.. Mua itketti, kun Jenna meni Neonin kanssa eilen sillä hirveällä vimmalla ja meiningillä.. melkein kuin mä nuorena.. (nauraisin jossei liikuttaisi vieläkin). Ja muutaman muunkin kerran mua kostutti silmistä.. :´) Olipahan taas skabat. Joukkueista tuli erilaiset kuin etukäteen moni veikkasi, mutta siinäpä tämä lajin suola. Kiitos kisaviikonlopusta kisaajille ja järkkääjille! Hieno viikonloppu taas. Niin ja kiitos mun VaPolle, että sain "oman ajan viikonlopun" :) <3

Vielä lisään tähän loppuun siitä, että moni kysyi multa "koska"? Vastaus: ei varmastikaan enää koskaan. Mutta never say never. Ehkä. :)