Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa..

Sellanen biisi on olemassa. Mä muistan sen. Siinä lauletaan kertsissä noin, kun tää otsikko menee. Mä en tosin tarkota sitä veisua, vaan meidän (mun ja Särön) tiistain iltakisoja. Kuuma oli kuin tiiättekyllämissä. Paarmojakin oli. Mut... meitei haitannut!! :) Mä olin Sääpän kanssa nurtsilla, auton vieressä varjossa ja juotiin vettä. Kaikessa rauhassa. Meillä oli makkaraa ja toisemma. :D Verkkalenkillä oli kyllä hirmuinen hiki, mutta son semmosta kesällä. Nykyään...

Tuomarina molemmissa starteissa Berglundin Eija. Eka rata oli musta varsin mukava. En muista sitä enää oikeastaan ollenkaan, mut muistan, että tyksin siitä. Ei simppeli ympyrä tai sinne-tänne ykkösen perusrata. Piti ohjatakin välillä. Mut sei mua kauhistuta yhtään pätkää. Meidän onglmat oli etukäteen tiedossa jo ihan ennen rataakin: puomin alastulo (ei osata vielä yhtään ylempää kuin ihan juuresta), kepit (jättää treeneissä helposti kesken), keinu (inhoaa sitä ja kieltää helposti). Kepit oli mun tavote etukäteen. Ja se tekemisen meininki niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Saavutettiin ne kaikki! :) Keinulta tuli kielto ja femma, samoin puomin alastulosta. Kepit meni oikein ja muuten tosi hienosti!! Pöytäkin toimi.. ;) Tässä Kuuttilan Katin muutama otos meidän radalta:




Näkee hyvin, ettei Säröllä ollut aavistustakaan siitä, et tekee keinua.. *nolona*




Tää oli musta kaunis kuva. Sääppä venyy hienosti ja kuva on muutenkin hieno.. :) Kiitos taas Katille kuvista!!

Huvittavinta oli, että tolla viidellätoista virheellä me tultiin tokaks..

No, juttu senkun paranee. Toka rata meni persiilleen. Siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että kepit meni oikein ja se, että Särö pelittää tosi hyvin nykyään kioissa. En tarvi enää yhtään starttia sen toteamiseen. Nyt kisataan sit vasta, kun osataan esteet. Puomi lähinnä... Radassa oli edellistä enemmän kommervenkkejä, jotka mun olis pitänyt yhtä kohtaa lukuunottamatta handlata leikiten. Mä tupeksin kuitenkin ihan urakalla niin monta kertaa, että häpesin oikein kun tultiin maaliin.. itteni puolesta. Mietin, että hävettää mennä seuraavana päivänä kisapaikalle töihin kakkosten kisaan.. Mut ihan mansikka kakun päällä oli, kun Essin kanssa illalla soiteltiin ja Essi sanoi, että meitä oottaa siellä sit toinekin pokaali.. Särö oli voittanut kakkoskisan.. :DDDDD Oikeesti.

No joo. Ei siitä enempää. Meitä ei nyt skabaillessa näe ennen kuin osataan jo jotakin. Voi mennä tovi.. :D Ehkä jossain välissä haetaan tuntumaa siihen epiksistä tai sit ihan virallisistakin. EHkä.. mut nynnää reenaa lisää.

ja peeäs: mä oon oikeesti NIIN häpi siitä, että nyt on tuo sama meininki kisoissa kuin treeneissä!!!

Silakka sukeltaa

Myrtin kanssa ohjatuissa treeneissä eilen. Menin vähän mielellä, että hohhoijaa, mut menin kuitenkin. Ja hyvä niin! :) Oli nimittäin erinomaiset treenit ja juuri meille sopivat!! Hohhoijaa-fiilis tuli, en tiä mistä. Väsytti, veetuttikin vähän ja oli viime treeneistä sellanen "mitääneitapahdu"-fiilis. Meitä oli treeneissä vain kolme koirakkoa, joten aikaa riitti kaikille.

Myrtti on mennyt A-estettä nyt kahdella kerralla muistaakseni. Nyt oli sit tilanne, että se oli radalla, kolmantena esteenä mutta ihan suoraan edestä lähestyttävissä kahden hypyn kautta. Mä tein ensin sen yksittäisenä ja no problem. Ihanasti sukeltaa harjan yli: silakka sukeltaa.. ;) Sit otettiin yhden hypyn kautta ja no problem edelleenkään. Palkka oli maassa A:n takana muutamien metrien päässä ja sit mä jo uskaltauduinkin jatkamaan rataa putkelle A:lta suoraan. Ja niin meni komiasti että!! :) Tulee hyvin kontaktin alas saakka, koska sukeltaa harjan yli luontaisesti. Kerran hyppäs korkeammalta, mut sei merkkaa mitään. Tilastoja varten varmaan.. ;)

Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Putken jälkeen on aina sama homma. Myrtti kaahaa ulos ja täysin riippumatta siitä mitä mä sanon tai teen se kaahottaa ohi seuraavan esteen. Mä olin rintakehä putkeen päin, vastasella vedin ja noup. Ohi män. Sitten mä palkkasin TOSI vahvalla ohjauksella käteen neitiä pariin otteeseen putkestatullessa ja sit alkoi mun kädet merkkaamaan. *huokaa* Mä sanoinkin coachille, ettei mulla ole koskaan ollut näin hankalaa koiraa. Vaikeaa. Lopussa kun otin ihan loogista ympyrää ja olin asettamassa sitä lähtöön, niin kun käännyin vasemmalle se sinkaisi vasemmalle. Kun tein täyskäännöksen, sinkaisi sinne... IHAN ko jotkut beeceet. Igen.. :) Mut tosi ihanaa oli se, että Myrtti eteni mahtavasti loogisella suoralla ja haki esteitä ite: meni putket ja hypyt, pussinkin radalla. Tehtiin ainakin kuuden esteen pätkä ja nollana! :) (pienet on ilot) Lisäksi mä treenasin Myrtin kanssa kuollutta putkea: sitä, että tullaan U-putkelle takaa ja koira käy yksin etsimässä rei´än. Ja kuulkaas. Siinä Mypa on varsin taitava!! Etenkin kun tietää, että oli eka kerta!! Tosin se muutamia kertoja etsi reikää putken ja pidikkeen välistä, mut etsi kuitenkin! :) Se tyksii putkesta kovasti. Haukahtaa aina kun sukeltaa sinne. :)

Nyt pitäis nurmikonleikkuun jälkeen virittää kepit pihaan ja alkaa treenaamaan sitä. Puomi on edelleen ihan vaiheessa: menee helposti läpi kontaktin. Esteistä on tehty nyt hyppy, rengas, putki, pussi, A. Ja sit puomin alastuloa. Pituus ja muuri vois olla pian ohjelmistossa. Ne kun ei vaadi sen kummempia.. ja okseri. Sit enää keinu ja kepit, niin vois melkein jo sanoa, että osaa esteet. Mä voisin panna tavotteen, että ens kesänä kisaillaan. Voisin. :)

SM-viikonlopun tuloksia

*hihittää otsikolle* Mentiin siis hallille treenaamaan Miss Mypan kanssa. Mun ajatuksena oli tehdä jotain pientä ja helppoa. Tony läks mukaan Huldan kanssa ja päätyi sit hetken meidän kohellusta katseltuaan tekemään pienen pätkän meille.. :D Itse asiassa mei edes niin kohellettu. Mentiin muutamaa loogista hyppyä ja rengasta treenailtiin myös. Muutama ohijuoksu tuli, mut mä kokosin paketin heti ja tein uusiksi ja mietin miksi niin kävi. Toimi. :D

Tony halusi sitten, että kokeillaan leikkausta.. mä varottelin, ettei Myrtti sitä osaa, eikä osannut. Niin sit siitä pari treeniä ja palkkaa eteen. Sit toimi. Tonykin pääsi puikkoihin hetkeksi.. :D Lopputreeninä otettiin pussia yksittäisenä, sillä Myrtti on tehnyt sitä vain kerran. Ei mingään valtakunnan ropleemaa. Päästettiin menemään jo yksistäänkin ilman apuja. Ihan viimeisenä tehtiin vielä A-estettä yksittäisenä myös. Ensimmäisellä kerralla nostin ihan harjan alapuolelle, mistä näki Tonyn namikupin kanssa maassa muutamien metrien päässä (ehkä joku 4-5 metriä?) Meni mallikkaasti ja niin kokeiltiin sit ihan koko A:ta niin, että Tony oli palkkaamassa siellä takana ja "kuppivahtina" jos ja kun menee ohi. Muutama hieno "sukkasukellus" harjan yli saatiin aikaan ja JOS olisin ollut fiksu, niin siihen olis ollut oiva lopettaa. Mutta koska ahneella on.. niin mä halusin kokeilla A:n vielä yhden hypyn kautta.. jotta sain Myrtin juoksemaan A:n ohi muutaman kerran. Paluu takas pelkkään A:han toi halutun tuloksen ja siihen loppui treenit. Mieli ihan jees. Mypa tykkäsi hirmuisesti touhuta, saatiin onnistumisia ja kerrattua "uusiavanhoja"esteitä: rengas, A ja pussi. Kyllä se tästä.

OMG

oon TÄYSIN unohtanut hehkuttaa Särön lapsien hienoa menestystä!!! Mennääs ikäjärkässä: Nappulavaaran tytöistä Aamu (N. Aamu Aurinko) on kisannut Norjassa ensimmäiset viralliset agilitykisansa Jennin kanssa (Norjassa kisaikäraja on 12kk) ja oli männynnä hienosti!!! Mahtavaa!!! Toinen tyttölapsista: Priima (N. Päivän Säde), on misseillyt aivan mielettömän hienosti jo edellisvuonna saaden Eriä toisen perään. Nyt tämän vuoden näyttelysäännöillä tuntuu sama meno jatkuvan: Pieksämäeltä Elena Ruskovaaran kehästä ERI, NUO1 ja SA. Onnea Riikka ja Priima! Tässä arvostelu, jonka nappasin Eran blogista "Vahvarunkoinen, sopivaluustoinen, hyvin linjakas narttu. Sopiva sukupuolileima. Pitkälinjainen pää. Keskivoimakkaasti kulmautunut. Hyvin tyypillinen ylälinja. Hyvin kaunis, etenevä askel. Miellyttävä käytös ja esiintyminen."

Koko nelikko on hurmannut meidät ja muut upeilla luonteillaan. Oon tosi tyytyväinen koko sakkiin, kuten niiiin moni muukin.. ;) Nappulavaaran Ilta Villi "Vauhti" treenailee agiliitoa ja Johannan ja Vauhdin kuulumisia näkee tuosta blogilinkistä oikealla.

Sit Jaanan kasvatit: Decision Fearless Fighter alias Into ja Decision Dare Dude eli Krum. Into on käynyt näytelmissä viime viikonloppuna myöskin Pieksämäellä Elena Ruskovaaran kehässä. Tässä arvostelu: "Oikea tyyppi. Vielä pentum. Kauniit pitkät linjat. Ilmeikäs mallikas pää. Kaunis niska, vaikkakin etu-asent. etu-osa. Kyllin riittävä rintakehä. Sopivat takakulmaukset. Seisetessään kaunis. Askellus vielä pentum. Ajoittain korkea häntä häiritsee" JUN ERI JUK4. Onnea vielä Jaanalle! :) Inton päässä näen niin hirveän paljon Säröä, että välillä oikein liikututtaa.. :) Into on myös agiliidanut ja käynyt lammaspaimenessa. Ja yksi Inton tärkeä harrastus on maailman rakastaminen. Se kun tuntuu "pussaavan hengiltä" kaikki lähelle tulijat.. ;)

Krum sen sijaan on kunnostautunut Aamun lailla aksassa ja ovat kisanneet Norjassa lomaillessaan myöskin. Video on nähtävissä Krumin blogissa, johon linkki tuossa oikealla palkissa. Niin Into kuin Krumkin jatkavat isänsä ylpistymistään omaten ihan superhienon luonteen. Tietenkin molempien pentueiden emät ja kasvattajat niittävät oman osuutensa kunniasta, kuten koirien omistajatkin. Mutta en kykene sivuuttamaan isän roolia ihan olan kohautuksella. Nää Sääpän pennut kun vaan on niin hienoja.. :)

Ugh.

Ja OMG2: miten mäoon voinut unohtaa laittaa tähän pisteen iin päälle: KAIKKI tutkitut pennut (Nappulavaaralaisia kuvattu kolme ja Jaanan kasvatit molemmat) ovat olleet terveitä lonkiltaan, kyynäriltään, polviltaan ja silmiltään!! :) Krumilla ja Penalla on toinen kives jäänyt vatsaonteloon mut hei: täydellistä ei olekaan ja jos sillä päästään, niin jo on hienoa!! Onnea Jaana, Era, omistajat ja mä! :D

Räpsyjä

eiliseltä. Myrtin yksi ja puolivee-merkkipäivän kunniaksi, vaikkakin viikon myöhässä.. :)

https://picasaweb.google.com/Trickteam/20110609Kesakoirat

(valitettavasti en osaa linkittää suoraan: joudutte kopioimaan tuon osoitteen.. )

HUH

vaan mä sanon. Son ohi nyt, näytös yksi nimittäin. :) Mut mäpä alotan taas viikon alusta, maanantaista. Päivästä, jolloin Hulda oppi juomaan nokkamukista by the way! :D Suuntasin Tonyn töiden jälkeen hallille Särön kanssa. Teemana puomin alastulo. Mä oon onnistunut taas tyrimään. Kunnolla. Oon saanut Särön ehdollistumaan siihen, että menee varpaat puomin reunalle ja odottaa mun tuuppavan itsensä alas: etutassut maahan. Jos joku tarvii hyviä tyrimisvinkkejä, niin muhun kannattaa ottaa yhteyttä... Mä tein sit muutamia toistoja ja otin yhden keppikuvion, sillä edelliskerralla Särö jätti kepit toistuvasti kesken. Tällä erää olin varustautunut kolmella kaarella: yksi aloitukseen ja kaksi vikoihin keppiväleihin. Niin sit saatiin onnistumisia: jesh! :) Pikkutreenien jälkeen kotiin ja tiistaina uusiksi: oli Myrtin treeniryhmä ja otin molemmat sisarukset mukaan. Ajattelin, että teen toisen treenin Särön kanssa ja toisen Myrtin kanssa.

Teemana treeneissä oli pakkovalssi. Särön kanssa ei tehty sitä, sillä musta niissä kohdissa oli sen kanssa perustellumpaa tehdä takaakiertoa, sokkaria jne kuin pakkista. :) Joten tehtiin toisin. Meni ihan tosi hyvin, lukuunottamatta sitä, että mun liikkeenajotus on hukassa. Mut mitäpä siinäkään muuta, kuin opettelemaan sitäKIN asiaa. Fiilikseksi jäi erinomainen! En treenannut keppejä. Alastuloa tein treenien alkuun pari irrallista kertaa, pelkällä alastulolla ja senkin hyvin matalalta. Sama ilmiö: odottaa mun tuuppausta.. Myrtti sen sijaan oli aavistuksen enemmän hollilla alastulossa. Ehkä.. :D Mut ei sekään vielä sitä osaa. Mypan kanssa muuten meni mahtavasti treenit: tehtiin lopuksi pakkovalssi: palkkasin lelulla ja tein ensin vain ne kaksi estettä. Sit toinen pätkä, missä oli kaksi hyppyä loivasti kulmissa ja sieltä putkeen ja tein takaaleikkauksen. EI YHTÄÄN ohitusta ja mahtava draivi!! IHANAA! :) Jäi NIIN hyvä maku treeneistä. Molempien kanssa.

Torstaina suunntattiin sit Kokkolaan, kisoihin. Mun tavote Särön kanssa oli kisarutiinin metsästys. Ei tulos, ei nollat, ei puomin kontaktit. Ei. Pelkästään kisarutiinin saaminen, se, että Särö toimii kisoissa kuten treeneissä. Ja ehkä, jos agijumala suo, niin myös oikeintehdyt kepit radalla. Ja arvatkaas... MOLEMMAT TOETUTUI!!! :) Särö tykitti, teki töitä mun kanssa satasella eikä KERTAAKAAN keskittynyt epäoleelliseen kukkoiluun tai herpaantunut muutenkaan! Radan ulkopuolellakin se oli niin mahtava: tokoili tms. ja oli super!! Jeeee!!! Puomin kontakti kusi molemmissa starteissa, mut niin sen kuuluikin. Olisin ihmetellyt muuten. Eka radalla sain lisäksi muurin palikat, kun karjaisin tooooosi kovasti sen päällä: piti kääntyä 90 astetta takas muurilta. Eli ylläripylläri että kolahti. Toka radalla kirmattiin kaks kertaa puomin ohi sen kontaktivirheen lisäksi. Ja mä kaadoin pituudella kepin Särön päälle ja siks kaatui vika pala. Eli tällästä perussäätöä, kun rutiini on totaalikateis. Mut kepit toimi moelemmilla radoilla! :) Tosin mä varmistelin niitä siinä ihan vieressä: mä alan nyt treenata niitäkin enemmän. Tony, Hulda ja soopelikolmikko oli mun ja Särön kannustusjoukoissa. Hyvin meni reissu tällä sakilla. Hulda söi hyvällä halulla, kun oli mitä katsella :D Lohiperunalaatikko upposi kisahallissa, välipalasose auton vieressä rattaissa ja pikkuhuikat maitoa auton takapenkillä, missä oli kätsä vaihtaa myös vaippa. :) Joten uskaltaudumme kisaamaan Vaasaan viikon päästä sunnuntaina.. ellei sada kaatamalla.

ja peeäs: Myrtin on nyt kaksi agituomaria mitannut miniksi; sen saman 34,5 ovat saaneet toisistaan tietämättä. Joten sen se lienee sit; tosi hyvän kokoinen!! Harmi vaan, etten älynnyt ostaa kisakirjaa eilen, kun sitä mittoottiin.. en nimittäin käsittänyt, että mun pentu on kisaikäinen... käsittämätöntä...