Onnenpäivä pe 13.

"Katso jälkiä", Puh sanoi. "Kahden joukkoon on liittynyt kolmas". "Onko se Hulda?" Nasu kysyi. "On se" Puh vastasi.

Perjantaina, 13.8.2010, saimme hartaasti odotetun tyttäremme vihdoin syliimme. Hulda syntyi klo 14.17 mitoin 3750g ja 51cm. Synnytys meni hienosti ja oli upea kokemus. Isi ja äiti ovat onnenhuuruissa vieläkin. :) Koirat ovat tulokkaasta kiinnostuneita, mutteivät liiaksi tunkeile. Mitä nyt Myrtti esipesi muutamat kestovaipat ;)


Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Still

yhtenä. Joskin, nyt täytyy sanoa, että alkaa ehkä jo olla merkkejä siitä, että tää loppuu joskus. :) Mä sain "viimeisen" vinkin ja oon nyt kokeillut sitä kaks päivää: en tee mitään. Vauva huomaa, että nyt voi tulla, on seesteistä. :) Toivotaan, että merkit vahvistuvat ja päivä-pari, niin rakkauspakkaus on sylissä. Mitään muuta en toivo nyt niin kovasti.

Tony kävi aamulla aksailemassa Lapualla agilitykisosisa Särön kanssa. Mun piti mennä mukaan, mutta yö ja ilta olivat aika "heikot", joten musta ei ollut lähtemään.. jäin huilaamaan kotiin. Kisat olivat menneet persiilleen, joskin täytyy sanoa, että video ei antanut niin karua kuvaa, kuin ohjaaja itse. :) Nyt meillä on vakavassa mietinnässä, lähtisikö mr rabbitilta kivekset.. se oli taas kävellyt radan ulkopuolella maailmanomistajan elkein ja kyyläillyt, löytyisikö ketään, joka haluaisi saada turpiinsa.. Ei tee Tonyn ja Särön suhteellekaan hyvää, jos joutuu koko ajan puuttumaan käytökseen.. tosin, se leikkauskaan ei takaa "mitään" itsestään. Mutta vois kyllä auttaa asiaa. Mietimme. Mutta hepposesti sitä emme päätä.. mä kuitenkin olin salaa toivonut, että vielä kävisimme näyttelyssä.. edes joskus.. Ja Särön pentukin olisi ihana saada.. joskus.. mutta pitää miettiä, mikä on sille itselle parasta.

Sellasta. Mä en oikein osaa ajatella tällä hetkellä mitään muuta, kuin lähestyvää synnytystä. Ei riitä ajatus muualle. Vallankaan, kun koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän se asia olevan lähellä. Supistelee, tihkuu verta jne. Mä soittelin aamulla synnärille varmistaakseni muutamaa asiaa ja siellä oli kyllä aivan superihana kätilö!! Oikein tuli fiilis, että sinne on ihana mennä!! :) Toivotaan, että sellainen on meitä sit odottamassa, kun aika tulee. Huomenna olis numerologisesti hauska päivä syntyä: 9.8. Meidän hääpäivä on nimittäin 19.8. Ja ylihuomenna on 100810. Aika hauska numeroleikki sekin... joten monta hyvää päivää Huldalla tulla. :) Mua oikein hävettää tuo mun edellinen kirjoitus: ettei huvita koko juttu jne.. mut se oli sillon fiilis. Nyt on onneksi taas valoisampi olo. Huomenna on jo maanantai! :)

Ja peeäs: ke on toinen vyöhyketerapia-aika JOS ei ennemmin tapahdu mitään.. mitä en usko tällä hetkellä. Huomaatteko: valoa todella näkyy! :)

Yli meni

että paukahti. Vaikka mä olin IHAN saletti, ettei mene: mulla on niitä suppareita ollut jo kuukausitolkulla, välillä piti maata jne. Mutta näemmä nei meinaa mitään. Joku sanoi, että perinnöllistäkin voi olla, missä vaiheessa syntyy: kukkua. Mä oon syntynyt vähän ennen la:ta ja sisko presiis sinä päivänä. Tosin Sisuhan meni 10 päivää yli.. Mut en mä Leenaa peri.. ehkä. :)

Eilen mä olin ihan siipi maassa. Mulla oli sellanen luovuttajafiilis ja sanoin ääneenkin, ettei mua huvita enää koko juttu.. No enhän mä niin voi sanoa, kyllä mä sen käsitän. Ja tässä mennään, huvittaa tai ei. Ja nyt mua ehkä taas huvittaa. :) Mutta mä en käsitä sitä, miks niin moni naureskelee sille, että "kukaan ei oo sinne jäänyt ja se on vasta niin vähän yli".. no ei oo joo; mä tiedän sen. Mutta mä oon aina ollut tosi huono odottamaan: mähän jumankauta paljastan Tonylle ostamani joululahjatkin jo ennen aattoa, kun en malta pitää sitä salassa: oon niin innoissani.. saati sit tämä!! Elämäni tärkein ja kallein paketti!! Mua melkein itkettää, kun ajattelen miten lähellä ja silti, miten niin kaukana se on..

Joku tuntuu luulevan, että mä haluan käynnistykseen. Paskapuhetta. En halua!! Todellakaan. Se tekee synnytyksestä paljon huonomman kokemuksen ja synnytys voi olla paljon rajumpi jne. En halua lääkkeillä sitä käynnistää, mutta vyöhyketerapia, vadelmanlehtitee, kolme ässää, kävelyt ja kylpy.. kaikki kokeiltu. Ja varmaan vielä muitakin kikkoja, mitä oon kuullut. Risiiniöljyä en halua kokeilla, sillä se voi saada vauvan kakkaamaan sikiöveteen ja sitäkautta aiheuttaa vaaran itelleen. Eli ei sitä. Ens ti on neuvola (jos ei synny aiemmin) ja sit mulle kirjotetaan käynnistyslähete.. mä luulen, ettei ne ens viikolla sitä vielä käynnistä, mut alkuviikosta. Pahinta tässä mulle on tuon odottamisen ohella se, että mä oon pelko perseessä joka päivä siitä, että Hulda kasvaa.. mä en halua yhtään grammaa sille enää enempää.. naurettavaa ja blaablaa. Mutta mun pelko on se, yks niistä. En toivois mitään nelikiloista.. Mutta eipä tässä mun toiveet paljon paina.

Mä oon lehdestä nähnyt, että meidän valmennusporukasta on jo osa saanut nyytin syliinsä.. nekin, joilla oli la meidän jälkeen. Ja joo, tää ei oo mikään kisa; tiedän. Enkä tod. ajattelekaan niin. Mutta paninpahan vaan merkille.. Takanaapurilla oli laskettu aika viikko sitten: siellä ei käsittääkseni ole myöskään vielä syntynyt vauvaa. Joten on meitä muitakin. Ja niin, meillähän on VASTA kaks päivää yli. Ai niin, tänään on tilastojen mukaan päivä, jolloin syntyy eniten vauvoja: 40+2.

No joo, mut se tästä. Ymmärrän ja tiedän, etten voi vaikuttaa asiaan. Mutta toivoahan saa? Ja mun toive lienee selvillä..

Sit toinen asia, iloisempi. :) Oodi oli käynyt tänään missikiertueensa bee- kohteessa; Sawo Showssa. Ollut Pek2 ja saanut KP:n. Tässä Oodin mukava arvostelu! :)

"Söt, liten tik. Bra huvud med parallella linjer. Mycket vackra ögon som ger det rätta uttrycket. Fina öron. Ännu något outvecklad i kroppen. Visar sig och rör sig fint. Bra päls."

Son niin hieno tyttö.. :) Kiitos Mialle taas aktiivisuudesta!! Ihana oli kuulla, että neiti oli ollut reipas!! Kuviakin kuulemma luvassa: Miina oli räpsytellyt kameraa.. :) Kiitos jo etukäteen niistäkin!! :)

Semmottei. Nyt taidan suunnata "johonkin". Viisainta pysyä liikkeellä eikä jämähtää kotiin.. seinät kaatuu ja aika tulee pitkäksi. Mutta, edelleen, hyvää kannattaa odottaa.. ja mikään ei voi olla parempaa. Nyt täytyy "tyytyä" silittemään vatsaa ja niitä pieniä kantapäitä nahanläpi.. Ihan maksimissaan enää 12 päivää, niin saan suukottaa niitä suoraan.. mä jaksan sen kyllä. Ihan saletisti.

I am a bull

ja muuta ihan sakiaa juttua.. :D

Mut alotetaan oikeista ja hienoista uutisista! :) Oodi kävi sunnuntaina shelttien erkkarissa, pentuluokassa esiintymässä saaden kauniin ja hienon arvostelun:

sable of almost 8 months old, On good coat of correct texture. Attractive head with good underjaw. Dark eyes with correct size, shape and placement. Just needs time to finish foreface.She is well angulated and moves freely with drive althought a little close at the moment. She just needs a little time.

Mia kertoi, että Oodi oli esiintynyt kauniisti, pientä pöytäbanaania lukuunottamatta. Oon ihan hirveän onnellinen teidän kahden puolesta! :) Oodi onkin nyt "uraputkessa", sillä seuraava pentuesiintyminen on jo perjantaina sawoshowssa. Toivotaan, että menee yhtä mukavasti!! :)

Myrtti taas on kokeillut aksan saloja uudella ulottuvuudella: Tony rakensi keppikujan, kaaritetun, pihaan ja Myrtti pääsi kirmaloimaan siitä. Ja on se kyllä aika nokkela!! Tehtiin niin, että toinen "ohjasi" ja toinen oli makkarakupin kanssa kujan päässä. (kuja on vielä tosi leveä: ehkä joku 60cm?) ja eipä aikaakaan, kun Myrtti hokasi, mihin pitää juosta. Ja lähinnä: mistä. :) Se jopa karkasi kerran sikamaisesta kulmasta kujaan.. ja mä onneton annoin makkaraa oma naama naurussa: soli NIIN pätevä.. :D! Tehtiin ihan suoraa ja pari toistoa molemmilta puolilta tosi loivasta kulmasta. Ja aika läheltä vielä: joku viis metriä maksimissaan etäisyyttä. Ehkei sitäkään. Nyt pitää kaventaa kujaa ja tehdä toistoja pari kertaa viikossa ja sit, kun kuja alkaa olla niin kapea, että joutuu tekemään liikettä kropalla, niin täytyy miettiä pannaanko kepit hetkeksi pois. Ikää on nyt 8kk; kasvanut ei ole enää reiluun kuukauteen, mutta on musta vähän turhan nuori pujottelemaan. Pitää pohtia. Tänään olis tarkotus naksutella taas alustaa. Josko vaiks sekin valo nousisi ylös.. ;)

Eilen kävi Virve hieromassa sisarukset. Särö oli onneksi ok. :) Mä oletin, että sillä olis ollut jotain jumia, sillä sen agielämä on taas alennut: treenailee Tonyn kanssa pari kertaa viikossa. Myrttikin sai massagen, sillä musta se on seissyt vähän banaanilla. Pitkään. Ja sen selkä nykii seistessä, kun sitä käy läpi. Onneksi löytyi vain pientä jumia toiselta puolelta, mikä kyllä selittää tuon banaanin. Ja Virven mukaan tuntuisi juuri siltä, mitä leikkitälleissä tulee. Ja Myrttihän tippui pihapöydältä (on melkonen apinalapsi) viime viikolla ja loukkasi siinä hetkelliseksi itseään.. ja jatkuvastihan se hilluu. Joko itsekseen tai pakottaen äitinsä mukaan.. eli ei ihme. Mut tästä jatkamme: mä sain hyviä ohjeita ja kolmen ja puolen viikon päästä Särö ja Myrtti pääsee Piiralle, joten hoito jatkuu. Pari kertaa vuodessa käydään Turussa hoidattamassa nuo Piiralla ja lisäksi Virve käy meillä useamman kerran vuodessa. Olen tosi tyytyväinen molempien hoitoon! Ja koirat myös. :)

JA nyt niihin hullutuksiin.. eli mun uniin. Tony on aina sanonut, että mulla on vilkas mielikuvitus. Ja onhan se.. :D! Mä näin toissayönä unta, että mä olin härkä. Lattekahvin värinen, teräväsarvinen sonni. Olin laitumella kahden muun sonnin ja lehmälauman kanssa. Ja sitten sinne tuli auto hakemaan mua teurastettavaksi! Mä mietin siellä trailerissa (hevossellasessa), että on tasan kaks mahista; joko multa lähtee henki tai mä karkaan repäisemällä nenärenkaani irti.. (miettikää- oikeesti!! :D) Ja sit mietin, että siihen tulee kyllä infektio (joo, tuolla sanalla!!) Ja niin mä sit repäisin itseni Atrian pihassa irti ja karkasin!! :D Ja täpärästi vältettyäni kuoleman, lupasin ääneen muille sonneille ja lehmille, että alan pitämään blogia. :D!! Eli tässä sitä ollaan.. ;)

Oon ihan saletti, että tuo uni tuli kahdesta coctailista: Espanjan härkätaistelut on olleet niin otsikoissa viime aikoina ja niistä niitä kauheita kuvia. Mä oon tuntenut suurta surua niiden härkien puolesta ja se takuulla tuli osittain siitä. Lisäksi mä kuulin, kun joku pikkutyttö oli haastateltavana radiossa: oli ollut maatalousnäyttelyssä. Ja erotti sonnin ja lehmän kuulemma siitä, että sonnilla oli nenärengas. :) Lisäksi mä olen toivonut, että mulla olis joskus oma lehmä: lattekahvin värinen länsi-suomenkarjaan kuuluva nupopää, jonka nimeksi tulis "Latte". :) Lehmissä "on sitä jotain".. sielukkaiden silmien lisäksi. Mä harjaisin sitä, pitäisin puhtaana ja hyvänä..

Mut nää mun unet.. huoh. Ne on melko villejä joskus.. :D!

Viime yönä Hulda oli syntynyt mun unessa. Se oli tyttö, ihana tietenkin. <3 Mä imetin sitä. Tony sit sanoi, että "imetä välillä tuosta toisestakin". Mulla oli nimittäin yhdessä rinnassa kaks nänniä päällekäin.. :D! Mä sanoin siinä unessa, etten ole kenelläkään muulla nähnyt tällästä, mut Tony vakuutti sen olevan normaalia.. Jessus.. piti ihan aamulla tarkistaa: onneksi ei ollut kasvanut toista toisen alle!! :D Kumpaankaan...

Huomaa, että mieli on levoton.. mä olisin jo tosi valmis saamaan pienen ihmeemme syliin.. ja rinnalle.. ja omaan kotiin. Olis ihanaa harjoitella uutta elämää jo oikeasti, ei vain unissa.. ja haaveissa.. Mua on supistellut, vihlonut ja jomotellut. Viikonloppuna heräsin yhtenä yönä niihin. Mutta ne ei jatku ja loppuvat omia aikojaan.. olo on "outo", mutten osaa selittää sitä. Ja silti: EI MITÄÄN.. Huomenna olis laskettu aika.. alan luopua toivosta pikku hiljaa. Tänään meen kuitenkin "viimeisenä oljenkortena" vyöhyketerapiaan: oon kuullut, että sillä on onnistuneesti saatu käynnistettyä synnytyksiä.. ;) Lisäksi mä toivon apua mun tajuttoman kipeisiin ja turvonneisiin niveliin käsissä ja jaloissa.

Hulda-kulta: tulisit jo!! Vaikka saat tulla ihan, koska haluat.. kunhan olet valmis. Ikävä meillä jo on!! Vaikkei edes tiedetä mitä.. :)