Team Trickteamin elämää

Yyban on terve!

2012-01-18T14:17:00.002+02:00

Virve kävi hieromassa Myrtin eilen ja -tattadaa- Myrtti oli Särön tyttären kaima: Priima!! :) Eli loistavassa kunnossa. NIIN ISO HUH! Vesijumppa todella toimi!! Mä lämpimästi suosittelen sitä kaikille koirille. OIkeasti. Vaikkei olis vikaakaan, ainakaan mitään isoa. Se rentouttaa ja laittaa koiran liikkumaan just halutulla lailla. Ja etenkin, jos on jotain jumia, isompaakin..

Mä -huono ihminen- olin treenaamassa taas Myrtin kanssa maanantaina. Mut edelleen me tehtiin kevyempää treeniä ja vain osalla esteistä. Hyppyjä ja putkea. Ja puomin alastuloa tein itekseni. Myrtti menee ihan täysiä edelleen. Ja se kosahtikin sit mun nilkkaan heti ekassa treenissä. Eka hyppy suoraan, siitä käännös 90 astetta oikealle ja sen hypyn vieressä samassa linjassa kolmoshyppy, josta taas miljoonaa pussiin. Mypa jätti sen kolmosen tekemättä ja kiisi sinne pussiin, vaikka mä tein mitä.. :DD No, mei keritty meidän neljässä minuutissa (jokaisella treeniaikaa kaks kertaa neljä minuuttia... ) muuta tekemään, kuin yrittämään tuota käännöstä kolmoselle. *hymyilee itsekseen* Siinä sitä olikin yrittämistä. :D

Kakkostreenissä sit tehtiin luukutusjuttua. Ihan loogista ja pieniä käännöksiä. Ihanaa! :)

MÄ oon täällä naama naurussa tuosta, että Myrtti on nyt kunnossa! Oikeasti. Nyt aletaan sit tähtäämään treeneihin. :)

Iloisia uutisia

2012-01-13T13:06:00.003+02:00

Felix (T. Half-Blood Prince kävi eilen silmätarkissa. Silmät edelleen täysin moitteettomat. :) Hianoa hianoa!!

Lisäksi Felix on jatkanut Riikan kanssa agiliitoa ja kohta poika osaa jo enemmän esteitä kuin sisarensa Myrtti.. ;) Josta aasinsiltaa taas siihen, että mä rikoin maanantaina mun lupauksen.. Virve tulee hieromaan Myrtin ensi viikolla ja on ollut puhe, että ennen sitä Myrtti ei agiliitaa. Mä kuintekin menin sen kanssa maanantaina treeneihin, sillä se on ruvennut tekemään juoksun alkamisen merkkejä.. helmikuussa pitäisi alkaa ja uskon, että niin myös käy. Mietin, että nyt on taukoiltu 2,5kk ja kohta tulee uus kolmenviikon (vähintään) tauko. Ja mä tein vaan kaksi pätkää, joissa oli alle 10 estettä reilusti. Ja pysyin siinä. :) Ja Myrtti oli NIIN onnellinen pieni nainen. Ja toimi paremmin, kuin ennen taukoa: voi että oli mukavaa!! Ei ikinä uskois, että se osaa lukea ohjaajaa niin taitavasti kuin tekee. Se pelastaa mut moooonta kertaa. No, se Myrtin kehumisesta. ;)

Sit vielä loppuun pakko lisätä, että meidän Lellu on maailman mukavuudenhaluisin jätkä. Se on taas todennettu. Kuvatodiste:

Eikä MILLÄÄN pois pulkasta!! Vastaan oli tullut lenkillä koira, jota muut olivat nuuskutelleet. Muttei Lefa, joka istuatönötti pulkassa. Kotipihassakin sitä sai oikeasti komentaa, että suostui arsensa taljalta nostamaan. <3 Se vaan on niin Lellu.. lakas, lakas.. ;)

Vuosi 2012

2012-01-05T17:32:00.003+02:00

on korkattu. Ja taas voi sanoa, että uutisia on laidasta laitaan, hyvyydellä mitattuna. Alotetaan niistä hyvistä. Särön poika Vauhti (Nappulavaaran Ilta Villi) on läpivalaistu ja tutkittu perinpohjin. Koko poika on saanut ell:ltä arvion aata ja nollaa. :) Ihan erinomaista!! Nyt on Särön kaikki lapset tutkittu ja kaikki viisi ovat läpikotaisin terveitä!! Oon ihan äärimmäisen onnellinen!!

Myrtti taas kävi eilen viimeisen vesijuoksunsa so far. Virve tulee hieromaan tytön parin viikon päästä: sit toivon mukaan päästään treenaamaan. Peukuttaa saa. Musta se on vaikuttanut ihan ookoolta. Vähän jännittää, sillä olen antanut tytön nyt hillua entiseen malliin.. jotenkin musta koiran pitää saada elää. Eikä olla "seesteisesti" koko ajan. Nähtäväksi jää, oonko oikeassa.. ;)

Sit lisää ilon hippuja: Felix ja RIikka kävivät treenaamassa mun kanssa viime viikonloppuna. Voi että mitä tekemisen iloa ja meininkiä oli ilmassa!! Ihana, innostunut ja onnellinen parivaljakkko!! :) On jotenkin maailman ihaninta, kun on ns. "puhdas taulu", johon saa maalata, vaikkakin vain hetken ja muutamalla värillä.. ;) Nää taitaa kaikki tempputiimiläiset rakastaa menoa ja meininkiä. Ja niiden omistajat myös. :D

Huonoja sitten. No, mä oon saanut ahdistuksen kehitettyä Carron ikuisesta karvanlähdöstä. Se on tiputtanut turkkiaan nyt reilun vuoden. Viime vuoden Messarissa se jo tippui.. kunnolla. Mun "salainen haave" oli, että steriloinnin myötä mä pääsen rouvakoiraa misseilytyttämään. No, tukka on tippunut siihen malliin, että mitkään rasvalisät tai ruuanvaihdot eivät ole tepsineet ja veinkin Carron sitten toissapäivänä eläinlääkäriin verikokeisiin. Tänään saimme tulokset. Kilppariarvot (joita veikkailtiin syyksi) normaalit. Munuaisarvot myös. Mutta toinen maksakoe, jonka yläraja oli reilu 100 oli Carrolla reippaasti yli 900. Ell meinasi, että CArron marraskuinen oksutauti voi edelleen näkyä kokeissa. Ja ettei ole syytä huoleen. Ja että se tuskin on mitään vakavaa: kasvain tms. Mä toivon sitä. Reilun kuukauden päästä mennään uusintakokeisiin ja samalla maksa ultrataan. Koska Carro voi muuten hyvin: ei ole laiha, ei ole apaattinen, syö hyvin, ei ripuloi tai oksenna, ei ole syytä tutkia aikaisemmin. Jos jotain ilmenee, menemme siihen ultraan heti. Verikokeet tsekataan vasta tuolloin; ei pitäisi näkyä se oksutauti enää silloin.

Jotenkin mua vähän pelottaa. On jännä tunne.. kerran aikaisemminkaan ei pitänyt olla mitään hätää. Piti olla vain harmitonta juttua joka on hoidettavissa. Ja kerran aikaisemmin se ei pitänyt paikkaansa. Saa nähdä. Reilu kuukausi on pitkä aika murehtia. Siispä yritän olla sitä tekemättä..

Pelkkiä hyviä uutisia

2011-12-14T12:40:00.005+02:00

kerrankin. :) Alotetaan Yybanista. Kaksi vesijuoksua takana, kolmas perjantaina. Menee tosi mukavasti: ravaa piiiitkää kaanista ravia ja popsii nakkeja ohessa. Virve kävi eilen hieromassa neidin ja HUH. Ekaa kertaa Myrtti oli tosi hyvässä kunnossa. Nautti elämänsä ensimmäistä kertaa hieronnasta niin, että silmät muljahteli.. oi kun mukavaa!! Nyt vielä ne kolme juoksukertaa ja sit Virve tulee tsekkkaamaan typyn ja sit jos kaikki on mallillaan, niin päästään treenaamaan!! :) Ou jee.. ;) Mutta..

Särö on tuurannut sisartaan niin mainiosti treeneissä, että mä jopa mietin, että pitäiskö jatkossa käydä joka toinen kerta toisen ja joka toinen kerta toisen kanssa.. *huokaisee* Meidän viime maanantain treenit meni NIIN mainiosti!! Mä, maailman huonoin sokkarintekijä, vedin parit "melko mainiot" sokkarit pois tiehensä. Ja SÄäppä meni kuin miuli. Oli niin mahdottoman mukavaa, että melkein, MELKEIN vois katella hyppiskisoja.. Jos niitä olis jossain muualla, kuin maneeseissa. Sinne minen enää mene. Ehkä ikään.

Sit viime viikonlopusta: olin katsomassa, kun Särön poika Krum kirmasi Wallsportilla hyppiksen. JA nimenomaan kirmasi: aivan mahtavaa menoa: mä RRRRRAkastan, kun koira lukee rataa ja on estehakuinen!! Ei pyöri, ei hauku vaan menee miljoonaa sinne, minne nokka tai ohjaaja näyttää. Upeaa menoa oli Esalla ja Krumilla!! Iskä perheineen pullistelee.. ;)

Samaten äitikoira täällä pullistelee: tyttärensä Oodi on kirmaloinut epiksissä aivan mahtavasti nollavoiton ja yhden vitosen verran!! Onnea Mia ja Oo-pee!! Videot Mian blogissa.

Ihanaa Joulunodotustaa kaikille!! Nauttikaa ja syökää paljon ja hyvin! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.. ;)

Onnea

2011-12-02T13:16:00.001+02:00

Myrtti, Oodi ja Felix!! Kaksi vuotta sitten... ;´)

Kuvan sankaritar pääsi eilen juhlimaan synttäreitä. Juhlimisen osuus oli siinä, että sai kolme nakkia ja kourallisen naksuja. Niiden syömisen syy sen sijaan ei ollut sankarittaren ykkösriemunaihe.. vesijuoksujumppa nääs alkoi. :) Kuntouttaja ihmetteli, että "se ravaa niin pitkällä ja matalalla askeleella". No joo.. ei voi olettaa että rotumääritelmä on kaikilla hallussa. :D Hyvin Myrtti juoksi ja kauan sitä juoksutettiin ensikertalaiseksi. Viikon päästä sit jatkuu. Ja siitä vielä kolme viikkoa eteenpäinkin. Josko se tästä kuntoutuisi. Meidän päivänsankari.. ;)

Hah sanon minä!

2011-11-29T13:08:00.002+02:00

Kirjoitinko mä tosiaankin edellisessä tekstissä, että "taso nousee mun kohdalla?!" Sei ole mahdollista, vaikka käsissä olis millanen aarre tahansa.. se nähtiin taas eilen. :D

Olin treenaamassa siis Särön kanssa, sillä Mypa jumppaa nyt kotona ja odottaa vesijuoksumatolle pääsyä.. ;) Ens to (siis huomenna) on eka aika. Sit katotaan jatko. Oon nyt jumpannut sitä niillä ristikkäisnostoilla ja täytyy sanoa, että HIUKAN paremmin sujuu jo!! Ei kaadu enää. :)

No, mut treeneihin. Hilpi oli tehnyt tosi kivat treenit ja teemana vanha kunnon takaaleikkaus!! :) Särö osaa sen kyllä mainiosti, mutta.. :DDD Selitys nro 1: mä en jaksanut ottaa reppua mukaan (satoi nyrkin kokoisia "lumiräntä"hiutaleita ja mä kävelin treeneihin pitkän kaavan kautta) joten treenasin kengillä, mitkä oli jalassa. Ja ne oli... jumalattoman painavat ja melko korkeanilkkatukiset vaelluskengät!!! :D Arvatkaas kuka kirmas kuin krokotiili.. (nei kai ole kovin ketteriä?!) Joo, mä. Hilpi sanoikin, etten enää ikinä saa olla näin laiska.. etten ota reppua.. :D Okka. Mä lupaan. Oli sen verran noloa, raskasta ja ahistavaa...

Särö oli IHAN liekeissä! Niin onnellinen ja toimi niiiiiiin hienosti!! Se menee miljuunaa ja huvittavaa on, että se menee mieluummin mihin sattuu kuin jää mua vartomaan.. ;) Mikkilän Sari käytti Säröä joskus kurssillaan esimerkkinä estehakuisesta koirasta. Ja sitähän se on, sellaiseksi se on opetettu aikanaan. Takanaleikkaukset toimi ja ei toimineet. Sit me analysoitiin leikkauksen syntyjä syviä: onko takanaleikkaus AINA kääntävä. Ja tulimme lopputulokseen, että periaatteessa kyllä. :) Sit mietittiin vastaisen käden olemassaoloa/kuolemaa, mitä koira lukee: kenkiä vai tissejä jne. Oli aivan äärettömän mukavat, tehokkaat ja hyvät treenit!! Kiitos Hilpi ja meidän ryhmä!! Oi jospa saatais jatkaa tällä kokoonpanolla.. ;)

Mun viikon yks kohokohta on ehottomasti ollut maanantai-ilta just tän takia. Mulla on pitkästä aikaa TODELLA ihana ryhmä ja kukaan, joka ei ole treenannut oikeasti superkivassa/-kurjassa ryhmässä ei voi ymmärtää mikä valtava voima sillä on!! Hyvässä ja pahassa. Oikeasti. Ja vielä nyt, kun miltei kaikki meidän ryhmässä kokee koiran lämmittelyn jne, oikeasti tärkeäksi: liikutellaan koiria, puetaan niille takkia ja mietitään jumppaohjeita yhdessä väliajoilla niin aim in heven. Ihanaa, ihanaa!! :)

Särön kanssa oli hubaa treenata. Mä menen mieluusti sen kanssa vielä kaksi jäljelläolevaa kertaa. Ja vakavasti mietin, että seuraavan kurssin vetäisin niin, että Myrtti ja Särö käyvät vuoroviikoin treeneissä. Koska kumpikin nauttii, kumpikin osaa jo jotakin ja kummallekin tekee hyvää. Ja mä tykkään viedä molempia.. ;) EIkä ne ole enää niin kaukana ohjauksellisesti toisistaan. Mypa on kirinyt aika huimasti. :D

Nyt sit vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Marjatan selkäfileet kasvaa entiselleen nopsaan! Ja että se ei saa slaagia vesijumpasta: voidaan sit käydä siellä se viis kertaa. *peukuttaa malliksi*

ti-ti-ti-tiii. Ti-ti-ti-tii...

2011-11-26T16:25:00.005+02:00

klo 05.25 ja perjantaiaamu. Ja tuo ääni... no, kännykässä sen onneksi voi vaihtaa "inhimillisemmäksikin" mut kamoon.. tuo kellonaika tekee sen, että inhimillisyys on hävikissä vaikka kello sois linnunlaulua. Mut niin vaan pääsin ylös sängystä ja sain kuin sainkin aamutoimet ajoissa tehtyä. Olin autossa viisi minuuttia ennen hoohetkeä ja Myrtti pääsi vielä nuuskimaan rusakoiden jälkiä metsään: kaksi pitkäkorvaa singahti sinne, kun asteltiin ulos. Kun vielä Anu, Tälli, Hitti ja Shotti saatiin kamoineen atutoon alkoi matka Turkuun Leena Piiran käsittelyyn. Ja, jälleen kerran, mä totesin että en ole vielä koskaan tehnyt sinne turhaa reissua..

Matka meni, hirveästä säästä huolimatta, aivan superkivasti: kyllä hyvä seura vaan saa ihmeitä aikaan!! :) Kiitos miljuunasti Anulle kaikesta jutunjuuresta!! On se vaan niin ihanaa aina analysoida ja vaihtaa ajatuksia.. vallankin kun on niin ihana ystis sitä tekemässä.. *halii*

No sit Myrttiin. Mehän Virven kanssa ollaan puhuttu, että sillä lienee nivellukkoja selkärangassa ja niitä ei hieromalla auki saa. Ja ehkä (?) onneksi, niitä oli vain yksi! SI-nivel oli oikealta puolelta lukossa. Joku vois sanoa, että "ei muuta". Ei ni, mutta se riittää.. nimittäin lukon on aiheuttanut se kesällinen keppitreeni: se, missä Myrtti hakkas lantiotaan keppeihin uudelleen ja uudelleen... Ja koska sen lukon on aiheuttanut ulkoinen hakkausliike, eikä esim. lihasjumi, niin siitä oli sit seurannut kudoksiin kipua jne. Ja kun lukko sit saatiin auki (huh, onneksi!!), niin lopussa selvisi, että oikean puolen selkäfileet on häviksessä.. Leena teki Myrtille testiä niin, että nosti ristikkäiset jalat ilmaan vuorotellen kummaltakin puolelta. Toisen puolen kanssa meni hyvin, mut se toinen.. Mypa meinas kaatua aina. Eli ne lihakset on kadonneet sen lukon vuoksi.. lukko on tukenut sitä ja nyt, kun se on avattu paljastuu totuus. Neljä viikkoa vähintään menee, että lihakset on saatu takas. Ja se tarkoittaa ankaraa jumppaa. Leena sanoi, että oleellisesti nopeuttaa kuntoutusta jos on vesijumppamahis. Seinäjoella on sellanen nykyään. Viis kertaa maksaa 15o-jotain.. pitää kattoa onnistuuko mitenkään.. meen ainakin kerran kattomaan, että mitä Mypa tuumii asiasta. Sitä kun ei voi tehdä jos koira on vesikammoinen. Myrtti ei ui, mutta läträä mielellään. Joten nähtäväksi jää. KErran ainakin mennään kokeilemaan ja sit katotaan jatko. Pitäähän se kuntoon saada. Ehottomasti!!

Lisäksi Myrtille ostettiin Bioglucominia (kirjotettiinkohan se noin?!)

http://www.hevosvayla.fi/components.asp?Function=Details&ID=2601

Sitä "määrättiin" kaikille meidän autossaolleille koirille. Myrtti saa syödä sitä kuulemma niin kauan, kun harrastaa agilityä. Koska tekee niin jumalattoman kovaa kropallaan hommia ja käyttää itseään niin kovasti. Niin tosta on apua. Joten sitä siis.

Puhuttiin myös A:n treenaamisesta. Ja Leena oli samaa mieltä mun kanssa siitä, että pysäytysaa on tosi kova rasite etupäälle. Nyt mä otan aan ihan auki alas asti ja alan juoksuttaa Mypaa siitä läpi. Jotta oppii rytmin uudelleen ja ei loikkaa sen harjan yli. Sit nostan aata pikkuhiljaa. Saa peukuttaa että pelittää. :)

Näin. Meillä siis jumpataan ja kuntoillaan. Jumpan lisäksi Virve tulee hieromaan vielä Myrttiä ennen joulua, joten kyllä tästä hyvä tulee. :) Onneksi on Leena ja Virve ja kaikki!!

Isoveikka Särö pääsee kolmiin vikoihin treeneihin tuuraamaan sisartaan. Koska Särö on taitavampi kuin Myrtti, mä en aio kysyä onnistuuko se... ei kai kenelläkään voi olla siihen mitään sanomista, että taso, ainakin teoriassa, voi nousta mun kohdalla?! :D Edes tilapäisesti.. :DDD

Aurinko paistaa

2011-11-22T12:12:00.002+02:00

risukasaankin. Ja ysäriaksaajien maailmaan.. :DD Meillä oli eilen treenit ja sanoin heti kättelyssä Hilpi-sielunkummpaniysärille, että son tästä kiinni lopetanko koko touhun. Nolo saa olla, muttei näin nolo.. :D No, vitsi vitsinä. Hilpin treenit oli taas yybermukavat ja käsittämätöntä, mutta meillä meni tod mainiosti treenit!!! Ihan älyttömän hyvin! ;)

Yyban on kyllä uskomaton. Se lukee mua tosi herkästi ja jopa hienosti.. :D Työnnöt meni tosi hyvin, vaikka se vois olla meille hirmu vaikeaa. Samoin takaaleikkaus pelitti kuin ysäriohjaajalla vain kuuluukin. :DD Ongelma oli liikkuvassa valssissa. Sellasessa, missä mun piti samalla liikkua ripakasti ja mun liike vei Myrttiä mun selän taakse... selitettynä kuulostaa ihan siltä, että mä teen valssin väärään suuntaan, mut en usko että oli sitä. Mä YRITIN panostaa siihen. Tuli oikein jos OIKEIN kovasti panostin valssiin ja käskin napakasti toisella kädellä tulemaan valumatta. Mut heti jos "vaan tein sen", niin valui ohi esteen. No, se on pieni mures se. :O)

Okseri oli haastavassa kohdassa: siinä piti lähteä jo luukuttamaan kohti loppusuoraa ja mä niiiiiin helposti jätin Myrtin yksin tekemään okseria (sinne tultiin putkesta, jonka aikana mä pääsin edes vähän kirmaamaan edelle) ja se toka rima sit kopahti jos jäi mun selän taakse.. Myrtti on tehnyt okseria ehkä kerran aikaisemmin, joten treenin puutettakin on, mutta suurin syy on siinä, että mä en edes katsonut siihen, vaan koetin niin vimmatusti kirmata sitä loppusuoraa kohti, etten jäis ihan kuin tikku pas...an. Mutta aina sitä pitäis muistaa ohjata eikä olettaa..

Pussi ei tuottanut ongelmia, vaikkei sitäkään ole tehty aikoihin. Rengas oli ekana esteenä ekassa treenissä ja jos otin muuten kuin kutsuna huolella, niin puikkas sivusta. Reeniä siihenkin siis.

Kakkostreenissä kokeiltiin uusia tuulia a´la törkkäys. Mä sit tykkään siitä ohjauskuviona!! Jos vaan osaisin sen selkärangasta eikä niin, että pitää niin kovasti siihen vielä keskittyä.. Mä luulen, että se toimii Mypalla niin hyvin siks, että koira on niin vihreä. Se reagoi tosi hyvin mun liikkeeseeen ja tekee törkkäyksellä hienoja estehakuja. Melkein kuin gurujen koirat.. ;D

Ihan äärettömän hieno fiilis jäi treeneistä!!! Ihan sellanen, että mä voin välillä pitää muutakin kuin tuulihousuja ja EHKÄ voisin ton tortun tumpata. Mut pitää kattoa.. ;)

Aim ö luuser

2011-11-15T12:20:00.002+02:00

beibii, sou vai dont juu kil mii... tiii-dappa-tiidadaa... Eiks sellanen biisi ole? Se kertonee musta. Ainakin tuo kertosäe. Mä olin eilen agilitytreeneissä NIIN huono, että oikeasti hävetti. Tony lohdutti mua kotona, etten koskaan enää tuosta parane vaan tuun loppuelämäni näyttämään ysäriaksaajalta. Ja koirani kanssa. Nais. Ja tottahan se on. Ei mulla ole aikaa enää treenata entiseen malliin ja kerta viikossa pitää mut ysärinä. Pitäisköhän kaivaa vanhat tuulipuvut esiin ja harkita etutukkaan torttua?

Treenit oli tosi kivat. Ja Myrtti meni entiseen malliin, lähes.. Ekassa treenissä mä kokeilin törkkäystä ja se periaatteessa toimi. Otin kaksi ekaa hyppyä kolmosen luota, joka kääntyi 90 astetta sivulle ja tökkäsin sinne kakkoselle, joka vietti poispäin. Sit oli kolme hyppyä rinnakkain: sinne tänne ja sinne. (ihana selitys, ysärikamaa sekin.. :D). Ja nekin meni, ekalla kerralla, hyvin. Sit mei enää osattukaan niitä.. Vaikka yritettiin.

Tokassa treenissä mä päätin loistaa. Pyysin kuollutta putkikulmaa, koska se "on meidän bravuuri". Ja tiedättekö mitä? Myrtti ei osannut sitä enää ollenkaan. Ei yhtään. Meni ekan putkensuun ohi toiseen, meni putkeen sisään ja tuli samasta reiästä ulos jne. Ei yhtään kertaa hienosti. Sain sen toki tekemään oikein viemällä palkan toiseen päähän ja auttamalla hemmetinmoisesti, mutta kamaan.. tää on ollut meidän oikea bravuuri!!!

No, näkipä meidän uus agiope, miten nolo voi olla kun on oikeasti tosi nolo.. Sit bonuksena vielä Myrtti käyttäytyi kuin ääliö näytellen maailman kilteimmälle Rontille hammasrivistöään jne. *huokaa*

No, mä jatkan tän biisin veivaamista ja meen soseuttamaan keittoni, joka liedellä porisee.. ja koetan peilin edessä sommitella sitä torttua. JA etin tuulipuvun.

Myrtsiä

2011-11-01T12:18:00.002+02:00

meininkiä. Meillä oli eilen treenit Myrtin kanssa. Mun olis pitänyt jäädä kotiin, mutta mä lähdin treenaamaan silti. Koska se on niin mun henkireikä ja Mypalle elämän kohokohta.. :) Pia ja Quki tuli meitä vastaan ja oli ihana kävellä kirkkaan tähtitaivaan alla kuunsirpin valossa kohti treenjä. Ja puhua syntyjä syviä. Ainoa moka, että myöhästyttiin treeneistä mun muistaessa, että ne alkaa tasalta. Olis alkanut varttia vaille.. ja mä kun niin inhoan sitä, että tullaan valmiiseen pöytään eikä rataa rakentamaan.. :( *nolona*

No, treenit itessään meni ihan ookoosti. Puomia pääsin tekeen pitkästä aikaa apuohjaajan kanssa; Hilpi oli narun päässä ja Mypaa pyllyynpukkimassa. Mä sain mennä eellä. Eikä se mene kovin hienosti.. on jumalattoman hidasta hiipimistä ja tuijottamista. *huokaa syvään* Mä ilmeisesti jatkan vaan ja odotan, että vauhtia tulee? Vai pitääkö mun ruveta tekeen sitä alustalla? Ideoita? Mielipiteitä? Nyt mä ootan siis, että etujalat tulee maalle ja palkka on edessä.

Muuten ei ihmeempiä kertomisia treeneistä. Päällejuoksua treenattiin ja meni ihan ookoosti. Välillä oikein ja välillä ei. :) Mut sit.. vika treeni oli niin hirveä meidän osalta, että itkettää melkein vieläkin... Myrtti tekee A:n juoksuaana. Lelu on toisella puolella maassa jonkun matkan päästä. A:ta itessään ei ole tehty ikuisuuteen ja oli ihan hakusessa. Eka tehtiin yksistään pelkkä A ja sit putkesta.. ja se oli virhe. Iso. Myrtti tuli putkesta miljoonaa, hyppäsi A:lle ja harjan yli isolla loikalla ja tippui alas melkein suoraan kontaktille niin, että takapää heitti korkeuksiin.. meinasi lähteä kieppumaan ympäri.. sai viime hetkellä tasapainon ja juoksi leluun.. ihan järkyttävän hirveetä!!! Sen selkä teki siis sellasen nitkauksen väärään suuntaan ja meinas vetää ympäri.

Nyt mä täällä mietin, että alanko mä pysäyttämään sitä alastulolle? Alanko mä hidastamaan sen menoa aalle? Vai odotanko mä, että oppii sen rytmityksen ite? Vai autanko sitä? Vai teenkö pelkkää A:ta ilman muita esteitä? Vai mitä?!! Sen terveys on kuintekin kaiken etusijalla.. ja nyt se on vaarassa. Tää ei ollut eka kerta, mut tää oli pahin ikinä...

Muuten tasaista eloa. Oodin kieltä on vähän ikävä, mutta onneksi on kuvat ja videot Mian blogissa.. ;) Kiitos vielä visiitistä pikkuiselle punaiselle ja sen emännälle!!

Mister and miss Trickteam a´la Seinäjoki

2011-10-30T10:46:00.004+02:00

Eilen oli siis misseilypäivä sekä Felixillä että Oodilla. Ihan ikiomat koirat olivat tällä kertaa kotijoukoissa (eivät sentäs asuntoja myymässä.. heh.. http://www.kotijoukkue.fi/ ) No joo. Mutta olin lupautunut nämä sisarukset esittämään ja puunaamaantuunaamaan ja mieluusti sen teinkin. Aamulla puoli ysin pintaan suuntasimme Mian ja Oodin kanssa Areenalle ja sattuman johdatuksesta olimme Felixin ja Riikan kanssa samaan aikaan liikennevaloissa tien yli kävelmässä! :) Samaa matkaa siis sisuksiin saakka.

Ensin vuorossa herrat, joten Felix tuunaukseen. Mä olen aina sanonut, että Felix on komea poika, mutta täydellistä ei olekaan (mun uus motto?!) ja virheensä on hälläkin. Kovin on vielä kapea ja takaa jonnin verran ahdas, mitä kapeus ja laihuus (Felix on lihotuskuurilla) korostaa. Ja silmät vois olla mantelimmat. Mutta edelleen, vastapainona on niin paljon hyvää, että kokonaisuus on ehdottomasti plussan puolella. Vaikka riisun nää pinkit lasinikin.

Felixin kanssa esiintyminen meni varsin ookoosti. Etsi kovasti Riikka-emäntäänsä, mutta sain pääsääntöisesti sen esiintymään. Riikka seisoi mun ohjeen mukaan kehäänmenoaukon luona, mikä oli pöydällä seistessä suoraan takana.. Felix tuppasi kääntymään.. olis pitänyt tajuta kääntää se pylly tuomariin päin, mikä taas ei olis oikeasti toiminut, sillä tuomari arvosteli sitä istuen oman pöytänsä takana koiran pöydän edessä. No joo, ei siinä mitään. Kaksi harjoitteluarvostelijaa tutkivat myös koiran ja tämä suomenkielinen tuumasi Felixin kääntyillessä Riikan suuntaan, että "onko tämä tällainen villi kaveri".. heh. Tuumasin siihen vaan että "joo".. en jaksanut selitellä, että etsii emäntäänsä. No, mutta olin toooosi tyytyväinen, sillä emme ole treenanneet yhtään kertaa Felixin kanssa esiintymistä. Siis minä ja hän. :)

Tässä arvostelu: Excellent type, beatiful ears and expression, but a little too deep and round in scall. Nice neck. Straight shoulder. Still too flat in brisket. A little short in step and narrow behind. Nice coat but not in full bloom. Well handled. NUO ERI 3 Karin Hedberg Ruotsi.

Mä en ole koskaan moittinut Felixin kalloa enkä etuosaa, mutta.. No, jokaisella on oma näkemyksensä. Joka tapauksessa olemme erinomaisen tyytyväisiä. :) Enemmänkin.. :)

Sit Oodiin. Mian kanssa soiteltiin tuossa pari viikkoa sitten ja Mia mietti Oodin pesemistä. Sanoin, että ei pestä JOS tukantippumiselle on mitään vaaraa. Ei kuulemma ole.. :DD Heh, no kaikki arvaa loput. Oodin pohjavilla leijaili iloisesti ympäri ämpäri.. Sitä oli kaikilla muilla paitsi Oodilla itsellään. Sen sijaan sen päälliturkki oli kiiltävä, kaunis ja PUNAINEN.. :DD

Mun oli tarkoitus esittää myös Oopee, mutta se nosti kanssani häntää niin iloisesti, että Mia hyppäsi puikkoihin. Paremmin se meni, mutta Oodi nosti hännän myös Mian kanssa. Ensi kerta laatuaan tämä! Oli poliisituulella muutenkin: vahti namejaan jne. Tässä Oodin arvostelu:

Feminine bitch, a little thin in muzzle and small in eye. Neat ears. Rather straight in shoulder and upper arm. Nice golden sable colour with white chest. Ok body for age. Rather straight in stifle and steep in croup. Happy mover. High carried tail. Rather narrow behind.

Kuva: Heidi Mattila

Small in eye? Siis pieni silmään vai pienet silmät?! Silmät Oodilla on hyvin tummat ja mantelit, muttei ne pienet ole.. :DD Olisko se sit pieni silmään?! Sitähän se on. Ja käsiin myös.. ;) Eriin ollaan silti tosi tyytyväisiä, sillä tuomari osasi jakaa myös hoota ja teetä.

Näin. Viikonloppu on mennyt lenkkeillessä ja höpöötellessä: Mia ja Oodi kun asuvat siellä "jumalanseljäntakana" ja livenäkeeminen on niin harvinaista "herkkua".. Seuraavat treffit on taas sit joskus. Kiitos Mialle seurasta, Riikalle eilisestä seurasta :), Heidille kuvista (sain Mian kautta Oodin kuvan) ja Pialle vielä ihan HIRRRRMUISESTI Onnea Indianin hienosta päivästä!!! Kiva oli nähdä myös muita tuttuja. Sii juu taas joskus.. ;)

Maanantain treenit

2011-10-25T12:57:00.005+03:00

Eka: mitä yhteistä on Myrtillä ja Anna Abreulla?

Sanoiko joku, että molemmat on brunetteja? No joo, mut en tarkottanu sitä. Mitä?! Huusiko joku, että molemmat on kauniita tyttöjä? Joo, totta sekin, mut sitä ei nyt haettu. :DD

Vastaus: molempia on kutsuttu taskuraketeiksi. :DDD Annaa Idolsissa ja Myrttiä eilen treeneissä by Hilpi-ope. :D

Treenit meni ihan mielettömän hyvin. Myrtti sai "kunnian" alottaa ekana koirana ja tällanen kuukauden tauko sai aikaan sen, että ihan eka pätkä meni vähän ottaessa tuntumaa. Sekä mun että Myrtin. Mä en tiennyt miten se reagoi ja sit oli vähän hapuilua. Mutta sitten muuttui ääni kellossa.. :DD Myrtti viiletti niin hienosti ja toimi uskomattoman makeesti! Tehtiin whiskyleikkausta (mitä en IKINÄ olis uskonut meidän osaavan) ja pakkovalssit jeeänee muut nimihirviöt hienosti. Hilpi pani mut tekeen ohjauksia, mitä en olis keksinyt ees kokeilla. Ja toimi ne. :) Lisäbonuksena meidän ryhmä on AIVAN ihana!!! Mä niin nautin treenata tuollasessa porukassa, missä on mukavaa!! Jutellaan toisille, kysellään ja neuvotaan ja kyseenalaistetaan ja tsempataan!! Niin mahtavaa!!! Ja treenit oli tosi hyvät: kiitos Hilpille!!

Moitettakin toki löytyi. Ohjaajasta. Mun liikkuminen on kuin kengurubensalla varustetussa autossa. Nykivää.. miten ihmeessä mä saan itseni liikkumaan tasaisemmin?!

Verkkobotti oli kovasssa käytössä ja se jäi loppulenkin ajaksi vielä päälle. Käveltiin kotiin takki niskassa ja illan Myrtti nukkui soffalla mustassa viitassaan umpiunessa. Mä niin toivon, että tyttö sais "terveen paperit" ens viikolla kun Virve sen hieroo taas.

Mut näin. Suu messingillä mennään eteenpäin. Ja viikonloppu alkaa jo jänskättää.. :D

Qlumisia

2011-10-23T13:43:00.002+03:00

Myrtti on edelleen parempi. Venyttelee itseään ja takapäätäkin oikein mainiosti. Tuo verkkobot on kyllä jokaisen euronsa arvoinen!! OIkeasti on. Peitsaaminenkin on historiaa vain! Huh. Isolla Hoolla.

Sit tukkauutisia. Mia on tuskaillut Oodin muuttumista blondista brunetiksi. Tähän mä voisin sanoa sen mun lempilauseeni kotioloissa (yleensä käytän tätä Tonyn kanssa) : mitäs mä sanoin!! :DDD Eli mä oon povannut Oodin punertuvan. Koska Särö on tehnyt saman ja oli yhtä maitokahvimaisen blondi pikkupoikana. Ja miten tähän haasteeseen on vastannut Myrtti? Noo... siitä tulee sikahienonpunanen!! :DDD Ihan ku toivoin! :) Pukkaa uutta tukkaa vimmalla ja se on niin punaista.. joskaan ei Repomaisen punaista, vaan enempikin kastanjanruskeanpunaista. Ehkä. :) Mä en nyt sit ilmoittanut sitä loppuvuodelle näytelmiin, sillä ei ehdi siksi tuo turkki tulemaan. Mut tammi-helmikuu vois olla aika hyvä.. ;) Jos on kivoja näytelmiä. Pitää ootella, että shelttiyhdistys päivittää näyttelykalenteria ens vuodelle. Se on niin kätevä paikka katella näyttelyitä: yhellä sivulla kaikki meille sopivat näytelmät. :)

Ens viikonloppuna onkin sit misseilyä ja mistereilyä. Oodi ja Felix esiintyvät Seinäjoella ja moon luvannut esittää molemmat. Saas nähdä mitä siitäKIN tulee.. :DD Kumpaakaan en ole ennen esittänyt ja molempien "mammat" on kehänreunalla. Onneks handleria voi vaihtaa lennossa jos on liian ikävä emäntien luokse.. ;)

Eip muut. Ensi viikolla starttaamme aksailun ja siitä lisää sittemmin. Nyt nautitaan vaan kipakoista syyssäistä ja olemisen riemusta.

Vähän jo parempi

2011-10-11T12:48:00.002+03:00

oli Myrtti eilen. Itseasiassa jo jonnin verrankin parempi. Reidet ja pakarat oli jo suht hyvät, nyt reagoi enää lanneselkä. Eilen saatiin VIHDOIN myös uusi verkkoBOT. Edellinen oli liian iso (se, joka tuli viime viikolla) joten paksu takki on ollut kovasssa käytössä.. Oli pikkuisen taas nuo koot muuttuneet ja ne sekoitti mua.. Myrtin takki on nyt sit kokoa 40. Jos joku pähkäilee takin ostamista niin osviitaksi. :)

Muuten ei ihmeempää koirarintamalla. Aika hiljaiseloa on ollut, kun ei ole päästy treenaamaan. Myrtti taukoilee vielä ensi viikon; haluan sen oikeasti kuntoon. Juoksu loppui juuri (eilen eka päivä, että kukaan ei yrittänyt astua ketään.. :DD) ja nyt voisi mennä ihmisten ilmoille. Jahka pikkusilakka on pesty. Myrtti on tällä hetkellä AINOA joka ei muuten tarvisi pesua: se on AINOA josta ei tipu karva.. muista tippuu niin julmetusti tukkaa, että mä en saa enää yhtään kicksejä kampaamisesta. En vähintäkään väristystä. Mietin just eilen, että Carro oli vuos sitten Messarissa. Se alkoi näihin aikoihin tiputtaa muhkeaa tukkaansa. Ja ei ole vuoteen tehnyt kunnon turkkia, vaan tiputtelee sitä tämän tästä.. very kiva... Sit nuo pojat päälle, joskin niillä näyttäis menevän normi kevät-syksymeiningillä. Myrtti tekee nyt ekaa kunnion tukkaansa, joten sen vois teoriassa ilmoittaa joskus tammikuussa näytelmiin.. ;) Tai ehkä jo joulukuussa.

Niin ja hei: meinasin unohtaa kaks hienoa uutista: Felix (T. Half-Blood Prince) on läpäissyt testin ja päässyt alkeiskurssille: Ihanaa ja hienoa!! Agilityelämä kutsuu heitäkin.. ;)

Ja Oodi (T. Chamber Of Secrets) on käynyt vinttareiden viehekisassa ja saanut 89/100 pistettä!! Sijoitus jaettu viides.. ;) Oon niin ylypiä näistä pikkuisista!! Kaikista.. :DD

MHKO

2011-09-30T17:43:00.002+03:00

Oon mä. Virve kävi hieromassa tytöt eilen. Myrtti oli NIIIIN huonossa kunnossa, että mä en melkein kestä... Ja oon tosi, TOSI pahoillani.. Mypalle. :(

Etupää oli jees, selkäkin suht jees, mutta pakarat ja reidet.. :( Ne oli tosi huonossa kunnossa. Ja me Virven kanssa mietittiin, että tullut varmaan just siitä, miten hakkaa takapäätään keppeihin.. mistä mä viime päivitykseen kirjoitin.. ja mä en ole älynnyt, että se tekee sille hallaa!!! Voi mua onnetonta..

Nyt taukoa agiliidosta ja hellää hoivaa tytölle. Hirontaa, lämpöhoitoa ja BOTtia. Verkkoloimi tilauksessa... tuo on niin tönkkö tuo tavallinen bot.

Toivotaan että pian on tyttö entisensä. Ja emäntä taas paljon viisaampi.. *huokaisee syvään*

Bonuksena meidän perheen fiiliksiin: Huldalle nousi viime yönä rokotuksen seurauksena kuume tasan neljäänkymmeneen.. voi vide kun mä vihaan noita piikkejä.. siitäkin kun tietäis sen viisasten kiven.. vaan sitä kun ei ole..

Näin. T: surullinen Miira.

Sitä, tätä ja tuota

2011-09-27T13:03:00.002+03:00

Eka parhaat jutut: Särön lapsista.. ;)

Into ja Krum on korkanneet viralliset kisansa Suomen maankamaralla. ;) Molempien huimaa menoa voi käydä kurkkaamasta blogeistaan. Molempien kuvia myös nähtävissä samoissa paikoissa. ;) Krumin blogi sulkeutuu nyt, mutta minen poista sitä linkkivalikostani: pakko päästä välillä kurkkimaan miestä ja muistelemaan sen nuoruutta.. :DD

Särön kolmas poika Vauhti (Hymyn ja Särön pentu) on noussut kakkoseen Johannan kanssa: ONNEA!! Hymyn ja Särön rakkaudenhedelmät on nyt myös läpikuvattu: kaikilla terve luusto ja silmät. Johanna vie Vauhdin vielä uudelleen kuvauksiin myöhemmin, sillä Vauhti välikuvattiin 10kk iässä eikä sitä otettu virallisena. Silloin kaikki oli kuitenkin priimaa, joten uskomme siihen edelleen. Oon TOSI iloinen näistä uutisista!!! Aamun tuloksia ei näy KoiraNetissä, sillä Aamu asuu Norjassa. Muuten tulokset tuossa linkissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN10296%2F08&R=88

Sit omiin koiriin. Mypaan nyt lähinnä. Sehän juoksee parasta aikaa. Sekä kirjaimellisesti että kirjaimellisesti. Mä kävelin tänään lähieläinkauppaan aamusta Huldan ja nelikon kanssa ostamaan juoksuhousuja.. niitä, mitä olen aina kritisoinut.. koska koira ei voi pestä itseään jne. No, eipä tunnu pesevän muutenkaan lattiasta, sohvasta jne päätellen. Joten housukauppaan... Vaan kauppapa aukesi vasta klo 11, olimme ovenkrivassa kiinni puolelta. Uusi yritys myöhemmin. Mä oon nähnyt ainakin M&M:n (?) mainoksissa ihania pinkkejö pöksyjä... ;DD saas nähä.. ;)

Toinen juoksuaihe: meidän kepit. Kuja on nyt n. 10cm levyinen ja kaaritettu. Myrtti on tehnyt sitä niin, että lelu päässä. Nyt mun täytyy siiryä varmaankin namiin... Menee liian lujaa; törmäilee keppeihin, eilen veti päin kahta kaarta ja meno ei YHTÄÄN hidastu. Ei vähääkään. Lelu on niin I-H-A-N-A... hoh-hoijaa. Meni muuten ihan sikahienosti eilen: tein jo kulmaa, ekaa kertaa en hitsannut: pitänyt kiinni ja prässännyt lelulle... (niin, mä ääliö oon oikeasti kuumentanut sitä vielä entisestään..)

Eli mulla haasteet jatkuu sen kanssa. Mutta mitäs siitä. On jotain mitä miettiä.. ;) Ainoa miinus tässä on vaan se, että Myrtti menee siitä saletisti entistä jumimpaan.. Onneksi torstaina tulee taas Virve sen hieromaan.. on ihan tukkoisen oloinen vaikka AINA verkkaan sen myös ennen kotikeppitreenejä hyvin: käydään ensin lenkillä. Mutta kai sitä nyt juntturaan menee kun vetelee päin kepakkoja ja pylly hakkaa joka kepin ja joka ainoa kerta... Jos jollain on joku uusi idea, niin jakakoot sen mulle. Olen kiitollinen vinkeistä. Namibialaisen ideat alkaa taas vähentyä...

Haasteita

2011-09-22T12:47:00.002+03:00

oli eilen ilmassa Myrtin treeneissä. :) Treenattiin niistoa, poispäinkäännöstä, okseria, loppusuoraa (jokei ollut ihan suora) ja puomia. Niin ja keppikujaa itsenäisesti. Lopussa mä halusin vielä treenata esteen merkkaamista ja siitä karkuunjuoksua :D

Niisto meni hyvin, kun muistin sihistä Myrtille. Nou hätä. Poispäinkäännöskin toimi, mutten ole ihan varma kääntyikö Myrtti mun liikkeestä vai sittenkin äänestä.. se kun singahti niin kovasti liikkeelle etten tiedä teinkö käännöksen sen perskarvoille.. mut sama kai tuo, pääasia et kääntui haluttuun suuntaan. :DD Okserin kanssa ei ollut ongelmia. Mut sitten nää kaikki loput: niissä oli hiomista.

Eka puomiin. Mä oon sen kanssa ihan ahdistuksen partaalla... Tekee hienosti ihan alhaalta, mut musta se ei ole vielä selvä Myrtille; mitä halutaan. Hiipii niin hitaasti sieltä korkeammalta. Mun pitäis saada aina siihen apuja, jotta pääsisin ite liikkumaan ohi jne. En olis aina siinä kyykkimässä vieressä.

Sit loppusuora. Meni tooosi hienosti JOS tehtiin neljän hypyn suoraa (jokei ollut suora.. :D) Mutta jos tultiin siitä poispäinkäännöksestä jatkaen, niin meni kolmannen ohi: sen, missä olis pitänyt oikasta ja hakea kulmaa ite. Vaikka oli lelu ja koutsi päässä. Mutta erillisenä kun otettiin, niin meni melkosta haipakkaa... no, nuori kokematon koira: tää oli musta ihan ja vaan sitä. Eli en ressaa pätkääkään.

Sit se esteenmerkkausjuttu. Mä halusin tehä sitä irrallisena lopuksi. Kaks hyppyä, toinen niistona. Ja lelun tiputus siihen juureen ja meikä kirmaa kohti kolmosestettä: putki. Myrtti tuli useamman kerran mun liikkeen mukaan perään, vaikka lelu tippui kakkosen taakse. Mut kun pikkuisen maltoin, niin meni tosi hienosti: haki lelun ja lähti sen kanssa mun perään! :) Tätä pitää treenata!! Mä niin ihaillen katoin agi.fi lehden kuvakollaasia, missä oli kuva em-kisoista samalta hypyltä kaikista suomen koirakoista. Tai ainakin tosi monesta. Siinä näki, miten Jaakko oli jo tiesmissä sillä hypyllä ja moni "joutui" ohjaamaan ihan esteen vierestä. Minä haluan opettaa sen yhtä hyvin kuin Jaakko. :)

KEppikuja (verkoilla) meni tosi hyvin. LIiankin hyvin.. mä mietin, että ei varmaan yhtään tajua tekevänsä mitään.. pitää miettiä sitä uusiksi. KAvensin reilusti, mut silti toimi.. paljon paremmin kuin kotona. Siks tässä mättää nyt joku. Mut ilon aihe tietty, että toimi.. :D

Loppuun vielä pari jutskaa: Myrtin velipoika Felix on ollut nyt kolme kertaa mukana treeneissä harjoittelemassa "olemista" muiden koirien ja häiriön kanssa: se kun niin rakastaa kaikkia.. ihmisiä ja koiria. Ja on tosi mahtavaa, miten Felix pelitti esim. eilen!! Leikki lelulla ja teki kaiken, mitä Riikka pyysi!! Toki piippasi välillä muiden perään, mutta se nyt musta "kuuluu kuvaan". Keskittyi niin komiasti tekemiseen!! :)

JA sokerina pohjalla... Myrtillä alkoi eilen illalla juoksu. :( OOn joka päivä pyyhkinyt sitä paperilla, jotta näkis milloin alkaa. Eikä tullut eilen päivällä vielä mitään. Mä niin olin elätellyt toiveita, että päästäis viikonloppuna sinne Heinosen kurssille.. no, ei päästy. Päivälleen 6kk oli juoksun väli. Nyt taukoilua ja sit taas baanalle. :) Äiteensä tai Särö paikkaa nää väliinjääneet kerrat. Minen malta pysyä poissa.. ;)

Omaa kivaa

2011-09-17T14:42:00.003+03:00

oli luvassa lauantaiaamupäivän kunniaksi. :) Sain Tonyn VIHDOIN katsomaan, mitä me Mypan kanssa osataan. Tony on viimeksi nähnyt meidän menoa silloin, kun ohitus oli arkipäivää..

Ei me nyt mitään sikataitavia viä olla (mä luulin OIKEASTI liikkuneeni mallikkaasti.. :DDDD) mutta jotain sentäs. Erityisesti ilahduttaa Myrtin esteiden noukkiminen ja jopa pätkittäin mun mokailujen korjailu. :DD

Tässä videossa näkyy, että mä oon oikeasti tosi nolo... Mut elekee sitä kattoko. :DD Toi kakkoshypyn hyppääminen etukautta on kummaa sikäli, että vaikka molen siinä ihan huono, niin mä tein sen ennen videokuvasta kolme kertaa käteen palkaten. Eikä menny yhtään kertaa sitä hyppyä etuperin. Sit, kun piti mennä oikeesti: Tony kuvas, niin meni heti väärin. Ehkä mä sit oletin liikaa enkä vaivautunut ohjaamaan.

Tonyn kommentti oli, että me oltiin kehitytty huimasti ja peitottais se ja Särö.. :D Heh, no joo, tiedä sitä. Mut kivaa oli! :)

Pahoittelut videon laadusta: se on kännykällä kuvattu. Eikä näytä siltä, miltä tuntui. Mut näkeepä jotain. :)

Tänään on LAgun omat kisat tuossa lähikentällä. Mun on tarkotus mennä sinne Myrtin ja Huldan kanssa illan suussa kattomaan kolmosia. Mypa lähtee mukaan, jos vaiks saisin sille kilpailukirjan ja varmennukset siihen.. ;) Jos jollain tuomarilla olis aikaa. Jossei, niin joku muu kerta. Tonyn oli alkuperäsen suunnitelman mukaan tarkotus kirmata Lellun kanssa tuolla. Kävivät kerran kokeilemassa ihan matalilla hypyillä jne. Ja Lellu oli mennyt kuin miuli!! Miljoonaa ja sikahyvin!!! Tonyn idea oli, että "jos voittaa piirinmestikset, niin pääsee ässämmeihin". Eikä ne kuulemma muita kisoja niiden lisäksi tarvi.. :DD Ajatus oli myös, että Repo olisi sopeutunut jo näkemään sillä yhdellä silmällä ja sen toisen pikkureiällä tarpeeksi hyvin, ettei olisi mitään turhia riskejä. Mutta.. ilmopäivää edeltävänä päivänä se törmäsi ulkona tuoliin.. eipä sitten ilmoitettu Repoa. Ei halua ottaa sen kanssa turhia riskejä, sillä tärkeintä on, että Lellumies on muuten teräskunnossa!! :) Se on NIIN mainio pappakoira, ettei parempaa voisi kuvitella!! Ynisee edelleen kainalossa, sietää Huldata kaiken ja siivoaa keittiönlattiaa tunnollisesti päivittäin miljoonakertaa.. :DDD Lellu the cleaner... ;)

Kuka se on?!

2011-09-16T22:39:00.003+03:00

Se, joka käy Myrtin kanssa salaa multa treenaamassa? Kertokoot sen heti, lupaan olla raivostumatta. Kiinnostaa vaan silti kovin. :)

Meillä on ollut kahdet ohjatut treenit sitten viime päivityksen. Kahdet ohjatut ja tänään vielä omat keppitreenit pihassa. Mutta mennääs taas aikajärkässä; se sopii mun aivoitukselle parhaiten. :D

Kaks viikkoa sitten ke:na oli treeninä kääntyminen putkihidastusella. Muistaakseni se oli sen nimi?! Ja vauhtihallinta. Suora putki jonne tultiin hypyltä suoraan. Putken jälkeen koiran piti kääntyä tiukasti vasemmalle: 90 asteta hypylle. Kaikki, joiden koirat usvattaa putkiin tietää, miten ne tuppaa valumaan.. etenkin suoran putken jälkeen. Mut se putkihidastus toimi!! Ihme juttu! Ennen kuin koira pääsi pukteen sisälle piti ohjaajan "miltei pysähtyä" nanosekunniksi. Ja niin koira tuli putkesta tietäen, että ei luukuteta enää suoraan! WOw! :)

Sit haltuunottoa treenattiin kovasta luukutuksesta. Myrtille pelittää se sihinä hyvin. Ainoa mikä oli sille "outoa" oli, kun mä otin kutsuna alkua: se tuli vähän epävarman oloisena ja joka esteen jälkeen esitti pitkää kaulaansa; kuikkas mua, että näinkö? :D Liikkistä. Kutsua pitää siis treenata. Mun rintamasuunta oli TÄYSIN kohti koiraa, joten se hidasti tokikin. Ja se, ettei ollut ikuna tullut mua kohti noin pitkää matkaa ja mä pysyn liikkumattomana. Mut joo, jäi taas ILO olo. :)

Sit viime ke oli teemana..jaa, nyt pätkii mulla!! :: Irtoaminen se tais olla joo! :) Mentiin aika loogista pätkää, jossa kuitenkin käännyttiinkin ja mentiin tyrkkyputkensuoden "ohi". Meidän ope kerto, että Myrtti tulee mutkaputkesta juosten sitä ulkokaarretta.. :DDD Son niin putkipösilö!! :D Ja Mypa meni taas NIIIIIIN hianosti!! Mä olen ihan saletti, että joku käy treenaamassa sen kanssa multa salaa? :D Ei kenenkään koira kehity itsekseen. Sei voi olla mahollista.

Lisäksi me tehtiin keppejä: VIHDOIN mä sain aikaseks tehtyä kujan verkoilla. Meidän kuja oli vielä liki puolimetrinen ja joo, meni sen ihan iisisti. Siinä välissä meni sit toinen koira, joka meni n. 10cm:n levyisenä kujaa verkoilla. Kun sit tuli taas meidän vuoro mä, ahne paskiainen, sanoin ettei tarvi leventää uudelleen.. ja kas: Mypa meni IHAN OIKEIN!! :DDD Joo, kerran juoksi kujan ohi: ei hae vielä sinne näemmä kunnolla joka kulmasta (koetin siis myös ihan sikaa, mistä ei osannut.. ylläri.. :D) Ja kerran mun kiljuessa sen vieressä tömistellen HIENOA kääntyi kujassa mua kohti ja olis tullut ilman verkkoa katsomaan, että saako palkkaa kun niin kehut. Mut muuten meni hyvin! :)

Puomin kontaktia me tehdään edelleen vaan ihan alastulo-osuudella ja se etenee musta tosi hitaasti! Myrtti osaa sen kyllä siitä, mut mä en pysty hirveesti muuttaan omaa sijaintiani, kun tehdään sitä hallin pienessä "eteisessä" ja siellä on kaikki muutkin oottaassa vuoroaan, ylimääräisiä esteitä jne. Myrtin aikaisempi ongelma siinä oli, että alkoi tuijottamaan palkkaa ja jähmettyi siihen (kuin bc lammaskedolla..:D). Nyt mä piilotan palkan jonkun esteen tms. taakse. Toimii.

Tänään sit tehtiin kotipihassa sitä keppikujaa; kaarilla. Ja n. 10cm:n levyisenä. Oli aika haastetta: piti tehdä peruuttaen eka välistä alkaen. Mut päästiin tekeen ihan alusta ja monta oikeaa toistoa saatiin aikaiseksi. Vielä en uskaltanut lähettää kaukaa, vaan mä "hitsasin" Myrttiä kuono ekassa välissä ja Tony piti lelua päässä. Täst se lähtee.. :) Hitto ku olisin ollut ahkera kesällä!! Nysse oisais ne saletisti.. kepit nääs. :(

ja peeäs: pahoittelut, että nää tekstit on viimeaikana olleet niin "omaakoirankehumista". Mä oon vaan niin hämmästynyt siitä, millainen pieni peto tuo Myrtti on ollut! Ja miten se on niin älyttömän kehityskelpoinen!

peeäskaks: pahoittelut myös siitä, että kirjoitan hemmetinmoisella kiireellä. Ei tule niin "värikästä" tekstiä, kuin haluaisin. Syy: mun pitäis olla jo nukkumassa.. unitunnit on kortilla ja jokainen minuutti pois sängystä on turmioksi.. :)

Jos

2011-09-01T13:13:00.002+03:00

saisin valita vain yhden sanan kuvaamaan mun ja Myrtin eilisiä ohjattuja treenejä, niin solisi Ilo. Isolla kirjotettuna. Voi että!! Mua vieläkin hymyilyttää!! Myrtistä on tullut niin pätevä!! Vähän liiankin.. :DD Menee minne nenä näyttää ja menee kovaa.. ei paljon kysele eikä pienellä käskytyksellä käänny katsomaan kartturia. Mutta musta son makee!! Sama meno oli jo viime viikolla ohjatuissa treeneissä. Mypan ohittelut on taaksejäänyttä elämää TÄLLÄ HETKELLÄ. Muisto vain.. mutta totta kai oon varautunut siihen, että se muisto voi palata ihan milloin tahansa. Anyway, Myrtti etenee nyt komiasti ja noukkii eteentulevia esteitä. Viime viikolla treenattii sokkaria ja kuollutta putkikulmaa. Ja SE on Mypan bravuuri!! Myrtti imee putket ihan mistä kulmasta tahansa. NIin elävästä kuin kuolleestakin.. :DD Ja meni ihan saletisti kympin radan lopuksi, sen viiden-kuuden esteen, mutta kummiskin. Siinä piti hypyltä hakea mutkaputken selän takaa suuaukko jne. Ja Mypahan haki.. ;)

Eilen treenattiin vääriä päitä putkesta. Siis sitä, että toinen pää tyrkytti ja sitei saanut mennä. Mua hihitytti etukäteen, kun kuvittelin hilluhiireni suikahtavan luolansuusta sisään. Ja suikahtihan se. Mutta myös sinne oikeaan päähän!!! Ekassa treenissä sain kaikki kohdat toimimaan, ihan sama vedinkö vai työnsinkö: toimi!! Voi vide! :DD (pakko huomauttaa: hilluhiiren namipalkkana oli tietenniin juusto.. :D ehta kermajuusto, joskin se hävisi joka kerran lelulle.. mutta silti. :)) Kaikkein mieltälämmittävin kommetti oli coachilta, joka ihaili Myrtin nopeutta.. niin se vaan on. Vikkelä pieni koira. Punainen ja pieni.. *huokaa* Parasta oli taas huomata, miten Mypan toistonkestävyys on uskomaton. Vikassa treenissä meitä veti väärä putkenpää. Noin kymmenen kertaa, ellei ylikin. Ja joka kerran Myrtti kirmasi yhtä lujaa ja sinne väärään päähän. Kunnes mä älysin (kiitos open) huutaa Myrttiä nimeltä. Enkä TÄÄÄNNEEEEE perse pitkällä. Ja niin Mypa kääntyi sekunninosiksi vilkaisemaan mua, kiisi väärän pään ohi ja sukelsi luolaansa oikeasta päästä. Ja sen päätteksi repi kettupoloa taas riekaleiksi. On tää niin hieno laji!! :)!!

Mä en uskonut, että mä saan vielä agilitystä joskus näin isoa iloa. Ne jotka tietää, tietää mitä se mulle merkkaa. Ne jotka ei tiedä, niin ei tarvikaan. :) Riittää, että ilo ja agility on taas pari. Ja mun kilpailuvietillä varustettuna iloon tarvitaan myös sitä, että homma myös sujuu- ei mitään nollaratameinikiä, vaan sitä, että koira menee haipakkaa ja sen naama nauraa. Ja sitä, että mä nauran loppuverkalla. :)

Ei liity koiriin mitenkään

2011-08-29T14:26:00.002+03:00

, mutta osui ja upposi. Toivottavasti jollekulle toisellekin:

Sen luo joka uskoo hyvään
hyvä haltija eräänä päivänä
tulee sauvoineen
ja kysyy sitä yhtä ainoaa unelmaa
sitä alati mieltä polttavaa,
kaiken muuttavaa
Säälittäviä ovat ne
jotka eivät uskalla uskoa
hyvään ja haltijaan
ja vielä säälittävämpää on
jos ei sinä päivänä kuollakseenkaan tiedä
mitä toivoa.
- Tommy Tabermann -

Misseilyä ja meininkiä

2011-08-21T13:28:00.005+03:00

oli eilen, koko päivän mittaisesti. :) Mähän olin aikaa päivää sitten (jo ennen viimeistä ilmoa: virhe siis) ilmoittanut molemmat tytöt Kokkolaan näyttelyyn. Vain ja ainoastaan, koska siellä oli tuomarina mun suuresti arvostamani Päivi Eerola. Halusin niin kovasti kuulla hänen mielipiteensä molemmista tyttäristä. Eerola on kasvattanut aikanaan hyvin menestyksekkäästi shelttejä Doing-kennelnimellä ja siellä on monen mun ihaileman koiran esi-isiä.. lisäksi Eerola on shelttien jalostustoimikunnassa tuomarijäsenenä jne. Eli on todella pitkän linjan sheltti-ihmisiä. Myrtille en valitettavasti arvosteluaan saanut, sillä mä en voinut viedä sitä kehään: working shelties-luokkaa kun ei vielä ole.. kaksi karvaa, nekin housuissa ja heiluvat uhkaavasti.. joten Myrtti läks mukaan tsemppaamaan äitiään ja odottamaan iltapäivää ja omaa vuoroaan (josta myöhemmin lisää).

Carro oli myös tiputellut uhkaavasti turkkiaan ja mä olinkin pessimistisesti jättämässä sitäkin kotiin.. Onneksi Rannan Anu kävi meillä maanantaina ja sanoi, että hän veisi sen kehään: ei ole niin pahan näköinen. Niin mä sitten uskoin Anua ja vielä, kun sain Anun matkaseuraksi mukaan, niin ei ollut yhtään hyvää tekosyytä jäädä Kaapelin kanssa kotiin. Forecakin lupasi aurinkoista ja liki 20 asteista säätä. Joskin osoittautui, että se oli tyhjä lupaus.. tuuli ja oli pilvistä ja niiiiin kylmää, että mun huulet meni siniseksi.. No, eipä ollut tarvetta supsuttaa Carroa liiaksi.. tukka kun hulmusi tuulessa miten sattui..

Carro oli ihan elementissään. Se rakastaa näyttelyitä nykyään. Häntä heiluu kaikille ihmisille ja ne, jotka erehtyivät sitä rapsuttamaan saivat suukkoja ja onnellisen äitikoiramme urinaa.. ;) Tuomareita oli kehässä Eerolan lisäksi kaksi muuta: harjoitusarvostelijoita. Ja aikataulut pissi: meni tietysti pidempään aikaa. No, sei meitä haitannut. Kaapeli esiintyi oikein mallikkaasti ja liekutteli häntäänsä lähestyvälle tuomarikolmikolle sen merkiksi. Ainoat mun etukäteisahdistukseni sen suhteen olivat Carron NIIN isot ja kevyet korvat sekä pohjavillaton selkä..

Muutamaa Carron innostunutta haukahdusta ja laukkayritystä lukuunottamatta meni niin superhienosti, etten uskaltanut sellaisesta edes unelmoida.. Carro voitti luokkansa, sai SA:n ja oli PN3!! Käsittämättömän hienoa!! Kuulin, miten tuomari sanoi Carrosta toiselle harjoittelijalle vielä kauniita sanoja mun hakiessa arvostelua.. oih!! <3 Miten voikaan tällainen saada ihmisen niin onnelliseksi?! Samaten mun mieltä lämmittää vieläkin sen ihanan ihmisen kommentit, joka tuli mulle kehän reunalla Carroa kehumaan.. *huokaa* Joo, mä oon jäävi, mutta se on munkin mielestä kaunis koira!! Liikkuu jumalaisen hienosti: ravaa vaikka kuinka kovassa vauhdissa- venyttää vain askeltaan. Ryhti on sitä ihanaa "vanhaa Moorwoodien soopelilinjaa" ja se näkyy ylälinjassa: me like it. :) On ihana kuulla, että muutkin tykkää.. ;) Parasta vielä on se, että Carro on jättänyt itseään molempiin pentueisiinsa. Toki niissä on isäänsäkin (mikä on ihana juttu sekin :D), mutta näen niissä tätä samaa ryhtiä ja ilmettä.

No joo, se siitä Kaapelin kehumisesta. Silti se on edelleen mun (ja erityisesti Tonyn) mielestä Maailman Hämärin Koira. Mutta silti myös ihana!! :D Arvostelu löytyy kotisivuilta Carron näyttelytuloksista.

Sit Myrttiin. Mypa oli siis mukana, sillä Kokkolasta matka jatkui Vöyrille Kangasahon Katin ja Mimmin kannatustreeneihin (MM-reissua varten). Mä olin Anun yllyttämänä ilmoittanut mölli-Myrtin sinne, ajatuksena treenata vieraassa paikassa ja vierailla esteillä ensimmäistä kertaa.. jännitin, että miten se reagoi: meneekö "tyyliin ollenkaan".. ja menihän se!! :DD Mä en huomannut MITÄÄN eroa Myrtin tekemisessä: oon niin häpi!! Eka kerta ulkona, vieraassa paikassa ja vierailla esteillä JA pitkä päivä näyttelypaikalla häkissä ja autossa takana!! Ja mitä tekee Mypa?! Menee miljoonaa agia ja sinkoilee, säntäilee ja iskee kiinni leluunsa!! :DDD Tietenkin me taaplattiin: jo kaks ekaa hyppyä oli meille haasteellisia: treenattiin törkkäämistä: 90 asteen kulma ykköseltä kakkoselle ja harjoiteltiin sitä kutsuna ja niin, että tökkäsin sen liikkellä kakkosen taakse. Mypa oli bogannut kolmosesteen (putki) jo aikaa päivää ja meinasti jatkuvasti mennä sinne. Onneksi muutama onnistuminenkin saatiin ja sitten päästiin treenaamaan muita juttuja.. ;) niisto, valssit ja törkkääminen muualla radalla. Leikkaaminen jne. Treenattiin Myrtin mittapuulla aika paljon (aikaa 2h ja neljä koiraa) MUTTA pienissä pätkissä ja usein palkaten. Myrtin työmotivaatio ei laskenut pätkääkään treenien aikana: se meni samalla draivillla kaksi tuntia. Mä mietinkin loppuverkatessani ja takaisinpäin käännyttäessä, kun Mypa alkoi taas vetää onnessaan kentällepäin, että mitenkähän kauan se tekisi töitä? Varmaan läpi yön ja kaatuis kuolleena maahan jossain vaiheessa.. se on työnarkomaani.

Mutta eväitä tuli taas kovasti ja ennenkaikkea uskoa tuohon pieneen koiraan!! Ja meihin ja siihen, että mä niin rakastan agiliitoa.. :DD Mä sain taas puhtia! Meidän treenit on videolla ja mä lupaan, että yritän saada niitä linkitettyä tänne! :D Näette, miten Myrtti vetää ainakin 7 kertaa samalla hulluudella väärään putkeen.. mä ohjaan sen joka kerta varmasti sinne (piti leikata hypyllä ja saada se liikkeellä pois: mä olin myöhässä). Mut vitsikästä musta on se, että Myrtti menee joka kerta väärälle esteelle abaut yhtä lujaa eikä yhtään ymmärrä, että joku vois olla pielessä kun tätä hinkataan.. :DDD

No joo. Mutta ihanaa, että joskus on harrastuksien parissa näitä lähes täydellisiä päiviä.. ;) Ja vielä molempien tyttöjen kanssa!!

Muoks: tässäpä dokumenttia.. ;)ja muoksmuoks: tuossa ei ole (onneksi) meidän kaikki treenit.. muutama putkeenjuoksu ja sen alkuhypyn taaplaukset on mm. poistettu.. Tony sanoi kannustavasti, että "vähän ne on pitäny sua ihan dorkana: sä teet koko ajan samat virheet".. nii-in. Mä teenkin. Ja varmaan on pitäneet joo. Mutta minkäs sille mahtaa..

Keskiviikkotreenit ja hienoja uutisia

2011-08-12T19:21:00.003+03:00

Ihan ensin haluan ratsastaa hetken NIIN upeilla uutisilla.. :) Särön ja Iisan poika Into on saanut tänään itselleen ensimmäisen tittelinsä: JHD (Junior Herding Dog) paimennuskisoissa!!! Onnea Jaana ja Into!! Into on käynyt lampailla 9 kertaa ennen tätä! :) Jaanan blogiin on luvassa videota ja juttua kisoista myöhemmin. Lisäksi Into on saanut vara-sertin 7.8 Rainer Vuorisen arvostelemana ollen nuk 1 ja saaden SA:n. Upeaa upeaa!! Into on ihana esimerkki koirasta, josta on näyttöön ja käyttöön.. kuten sheltistä pitäisi "aina" olla. :)

Sitten meidän arkisiin askareisiin:

Keskiviikkotreenit oli ohjelmassa.. keskiviikkona! :DD Menin halliin kymmenen minuuttia aikaisemmin, jotta ennätettäisiin tekemään puomin alastuloa. Myrtti tekee sen kuin hidastetussa elokuvassa.. en ole yhtään tyytyväinen tuohon!! Mä "piruuttani" kokeilin tehdä hihnassa koko puomin ensi kertaa. Mypa kiisi sen niin kovaa kuin pääsi. Ja olisi juossut läpi ellen olisi hidastanut hihnalla. Eli ei hajuakaan.. *huokaisee syvään* Minoon nyt tosi hukassa tän kanssa.. any ideas?

Ite treeneissä oli teemana takaaleikkaus. Se on meille tosi vaikea juttu. Ja vallankin jos ja kun esteväli on lyhyt, kuten nyt oli. Meinasi tihkaista, paitti jos ja kun oli palkka edessä imurina. A oli myös radalla ja sen Mypa tekee hyvin. Palkka on ollut vielä joka kerta odottamassa. Kerran tuli alas sivusta, kun kyttäsi mua eikä palkkaa.. ei tajunnut että A voi olla radalla eikä yksittäisenä esteenä kuten tähän asti on tavattu tehdä. Muuten kaikki meni mallikkaasti. Putket, pussit jne. Ja parasta oli, että Myrtti ei tehnyt YHTÄÄN ohijuoksua!!!!! :) *ylpeänä*

Yksittäisesteenä oli rengas, jota sai itsekseen treenata. Kutsuna tulee aina oikein, joten nyt tein tehokkaasti lähettäen. Palkka toiselle puolelle keskikohtaan tyrkylle ja sit lähetyksiä. Ja mä olin niin paha, että kun meni kerran "mistä sattui" ja kiisi namille, niin murisin.. en tiä oliko iso virhe, mutta työmotivaatio ei karannut minnekään ja sen jälkeen alkoi ajatella: meni aina oikein.

Ihan jees fiilis jäi taas treeneistä. Vielä, kun jaksais, pääsis ja ehtis meneen toisenakin päivänä, omiin treeneihin.. Katin kannatustreeneihin Vöyrille ilmoitin mut ja Mypan, joten sinne ainakin!! Eka kerta vieraassa paikassa ja vierailla esteillä.. saas nähä.. on muuten sama päivä, jolloin olis ollut Kokkolan näyttely. Olis ollut, koska samana päivänä kun olin maksanut sinne molemmat tytöt (kerrankin kun niillä molemmilla oli tukkaa), niin turkki lähti tippumaan. Myrtti on tällä hetkellä kapisen katurakin näköinen mahahapsujen vain heilahdellessa. Muuta heilahdeltavaa ei enää ole. Carron selkä on lähes naked ja muualta lähtee tupsuja. Eli varma kikka päästä seteleistä eroon on maksaa koirat näyttelyyn ja vain jäädä odottamaan turkin lähtemistä. Ja kas: ei tarvitse lähteä näyttelyaamuna minnekään, turkkirodun ollessa kyseessä. Paitti aksaamaan. Siellä on asu vapaa. :D

Ja niin

2011-07-26T14:04:00.003+03:00

oli aamuaksat sit tänään Katin, Tomun ja Pepsin kanssa. Ja mun, Myrtin ja Huldan kanssa. :) Teemana oli takaaleikkaus ja kääntyminen, kuolleen putkikulman tekeminen ja ehkä eteneminenkin. Ja..tattadaa.. mun Mypa ei juossut KERTAAKAAN esteiden ohi!! Toistan: EI YHTÄÄN KERTAA!!! :DDDD Tony kotona tähän totesi, että "vielä se tulee takas. Se ohijuoksu. Ei se yhtäkkiä voi kadota". Njaah, no, pessimisti on voissa paistettu, mut minä en tuota niele.. ;)

Jäi niin hirmu hyvä mieli. Kiitos Katille treeniseurasta!! Puomin alastulo on vielä ihan vaiheessa.. mä en tee tarpeeksi sen eteen töitä, koska en treenaa sitä kotona. Ja en jaksa kävellä hallille joka päivä sitä tekeen.. ei olis mitään laiskannaisen metodia olemassa?! ;) Täytyy tehä sillekin asialle jotain. A meni kohtuullisesti, mut nyt mun makkarat oli niin hyviä, että kääntyi katsomaan A:n jälkeen mua, vaikka lelu oli edessä ja pääsi repimään sitä.. no, onpa ttas pohdittavaa. Reenit jatkukoot.. ;)

ja peeäs: mei päästäkään huomenna (ke) Myrtin kanssa treenaamaan, sillä mökkielämä kutsuu kun ei vielä sada. Eikä tarvi siis ressata liian usein treenaamisesta. Munkaan. :)

Treenit

2011-07-25T16:12:00.002+03:00

eiliseltä. Päästiin siis kuin päästiinkin hallille. Ja mä opin taas yhden asian. Suunnittele treenit etukäteen kotona. Piste.

No, mä en ollut oppinut tuota vielä tätä ennen, joten menin ja katoin mitä talo tarjosi. Kolme hyppyä, joista kaks ekaa suorassa linjassa, kolmas piti hakea. Sieltä kaariputki, siitä pituus ja muuri. Kas kas, Mypa kiersi kakkoshypyn (joo, sen joka oli suorassa linjassa) kaks kertaa (ja joo, virhettä ei sais tapahtua kahdesti..) mut sitten sain menemään oikein ja voi sitä repimisleikin riemua!! :DDD

Muutenkin tuntui, että joku valo nousi jonnekin. Ei kaarrattanut enää yhtään kertaa ohi. MISTÄÄN!!! :) Pituus oli uutena (en treenannut sitä millään lailla etukäteen: minipituus on musta "vähän vitsikäs" ja oletin sen menevän "itsestään". Onneksi meni :D) Muuria treenasin viime viikolla ekaa kertaa ja sekin meni hyvin. Ainoa asia joka "kusahti" oli kääntyminen: vitsi miten Myrtti kääntyi piiiiitttttkääääässsssti. Siis todella kankeasti: luukuttaa vaan eteenpäin. Mitenkäkö oon sitä kääntymistä treenannut? No en vielä oikein mitenkään. :D Ennen eilistä. :D Kas: suunnittele jatkossa treenit etukäteen.. :D Nyt tarttee treenata tekniikkaa: kääntymistä, leikkaamista jne.

Pussia tehtiin myös: no problemo. A:ta tehtiin: sama homma: hienosti menee!! Kotipihassa tehtiin kolme kertaa kuja kotiintullessa: hakee sinne niin, että jopa törmäs kylkensä keppiin kun lähetin huonossa kulmassa!!! Eli ehkä (?) alkaa hiffaamaan sitäkin. Ongelmaksi vaan tullut nyt liika vauhti. Eli kavennusta kehiin nyt.

Nyt onkin sit mega-aksaviikko: tiistaina mennään treenaan aamupäivästä Katin ja Tomun kanssa ja ke on ohjatut treenit. Mutta kun mielessä on "usein ja vähän" ja leikkiminen ja lystin pito, niin ei ole vakavaa. Lisäksi kun tietää, että ohjatuissa treeneissä aika per koirakko on melko minimaalinen, niin minen ressaa liika tekemisestä. En yhtään. Ja varsinkin kun miettii, mitä Myrtin kanssa on tehty ja paljonko. Ja vielä, kun tiedän sen rakastavan tekemistä, leikkimistä ja agilityhallia. Miks sitten selittelen? Samaa voisin kysyä. :)

Päivä Puoliverisen Prinssin seurassa

2011-07-24T15:08:00.003+03:00

https://picasaweb.google.com/Trickteam/FelixMeilla#

Siinä kuvasatoa. Pahoittelut etten edelleenkään osaa laittaa sitä suorana linkkinä vaana joudutte maalaamaan tuon osoitteen..

Felix on todella kaunis.. ihan mun tyyppiä. *huokaa* Bonuksena iloinen luonne ja virtaa..noh, sitä riittää.. :D Virheetöntä ei kuitenkaan ole: Felix on vielä kapea kauttaaltaan. Aika toivottavasti korjaa tätä puutetta ja kun niin käy, niin näytelmäkehien on kutsuttava.. ;) Agilityyn Felix on jonottanut jo hyvän tovin, joten toivokaamme, että jono hupenee nopsaan.

Hauska on ollut huomata, miten hyvin se täällä pärjää. Toki tämä on sen "synnyinkoti" ja laumamme on tuttu. Mutta ei pidä ikinä pitää itsestäänselvänä mitään. Siksi mä saankin tästä iloa. :) Illalla EHKÄ päästään treenaamaan agilittoa Mypan kanssa. Jos, niin siitä raporttia sit huomenna. Nymmämeen taas paijaamaan puoliveristä prinssiämme.. :)

ps: laitan tämän yhden kuvan, sillä tässä pojalla on niin "vekkuli" ilme.. ;)

Ohjatut treenit

2011-07-21T12:48:00.003+03:00

alkoivat taas viime viikolla. Ja mei päästy silloin. Mut tällä viikolla päästiin ja tuli samalla muutoksia mun plääneihin: mä en menekään Särön kanssa ohjattuihin treeneihin ollenkaan, keskityn nyt Myrttiin. Ne on kyllä tosi erilaisia ohjata ja Myrtille pitää opettaa niin paljon enemmän: nyt mä "pääsen" toisena päivänä viikossa treenaamaan Mypan kanssa esteitä tms.

Meillä oli treenit "kuin tehty meille". Teemana oli irtoaminen. Neljä hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki päässä. Tai vaihtoehtosesti kaariputki ja sieltä neljän hypyn suora. Mypa meni sen tosi hienosti niin päin, että ensin hypyt ja sit putki. Jos mentiin ensin putkeen ei mennyt hyppysuoraa millään. Ei niin millään.. Tuula oli lelun kanssa päässä ja meni hyvin JOS ei otettu putkea.. mä en käsitä. Mä luulen, että veti niin kieppejä siellä putkessa (myös ihan kirjaimellisesti) että ei keskittynyt sit siihen hyppysuoraan eikä muistanut lelua jne. lainkaan. Ja samalla meistä kymmenen metrin päässä treenas toinen koira muuria ja putkea ja huomasin, että se teetti Myrtille kovasti töitä: keskittyä tekemiseen kun vieressä treenaa toinen toista.. hyvää treeniä meille!! Erinomaista!

Treenasin myös puomin alastuloa ja se toimi hyvin, joskin pidin pyllytukasta kiinni.. :D Muuri otettiin uutena ja meni hyvin. Keppikujaa otin kotona ja meni hyvin; kavennettiin jo vähän keskeltä. Onpas lystiä! :)

MM-karsintaturistina

2011-07-17T15:50:00.006+03:00

meni kaksi päivää. Eilinen ja tämä. Ensimmäistä kertaa olin karsintoja katsomassa jossain muualla, kuin Myyrmäkihallissa.. tällä kertaa kisapaikka oli ihan naapurissa, Seinäjoen Wallsportilla. Mulle on aina nuo karsinnat se maailman merkityksellisin kisa. Se, missä oon itkenyt, nauranut, saanut ja menettänyt.. kaikkein kauneimmat agilitymuistoni ja niin hirveän monta hyvää ystävää on laji mulle suonut. Siksi mä menen karsintoihin aina vähän haikealla fiiliksellä.. mä niin muistan vielä, miltä tuntuu haluta jotain ihan hirveästi. Sitä maajoukkuepaikka.. se nälkä, nopea koira ja yhteinen hyvä fiilis.. siksi mua nytkin muutaman kerran kostutti silmistä.. sen unelman ja haaveen näkeminen muiden silmissä.. se vaan koskettaa. Mua itketti, kun mä näin, miten Liuhdon Timo juoksi radan jälkeen Tuuliaa vastaan ja halaamaan.. ja samaten kun näin Tuulian silmät kunniakierroksella.. Mua itketti, kun Jenna meni Neonin kanssa eilen sillä hirveällä vimmalla ja meiningillä.. melkein kuin mä nuorena.. (nauraisin jossei liikuttaisi vieläkin). Ja muutaman muunkin kerran mua kostutti silmistä.. :´) Olipahan taas skabat. Joukkueista tuli erilaiset kuin etukäteen moni veikkasi, mutta siinäpä tämä lajin suola. Kiitos kisaviikonlopusta kisaajille ja järkkääjille! Hieno viikonloppu taas. Niin ja kiitos mun VaPolle, että sain "oman ajan viikonlopun" :) <3

Vielä lisään tähän loppuun siitä, että moni kysyi multa "koska"? Vastaus: ei varmastikaan enää koskaan. Mutta never say never. Ehkä. :)

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa..

2011-06-30T14:09:00.004+03:00

Sellanen biisi on olemassa. Mä muistan sen. Siinä lauletaan kertsissä noin, kun tää otsikko menee. Mä en tosin tarkota sitä veisua, vaan meidän (mun ja Särön) tiistain iltakisoja. Kuuma oli kuin tiiättekyllämissä. Paarmojakin oli. Mut... meitei haitannut!! :) Mä olin Sääpän kanssa nurtsilla, auton vieressä varjossa ja juotiin vettä. Kaikessa rauhassa. Meillä oli makkaraa ja toisemma. :D Verkkalenkillä oli kyllä hirmuinen hiki, mutta son semmosta kesällä. Nykyään...

Tuomarina molemmissa starteissa Berglundin Eija. Eka rata oli musta varsin mukava. En muista sitä enää oikeastaan ollenkaan, mut muistan, että tyksin siitä. Ei simppeli ympyrä tai sinne-tänne ykkösen perusrata. Piti ohjatakin välillä. Mut sei mua kauhistuta yhtään pätkää. Meidän onglmat oli etukäteen tiedossa jo ihan ennen rataakin: puomin alastulo (ei osata vielä yhtään ylempää kuin ihan juuresta), kepit (jättää treeneissä helposti kesken), keinu (inhoaa sitä ja kieltää helposti). Kepit oli mun tavote etukäteen. Ja se tekemisen meininki niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Saavutettiin ne kaikki! :) Keinulta tuli kielto ja femma, samoin puomin alastulosta. Kepit meni oikein ja muuten tosi hienosti!! Pöytäkin toimi.. ;) Tässä Kuuttilan Katin muutama otos meidän radalta:

Näkee hyvin, ettei Säröllä ollut aavistustakaan siitä, et tekee keinua.. *nolona*

Tää oli musta kaunis kuva. Sääppä venyy hienosti ja kuva on muutenkin hieno.. :) Kiitos taas Katille kuvista!!

Huvittavinta oli, että tolla viidellätoista virheellä me tultiin tokaks..

No, juttu senkun paranee. Toka rata meni persiilleen. Siinä ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että kepit meni oikein ja se, että Särö pelittää tosi hyvin nykyään kioissa. En tarvi enää yhtään starttia sen toteamiseen. Nyt kisataan sit vasta, kun osataan esteet. Puomi lähinnä... Radassa oli edellistä enemmän kommervenkkejä, jotka mun olis pitänyt yhtä kohtaa lukuunottamatta handlata leikiten. Mä tupeksin kuitenkin ihan urakalla niin monta kertaa, että häpesin oikein kun tultiin maaliin.. itteni puolesta. Mietin, että hävettää mennä seuraavana päivänä kisapaikalle töihin kakkosten kisaan.. Mut ihan mansikka kakun päällä oli, kun Essin kanssa illalla soiteltiin ja Essi sanoi, että meitä oottaa siellä sit toinekin pokaali.. Särö oli voittanut kakkoskisan.. :DDDDD Oikeesti.

No joo. Ei siitä enempää. Meitä ei nyt skabaillessa näe ennen kuin osataan jo jotakin. Voi mennä tovi.. :D Ehkä jossain välissä haetaan tuntumaa siihen epiksistä tai sit ihan virallisistakin. EHkä.. mut nynnää reenaa lisää.

ja peeäs: mä oon oikeesti NIIN häpi siitä, että nyt on tuo sama meininki kisoissa kuin treeneissä!!!

Silakka sukeltaa

2011-06-22T11:05:00.003+03:00

Myrtin kanssa ohjatuissa treeneissä eilen. Menin vähän mielellä, että hohhoijaa, mut menin kuitenkin. Ja hyvä niin! :) Oli nimittäin erinomaiset treenit ja juuri meille sopivat!! Hohhoijaa-fiilis tuli, en tiä mistä. Väsytti, veetuttikin vähän ja oli viime treeneistä sellanen "mitääneitapahdu"-fiilis. Meitä oli treeneissä vain kolme koirakkoa, joten aikaa riitti kaikille.

Myrtti on mennyt A-estettä nyt kahdella kerralla muistaakseni. Nyt oli sit tilanne, että se oli radalla, kolmantena esteenä mutta ihan suoraan edestä lähestyttävissä kahden hypyn kautta. Mä tein ensin sen yksittäisenä ja no problem. Ihanasti sukeltaa harjan yli: silakka sukeltaa.. ;) Sit otettiin yhden hypyn kautta ja no problem edelleenkään. Palkka oli maassa A:n takana muutamien metrien päässä ja sit mä jo uskaltauduinkin jatkamaan rataa putkelle A:lta suoraan. Ja niin meni komiasti että!! :) Tulee hyvin kontaktin alas saakka, koska sukeltaa harjan yli luontaisesti. Kerran hyppäs korkeammalta, mut sei merkkaa mitään. Tilastoja varten varmaan.. ;)

Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Putken jälkeen on aina sama homma. Myrtti kaahaa ulos ja täysin riippumatta siitä mitä mä sanon tai teen se kaahottaa ohi seuraavan esteen. Mä olin rintakehä putkeen päin, vastasella vedin ja noup. Ohi män. Sitten mä palkkasin TOSI vahvalla ohjauksella käteen neitiä pariin otteeseen putkestatullessa ja sit alkoi mun kädet merkkaamaan. *huokaa* Mä sanoinkin coachille, ettei mulla ole koskaan ollut näin hankalaa koiraa. Vaikeaa. Lopussa kun otin ihan loogista ympyrää ja olin asettamassa sitä lähtöön, niin kun käännyin vasemmalle se sinkaisi vasemmalle. Kun tein täyskäännöksen, sinkaisi sinne... IHAN ko jotkut beeceet. Igen.. :) Mut tosi ihanaa oli se, että Myrtti eteni mahtavasti loogisella suoralla ja haki esteitä ite: meni putket ja hypyt, pussinkin radalla. Tehtiin ainakin kuuden esteen pätkä ja nollana! :) (pienet on ilot) Lisäksi mä treenasin Myrtin kanssa kuollutta putkea: sitä, että tullaan U-putkelle takaa ja koira käy yksin etsimässä rei´än. Ja kuulkaas. Siinä Mypa on varsin taitava!! Etenkin kun tietää, että oli eka kerta!! Tosin se muutamia kertoja etsi reikää putken ja pidikkeen välistä, mut etsi kuitenkin! :) Se tyksii putkesta kovasti. Haukahtaa aina kun sukeltaa sinne. :)

Nyt pitäis nurmikonleikkuun jälkeen virittää kepit pihaan ja alkaa treenaamaan sitä. Puomi on edelleen ihan vaiheessa: menee helposti läpi kontaktin. Esteistä on tehty nyt hyppy, rengas, putki, pussi, A. Ja sit puomin alastuloa. Pituus ja muuri vois olla pian ohjelmistossa. Ne kun ei vaadi sen kummempia.. ja okseri. Sit enää keinu ja kepit, niin vois melkein jo sanoa, että osaa esteet. Mä voisin panna tavotteen, että ens kesänä kisaillaan. Voisin. :)

SM-viikonlopun tuloksia

2011-06-18T17:03:00.002+03:00

*hihittää otsikolle* Mentiin siis hallille treenaamaan Miss Mypan kanssa. Mun ajatuksena oli tehdä jotain pientä ja helppoa. Tony läks mukaan Huldan kanssa ja päätyi sit hetken meidän kohellusta katseltuaan tekemään pienen pätkän meille.. :D Itse asiassa mei edes niin kohellettu. Mentiin muutamaa loogista hyppyä ja rengasta treenailtiin myös. Muutama ohijuoksu tuli, mut mä kokosin paketin heti ja tein uusiksi ja mietin miksi niin kävi. Toimi. :D

Tony halusi sitten, että kokeillaan leikkausta.. mä varottelin, ettei Myrtti sitä osaa, eikä osannut. Niin sit siitä pari treeniä ja palkkaa eteen. Sit toimi. Tonykin pääsi puikkoihin hetkeksi.. :D Lopputreeninä otettiin pussia yksittäisenä, sillä Myrtti on tehnyt sitä vain kerran. Ei mingään valtakunnan ropleemaa. Päästettiin menemään jo yksistäänkin ilman apuja. Ihan viimeisenä tehtiin vielä A-estettä yksittäisenä myös. Ensimmäisellä kerralla nostin ihan harjan alapuolelle, mistä näki Tonyn namikupin kanssa maassa muutamien metrien päässä (ehkä joku 4-5 metriä?) Meni mallikkaasti ja niin kokeiltiin sit ihan koko A:ta niin, että Tony oli palkkaamassa siellä takana ja "kuppivahtina" jos ja kun menee ohi. Muutama hieno "sukkasukellus" harjan yli saatiin aikaan ja JOS olisin ollut fiksu, niin siihen olis ollut oiva lopettaa. Mutta koska ahneella on.. niin mä halusin kokeilla A:n vielä yhden hypyn kautta.. jotta sain Myrtin juoksemaan A:n ohi muutaman kerran. Paluu takas pelkkään A:han toi halutun tuloksen ja siihen loppui treenit. Mieli ihan jees. Mypa tykkäsi hirmuisesti touhuta, saatiin onnistumisia ja kerrattua "uusiavanhoja"esteitä: rengas, A ja pussi. Kyllä se tästä.

OMG

2011-06-16T14:50:00.003+03:00

oon TÄYSIN unohtanut hehkuttaa Särön lapsien hienoa menestystä!!! Mennääs ikäjärkässä: Nappulavaaran tytöistä Aamu (N. Aamu Aurinko) on kisannut Norjassa ensimmäiset viralliset agilitykisansa Jennin kanssa (Norjassa kisaikäraja on 12kk) ja oli männynnä hienosti!!! Mahtavaa!!! Toinen tyttölapsista: Priima (N. Päivän Säde), on misseillyt aivan mielettömän hienosti jo edellisvuonna saaden Eriä toisen perään. Nyt tämän vuoden näyttelysäännöillä tuntuu sama meno jatkuvan: Pieksämäeltä Elena Ruskovaaran kehästä ERI, NUO1 ja SA. Onnea Riikka ja Priima! Tässä arvostelu, jonka nappasin Eran blogista "Vahvarunkoinen, sopivaluustoinen, hyvin linjakas narttu. Sopiva sukupuolileima. Pitkälinjainen pää. Keskivoimakkaasti kulmautunut. Hyvin tyypillinen ylälinja. Hyvin kaunis, etenevä askel. Miellyttävä käytös ja esiintyminen."

Koko nelikko on hurmannut meidät ja muut upeilla luonteillaan. Oon tosi tyytyväinen koko sakkiin, kuten niiiin moni muukin.. ;) Nappulavaaran Ilta Villi "Vauhti" treenailee agiliitoa ja Johannan ja Vauhdin kuulumisia näkee tuosta blogilinkistä oikealla.

Sit Jaanan kasvatit: Decision Fearless Fighter alias Into ja Decision Dare Dude eli Krum. Into on käynyt näytelmissä viime viikonloppuna myöskin Pieksämäellä Elena Ruskovaaran kehässä. Tässä arvostelu: "Oikea tyyppi. Vielä pentum. Kauniit pitkät linjat. Ilmeikäs mallikas pää. Kaunis niska, vaikkakin etu-asent. etu-osa. Kyllin riittävä rintakehä. Sopivat takakulmaukset. Seisetessään kaunis. Askellus vielä pentum. Ajoittain korkea häntä häiritsee" JUN ERI JUK4. Onnea vielä Jaanalle! :) Inton päässä näen niin hirveän paljon Säröä, että välillä oikein liikututtaa.. :) Into on myös agiliidanut ja käynyt lammaspaimenessa. Ja yksi Inton tärkeä harrastus on maailman rakastaminen. Se kun tuntuu "pussaavan hengiltä" kaikki lähelle tulijat.. ;)

Krum sen sijaan on kunnostautunut Aamun lailla aksassa ja ovat kisanneet Norjassa lomaillessaan myöskin. Video on nähtävissä Krumin blogissa, johon linkki tuossa oikealla palkissa. Niin Into kuin Krumkin jatkavat isänsä ylpistymistään omaten ihan superhienon luonteen. Tietenkin molempien pentueiden emät ja kasvattajat niittävät oman osuutensa kunniasta, kuten koirien omistajatkin. Mutta en kykene sivuuttamaan isän roolia ihan olan kohautuksella. Nää Sääpän pennut kun vaan on niin hienoja.. :)

Ugh.

Ja OMG2: miten mäoon voinut unohtaa laittaa tähän pisteen iin päälle: KAIKKI tutkitut pennut (Nappulavaaralaisia kuvattu kolme ja Jaanan kasvatit molemmat) ovat olleet terveitä lonkiltaan, kyynäriltään, polviltaan ja silmiltään!! :) Krumilla ja Penalla on toinen kives jäänyt vatsaonteloon mut hei: täydellistä ei olekaan ja jos sillä päästään, niin jo on hienoa!! Onnea Jaana, Era, omistajat ja mä! :D

Räpsyjä

2011-06-09T12:35:00.007+03:00

eiliseltä. Myrtin yksi ja puolivee-merkkipäivän kunniaksi, vaikkakin viikon myöhässä.. :)

https://picasaweb.google.com/Trickteam/20110609Kesakoirat

(valitettavasti en osaa linkittää suoraan: joudutte kopioimaan tuon osoitteen.. )

HUH

2011-06-03T19:07:00.003+03:00

vaan mä sanon. Son ohi nyt, näytös yksi nimittäin. :) Mut mäpä alotan taas viikon alusta, maanantaista. Päivästä, jolloin Hulda oppi juomaan nokkamukista by the way! :D Suuntasin Tonyn töiden jälkeen hallille Särön kanssa. Teemana puomin alastulo. Mä oon onnistunut taas tyrimään. Kunnolla. Oon saanut Särön ehdollistumaan siihen, että menee varpaat puomin reunalle ja odottaa mun tuuppavan itsensä alas: etutassut maahan. Jos joku tarvii hyviä tyrimisvinkkejä, niin muhun kannattaa ottaa yhteyttä... Mä tein sit muutamia toistoja ja otin yhden keppikuvion, sillä edelliskerralla Särö jätti kepit toistuvasti kesken. Tällä erää olin varustautunut kolmella kaarella: yksi aloitukseen ja kaksi vikoihin keppiväleihin. Niin sit saatiin onnistumisia: jesh! :) Pikkutreenien jälkeen kotiin ja tiistaina uusiksi: oli Myrtin treeniryhmä ja otin molemmat sisarukset mukaan. Ajattelin, että teen toisen treenin Särön kanssa ja toisen Myrtin kanssa.

Teemana treeneissä oli pakkovalssi. Särön kanssa ei tehty sitä, sillä musta niissä kohdissa oli sen kanssa perustellumpaa tehdä takaakiertoa, sokkaria jne kuin pakkista. :) Joten tehtiin toisin. Meni ihan tosi hyvin, lukuunottamatta sitä, että mun liikkeenajotus on hukassa. Mut mitäpä siinäkään muuta, kuin opettelemaan sitäKIN asiaa. Fiilikseksi jäi erinomainen! En treenannut keppejä. Alastuloa tein treenien alkuun pari irrallista kertaa, pelkällä alastulolla ja senkin hyvin matalalta. Sama ilmiö: odottaa mun tuuppausta.. Myrtti sen sijaan oli aavistuksen enemmän hollilla alastulossa. Ehkä.. :D Mut ei sekään vielä sitä osaa. Mypan kanssa muuten meni mahtavasti treenit: tehtiin lopuksi pakkovalssi: palkkasin lelulla ja tein ensin vain ne kaksi estettä. Sit toinen pätkä, missä oli kaksi hyppyä loivasti kulmissa ja sieltä putkeen ja tein takaaleikkauksen. EI YHTÄÄN ohitusta ja mahtava draivi!! IHANAA! :) Jäi NIIN hyvä maku treeneistä. Molempien kanssa.

Torstaina suunntattiin sit Kokkolaan, kisoihin. Mun tavote Särön kanssa oli kisarutiinin metsästys. Ei tulos, ei nollat, ei puomin kontaktit. Ei. Pelkästään kisarutiinin saaminen, se, että Särö toimii kisoissa kuten treeneissä. Ja ehkä, jos agijumala suo, niin myös oikeintehdyt kepit radalla. Ja arvatkaas... MOLEMMAT TOETUTUI!!! :) Särö tykitti, teki töitä mun kanssa satasella eikä KERTAAKAAN keskittynyt epäoleelliseen kukkoiluun tai herpaantunut muutenkaan! Radan ulkopuolellakin se oli niin mahtava: tokoili tms. ja oli super!! Jeeee!!! Puomin kontakti kusi molemmissa starteissa, mut niin sen kuuluikin. Olisin ihmetellyt muuten. Eka radalla sain lisäksi muurin palikat, kun karjaisin tooooosi kovasti sen päällä: piti kääntyä 90 astetta takas muurilta. Eli ylläripylläri että kolahti. Toka radalla kirmattiin kaks kertaa puomin ohi sen kontaktivirheen lisäksi. Ja mä kaadoin pituudella kepin Särön päälle ja siks kaatui vika pala. Eli tällästä perussäätöä, kun rutiini on totaalikateis. Mut kepit toimi moelemmilla radoilla! :) Tosin mä varmistelin niitä siinä ihan vieressä: mä alan nyt treenata niitäkin enemmän. Tony, Hulda ja soopelikolmikko oli mun ja Särön kannustusjoukoissa. Hyvin meni reissu tällä sakilla. Hulda söi hyvällä halulla, kun oli mitä katsella :D Lohiperunalaatikko upposi kisahallissa, välipalasose auton vieressä rattaissa ja pikkuhuikat maitoa auton takapenkillä, missä oli kätsä vaihtaa myös vaippa. :) Joten uskaltaudumme kisaamaan Vaasaan viikon päästä sunnuntaina.. ellei sada kaatamalla.

ja peeäs: Myrtin on nyt kaksi agituomaria mitannut miniksi; sen saman 34,5 ovat saaneet toisistaan tietämättä. Joten sen se lienee sit; tosi hyvän kokoinen!! Harmi vaan, etten älynnyt ostaa kisakirjaa eilen, kun sitä mittoottiin.. en nimittäin käsittänyt, että mun pentu on kisaikäinen... käsittämätöntä...

Erittäin hyvä, ellei täydellinen

2011-05-24T10:19:00.002+03:00

oli Oodi-pentu Mikkelissä 7.5.11 Jaana Hartuksen mielestä:

"Pieni, mutta tasapainoinen nuori narttu. Kokoon sopiva luusto, runko saa vielä täyttyä. Viehättäväilmeinen oikeanmuotoinen siro pää, hyvät korvat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävä askelmitta, hieman ahdas takaa. Karvapeite vaihtumassa." JUN EH

Kuva: Susanna Riekkinen

Oodi ei ollut vielä kasvattanut tukkaansa takaisin, mutta mun silmään (ylläri :D) son oikein sievä. Jälleen.. ;) Esiintyminen oli mennyt reippaasti, kuten odottaa sopiikin neidiltä. Myös Oodin agility on mennyt aimo harppauksin eteenpäin ja Mian blogissa onkin monta hienoa videonpätkää. Käykääs tsiigailemassa. :)

Eilen päästiin Huldan kanssa visiitille Sleeplessilään. Oli oikein mukavaa; kiitos Pia ja koiruudet!! Pätkis-kummityttöni- oli jo niin pullea!! Jännää viimeistä viikkoa sinne!! Elämme hengessä!! :)

Pilvien hopeareunus ja toisinpäin

2011-05-20T09:58:00.002+03:00

Alotetaan eilisistä treeneistä Särön kanssa. Mikkilän Sari toimi coachina ja pitikin oikein mageet treenit!! Mentiin "muinaisjäänne"-treeniä, joka itseasiassa ei ole sitä koskaan: aina ajankohtainen ja TOD tehokas treeni!! Griffinin suora nimeltään. Viisi hyppyä suorassa linjassa ja siitä sit mentiin. Ensin kaks hyppyä, käännös, takas ykköselle, käännös ja kolme hyppyä, käännös, takas ykköselle ja käännös jne. Ja voi juma että Särö kääntyi HIENOSTI!! Ihan pennin päällä, jos niin voi enää sanoa. :) Välillä "sain" sen jopa kieltämään hypyn, kun reagoi niin superisti. Sitä pitääkin treenata, sitä, että vaikka käännän käskyllä tiukkaan jne, niin menee silti sen näytetyn hypyn. Mut oon mä ilonen!!

Mut sit se musta pilvi.. Sari teki meille radanpätkää kakkostreeniksi ja mä -tapani mukaan- pidän Säröäkin koko ajan liikkeessä ja mukana tekemässä rataa. Olin just kiertänyt sen kanssa hallia ulkona, missä kuseksi ja kuopi normaalisti. Mut sitten sisällä mä aloin katsoa, että se on omituinen.. häntä ja pää riipuksissa ja jotenkin ihan reppanan näköinen.. Liikutin sitä: ei muutosta. Häntä ei noussut tuttuun tapaan ylös. Menin ulos, sama homma. Niin me sit lähdettiin kävelemään kotiin ja meidän treenit oli siinä. Onneksi kotimatkan ihan jo alussa oli Särö entisensä. Itseasiassa jo ennen tienylitystä oli oma itsensä. Mä luuulen ja TOIVON, että oli huono olo: oli ihan sen näköinen, kun ennen oksentamista. Ja mä tiedän, miltä Särö sillon näyttää. Se kun oksentaa aina välillä tyhjää mahaa. Onneksi, mitä sit olikaan, se oli ja meni.

Mä oon ilmottanut nyt sit Särön ja mun neljään kisaan!! :D Kokkolaan helatorstaina kahteen kisaan ja sit Lagun kesäkuun lopussa ykkösten iltakisaan. Kaksi starttia sieläkin. Kaikki neljä on perusratoja, joten siinäpä mulle pieni puomipähkinä ratkaistavaksi ennen sitä.. :D

Ja sit Huldaan. Meillä on ollut reipas ja tomera tyttö taas tässä välissä nää kolme viikkoa: onneksi!! Kävelee käsistä pidettäessä ja mun sana "EI" on edelleen maailman paras vitsi. Nauraa kihertää ja kiihdyttää vauhtia. Kolme on kiellettyä paikkaa: koirien peti, koirien kuppi ja tv-taso. Arvatkaa, mitkä on kolme kivointa paikkaa koko talossa?

Me ollaan oltu vähän poikkeavia, eikä ole otettu Huldalle rokotusohjelman puitteissa kaikkia piikkejä. Mä oon vähän skeptinen näiden uusimpien rokotteiden kanssa, enkä etenkään halua, että viittä tai kuutta ainetta ruutataan pieneen elimistöön kerralla. No, mietittyäni nyt sit puoli vuotta tulin tulokseen, että me otetaan sit kuitenkin se pneumokokkirokote, sillä mä oon vähän hysteerinen aivokalvontulehduksen kanssa.. se kun on niin kammottava tauti.. ja jos tuo rokote antaa edes pienen mahdollisuuden siltä suojautua, niin se lienee sen arvoinen. Niin Hulda sai sit toissapäivänä rokotteen. Ilman muita samanaikaisia rokotteita siis. Ja kas, eilen nousi sit lämpö ja reidessä jumalaton punanen pahka. Tänään ei aamulla ollut lämpöä, mut pahka on edelleen. Mä tässä mietin, että mitä tehdään tehosteiden kanss.. voi jestas kun on vaikeaa olla viisas ja tietää, mitä tehdä!! Kun ei ole tavallaan omat jutut kyseessä, vaan pitää tietää toisen paras toisen puolesta!! :( Rokotteiden säilöntäaineet jne mieityttää.. mut sitten mietityttää ne tauditkin. Viisastenkiveä ei ole. Pitää luottaa omaan vaistoonsa vaan. *huokaa*

No, asioilla on tapana järjestyä. Toivottavasti näilläkin.

Agimasennus, mut jotain hyvääkin

2011-05-11T14:40:00.004+03:00

onneksi. Hulda nimittäin on parantunut! HUH! Kuume huiteli neljässäkymmenessä ja päälle ripuli.. Sit, neljäntenä päivänä, kuume laski ja tuli näpyt. Eli mun villi veikkaus on vauvarokko. Jos jonkun perheessä on tää vieraillut, niin oliko saman näköstä?

Vappu meni siis lääkärissä ja sairaalassakin käytiin yksi päivä olemassa. Mikään ei kyllä ole ahdistavampaa, kuin oman lapsen sairastaminen. Äidinrakkaus, huoli ja kuristava tunne.. ei sellaisesta edes tiennyt. Ja vielä, kun pitää itse olla vahva, että toinen pärjäisi. *huokaa* Raskas rooli vedettävänä, kevyesti vaan loppuelämän, toivottavasti.

No mut nyt onneksi iloinen, kiljahteleva ja vekkuloiva neitimme on taas kehissä. :) Maailman paras juttu!

Sit maailman huonoihin juttuihin. Mullon Myrtin kanssa agimasennus. Me ollaan käyty kaksissa treeneissä Jennin koulutuksen jälkeen ja ne molemmat on menneet huonommin, kuin mitä ikinä. Oikeasti. Mä oon ihan paskajäykkänä ja oikein odotan, että se juoksee ohi. Ja kas; niin käy. Kumma juttu... sit Myrtti on jotenkin "eiomaitsensä" kun ihmettelee, mikä mua vaivaa. Toki se tekee töitä, toistoja ja palkkautuu leluun tai namiin. Mut musta sei polje samalla vimmalla, kuin normisti. Eikä ihme.. Eilen meni vikan pätkän entiseen malliin, kun tiesi minne mennä. Voi voi. Miten mä oon näin surkea? Mä keskityn niin hartoihini, etten kykene muuhun. Enkä sit loppujen lopuksi ees niihin, kun ohijuoksuja tulee silti. Ei o heleppoa. Mä ehkä joudun lähiaikana ajamaan rannikolle.. :) Just nyt tuntuu, että tekis mieli heittää hanskat tiskiin. Että mulla ei oo nyt resursseja opetella jotain näin hankalaa just nyt. Mun ohjaus tulee tuolta syvältä jostain ja siinä ei oo tarvinu miettiä olkapäitä.. mut en mä vielä luovuta. Ehkä.. :)

No, meni jotain hyvinkin. Puomin alastulo onnistui muutaman kerran ilman apuja: hihnaa JA tehtiin ekaa kertaa A. Meni ihan hyvin. Latoin lelun palkaksi sinne ja jos jätin sen tarpeeksi lähelle, niin meni alastulo mainiosti. Pitää reenailla sitäkin lisää ja oikein isommalla vauhdilla. Nyt mentiin käytännössä ilman vauhtia; parin metrin kiihdytyksellä.

Ja loppuun ihan kaikkein hirvein juttu: kävelin eilen treeneihin Myrtin kanssa ja n. 500 metriä meiltä KOTOA oli tienpientareella kyynnahka!! Se perkule oli luonut sinne nahkansa ja se oli iso!!! Myrtti ei päässyt irti koko lenkillä ja mä olin IHAN paniikissa.. oli saletti, että pythonin kokonen kyy hyökkää just kohta kimppuun. Mä vihaan kesää, kevättä ja syksyä vielä sillon, kun ne on hereillä. Ja vaan niiden takia. Ja ehkä vähän muidenkin ötököiden takia. Talvi. Tuu pian.

Mr Murphy

2011-04-30T19:02:00.003+03:00

kehissä jälleen. Huldalle nousi yöllä kova kuume. Starttien aikaan olemme istuneet lääkärissä. Eli ei kisoja Särön kanssa. Tällä hetkellä ei edes pysty harmittelemaan, se tunne on peittynyt huolen alle. Toivomme pikaista paranemista.

Eväiden syömisen aika

2011-04-29T15:24:00.002+03:00

on ollut tällä viikolla ja jatkuu huomenna.. Eli edellisen blogipäivityksen otsikkoon tässä viisson.. :D Meillä on ollut treenit tällä viikolla kahdesti: tiistaina Myrtin kanssa ja eilen Särön kanssa. Eka Yybaniin ja tiistaihin. Meidän treenit meni päin persettä. Ihan järkkyä.. Joo, osasyy oli siinä, että kolmoseste oli rengas ja Mypa on tehnyt sen radalla kertaalleen pari kuukautta sitten. :D Mutta mä tein sen ennen rataa muutaman kerran, jotta muistuu mieleen. Sit päätin -viisauksissani- ottaa kolme ekaa estettä kutsuna; treenata sitä. Kaks hyppyä suorassa linjassa ja kolmosena rengas. Suoraa siihenkin. Ja joka ikinen kerta Myrti kiersi sen renkaan.. voi vide!! Mä ääliö en osannut lopettaa ekaan ohijuoksuun vaan koetin vielä pari kertaa.. niinpä.. Sit meni sen kyllä yksittäisenä oikein, mutta ennätti siinä välissä koettaa hypätä jo jostain kolostakin ja paukautti selkänsä.. onneksi ei jäänyt ahistaan ja teki sen sit oikein. Mut tää tekstin kirjottaminenkin hävettää.. No, onneks tajuan ees hävetä. :)

Muutekin mun Jennin saamat ohjeet oli päässä, mut ei toteutuksessa.. ohijuoksuja tuli ja mä olin jotenkin ihan pihalla.. Myrtti varmaan tajus mun tahmeuden ja se ei liikkunut musta ollenkaan niin räpäkästi, mihin oon tottunut. No, onneksi tuli muutamia onnistumisia ja saatiin leikkiä ja pitää kivaa. Ens kerralla pitää yrittää oikeesti enemmän tosissaan. Mut puolustukseksi sanottakoon, että on tosi TOSI vaikeeta yrittää keskittyä hartioihin. :) Mut mä jatkan yrittämistä.

Sit eiliseen ja Säröön. MEidän treenit meni oikeestaan tosi hyvin! :) Mä toki teen samoja virheitä edelleen: jätän Säröä tekemään yksin ja selän taakse.. mut jos niitei lasketa, niin hjuva!! Särö toimii nykyään ihan hirmu paljon paremmin jo mun kanssa. Aletaan tajuamaan toisiamme. :) Puomi on vielä ihan vaiheessa, mut kyllä se siitä. Ihmettelen vaan, että mikskähän mä kisaan sen perusradankin huomenna.. ahneella on.... :D Joo-o: me kisataan huomenna kaks rataa: perus- ja hyppis! :)Ja mua jännittää jo etukäteen ihan simona.... Mä tiedän, että Särö on kisatilanteessa ärsyittävä.. se ei keskity samalla powerilla, kuin hallissa. Se bongaa radan vierellä olevia koiria ja ehtii nostamaan niille häntäänsä.. ja herpaantuu radalla. Se tarvii treeniä kisatilanteissa ja mä eilen pyysinkin treenikavereita hengaileen radalle, kun Särö menee. Ja toimi. Ja siks me kisataan se perusratakin, vaikkei puomi ookaan vielä valmis. Pitäkää peukkuja.. Harmi, että sääksi on luvattu hyytävää..

Eip muut sit koirarintamalla. Ja Huldan kanssa ei onneksi -kopkop- ihmeempiä. Flunssasta on toivuttu. Syömisen kanssa "ahistutaan": neiti syö maailmankaikkeuden huonoiten. Aamupala ja lounas on käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Välipala menee jo paremmin ja iltapuuro on yleensä ok. Päivälliseksi syö pelkkää lihaa: muut plokkailee suusta veke. Että näin meillä.. Meillä on näemmä joku tasapainotus menossa: mä kun oon kasvissyöjä ite.. :) Muuten meno on mallikasta: kontataan jo kovaa ja noustaan kaikkea vasten seisomaan. Käppäillään talutettaessa (ei voi vielä puhua, että kävellään talutettaessa.. :D) ja ensikengät on hankittu ulkoiluun. :) Aika menee niin hirmuisen nopeasti vaan.. mä järkytyin tajutessani, että mulla olis enää pari viikkoa vanhempainvapaata!! Kauheeta! :) Onneksi hoitovapaa jatkuu: oon kotona Huldan kanssa vielä ainakin vuoden, haaveissa kaksi vuotta. Aika sen sit näyttää.

Et näin. Mukavaa wappua kaikille: älkää paleltuko! :)

Eväitä agielämään

2011-04-16T15:43:00.003+03:00

tuli tänään repullinen. Tai varmaan rinkallinen, jos reppuvertausta käytettäis. Jenni tuli pitään mulle privaattitreenit ja voi että oli mahtavaa!!! Mä soitin Jennille apua-puhelun reilu kuukausi sitten ja avauduin siitä, miten Myrtti kiitää esteiden ulkokautta ohi. Kaarrattaa sata lasissa. Ja mä en tiedä mitä teen väärin ja silti tiedän, että tää on "suht normaalia paimenkoirajuttua". Niinku olikin. Tyypillistä etenkin bortsuille, kertoi Jenni.. :D No, syy selvis heti ekassa pätkässä. Hartialinjat. Mä en IKINÄ ollut ajatellut, että Myrtti lukee mua niin tarkasti. Että mun hartioiden suunnalla olis mitään väliä. Mut sillä oli!! Se nappas salamana mun hartioista suunnan itelleen, oli siinä vaiheessa ihan sama, mihin kädet näytti!! Jestas!! Jalkaterillä pelattiin myös; ne näyttää sinne, mihin mennään. Ja sit mun liikkuminen. Jenni sai mut tajuamaan, että mun on ihan turha juostakipittää, jos koira ja mä mennään eri suuntaan.. :D Että mun pitää PYSÄHYÄ välillä ja odottaa Mypaa kera hartioiden! Ja niin pikkukoira pelitti hienosti!!

Toinen ahaa-elämys tuli törkkäyksestä!! Me tehtiin kuvio, missä oli kaksi hyppyä suorassa linjassa ja sit kolmas oli 90 astetta sivulla ja oli takaavientinä. Mä, agilityn elävä fossiili (aka siili) olin siinä vähän hoomoilasena, mutta Jenni näytti ja opetti, miten mä sain Mypan ottaa sieltä kolmoshypyn VIERESTÄ törkkäämällä sen vaan kakkoselle vastaan ja sit pakkovalssilla kolmosen yli!! JA SE TOIMI!!! Voi elämä!! :DDDDD Mä oon niin hirveän iloinen!! Ja etenkin siitä, että Jennin mielestä Myrtti oli mainio pieni koira.. ;) Sain kovasti nyt eväitä siihen, mitä ja miten sen kanssa teen. Pieniä pätkiä, paljon palkkaa, hartialinjat kuntoon ja ei ohituksia. Puomin alastulotreeniäkin otettiin: nyt mä sain siihenkin varmuutta. Niin mahtavaa!! Kiitos Jenni tuhannesti!!!!

Koska tunti on pitkä aika pienelle koiralle, otin mä Särön mukaan: sain senkin kanssa näyttää ongelmakohtia. Jenni tuumi, että Särön ohjaus on aika erilaista tällä hetkellä kuin Mypan. Että mun kandeis joko keskittyä nyt toiseen (Myrttiin) ja jättää Särö pois tai sit aleta ohjaamaan niitä samalla tavalla. Sit mä sain ihan hirveän syyllisen olon siitä, että oon murissut Särölle muutamista riman räiskimisistä ja syy on ollut niissä hemmetin hartialinjoissa taas.. että Särö vois kuitenniin pelittää samalla ojaustyylillä, sillä se tykkäs kun mun hartiat oli oikeaan suuntaan.. eikä rimat kolisseet silloin. Ja puomin alastuloa tehtiin myös: siinäkin mä ääliö tein ensin kokeeksi koko puomin ja karjaisin, kun loikkasi... vaikka olis pitänyt tehdä ensin muistutuksena pelkkää alastuloa.. :( Huono, huonompi, mä.. :(

Mut mä olin tosi tyytyväinen molempiin koirin. Ihan tooooosi tyytyväinen. Molemmilla on kova into ja ilo tehdä töitä, molemmat palkkautuu äärettömän hyvin sekä lelulla että mukana ollella valkosipulimarinoidulla kanalla.. :D (maustettu Huldalle ite kanaa siis) Molemmat kestää toistoja ja tykkää lajista. Niin mukavaa!! :) Säröllä olikin nyt agilityviikko, sillä torstaina sillä oli omat treenit, jotka piti tällä kertaa Sonja. Sain oppia jo tuolloin niistä jalkateristä ja täytyy sanoa, että son kyllä vaikiaa näin aluksi!! Mut en lannistu.. :) Mä opettelen sen vielä. Lupaan. Nyt pitäis sit päättää, kumpi meistä vappuna kirmaa Sääpän kanssa hyppiksen. Puomi pitää vielä saada kuntoon, joten muita ratoja emme haaveile. Hyppisnolla Säröllä on, joten mitään ressiä ei ole. Nyt mennään treenaamaan sitä kisavirettä, mikä Säröllä tuppaa välillä olla omituinen.. :)

Ulkoasu

2011-04-10T14:23:00.003+03:00

muuttuu, kun "muutakaan tekemistä" ei ole.. :D Joskaan se pieni ihana olio ei näy mun blogissa!! Se, mikä sanoo sen "hello friend" - Harmi!! Lisäsin myös muutaman suosikkiblogin tuohon sivun linkkeihin. Särön pojan Krumin blogi, Minimonsin ja Juhan helppoihin nolliin :D! Yläkuvassa Oodi, Myrtti, Carro ja Särö.

Mut sitten pientä treenikertomusta. Särön kanssa oli torstaina ohjatut treenit, kouluttajana Mikkilän Sari. Treenit oli loistavat, joskin mä vähän epäilin -tuttuun tyyliini- itseäni. Että ehdinkö tuonne ja sinne ja tänne. Ehdin mä! Kun vain laittaa ehtimään!! :D Otin yhden hienon niiston, mitä juurikin vasta aloin Särölle opettaa. Se uskaltaa kuitenkin hypätä mua kohti ja ihan siivekkeessä kiinni. Joten ei ollut ongelmaa. Sit tein yhden pakkovalssin coachin pakottamana ja hyvä niin: sehän oli ihan kiva kuvio! :D Särö polki hienosti ja toimi paljon paremmin, kuin olin kuvitellut tauon jälkeen. Ja ensimmäisen kerran kunnolla mun kanssa. Sen testosteronitaso on varmaan jäätävä tuolla treeneissä, sillä on NIIN miestä.. mut mä kiinnitän siihen huomiota ja uskon, että se ei tuu olemaan ongelma. Puomin alastuloa aloin nyt sit opettaan ihan aasta ja alusta. Mun tyyliseksi. Eli kisoihin ei päästä piiiiiitkään aikaan. Mutta jospa se menisi perille.. mä ääliö vaan tajusin käyttäväni samaa käskyä, kuin Tony omassa tyylissään.. sit ihmettelin, kun Särö rynni.. kumma juttu.. :D!! Mun pitää siis tietenkin vaihtaa käsky, kun metodi muuttuu. Heureka sille!! :) Jäi niin hirmu hyvä fiilis, että aloin kurkistella hyppyratakisakalenteria.. :D

Myrtti pääsee viimestään lauantaina treenaamaan, kun Jenni tulee meitä kouluttamaan. Meillä on oikein oma tunti varattuna, privaattisellainen. Saadaan sateisti apua ja hyviä ideoita: ootan sitä innolla, mutta vähän "nolona".. me ollaan NIIIN alussa vielä.. vaikka ikää ym olis kyllä.. Mutta mä lupaan, että se tästä! :) Harmikseni mä älysin (kiitos Mian), että mei päästäkään agirotuun: mulla oli tavote saada Mypa siksi kuntoon: oltais saatu Trickteamin ihka ensimmäinen rotujoukkue kasaan!! (Carro, Särö, Myrtti, Xy ja Oodi: olis ollut varallekin joku!! :)) Mut.. moomma sillon Italiassa lomalla. Eli mitään deadlinea ei esteiden opettamisen kanssa ole. Huh.. :)

Eip muut. Palaan lauantain jälkeen asiaan. Ihanaa ja aurinkoista kevättä!!! Naatitaan. Ennenko käärmekset herää... :(!!!

Meillä juostaan

2011-03-28T09:55:00.002+03:00

Eli Myrtti on juoksussa. Siksi ei ole aksapäivityksiä tms. Kun ei päästä mihinkään.. tärpit lähenee ja Särö on kolme päivää pessyt Mypan korvia.. :D Muttei vielä ole se hetki. Sen tietää siitä, että Särö piippaa eikä syö. Ja ne TÄYTYY pitää erillään. Nytkin nukkuvat sohvalla kaikki neljä. Myrtti on liikkiksesti rakastunut Repoon.. flirttailee sille ja tekee itseään tykö. :D!! Lellu-parkaa ei vois tällä hetkellä vielä vähempää kiinnostaa.. mut kun hetki lyö, niin jo kiinnostaa Repoakin. ;) Ja selvennykseksi: Aa: Myrttiä ei olla astuttamassa bee: Repo on kastroitu cee: Särö on Myrtin täysveli. Eli meille ei tule pentuja. ;)

Mia, Oodi ja Hippu kyläilivät viime viikolla meillä. Mä sain viettää yhden päivän ja yön Oodin kanssa ilman Miaa. Ja mä tykkäsin Oodista jopa enemmän, kuin luulin. Se on hauska pieni koira. Täydellistä ei olekaan, mutta sellaista ei koskaan tulekaan. Kiitos vielä visiitistä Mialle ja pikkunaisille!! :D

Näin. Kevättä rinnassa joka rintamalla siis. Talitinttipariskunta tekee pesää meidän pönttöön, Myrtti is in laav Lelluun ja aurinko paistaa. Siksi sydämiä ilmassa.. ja blogissa. ;)

Agsaa med sisarukset

2011-03-15T09:40:00.002+02:00

Eilen oli agilitypäivä. Ensin oli treenivuorossa herra Rabbit mun kanssani. Pia lupautui ajamaan Vaasasta mua opettamaan ja syytä olikin.. mä oon ihan oikeasti agilityn siili. Tai vesinokkaeläin. Mä en osaa enää mitään. Pia teki parhaansa: siitä ISO kiitos ja treenit oli tosi kivat!! Miten vaan voikin ihminen tuntea itsensä niin ääliöksi, kömpelöksi ja osaamattomaksi.. mut näemmä voi. Hyvinkin.. :D Särö oli tosi mainio! Se toimi hienosti ja teki jumalaisella moottorillaan töitä. Kääntyikin hyvin, eteni jne. Keppien alotus kosahti kaks kertaa, mut syynä oli ihan salettiin se, että vihreiden keppien vieressä oli punaiset vinokepit, joita hairaantui ensin katsomaan: luuli menevänsä sinne. Joten en ressaa siitä. Loppukiekura meni veeturalleen, sillä mä jäin kuin tikku "siihenitteensä" enkä päässyt sitä ohjaamaan. Mut mei piitattu siitä: meni muuten niin hyvin. Mutta se mikä kosahti, oli radan ihan alussa kuvio, mitä Pia yritti mulle opettaa.. kolme hyppyä rinnakkain, ensin välistäveto/-työntö ja sit mun olis pitänyt liikkua salamana eteenpäin ja VASTAISELLA ottaa Särö vastaan mut niin, että kiertää mun seläntkaa ja mun olis pitänyt olla siivekkeessä niin kiinni, ettei mahu mun ja siivekkeen välistä, vaan juoksis mun seläntakaa. Onnistuinko? En. Vissiin yhtään kertaa... Siili mikä siili. Tai vesinokkaeäläin.. Mut mä lupaan treenata. Oli silti tosi ihanaa: kiitos vielä Pia! Ja Särön puomiinkin sain tänään ahaa-elämyksen: kiitos Jennin!!! :)

No, Tony meni sit illalla Myrtin kanssa treeneihin: mulla oli päällekkäin meno. Myrtti on mennyt rengasta kaks kertaa. Nyt se oli radalla. Ja parin vahvistamisen jälkeen tyyppi oli mennyt sen radalla!! Mä en voi uskoa!! Meillä ei ole ikinäkoskaan ollut koiraa, joka oppii niin nopeasti asioita!! Oikeesti! :) Mut sitten Mypa oli taas kirmaloinut sata kertaa ulkokautta ohjauskuvioissa ohi. Ja sitä me nyt sit mietittiin illalla kotona. Että joo, on meillä koirat ennekin tehneet sitä, mut Myrtti tekee sen erilailla. Se menee johonkin "tilaan" ja tekee sen erilailla. Ihan, ku jotkun beeceet.. (Era ei naura yhtään!!) Niin sit tuumattiin, että nyt tarvii konsultoida viisaampaa. Ja onneksi on ihana Jenni!! Mä soitin illalla avunhuudon Mustasaareen ja sain tosi hyviä vinkkejä ja sovittiin treeniaika, jolloin Jenni tulee auttaan meitä livenä. Nyt tehdään Jennin vinekeillä kotiläksyjä sinne saakka ja katotaan, mitä saadaan aikaan. Sain myös puomiin hyvät ohjeet, joita molemmat sisarukset saa ruveta tekeen. Mä oon niin riemuissani, kun on taas jotain "tekniikkaa" tehtävänä!! :D Mä tykkään opettaa! :) Näemmä muitakin kuin lapsia.. ;)

Häpihäpihäpi!!

Koirankoulutuksen aabeecee-haussa :D

2011-03-08T09:27:00.005+02:00

Mä oon vaan niin nolo joskus.. Mut siitä pian.

Meillä oli eilen treenit. Hulda on kipeänä: flunssassa. Mä olin koko päivän hoitanut pientä nuhanenää ja Tony halus jäädä Huldan kanssa illaksi, joten mä suutasin treeneihin Myrtin kanssa. Itellä myös lentsunen fiilis ja olo, mut onneksi ei niin paha. Vaikkakin mä ottaisin mieluusti tuon räkätaudin itelleni ja pois Huldalta, jos olis mahollista.. :(

Myrtti oli oikein mainio treeneissä! :) Se on nyt selvästi hokannut, mistä tässä lajissa on kyse ja sitämyöten ohitukset jäämässä vähemmälle. Meitä oli eilen treeneissä ensimmäistä kertaa meidän mukanaoloaikana enemmän, joten ennätettiin tekemään vain kaksi treeniä, mut se on ihan ok meille: junnuja ollaan. Meille tekee hyvää treenata sitä olemistakin vain.

Ulkona Myrtti näytti taas bitch-puolensa ja näksi ihanaista Ilmiä nenään vartioidessaan kanankakkalumipalloja.. voi tsiisus. Mä kyllä huomautin siitä. Mut jälkikäteen ajatellen olis varmaan pitänyt mitottaa vähän kovemmin tuo sanominen. En tykkää YHTÄÄN koirista, jotka näksii muiden koiria. Taaskaan ei ole ketään muuta, jota syyttää.. ei edes koiran kasvattajaa..

Treeneissä oli siis kaks pätkää. Ekassa pätkässä oli muuten loogista hyppy-putki treeniä, mut lopussa oli "layerointi". Muistaakseni. Kuitenkin se, missä mennään kahen hypyn ollessa rinnakkain vain se toinen ja toisen ohi ohjataan niin, et ite jäädään sille etupuolelle ja koira kirmaa toista puolta ohi. Se meni ihan hyvin, mut mä olin tosi myöhässä palkkauksen kanssa. Olis pitänyt nakata lelu aiemmin. Nyt Myrtti ennätti kaartamaan hypyn jälkeen mun luokse ja tarraamaan hihaan, jossa sit roikkui äristen. No, palkka se on sekin. Olis vaan ollut kiva palkata se eteen eikä luokse.

Sit toka treeni oli muuten aika simppeli, mutta siinä piti pikkuisen vetää koiraa putkelle ja sen jälkeen hypylle. Tästä treenistä jäi ihme fiilis. Eka Myrtti juoksi sen putken ja vikan hypyn ohi lelulle: tiesi, että se on maalissa. Sit tajus, että halusin jotain muuta (en huomauttanut sille mitään) ja toisella kertaa tarjos mulle sitä putkea ja hyppyä. Mulle jäi olo, että mä en ohjannut sitä sinne. Enkä ohjannutkaan, sillä olin perse pystyssä vetämässä sitä vielä edellisillä hypyillä, kun se jo meni putkeen.. Mypa on naksupentu: naksuteltu pienenä asioista, joten se kyllä tarjoaa asioita. Tää meni musta sen piikkiin. Mut minkäs teet. :D En oo vikkelä, vielä yhtään! Siks Tonyn pitäiskin kirmaloida Mypan kanssa..

Sit siihen koulutksen aabeeceehen.. mä ääliö ajattelin naksutella sille puomiasennosta siellä odotellessani.. No, siellä on se semmonen puomiaaviritys, mikä on siis matala ja toisessa päässä on toinen ja toisessa päässä toinen. Koska iso, ärisevä koira makas puomipäässä, mä menin sinne aa-päähän. Ja arvatkaas, keskittyikö Myrtti siihen. Ei ni. Tuijotti radalle takajalat korkeammalla ja välillä haistoi mun kädestä makkaran ja tarjos salamannopeaa maahanmenoa.. ja mä olin päättänyt palkata siitä, että seisoo asennossa ja vilkasee eteenpäin. No, mitäpä siellä edessäpäin oli? Seinä... ja ruttunen teltta.. No miks Myrtti olis kattonut sinne eikä radalle? EI mikskään... Ostetaan koirankoulutuksen aabeecee. Heti.

Mut vielä pakko sanoa, että on tuo ihana agikoiranalku.. :D Lentää korvakarvat lepattaen ja paras kommentti oli, kun Kati kysyi, että oonko mä ihan tosissani antamassa sitä Tonyn ohjaukseen? Kun se on niin makee... :D!!!

ja peepeeäs: jos joku miettii, että koiraharrastus on kallista, ni ei ole. Me tilattiin eilen Huldalle autoon istuin. Hinta ja laatu on tässäkin lajissa pari,niin se vaan on. Kompromisseja on kiva tehä, muttei turvallisuudesta. Sit, kun kriteerinä oli selkä menosuuntaan, niin karsii aika mellevästi tarjontaa. Me päädyttiin sit tähän: http://www.hts.no/en/products/izicombi_isofix.php Jäisen päärynän väriseen. :D

AA-PUUU-VA!

2011-03-04T12:46:00.002+02:00

Mulla on samanlainen olo, kuin P-P Peteliuksen apuva-miehellä aikanaa: hirveä hädän olo, vaikka paniikin syy on mitätön. Toivottavasti..

Oltiin tänään aksahallilla heti aamutuimaan Mypaa treenoottamassa. (kyl kyl! :D) Ensin hyppyputkikuviota, missä piti koiran toimia ohjauksen mukaan, joskin esteet vielä suht loogisesti. Esteitä oli "radassa" jopa 15 sit loppuviimeteiks. Ja meni tosi hienosti!! Putkesta pitää malttaa oottaa: lähtee niin älyttömän herkästi ohjaajan liikkeeseen mukaan ja liihottaa ohi. Kunnon odotus ja ohjaus putken jälkeen, niin toimii! :) Haukahtaa muuten aina, kun menee putkeen.. :D No, jo tässä treenissä näkyy se "ongelma" tavallaan. Mut ei niin, että olis vielä mikään juttu.. eli tuo liikkeeseen mukaan lähtö..

Ongelma itessään näkyi sit, kun tehtiin puomin alastuloa: ihan jostain 20cm "korkeudelta".. Namikuppi oli kauempana: muutaman metrin päässä. Idea on, että kun etujalat tulee maahan, vapautetaan kupille. Mut kas: Myrtillä tulee esiin sen toinen puoli: se on "se bordercollie, mitä meille ei ikinä tule".. paimentaa muita lenkillä: juoksee eteen ja menee maahan leuka maata vasten, hiipii yksi askel kerrallaan kohti ja hyökkää.. autotien vieressä lähtee ajamaan autoja jalkakäytävän puolella takaa: lähtee niidenkin liikkeeseen mukaan.. ja puomin alastulolla löi "silmä" päälle ja jäi seisten jähmettyneenä tuijottamaan kuppia.. jos tein pienenkin liikahduksen sen vieressä, SYÖKSYI alaspäin ja kupille. Ei siis askeltanut, vaan räjähtäen syöksähti eteenpäin.

MITÄ MÄ TEEN?!

Silakka

2011-03-01T13:04:00.003+02:00

pääsi uimaan. Eli Myrtti kävi aksaamassa eilein. ;) Tony puikoissa tällä kertaa ja samalla lailla Mypa kirmaloi meidän molempien kanssa- vielä. Mä olen kyllä silti sitä mieltä, että on parempi meistä toisen nyt keskittyä siihen: ei ole ehkä sit kuitenkaan reilua, että joka toinen kerta ohjaa toinen ja sit joka toinen kerta toinen. Eli mä. ;) Tony pysynee siis puikoissa toistaiseksi. Toki mä tuuraan jos tulee esteitä tms.

Hyppykorkeus oli eilen sit se 30cm ja ei mitään onkelmaa, onneksi.. Ei tullut rimoja eikä ohituksia siitä syystä, ettei olisi halunnut hypätä. Muuten kyllä nappasi Tonyn liikkeestä kiinni niin, että esim. putkesta tullessa näki Tonyn juoksevan ja lähti liikkeen mukaan ja liihotti auttamatta hypyn ohi :D Mutta sitten Kati The Coach sai Tonyn tekemään duunia ja Myrtti meni hianosti!! Mm. poispäinkäännöksen "tosta vaan"! :) Hirmu paahto sillä on jo nyt päällä: kipittää aika haipakkaa. MIkä on aivan ihana juttu!! :) Ja ihanaa oli sekin, että Pia jäi vaksiin vähäksi aikaa!! :) Oli kiva nähdä ja turista!!

Me oltiin Huldan kanssa ekaa kertaa hereilläollessa kurkkimassa, mitä hallilla tapahtuu ja hienosti pikkuneiti jaksoi koko tunnin katsella meininkiä! :) Aluksi vierasti vähän immeisiä, mutta tokeni siitä. Myrtti sai joka kerta lähelletullessaan suun nauruun ja iloista hihkumista välillä aikaan. :) Mä oon ihan saletti, että niistä tulee vielä toisilleen tärkyt. Joskus myöhemmin.

Tony sanoi kotiinkävellessä, että mä tuun olemaan ihan oikea KeTy. Mä joudun verkkaamaan Myrtin ennen ja jälkeen radan JOS joskus kisapaikalle päästään. Bikoos se käyttäytyy niin huonosti, ettei Tony kuulemma kehtaa sitä kävelyttää. Ärisee ja murisee, tempoo hihnassa ja vetää kuin juhta. Suutarin lapsi parka... no, mähän kävelytän. JOs son siitä kiinni. :D

Ja niin hän suunnittelee taas jo seuraavaa treenikertaa..

Mua puri agikärpänen

2011-02-27T13:30:00.003+02:00

mut miksi suremaan, jo 21-vuotta sitä harrastettu on. Tää eka pitkä tauko oli meidän perheessä, ja nyt se näyttää loppuvan - on treenit mielessä. Siis harkkaamaan, harkkaamaan, joka viikko kirmataan. Ja kun treenit on ohi niin uutta ootetaan, tahdon olla kisakunnossa mä tänä vuonna jo, tavoitteena ehkä kesän karkelot.. Sävel: baarikärpänen.

Näin. Käytiin tänä aamuna treenaamassa Tonyn, Huldan, Särön ja Myrtin kanssa. Hulda leikki "kuin elokuvissa"-teemaa ja nukkui koko ajan!! :) Toinen hytkytti vaunuja toisen treenatessa. Ja niin me nyt sit tehtiin: Tony meni miss Mypan kanssa ja mä Mr Särön kanssa.

Myrtti teki hyppy-putki-teemalla suoraa, jossa kuitenkin piti lopussa kääntyä kahden rinnakkain olevan hypyn muodossa. Ensin tuli viime viikolta tuttua ohijuoksua vähän siellä ja täällä, mut kun pilkottiin ihan pieniin pätkiin muutaman kerran ja Tony merkkas ekan hypyn, niin johan meni hienosti! :) Putkissa Marjatta tuntuu taaplaavan tämän tästä: menee sinne niin hirveän lujaa, että vetää siellä sitten pitkin seiniä.. luulis, että oppii sen jossain vaiheessa. Pitääkin nyt sit hieroa kotona neitiä, jottei mene jumikseen. Rimat oli 25cm:issä. Pian vois kokeilla näyttää, että maailmassa on korkeampaakin ponnistustarvetta olemassa. Mikkilän Sari mittasi Myrtin reilu viikko sitten ja minihän se on. Selvä. Ja niin mä oon olettanutkin koko ajan. Joten minihyppyjä me treenaillaan. Särö teki välissä (siitä pian) ja lopuksi otettiin Myrtille uutena esteenä rengasta. Tajus tosi nopsaan, mistä kolosta haluamme sen menevän ja sit se olikin ihana este! :) Namipussi oli toisella puolella jo lopuksi ja.. :D Myrtti juoksi sen luokse, nappasi namin pussin päältä, kiskaisi pussin tyhjentäen sen matolle ja muristen pussi suussa pakitti.. :D! Lelupalkka olis näemmä mieluinen, mut uudelle esteelle on järkevää ottaa namia, ettei keitä yli. Tai niin me kaks agifossiilia tuumataan.

Sit Sääppään. Tein pientä pätkää, missä piti pujotella (jätti ekan kerran kesken, huomautus ja sit meni hyvin), irrota ja kääntyä. Ja mun piti oikein välillä ohjatakin.. No, mun ohjaus meni päin persettä; oon maailman huonoin tällä hetkellä. Ihan viimeinen huonommuusjärkässä. Ei tuu mitään. Oon myöhässä, unohtelen rataa, en osaa enää mitään.. mut en luovuta enkä masennu. Mä tuun vielä, jos jaksan treenata. Saletisti natsaa. :D Särö oli Tonyn mielestä vähän tahmean näköinen: samanlainen kuin kisoissa. Mut hyvä niin: mä ennätin paremmin ja tykkäänkin, että se on aluksi mun kanssa vähän "epävarmempi": joutuu miettimään mitä mä haluan eikä vaan paahda miljoonaa minne sattuu. Ja silti se menee lujaa. Ja tykkäs tehä!! :) Niinku mäkin.. :D Molemmille näille on tuo lelupalkka se paras palkka: repivät apinanraivolla lelua ja niiden naama nauroi. Särönkin, vaikka se on niin jäykkä jätkä. :)

Ah, ihanaa!! Huomenna on sit Katin treenit ja nyt tuntuu siltä, että me naiset: Hulda ja mä, päästään kattoon, kun isi treenaa Mypan, tuon pienen silakan, kanssa.. ;)

Me eletään

2011-02-22T09:26:00.002+02:00

yhä. Vaikkei meistä ole kuulunutkaan. Ei ole, koska koirarintamalla ei mitään uutta. :) Eletty ihan taviselämää. Sellasta, mitä suurin osa koirista elää. Käyty lenkillä, makoiltu soffalla jne. Enkä ole sit siitä raportoinut. :) Lisäks Hulda on ollut kipeänä vatsastaan ja on nyt antibioottikuurilla. Se on vienyt mun voimavaroja aika lailla. Nyt kuitenkin valo näkyy tunnelissa jo kirkkaammin, myös koirien iloksi. :) Ja kiitos perseellepotkimisesta Piaa, mä menin sunnuntaina katsomaan Jennin kurssia Myrtti kainalossa. Ihan vaan hetkeksi, sillä olin saanut rintatukoksen jo toista kertaa ja se kipeytyi niin hemmetisti, että piti lähteä kesken kotiin.. onneksi lauksesi itekseen yön aikana. Huh. On meinaan veemäinen olotila.. kipeä!! No joo, mutta tuon visiitin myötä tuli Kuuttilan Katin kanssa puhe, että mölliryhmästään on jäänyt kaksi koiraa pois. Siitä sit puhelu Lagun koulutusvastaavalle ja päästiin loppukurssiksi -viisi kertaa- Myrtin kanssa ryhmään! :) Eka kerta oli eilen ja voi että!!!! Mulla on käsissäni NIIIIIIIIIN hieno agikoira. Muu käytös oli ala-arvoista: koetti syödä kolme muuta koiraa, mutta jos sitä ei lasketa, niin mä leijun tällä viikon. Ens treeneihin.. :D Ja jos Kati luet tätä, niin mä en kehdannut sanoa, että Myrtti on mennyt viimeksi joulukuussa agia ja sillon, YHDEN kerran on menty rimojen kanssa kaks hyppyä.. :D!!! Onneks se on luonnonlahjakkuus!! :) (omakehu haisee niin, et pitänee tuulettaa). Tottakai tuli kämmiä, kiersi ekaa hyppyä ja kiisi ulkokautta ohi kurvissa, mutta siitä en välitä pätkääkään. Se meni miljoonaa, työmotivaatio ja moottori on niin kohdillaan, että mä hymyilen nytkin itekseni täällä. :) Kiitos Mypa. Ja niin mä ilmotin sen nyt jonoon seuraaville kursseille ja.. tadaa... myös Särön ja mut!! :) Tony kun tuumas eilen mun tullessa treeneistä, että kuulostaa hyvälle, pian hän ottaakin tuon Myrtin ohjaukseensa. Kun opetat sille ensin esteet.. Ja niinhän mon puhuttu. Mut katotaan.. :D

Tää oli siis omakehukirjoitus. Mut sallikaa se mulle. Mä herään pitkiltä talviunilta agin suhteen ja tarvin tätä balsamia käynnistyäkseni. KAtkeransuloista kyllä, Myrtti tuntuu ihan samalta, kuin edellinen Oikea Agikoirani.. punainen, pieni ja lentävä.. samat alkuvirheet, sama palo, sama hihantappaminen.. aika näyttää. Mut bittersweat oli mun fiilis eilen, pakkasessa kotiinkävellessä pienen koiran tuijottaessa mua, häntä heiluen ja silmät kiiltäen. Samalla lailla joku muu aikanaan käveli.. piti usuttaa kauemmas välillä.. en tiä. En tietenkään saa toista samanlaista kaveria, enkä edes sitä halua. Mutta pelottavan samalta tuntui. Ja samalla niin tutulta ja hyvältä. :´) Mun taitaa olla yhä aika kova ikävä.

ps: hempeä kausi näkyy myös uudessa blogin taustassa.. kevättä ilmassa vissiin..

Los treenos

2010-12-28T14:05:00.002+02:00

oli vihdoin ja pitkästä aikaa vuorossa tänään. Käveltiin aamupäivästä hallille Myrtin ja Särön kanssa. Tonde lykki Huldaa ja meitsi ravuutti koiria. :) Hallilla oli Marja-Liisa ihanaisen Masan kanssa treenailemassa, mutta kävi mäihä ja olivat juur lopettelemassa. Pääsin sit heti Särön kanssa tosi toimiin. ;) Otin pientä radan pätkää, missä oli takaavientiä, vippausta, tiukkaa kääntöä ja irtoamista. Vaikkei esteitä ollutkaan kuin reilu kymmenen. Ehkä. Pari kertaa kolahti rima tiukassa käännöskohdassa, mutta Tony sanoi mun kyykkivän ja tekevän kädellä kovan huitaisuliikkeen riman päällä. Voip hyvin ollakin.. Irtoaminen sujui hyvin, mutta ensimmäinen pätkä oli tahmeahko: oli niiiiiiin pitkä esteväli tiukan haltuunoton jälkeen. Toisella kertaa sekin jo sujui. Kepit meni vedättämällä ja vieressäjuosten hyvin. Lopuksi, Myrtin treenien jälkeen, tein Särön kanssa vielä käännöstreeniä: se kun on vähän rautakankimainen käännöksissä: meinaa paahtaa kovaa eteen ja aina. Mut jäu hyvä fiilis siitäkin!! Tosi raivona se repii lelua mun kanssa ja menee ehkä ihan samalla lailla, kuin Tonyn kanssakin. Tony vaan ite haikuili, että kun mä menen sen kanssa.. niillä kun on ihan erityinen suhde keskenään. Oikeasti. Mutta en mä usko sen suhteen muuttuvan siitä, että mä sitä ohjailen aksassa. En usko. Aikahan sen sit näyttää. Vähän sellasta hätästä tuo treenaaminen on, kun on Hulda mukana.. toisella toppavaatteet lamapaantaljakarvalla, villaväliasu jne.. ja hallissa kuuma kuin siellä.. juu nou. Nukkui onneksi koko treenien ajan kun toinen hytkytti toisen tehdessä. Apuohjaajia ei siis ollut saatavilla.. ;)

No sit Myrtin ja Tonyn treenit. Nyt, kun neiti on terveeksi tutkittu ja ikää tullut vuosi mittariin, niin ottivat hypyn rimalla. Ensin 20, sitten 25cm. Ja eipä siinä ongelmia ollut. Ainoa ongelma oli, kun Myrtti ei millään meinannut malttaa pysyä paikalla... :D Siitä sit palkkaa ja palkkaa ja palkkaa, niin hetken sit pysyi. Just sen pienen hetken, mikä on harjoiteltava ja osattava, että voi ottaa myös vastaan joskus. Tony ei aio (onneksi ) siitä lipsua. Ottivat kahta hyppyä lähettäen, kutsuna ja yhtä aikaa lähtien. Päässä makkarakuppi. Mutta... :DDD Myrtti söi kyllä makkaran joka kerta (on sika-ahne), mut mä väitin sen haluavan lelun. Tony tuumi, ettei kandee opettaa uutta asiaa lelulla: keskittyy paremmin. Kunnes... Myrtti söi makkaran, nappasi sit sen alla olevan purkinkannen ja alkoi tomerana juosta se suussa muristen.. :D!! Niin sit sai lelupalkan jatkossa ja oli suuresti onnellinen. ;) Lopuksi ottivat kaksi hyppyä ja kaariputken perään. Hienosti meni.

Paras juttu oli kotimatkalla, kun Tony tuumi, että voitais varmaan loppuviikosta käydä uudelleen... ;) Niin voitais.. olis aika kivaakin.. :D! Vaikkakin joulu pilas mun hyvin alkaneen kilot-kuriin kampanjan. Mä oon päättänyt, että äkkiä syödään nuo kaikki karkit ja sit alotetaan uus elämä. Eiks se kuulostakin hyvältä? :)

Simmottei. Nyt jännätään sormet ristissä, kun sähköpostissa oli maksuohje Myrtin luustotuloksiin... pian ne pitäis näkyä.. kääks!! :) Oodin "varmat A:t" muuttuivat liitossa B:ksi, mikä on terve ja hyvä myös. Mutta.. ei voi mitään, että ihan pikkuisen Miaa ja mua harmitti. Mut vain hetken ja pikkuisen.. ;)

Näin. Mut oikein ihanaa uutta, alkavaa vuotta kaikille!!!! Nautitaan!

Ihanaa Joulunaikaa!!

2010-12-20T10:38:00.004+02:00

kaikille ystäville, tutuille ja muillekin!! :) Olkoon taas ensi vuosi edeltäjäänsä parempi, joskin omalla kohdallani sei sitä voi olla. :) Tämä kulunut vuosi on tehnyt unelmistani totta ja ollut muutenkin antoisa, vaikkakin surua on mahtunutkin mukaan. Ehkä se on elämän normaalia kiertokulkua sitten kuitenkin.

Koirarintamalla pikkupennut täyttivät vuoden ja Oodi on ansainnut ykkösruusukkeen: onnea vielä!! Terveystuloksien virallistamista vielä odotellaan, mutta terveeksihän koko kolmikko kuvattiin. Olen äärettömän onnellinen siitäkin!! Ensi vuodelle ei vielä pentusuunnitelmia ole, mutta kenties sitä seuraavalle.. ;)

Lämmintä, rauhallista Joulua ja hitaita, suuria lumihiutaleita. :) Mun lempparia.. Oikein ihanaa joululomaa kaikille!!!!

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähden hymy ja riemu jään.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän,kerkeä,kukkiva,joulun tuo.
-Anja Saamoja-

Reissussa rähjääntyy

2010-12-13T10:09:00.002+02:00

vai miten se meni:) Ainakin olo on kuin krapulassa, vaikka alkoholia en ole maistanutkaan vuoteen.. ylikään. Tai oonpas; Tonyn olutlasista kerran tässä suullisen. :D No joo, mutta sei ollut jutun juuri, vaan reissukertomusta.

Suuntana oli Helsinki, Voittaja 2010-näyttely. Yöpaikkana meillä oli Käpylässä hotelli: Park Hotel Käpylä. Jota en kyllä kovin lämpimästi voi suositella: huoneet oli sikapienet, meidän sängyn alla oli karkkia, papereita jne.. paskasta. Lisäksi hissi oli pieni kuin pyyn silmä.. vaunut ei mahtuneet sinne, mutta eivät olis mahtuneet huoneeseenkaan.. Eikä olisi se pinnasänkykään, mikä huoneessa piti olla. *huokaus* No, onneksi ei ollut tungettuna sinne; saatiin nukkua kerrankin oikeasti perhepedissä.. :D Ja hyvin meni yö. Samaten matka: IKINÄ en olisi etukäteen uskonut, että Hulda nukkuisi 95% matkasta! Hulda, joka ei nuku edes Vaasaan saakka, saatika kaupassakäynnin aikaa... ihanaa ihanaa!! Muutenkin neiti oli iskän kanssa näyttelypaikalla kuin "herran enkeli". Mun ei tarvinnut miettiä muuta, kuin Carron tukkaa.. :D!! Jossa olisikin ollut miettimistä.. se nimittäin leijui sähköisenä.. housut, häntä, kaulus, mahanalus.. kaikki edellisenä iltana surkeassa hotellin suihkukopissa (suihkun vesi tuli kovalla paineella ja präiskien..) pesseeni karvat leijui karseana.. ei auttanut kastelu (ehkä vaan pahensi asiaa) eikä ainakaan mun hermostussupsutus.. Korvat oli kevyet, mutta nehän on sitä aina.. Ei onneksi ihan tikkupystyt. Mutta parasta: Kaapeli oli ihan euforiassa paikalla: nuoli ventovieraiden vieressäistuvien naamaa, liekutti naapurihäkin omistajille häntäänsä kybällä ja komensi multa lihapullia niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Tarjosi sivulletuloa, silmiinkatsomista ja haukkui kehässä juostessa ihan vaan hyvää fiilistään.. :D!! Ihana mamma!!

Tuomari oli tiukka, mutta linjansa piti koko päivän. Etsi kaunista päätä, hyvää etuosaa ja liikettä. Erityiseti näitä. Xy oli myös kehässä ja sen tiesin tarjoavan tuomarille erinomaisen etuosan, kaunisilmeisen pään ja super liikkeet. Yksi koira ei näemmä kuitenkaan voi saada kaikkea.. Xy pelkäsi jostain syystä pöydällä tuomaria. Väisti ihan kunnolla. Maassa oli suht ok, vähän huolestunut kuitenkin sielläkin. Harmittaa hirmuisesti, tuomarikin tykkäsi Xystä muuten kovasti. Kuitenkin on oikein, että luonne merkitsee aikuisen koiran arvoselussa. Joskin olisin diggaillut, että se olisi merkinnyt myös nuorison kohdalla enemmän. Mutta näin tänään. Xy ei kuitenkaan esim. Seinäjoen näyttelyssä ollut yhtään väistelevä, joten harmittaa siinä mielessä ihan hirveästi, että tiedän sen osaavan olla rennompikin. :(

Carro tarjosi tuomarille myös kaikki vaaditut osa-alueet, mutta tuomari sanoi mulle arvostelun päätteeksi, että korvat ovat aivan liian kevyet. Arvostelun koetan saada sivuilleen illan aikana. Harmi, mutta näin tää homma menee. Carrolle kuitenkin luokkavoitto; muut kanssasisaret saivat sinisen nauhan, Carro ainoana punaisen. Sillä ei kuitenkaan PN-kehään menty, joten pääsin Huldan kanssa shoppailemaan..Mutta ihan hirveät tyytyväinen olin Carron kehäkäyttäytymiseen. :D Sitten neiti rintareppuun ja menoksi. Joskin täytyy sanoa, että IKINÄ en noin nopsaan ole Messarissa shoppaillut..Mukaan tarttui ainoastaan litrainen öljypullo ja herkut joulupakettiin koirille. Joulua nyt sit ootellessa.. paketteja alkaa olla jo melkein kaikille, keille pitääkin. :) Kohta panen joululaulut soimaan, kaivan paperit ja rusetit esiin ja aloitan paketoinnin. :) En halua, että kaupassa paketoidaan, sillä vaikka mun paketit on ihan hirveän rumia, on niitä ihana värkätä. :) Jouluodotusta siis kaikille!!!

Uutisia

2010-12-07T18:25:00.002+02:00

uutisia!! :) Aloitan niistä. Oodi kävi viime viikolla terkkatarkissa, Myrtti ja Felix tänään. Kaikilla sama "tuomio" lähti Kennelliittoon: lonkat A/A, polvet 0/0, kyynärpäät 0/0, selkäranka normaali. Lisäksi Oodin silmät katsottiin samalla ja Myrtin sekä Särön silmät tarkistettiin lokakuussa: kaikilla terveet silmät, ei ripsiä tms. Eli se Särön YKSI mikroskooppinenkin ylimääräinen ripsi on kadonnut. Lisäksi Särö kuunneltiin tänään, sillä rokotuksillahan ell oli kuullut Säröltä ylimääräisen plumpsauksen sydämestä. Nyt sydämestä ei kuulunut mitään, vaikka tarkkaan "vikaa" etsittiin. HUH ja IHANAA!! Oon niin mielettömän onnellinen näiden natiaisten terveystuloksista!! Täydellistähän ei olekaan: koko tämä tuorein kolmikko on kevyempää sorttia kuin Särö ja Xy, Oodilta puuttuu 2 välihammasta ja Myrtiltä yksi. Lisäksi Oodi saisi olla pari senttiä suurempi ja koko kolmikko leveämpi, mutta tiedättekö: EI HAITTAA!! :) Täydellistä ei olekaan ja pääasia, että mä sekä omistajat olemme onnellisia kolmikostamme :) joten hienoa!! :)

Sit lisää uutisia: olimme Myrtin kanssa seinäjoen kennelkerhon toko-kurssilla ja siellä oli loppukoe pari viikkoa sitten... tattadadaa... me läpäistiin se!! :) Luoksetulo sivulle perusasentoon, seuraaminen (liikkeen pysähtyessä piti istua perusasentoon) ja käskystä istuminen. Kaikki ilman namia ja kättä. Ja Mypa oli pätevä. :) Nyt sit, terkkatulostenkin selvittyä, multa poistui viimeinenkin tekosyy ja pääsemme treenaan aksaa!!! :) Rimatkin vois esitellä neidille pikku hiljaa. Mä kävin Huldan kanssa viikonloppuna Seinäjoella agikisoissa ja oli kyllä hieno fiilis.. se kisapaikka on NIIN makee. Jotenkin tuli itellekin taas himoa treenata.. että pääsis joskus kirmaamaankin. Ehkäpä.. ;)

Muuten ei ihmettä. Koirat voi hyvin, Hulda voi hyvin, samoin me. :) Joulua odotellaan ihan kybällä. Ja Huldan joululahjaostokset karkaa multa käsistä kohta.. nuo lastenvaatteet!!! Mä en enää päästä itteäni niitä kattoon. Tänään jäi käteen yksi mekko ja paita.. mut ne on ens kesän matkalle: päästään Italiaan heinäkuussa Mäkirannan perheen kera!!! :) Ja sinne Hulda tarvitsi ehdottomasti Bamse-mekon. :)

Niin. Ensi viikonloppuna on sit uutta jännää: me mennään Messariin Carron kanssa. Tony ja Hulda lähtee mukaan.. :) Ja hotelliyö on edessä- saas nähdä kuinka meidän käy.. :D!!

Ensi viikolla Hulda täyttää 4kk. Käsittämätöntä. Ja se meinaa, että suositellaan annettavaksi perunaa.. mikä aiheuttaa mulle tosi ristiriitasen fiiliksen.. mä olin niin haaveillut täysimettäväni 6kk.. ja sit perunaa. Katotaan.. toivo vielä siintää, et saamme luvan jatkaa rintamaidolla. Ja samalla mä tiedän, että meille suositellaan perunaa alotettavaksi. Huokaus. No, eipä mun huolet isoja tunnu olevan, jos tällasta pähkäilen... ja hyvä niin.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!! Se on NIIN ylivoimasesti mun lempi perinnejuhlani.. mä rakastan Joulua.. :) ja peeäs: muistakaa, että tontut kurkkii!! :)

Arjen pyörteissä

2010-11-09T09:34:00.004+02:00

on aika taas mennyt pääosin ja pitkälle. Viime viikonloppua väritti äitini eli Mamun, Leenan ja Sisun vierailu: Tony kävi Skiexspo(miten se kirjotetaan?!)-messuilla ja suuntasi sieltä Mikan mökille. Oli ihan piristävää vaihtelua taas, mutta täytyy sanoa, että elämä kahden noin pienen ihmisen kanssa on kyllä melkosta pyöritystä!! Ei puhettakaan, että vauvat vaan syö ja nukkuu.. tai no, tekee ne sitäkin, mutta on se muutakin. Paljon muutakin.. :D! Mä olen vieläkin vähän pyörryksissä. :D!!

Huldan kanssa on mennyt aivan ihanasti. Rytmi alkaa ehkä pikku hiljaa muodostumaan ja yöt menee edelleen mukavasti. Meillähän käytäntö öisin on, että ensimmäisen, sen kaikkein pisimmän pätkän, Hulda nukkuu pinnasängyssä, minne nostetaan nukahdettuaan mun viereen syömäpuuhien perään. Sit kun Hulda herää n. 3 - 4,5h:n jälkeen, niin Tony nostaa neidin mun viereen taas syömään ja isukki siirtyy vierashuoneeseen nukkumaan loppuyöksi: saa nukuttua ehjän yön, kun Hulda kuitenkin heräilee sit tiheämmin ja Tonyn pitää jaksaa töissä. OIkeasti jaksaa.. ajaa kuitenkin joka päivä niin paljon. Ja se toimii meillä. Hyvin.

Parasta aikaa tässä kyllä elämästä elellään. Vaikka ehkä se tuntuu siltä sit jatkossakin.. olishan se ihanaa niin! :) Hulda on oppinut kovasti uusia juttuja: nauraa ääneen kun hömpöttää Tonyn kanssa, kiljahtelee (uusin villitys mistä kovin tohkeissaan), kuolaa (kyllä.. :D!) ja tekee kuplia. Ne on uusimmat ja kaikkein kivoimmat jutut tällä hetkellä. Muutamia käännöksiä on puolivahingossa tehty jo kk sitten, muttei oikeastaan sen koommin. Kyljelleen menee näppärästi, mutta ympärimeno on nyt sit jäänyt. Nyrkit menee edelleen suuhun sujuvasti. Ja ihana on saada koko suun levyinen nauru tämän tästä. Mä tunnen olevani oikeasti ihana.. :D!! 3kk neuvola on viikon päästä: kiva kuulla uudet mitat.

No sit koiriin. Myrtin kanssa on edelleen käyty tokossa ja uusi oppi on saatu aikaan: SE PYSYY PAIKALLA!! :D!! Ei tokikaan agilityhallilla toiminut eilen, mutten sitä odottanutkaan. Pääasia, että tokokentällä ja kotona toimii. Yes!! Mä jo ajattelin, ettei opi sitä ikinä. Sei malta pysyä nääs aloillaan. :)

No sit aksaan. Käytiin Sleepless-Pian kanssa eilen hallilla mukavan päivän ohessa treenaamassa. Ja... mä treenasin sekä Särön että Mypan kanssa. On nimittäin heitetty ilmaan ideaa, että me vaihdettais koiria.. Myrtti on niin hirmu vikkelä jne. että mä en taida ennättää ohjaamaan sitä kunnolla. Ja Särö kun irtoilee jne. hyvin, niin vois sopia mulle.. jos Tony nyt malttaa.. :D!! Anyway, oli tosi mukavat treenit!! Myrtti meni pientä ympyrää: kaks hyppyä (edelleen ilman rimoja: pelkät siivekkeet) suorassa linjassa, kaariputki ja taas kaks hyppyä suorassa linjassa ja kaariputki. Meni ihan hienosti. Mä vaan huomaan tekeväni tuota samaa joka kerta.. ehkä pitäis keksiä muutakin. Mä kun oon luvannut opetaa Myrtille alkeet, että Tony saa sit "valmiimman" paketin. Särö kun on just koulutettu valmiiksi (kutakuinkin) niin nyt olis mun vuki. :D! Pussia sai sit Myrtti tehä ekaa kertaa. Ja, mut tuntevat sen tietvätkin, moon AINA hätänen. Nytkin. Heti piti saada siihen malliin, et menee sen itsenäisesti.. ja saatiinkin! :D!! Nyt siis menty umpipussi myös. Ja hienosti meni. Pia piti aluksi auki ja sit laski kerta kerralta alemmas ja lopuksi meni kaksi kertaa jo ihan ite koko homman. Mypa rakastaa töitä ja palkkaa. Nyt se sai molempia. :D!!

Särön kanssa tehtiin pientä rataa. Olisko ollut 11 estettä. Siinäpä sitä.. :D! IHAN piahalla mä oon sitä ohjatessa: Särö tykitti niin kovaa, että mä jäin kuin tikku siihen itseensä. Ja sit toisaalta se reagoi niin nopeasti esim. mun vippaukseen, että ajoitus oli kaiken a ja o. Muuten kääntyi jo ennen hyppyä. Eli kovasti mun pitää tututstua tuohon mieheen paremmin. Mutta mä olin ihan liekeissä.. :D! Tuntui niiiiiiin kivalle!! Mä en kuitenkaan ole yhtään saletti, et Tony sen mulle malttaa antaa.. kyseli kovasti miten meillä meni ja en tiä.. ehkä sitä vähän harmitti.. :) Aikapa tuon näyttää. Kumpi vie kumpaa. Mut molemmilla olis nyt sit tulossa aksakaveri, mikä on kaikkein hienointa!! :)

Sit vielä bonukset: Pia otti kuvia omistaa koiristaan ja joutsenesta :) Sekä miss Mypasta: neiti alla 11kk. Täysin ruokkoamaton, mut silti:

It´s showtime

2010-10-25T17:43:00.003+03:00

indeed. :D Mä sain nimittäin tuntea itseni ihan oikeaksi kasvattajaksi viime lauantaina: Seinäjoella oli näyttely ja siellä esiintyi NELJÄ kasvattiani!! Ainoa esiintymätön oli Särö, kaikki muut trickteamilaiset kävivät kehäkettuilemassa. :) Samaten niiden kaikkien äiti. :) Mun tavoitteet olivat selkeät jo etukäteen: pikkukolmikolle (Felix, Oodi ja Myrtti) toivoin hirmu hyvää kokemusta ja mieluusti hyvää esiintymistä: sillä tarkoitan, että olisivat reippaita. :) Carrolle ja Xylle latasin ihan pieniä odotuksia; Xyn kohdalla ehkä toivoin jopa vähän isompaakin menestystä.. ;) Ja viimeinen, muttei suinkaan pienin tavoite oli se, että näytelmäreissu Huldan kanssa onnistuisi: ei tulisi traumaa meistä kolmesta (isi, äiti ja Hulda) kenellekään. :) Ja -tadaa- KAIKKI toiveeni toteutuivat!! :D

Ensimmäisenä vuorossa oli Felix: poika esiintyi oikein hienosti ja sai todella hienon arvostelun; kapeudestaan huomautettiin, mikä on ihan totta. Tarvitsee aikaa saadakseen massaa ja sitä kautta leventyy kyllä ajan myötä. Erikseen tuomari vielä meni Riikalle kertomaan, miten tykkäsi meidän Felixistä. :) Luokassa oli useampia junioriuroksia, joille jaettiin hylkäystä (2 kpl), sinistä (3 kpl), Felix sai ainoanan EH:n ja yksi Eri. Eli TOD tyytyväisiä olemme. :) Sitten pikkutytöt: ensin Oodi. Oodi sai H:n ja hyvin oikeudenmukaisen arvostelun: pikkuinenhan tuo Oodi vielä on. Aikaa ja massaa tarvitsee myös Oodi tuomarin mukaan, mikä pitää paikkansa. Lisään tänne Felixin arvostelun jahka ne saan. Oodi esiintyi hienosti, mitä nyt piti toimia pieni tovi poliisina, kun naapurikehässä juoksivat VAIKKA olisi pitänyt Oodin mielestä seistä kauniisti ja hiljaa, kuten hänen täytyi.. ;) Oikein olin taas tyytyväinen. Tässäpä tuomarin kommentit Oodista: "Pieni narttu, joka kaipaa massaa tänään. Kiilanmuotoinen pää, tummat silmät, jotka ovat hieman pyöreät. Hyvinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Himena kapea runko, hyvät kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä turkinlaatu."

Sit Miss Mypa. Myrtti yllätti mut todella riuhtomalla ja repimällä näyttelyhihnaansa ennen pöydällemnenoa.. :D taisi olla "vähän" tylsää.. :D!! Myrtin pään ja ilmeen kehuminen lämmitti mieltäni kovasti, muttei ollenkaan niin kovasti, kuin pikkukoiran hieno esiintyminen!! Olen NIIIIIIIN tyytyväinen. Eh tuli ja taas ihan oikeudenmukainen arvostelu: Myrtti on myös vielä IHAN kesken. Kuten junnujen saa ja miltei pitääkin vielä olla. Kapeus tekee kapeat etu- ja takaliikkeet Myrtille sanoi tuomarimme, mikä pitää paikkansa. Mä lisään Myrtin, Xyn ja Carron arvostelut kotisivuilleni tämän viikon aikana. Se on yritys. ;)

Carro sitten. Se oli tyystin pohjavillaton, mutta omasi hienot koristekarvat. Tuomaria ei kuitenkaan huijata: koskiessaan Carron selkään pysähtyi tuomarin kädet ja hän katsoi minua ja totesi, että "täällähän ei ole mitään".. :D Jees ai nou.. :D!! No, rehti ja hieno arvostelu tuli Kaapelillekin ja ERI!! :D Avo nartuissa niitä tuli neljä: Xy sai niistä myös yhden!! VOI miten hienoa!! :) Carrolle huomautettiin siis turkittomuudesta ja isoista korvista. Ne on totta molemmat. Xy ja Carro esiintyivät myös molemmat todella hienosti ja ENSIMMÄISTÄ kertaa Carro käytti kehässä korviaan!! :) Haukahtikin.. ;)

Ja sit, bonuksena, Hulda!! Oli NIIN hienosti isin kanssa koko päivän näyttelypaikalla. Kaksi syöttökertaa ja neiti oli isin kanssa oikein tyytyväisenä. Voidaan hyvillä mielin lähteä joulukuussa Messariin.. ;) Tää on se mun oma "harrastukseni" ja oma juttuni.. ja Tony onneksi ymmärtää sen.

Ihana oli nähdä tuttuja ja ystäviä!! Ootte niin kultaisia: mikään ei näin "tuoreena äitinä" ole ihanampaa kuin kauniit sananne Huldasta.. :´) Thänks!! :)

Eip muut. Hulda kaipaa ruokaa.. ;) joten mentävä taas on. Oli mukava viikonloppu: kiitos Mialle seurasta! Sekä muille ystiksille!! Balataan taas.

Ja niin: PAKKO vielä kertoa, että Oodi, Mypa ja Särö pääsivät aksailemaan sunnuntaina!! :) Siitä voin kertoa enemmän myöhemmin, mut sanottakoon, et mamin rinta on aika rottingilla taas.. :D!!

Still alive

2010-10-11T21:43:00.005+03:00

vaikkei siltä tunnukaan jos blogista päättelis :D On vaan -tiedättekyllä- niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa.

Oodi on kunnostautunut taas näytelmissä ja on saanut jo toisen pinkin muovinauhan itselleen kera kauniin arvostelun:
9 months. Very feminine. Excellent pigmentation. Very feminine head. Beautiful eyes & expression. A little bit weak in underjaw. Medium bones. Medium neck. Enough depth of chest for age. Enough length of croup. Happy tail in movement. Good presentation

Kiitos Mialle Oodin aktiivisesta ja ihanasta kodista!! Mian ja Oodin juttuja kannattaa käydä lukemassa Mian blogista, johon on tuo Hippuset-linkki mun linkeissä tässä reunassa.

Myrtin kanssa ei olekaan käyty pitkään aikaan missään, mutta se muuttuu ylihuomenna: pääsimme toko-ryhmään!! :) Tony hoitelee sen aikaa Huldaa ja me saadaan Mypan kanssa "omaa aikaa". AIka nastaa!! Lisäksi Myrtti on ilmoitettu Seinäjoen näytelmiin, mutten ole ollenkaan saletti, että miss Bikini sinne pääsee.. katotaan. Äitinsä, sisarensa Xy ja Oodi sekä velipoika Felix sen sijaan kehäkettuilevat. Äiti on tosin ihan järkyttävän karvanpudotuksen jäljiltä vähemmän hehkeä, mutta enemmän tukkainen silti, kuin Mypa. Ja se nyt on vaan näytelmä.. joten sinne siis. :)

Koirat kävi rokotuksilla viime viikolla. Laitettiin Myrtillekin piikki niskaan, vaikke ole vielä vuotta. Syy: saatiin samaan rytmiin kaikki eikä tarvi muistella montaa kertaa rokotuksia. Mut reissussa oli nurjakin puoli.. Säröllä kuului sydämestä sivuääni, joka ei ole sivuääni.. suora siteeraus eläinlääkäriltä.. Eli ei ole tyypillinen suhina, vaan plumpsahdus. Ääni kuitenkin,mitä ei pitäisi kuulua. Ei kuulemma edellytä toistaiseksi mitään toimia: ei estä harrastusta eikä edes jalostuskäyttöä, jota nyt toistaiseksi muutenkaan kyllä emme ole harrastaneet Särön ollessa tauolla niistä puuhista. Harmittaahan tuo mua silti kovasti ja aluksi pani ahistamaankin.. muttei nyt enää. Seuranta kerran vuodessa rokotuksilla riittää toistaiseksi.

Muuten ei ihmeempiä koirarintamalla. Agilitytauko jatkuu yhä, mut nyt himottais jo pikkuriikkisen entistä enemmän.. Myrtti tuntuu lenkeillä sikamakeelta: se on niin säpäkkä ja samalla hirmu ohjaajaherkkä siinä mielessä, että reagoi nanosekunnissa sekä liikkeeseen että puheeseen.. Voi kun sais lisää tunteja päiviin!! Mut jospa me nyt ensin tokoiltais. Saatais suhdetta kuntoon jne.

Hulda taas kasvaa. Oli 6-viikkois neuvolassa kasvanut 7,4cm!! Eli yli sentin viikossa. :) Pe on uus neuvola, melkein jännittää, mille käyrälle nyt menee.. Sukat on ainakin melkein kaikki jo pieniä, eli jalka on pitkä. :) Meidän pieni.. Muuten onneksi kaikki hyvin tytön kanssa. Nimenantojuhla oli 26.9 ja koko nimi on Hulda Milja Vilhelmiina. Viimeinen nimi on molempien edesmenneiden äidinäitien toinen nimi. Tulee siis perinnöksi :) Kaksi ensimmäistä on muuten vain mieluisia. ;) Nauraa, jokeltelee ja imee nyrkkiään. Ja kovasti heiluttelee käsiä ja jalkoja. Kääntyy selältä kyljelleen, muttei vielä vatsalle. Pää nousee ja hirmuisesti punnertaa aina itseään. Inhoaa olla makuultaan "vauva-asennossa" sylissä. Haluaa olla pystyssä. Nukkuu vaunuissa edelleen pääasiassa vain, jos ne liikkuvat. :D Käyn nyt aamulla ja illalla kärryttelemässä: iltalenkki tehään edelleen yhdessä koko perhe. Koirat saa parempaa lenkkiä, kuin koskaan aiemmin. :) Bonuksia niille. ;)

Siinäpä sitä. Mä palaan, jahka on taas kerrottavaa. :) Ihanaa syksyä kaikille!!

Yleisön pyynnöstä

2010-09-04T18:07:00.006+03:00

Heh, no ei kai. En vaan ole saanut aikaan kirjoittaa mitään.. oon maailmanhuonoin bloginpitäjä ollut siis viimeaikana. Syynä yksinkertasesti se, että ei oo muka aikaa eikä jaksua ollut "panostaa". Meillä kun asustaa tyttö, joka haluaa olla lähellä, sylissä. Liina käy hyvin:

ja sen kanssa kulkiessa mulla onkin kädet käytössä, mikä on hienoa!! :) Enkä mä pane pahakseni sitäkään, että Hulda viihtyy sylissä ja lähellä. Se on loogistakin: ollaanhan me oltu kuukausitolkulla TOSI lähekkäin; jopa sisäkkäin :) Tony onneksi auttaa iltasin ja viikonloppusin. Ja kaks ekaa viikkoa oli ihan luksusta: Tony piti isyyslomaa. Moni on kysynyt, miten meillä on mennyt. Ihan hyvin! :) Hulda on kova syömään ja mä oon tod tyytyväinen, että ostettiin sellanen nahkanen "teeveenojatuoli", mikä keikkuu ja pyörii. Siinä mä vietän päivästä piiitkiä aikoja neidin syödessä. Eilen tajusin ottaa kirjan käteen ja lueskelin Slummien miljonääriä sivutolkulla sillä välin. Hulda kun nukkuu välillä tissi suussakin.. :D Imee välillä ja sit taas tauko..ja imee.. :) Mä sanoin neuvolantädille eilen kotikäynnillään, että taidan olla vähän huvituttinakin, mutta sei mua haittaa. Niin ihana neuvolantäti sanoi, ettei se ole missään tapauksessa "hukkaan heitettyä aikaa": vauva tankkaa samalla läheisyyttä ja turvaa, rakkautta! Joten mä jatkan huvituttina oloa hyvillä mielin. :)

Koirat on ottaneet Huldan tosi hyvin vastaan: ollaan tehty vähän samalla lailla, kuin koiraemot tekee pentujensa kanssa: osotettu, että se on meidän ja sitä saa nuuhkia silloin, kun me niin sanomme. Ja nyt tilanne on niin, että Hulda on koirille aika "samantekevä" siinä mielessä, että saa nukkua esim. olohuoneessa kehdossa ihan rauhassa: koirat ei "tuki" sinne. Joka päivä on kuitenkin annettu pieni, lyhyt nuuskuttelu. Repo on kaikkein kiinnostuinein: musta se on vähän kuin Lassie; makaa välillä kehdon vieressä sen näköisenä, että "tää on Oikeasti Meidän Vauva".. :) NIIN liikkis Ellu!! :) Carro käy silleen lempeästi, korvat vähän luimussa ja häntä heilahdellen haistelemassa. Emomaisesti.. :) Särö käy "ilmeettömästi" ja Mypa tohottaa kielensä kanssa. Eli jokainen tyylillään. :D Mypan kieli on vaan nyt pannassa: sillä on juoksu... tosin se kieli ei juuri "likaannu", sillä Myrtti ei pese itseään juur lainkaan!! Nyt mä ymmärrän, että joku ostaa koiralleen juoksuhousut!! Meillä on välillä ollut, kuin teurastamolla... Kerran Myrtti otti oikein asennon ja koetti nuolla itseään: oksensi perään kaks kertaa.. :D Äiti ja velipoika hoitaa pesut.. Joskin velipoika joutuu pian eri huoneeseen siskon kanssa.. olis maailmankaikkeuden kauhein yhdistelmä!! Täyssisarukset.. joskin muuten ne sopis toisilleen täydellisesti. Kaikin puolin. :) Mut silti.. nou vei.

Iltalenkki ollaan tehty koko perheen voimin: toinen kärryjä lykkien ja toinen koiria taluttaen. On ollut tosi ihanaa mennä kerran päivässä ulos, raittiiseen ilmaan. Pääsääntösesti Hulda nukkuu vaunuissa, kunhan ne liikkuvat.. :D Mut eiköpä sekin muutu. Olis niin ihana antaa yhdet, pitkät päikkärit tytölle raittiissa ilmassa. Mut jossei, niin ei. En halua tehdä siitä ongelmaa.. mulla kun niitä näissä hormonihöyryissä tuntuu riittävän.. esim. kun Hulda joskus itkee, niin mä alan itkeä.. etenkin jos itkee kovaa.. tai kun luen jotain liikuttavaa tai vauvoihin liittyvää.. tänään luin uutta vauvalehteä ja itkin.. Tony on välillä ihan helisemässä mun kanssa. Mut onneksi tää on normaalia ja kuulemma kuuluu kuvaan "vielä jonkun tovin.. :D"..

Kaupungilla ollaan käyty kolmesti. Autoilukin menee pääsääntöisesti nukkuen. Onneksi niin ja toivototavasti pitkään niin. Alla on kuva Huldasta autositterissä:

Eikö ookin sulkku?! :) Haettiin tommonen välikauden puku, kun on jo niin viileää, muttei vielä toppapukukylmää. On muuten TOD vaikeaa pukea vauvaa tällä hetkellä: ei oo kylmä eikä kuuma.. ja viimaa on, mutta vaunuihin ei periaatteessa tuule.. kiva siinä sit pähkäillä, että pukeeko liikaa ja samalla, että ei vaan pukis liian vähän.. huoh.

Tästä näkee, miten iso tyttö meillä jo on! :) Eva Wahlström-ainesta.. :D!!

Kokeiltiin tänään ensimmäisen kerran sitteriä. Siihen kun saa laittaa kolme ja puolikiloisen vauvan. Hulda oli eilen neuvolantädin puntarissa 4120g. Saatiin korttiin mainintaa hyvän ihon lisäksi siitä, että Hulda kohdistaa katseensa ja hymyilee!! :) Ja että kasvaa hyvin. Ihanaa, ihanaa!! Toivottavasti jatkuukin niin.

Koirauutisia vielä sen verran, että oltais päästy Myrtin kanssa tokoon: olis nyt alennut, mutta sen juoksun takia jouduimme jäämään pois!! :( Jonotettiin sinne kevyesti kuukausitolkulla... nyt sit tietty tiputaan taas jonossa ties minne.. huokaus. Tuntuu, että jossei mene jollekin ohjatulle kurssille sen kanssa, niin en tee sen kanssa mitään. En saa aikaseksi.. siksi olis hyvä päästä. Ja tietty oppimaan jne. :)

Ja toinen, parempi uutinen: Oodi oli tänään debytoinut VIRALLISEN näyttelyelämänsä Tampereella ja saanut ERI:n!!! :)

Arvostelu: 9 months. Correct size and proportions, elegant female head. Good eyes and ears. Not enough cheast, bit narrow in front. Enough correct topline, bit closed behind legs (takajalat :D). Nice temperament. Excellent coat condition for age..

Onnea vielä hirmuisesti!! :) Mua lämmitti eritoten se, että Oodi oli esiintynyt hienosti ja ollut muutenkin reipas ja hieno tyttö koko näyttelyajan!! :) Ihanaa ihanaa!! Kiitos Mialle taas kaikesta!! Onnea vielä Piallekin: Pätkis oli ollut pn2 ja saanut vara sertin. :)!! Onnea!!

Simmottei. Nyt mä menen, taas ja vaihteeksi. :) Hulda nukkuu eteisessä vaunuissa ja on vedellyt siellä sikeitä KOKO tän kirjottamisen ajan!! Nukahti lenkillä näemmä sikeästi. Ja nyt, kun on aikaa, niin käyn vielä parilla muullakin sivulla.. :D Joten hastalavista!! :)

Ja niin: HIRMUISESTI Kiitoksia kaikille meitä onniteilleille!!! Oikesti, kovasti ja paljon!! :)

Onnenpäivä pe 13.

2010-08-20T11:11:00.004+03:00

"Katso jälkiä", Puh sanoi. "Kahden joukkoon on liittynyt kolmas". "Onko se Hulda?" Nasu kysyi. "On se" Puh vastasi.

Perjantaina, 13.8.2010, saimme hartaasti odotetun tyttäremme vihdoin syliimme. Hulda syntyi klo 14.17 mitoin 3750g ja 51cm. Synnytys meni hienosti ja oli upea kokemus. Isi ja äiti ovat onnenhuuruissa vieläkin. :) Koirat ovat tulokkaasta kiinnostuneita, mutteivät liiaksi tunkeile. Mitä nyt Myrtti esipesi muutamat kestovaipat ;)

Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän.

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Still

2010-08-08T17:45:00.002+03:00

yhtenä. Joskin, nyt täytyy sanoa, että alkaa ehkä jo olla merkkejä siitä, että tää loppuu joskus. :) Mä sain "viimeisen" vinkin ja oon nyt kokeillut sitä kaks päivää: en tee mitään. Vauva huomaa, että nyt voi tulla, on seesteistä. :) Toivotaan, että merkit vahvistuvat ja päivä-pari, niin rakkauspakkaus on sylissä. Mitään muuta en toivo nyt niin kovasti.

Tony kävi aamulla aksailemassa Lapualla agilitykisosisa Särön kanssa. Mun piti mennä mukaan, mutta yö ja ilta olivat aika "heikot", joten musta ei ollut lähtemään.. jäin huilaamaan kotiin. Kisat olivat menneet persiilleen, joskin täytyy sanoa, että video ei antanut niin karua kuvaa, kuin ohjaaja itse. :) Nyt meillä on vakavassa mietinnässä, lähtisikö mr rabbitilta kivekset.. se oli taas kävellyt radan ulkopuolella maailmanomistajan elkein ja kyyläillyt, löytyisikö ketään, joka haluaisi saada turpiinsa.. Ei tee Tonyn ja Särön suhteellekaan hyvää, jos joutuu koko ajan puuttumaan käytökseen.. tosin, se leikkauskaan ei takaa "mitään" itsestään. Mutta vois kyllä auttaa asiaa. Mietimme. Mutta hepposesti sitä emme päätä.. mä kuitenkin olin salaa toivonut, että vielä kävisimme näyttelyssä.. edes joskus.. Ja Särön pentukin olisi ihana saada.. joskus.. mutta pitää miettiä, mikä on sille itselle parasta.

Sellasta. Mä en oikein osaa ajatella tällä hetkellä mitään muuta, kuin lähestyvää synnytystä. Ei riitä ajatus muualle. Vallankaan, kun koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän se asia olevan lähellä. Supistelee, tihkuu verta jne. Mä soittelin aamulla synnärille varmistaakseni muutamaa asiaa ja siellä oli kyllä aivan superihana kätilö!! Oikein tuli fiilis, että sinne on ihana mennä!! :) Toivotaan, että sellainen on meitä sit odottamassa, kun aika tulee. Huomenna olis numerologisesti hauska päivä syntyä: 9.8. Meidän hääpäivä on nimittäin 19.8. Ja ylihuomenna on 100810. Aika hauska numeroleikki sekin... joten monta hyvää päivää Huldalla tulla. :) Mua oikein hävettää tuo mun edellinen kirjoitus: ettei huvita koko juttu jne.. mut se oli sillon fiilis. Nyt on onneksi taas valoisampi olo. Huomenna on jo maanantai! :)

Ja peeäs: ke on toinen vyöhyketerapia-aika JOS ei ennemmin tapahdu mitään.. mitä en usko tällä hetkellä. Huomaatteko: valoa todella näkyy! :)

Yli meni

2010-08-06T11:49:00.003+03:00

että paukahti. Vaikka mä olin IHAN saletti, ettei mene: mulla on niitä suppareita ollut jo kuukausitolkulla, välillä piti maata jne. Mutta näemmä nei meinaa mitään. Joku sanoi, että perinnöllistäkin voi olla, missä vaiheessa syntyy: kukkua. Mä oon syntynyt vähän ennen la:ta ja sisko presiis sinä päivänä. Tosin Sisuhan meni 10 päivää yli.. Mut en mä Leenaa peri.. ehkä. :)

Eilen mä olin ihan siipi maassa. Mulla oli sellanen luovuttajafiilis ja sanoin ääneenkin, ettei mua huvita enää koko juttu.. No enhän mä niin voi sanoa, kyllä mä sen käsitän. Ja tässä mennään, huvittaa tai ei. Ja nyt mua ehkä taas huvittaa. :) Mutta mä en käsitä sitä, miks niin moni naureskelee sille, että "kukaan ei oo sinne jäänyt ja se on vasta niin vähän yli".. no ei oo joo; mä tiedän sen. Mutta mä oon aina ollut tosi huono odottamaan: mähän jumankauta paljastan Tonylle ostamani joululahjatkin jo ennen aattoa, kun en malta pitää sitä salassa: oon niin innoissani.. saati sit tämä!! Elämäni tärkein ja kallein paketti!! Mua melkein itkettää, kun ajattelen miten lähellä ja silti, miten niin kaukana se on..

Joku tuntuu luulevan, että mä haluan käynnistykseen. Paskapuhetta. En halua!! Todellakaan. Se tekee synnytyksestä paljon huonomman kokemuksen ja synnytys voi olla paljon rajumpi jne. En halua lääkkeillä sitä käynnistää, mutta vyöhyketerapia, vadelmanlehtitee, kolme ässää, kävelyt ja kylpy.. kaikki kokeiltu. Ja varmaan vielä muitakin kikkoja, mitä oon kuullut. Risiiniöljyä en halua kokeilla, sillä se voi saada vauvan kakkaamaan sikiöveteen ja sitäkautta aiheuttaa vaaran itelleen. Eli ei sitä. Ens ti on neuvola (jos ei synny aiemmin) ja sit mulle kirjotetaan käynnistyslähete.. mä luulen, ettei ne ens viikolla sitä vielä käynnistä, mut alkuviikosta. Pahinta tässä mulle on tuon odottamisen ohella se, että mä oon pelko perseessä joka päivä siitä, että Hulda kasvaa.. mä en halua yhtään grammaa sille enää enempää.. naurettavaa ja blaablaa. Mutta mun pelko on se, yks niistä. En toivois mitään nelikiloista.. Mutta eipä tässä mun toiveet paljon paina.

Mä oon lehdestä nähnyt, että meidän valmennusporukasta on jo osa saanut nyytin syliinsä.. nekin, joilla oli la meidän jälkeen. Ja joo, tää ei oo mikään kisa; tiedän. Enkä tod. ajattelekaan niin. Mutta paninpahan vaan merkille.. Takanaapurilla oli laskettu aika viikko sitten: siellä ei käsittääkseni ole myöskään vielä syntynyt vauvaa. Joten on meitä muitakin. Ja niin, meillähän on VASTA kaks päivää yli. Ai niin, tänään on tilastojen mukaan päivä, jolloin syntyy eniten vauvoja: 40+2.

No joo, mut se tästä. Ymmärrän ja tiedän, etten voi vaikuttaa asiaan. Mutta toivoahan saa? Ja mun toive lienee selvillä..

Sit toinen asia, iloisempi. :) Oodi oli käynyt tänään missikiertueensa bee- kohteessa; Sawo Showssa. Ollut Pek2 ja saanut KP:n. Tässä Oodin mukava arvostelu! :)

"Söt, liten tik. Bra huvud med parallella linjer. Mycket vackra ögon som ger det rätta uttrycket. Fina öron. Ännu något outvecklad i kroppen. Visar sig och rör sig fint. Bra päls."

Son niin hieno tyttö.. :) Kiitos Mialle taas aktiivisuudesta!! Ihana oli kuulla, että neiti oli ollut reipas!! Kuviakin kuulemma luvassa: Miina oli räpsytellyt kameraa.. :) Kiitos jo etukäteen niistäkin!! :)

Semmottei. Nyt taidan suunnata "johonkin". Viisainta pysyä liikkeellä eikä jämähtää kotiin.. seinät kaatuu ja aika tulee pitkäksi. Mutta, edelleen, hyvää kannattaa odottaa.. ja mikään ei voi olla parempaa. Nyt täytyy "tyytyä" silittemään vatsaa ja niitä pieniä kantapäitä nahanläpi.. Ihan maksimissaan enää 12 päivää, niin saan suukottaa niitä suoraan.. mä jaksan sen kyllä. Ihan saletisti.

I am a bull

2010-08-03T12:07:00.003+03:00

ja muuta ihan sakiaa juttua.. :D

Mut alotetaan oikeista ja hienoista uutisista! :) Oodi kävi sunnuntaina shelttien erkkarissa, pentuluokassa esiintymässä saaden kauniin ja hienon arvostelun:

sable of almost 8 months old, On good coat of correct texture. Attractive head with good underjaw. Dark eyes with correct size, shape and placement. Just needs time to finish foreface.She is well angulated and moves freely with drive althought a little close at the moment. She just needs a little time.

Mia kertoi, että Oodi oli esiintynyt kauniisti, pientä pöytäbanaania lukuunottamatta. Oon ihan hirveän onnellinen teidän kahden puolesta! :) Oodi onkin nyt "uraputkessa", sillä seuraava pentuesiintyminen on jo perjantaina sawoshowssa. Toivotaan, että menee yhtä mukavasti!! :)

Myrtti taas on kokeillut aksan saloja uudella ulottuvuudella: Tony rakensi keppikujan, kaaritetun, pihaan ja Myrtti pääsi kirmaloimaan siitä. Ja on se kyllä aika nokkela!! Tehtiin niin, että toinen "ohjasi" ja toinen oli makkarakupin kanssa kujan päässä. (kuja on vielä tosi leveä: ehkä joku 60cm?) ja eipä aikaakaan, kun Myrtti hokasi, mihin pitää juosta. Ja lähinnä: mistä. :) Se jopa karkasi kerran sikamaisesta kulmasta kujaan.. ja mä onneton annoin makkaraa oma naama naurussa: soli NIIN pätevä.. :D! Tehtiin ihan suoraa ja pari toistoa molemmilta puolilta tosi loivasta kulmasta. Ja aika läheltä vielä: joku viis metriä maksimissaan etäisyyttä. Ehkei sitäkään. Nyt pitää kaventaa kujaa ja tehdä toistoja pari kertaa viikossa ja sit, kun kuja alkaa olla niin kapea, että joutuu tekemään liikettä kropalla, niin täytyy miettiä pannaanko kepit hetkeksi pois. Ikää on nyt 8kk; kasvanut ei ole enää reiluun kuukauteen, mutta on musta vähän turhan nuori pujottelemaan. Pitää pohtia. Tänään olis tarkotus naksutella taas alustaa. Josko vaiks sekin valo nousisi ylös.. ;)

Eilen kävi Virve hieromassa sisarukset. Särö oli onneksi ok. :) Mä oletin, että sillä olis ollut jotain jumia, sillä sen agielämä on taas alennut: treenailee Tonyn kanssa pari kertaa viikossa. Myrttikin sai massagen, sillä musta se on seissyt vähän banaanilla. Pitkään. Ja sen selkä nykii seistessä, kun sitä käy läpi. Onneksi löytyi vain pientä jumia toiselta puolelta, mikä kyllä selittää tuon banaanin. Ja Virven mukaan tuntuisi juuri siltä, mitä leikkitälleissä tulee. Ja Myrttihän tippui pihapöydältä (on melkonen apinalapsi) viime viikolla ja loukkasi siinä hetkelliseksi itseään.. ja jatkuvastihan se hilluu. Joko itsekseen tai pakottaen äitinsä mukaan.. eli ei ihme. Mut tästä jatkamme: mä sain hyviä ohjeita ja kolmen ja puolen viikon päästä Särö ja Myrtti pääsee Piiralle, joten hoito jatkuu. Pari kertaa vuodessa käydään Turussa hoidattamassa nuo Piiralla ja lisäksi Virve käy meillä useamman kerran vuodessa. Olen tosi tyytyväinen molempien hoitoon! Ja koirat myös. :)

JA nyt niihin hullutuksiin.. eli mun uniin. Tony on aina sanonut, että mulla on vilkas mielikuvitus. Ja onhan se.. :D! Mä näin toissayönä unta, että mä olin härkä. Lattekahvin värinen, teräväsarvinen sonni. Olin laitumella kahden muun sonnin ja lehmälauman kanssa. Ja sitten sinne tuli auto hakemaan mua teurastettavaksi! Mä mietin siellä trailerissa (hevossellasessa), että on tasan kaks mahista; joko multa lähtee henki tai mä karkaan repäisemällä nenärenkaani irti.. (miettikää- oikeesti!! :D) Ja sit mietin, että siihen tulee kyllä infektio (joo, tuolla sanalla!!) Ja niin mä sit repäisin itseni Atrian pihassa irti ja karkasin!! :D Ja täpärästi vältettyäni kuoleman, lupasin ääneen muille sonneille ja lehmille, että alan pitämään blogia. :D!! Eli tässä sitä ollaan.. ;)

Oon ihan saletti, että tuo uni tuli kahdesta coctailista: Espanjan härkätaistelut on olleet niin otsikoissa viime aikoina ja niistä niitä kauheita kuvia. Mä oon tuntenut suurta surua niiden härkien puolesta ja se takuulla tuli osittain siitä. Lisäksi mä kuulin, kun joku pikkutyttö oli haastateltavana radiossa: oli ollut maatalousnäyttelyssä. Ja erotti sonnin ja lehmän kuulemma siitä, että sonnilla oli nenärengas. :) Lisäksi mä olen toivonut, että mulla olis joskus oma lehmä: lattekahvin värinen länsi-suomenkarjaan kuuluva nupopää, jonka nimeksi tulis "Latte". :) Lehmissä "on sitä jotain".. sielukkaiden silmien lisäksi. Mä harjaisin sitä, pitäisin puhtaana ja hyvänä..

Mut nää mun unet.. huoh. Ne on melko villejä joskus.. :D!

Viime yönä Hulda oli syntynyt mun unessa. Se oli tyttö, ihana tietenkin. <3 Mä imetin sitä. Tony sit sanoi, että "imetä välillä tuosta toisestakin". Mulla oli nimittäin yhdessä rinnassa kaks nänniä päällekäin.. :D! Mä sanoin siinä unessa, etten ole kenelläkään muulla nähnyt tällästä, mut Tony vakuutti sen olevan normaalia.. Jessus.. piti ihan aamulla tarkistaa: onneksi ei ollut kasvanut toista toisen alle!! :D Kumpaankaan...

Huomaa, että mieli on levoton.. mä olisin jo tosi valmis saamaan pienen ihmeemme syliin.. ja rinnalle.. ja omaan kotiin. Olis ihanaa harjoitella uutta elämää jo oikeasti, ei vain unissa.. ja haaveissa.. Mua on supistellut, vihlonut ja jomotellut. Viikonloppuna heräsin yhtenä yönä niihin. Mutta ne ei jatku ja loppuvat omia aikojaan.. olo on "outo", mutten osaa selittää sitä. Ja silti: EI MITÄÄN.. Huomenna olis laskettu aika.. alan luopua toivosta pikku hiljaa. Tänään meen kuitenkin "viimeisenä oljenkortena" vyöhyketerapiaan: oon kuullut, että sillä on onnistuneesti saatu käynnistettyä synnytyksiä.. ;) Lisäksi mä toivon apua mun tajuttoman kipeisiin ja turvonneisiin niveliin käsissä ja jaloissa.

Hulda-kulta: tulisit jo!! Vaikka saat tulla ihan, koska haluat.. kunhan olet valmis. Ikävä meillä jo on!! Vaikkei edes tiedetä mitä.. :)

Myrtin pihatreenit

2010-07-30T21:28:00.003+03:00

Haettiin ja pakastettiin tänään Tonyn kanssa 16kg vattuja (6kg Leenalle; ei ihan mee meillä kaikki.. ;)), joten Särön epikset jäi väliin.. Siitä "suivaantuneena" Tony teki ensin Särön kanssa pihalla puomin alastulotreeniä (meillei ole puomia, mut muuta rekvisiittaa hyödynnettiin) ja sit Tonde keksi, että Mypan pitää päästä myös treenaamaan.. "ihan vähän jotain pientä". Mä sit intaannuin niin, että kipaisin kameran sisältä ja tässä on dokumenttia pienen ja NIIN pätevän pikkukoiran treeneistä. :D Myrtti on tehnyt kolme kertaa aikaisemmin elämässään siivekkeiden läpijuoksua. Eli ei montaa kertaa.. Mutta son IHAN leluhullu ja tekee sen eteen "mitävaan". Musta tuo on ihanaa menoa, vaikkakin kauheeta säätämistä, etenkin kun valas vaihtuu puikkoihin.. :D Mut saa se vielä ollakin! Pääasia, että kaikilla oli kivaa!! :D

Här med papi:

och här med mamiwhale:

Äh

2010-07-28T23:04:00.006+03:00

TAAS vaihtui tausta.. Mä alan tod kypsyä siihen, että linkkiin ilmestyy teksti, joka kertoo taustan katoavan niin ja niin pian ja blaa blaa.. Annan tän olla nyt hetken, koetan kehitellä sitä jossain vaiheessa, mut nyt evvvk...

Tänään käytiin Vöyrillä epiksissä. Tony ja Särö kisasivat mölli- ja ykkösten skaban. Ja nyt voi sanoa, että meni kivasti!! Särö alkaa kentän reunalla olemaan "normi"; pientä elvistelyä oli enää ilmassa ja siihenkin puututtiin napakasti ja heti. Mut jännä: se repii/leikkii IHAN eri äänensävyllä tuolla, kuin kotona.. on jotenki enemmän "tosissaan" .. ja mulkoilee muita veemäisillä silmillä.. mut pullistelee onneksi jo paljon vähemmän. Häntäkin on lepoasennossa seistessä. Hianoo! :) Eka radalta tuli femma: Tony käänsi vastaisella kädellä ja rima alas. Vaikka olivat 35cm. Harmi. Tony kuulemma ties, että se tod. näk. tulee: tippuu herkästi vahvassa kääntämisessä. Mä oon tässä kohtaa taas sitä mieltä, että ei pitäis tietää.. eli koira sais musta kestää vähän vahvempaakin ohjaamista ja tiesmitäkäsiä ilman, että rimat tippuu. Eli treeniä. Muuten rata oli aika tosi hieno. Särö polkee hurjalla temmolla, joskin haukkuu enemmän kuin normisti. Mut se ehkä kuuluu sen kisaimagoon.. ;) Oli hieno rata. Rata oli muuten mölliksi harvinaisen "ohjattava": ei ollut perinteinen suoraa-putkikäännös-suoraa. Vaan oikein oli heti alussa neliötä tms.

Ykkösten rata meni kanssa tosi hienosti: ainoa virhe tuli keinun ohituksesta: suorasta putkesta keinulle, mutta putki osoitti ohi keinun ja kauempana siinsi jo uusi putki: Särö juoksi ohi keinun, kun Tony oletti sen poimivan keinun. Mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Ihanaa menoa ja hieno oli katella. Videolla ne on: pitää kattoa jos joskus saisi ladattua juutubeen vaiks. :) Mä oon niin hirmu ilonen, että Tony alkaa taas innostua.. :)!! Josko vaikka se siitä!! Virallisiinkin on ilmoitettu: Lapua 8.8 ja sit olis vassilla tulossa kahtena päivänä, muistaakseni. Elokuussa kans.

Meillä oli koko nelikko mukana ja mä koetin vähän Mypan kanssa puuhailla. Son IHAN hulluna uuten minipalloonsa, jolla leikkikin intopiukassa radan reunalla. Mutta... se kele on keksinyt, mitä hommaa siellä radalla muut tekee ja JOS ei ole tekemässä mun kanssa mitään, niin laulaa sinne.. haukkua en sen anna, joten se laulaa.. kuulisitte.. :D! Huoh. Pitää kattoa, mitä asialle voi tehä.. vai voiko mitään. Hassu apina se on. ;)

Sit vielä perinteiset Huldauutiset. Tänään 39+0, eli tasan viikko laskettuun aikaan. Neuvola oli kanssa tänään. Hulda on nyt laskeutunut ihan alas ja pää on kiinni. :) "pää kiinni, kulta"-huutelu on auttanut. :D! Nyt sit uotellaan. Neuvolassa oli muutenkin kaikki hyvin, joten rauhallisin mielin oottelemma. Painetta, vihlontaa ja jomottelua on, mutta sitä on ollut jo jonkin aikaa, joten en ole mitenkään niistä "enää innoissani". Hirmu paljon mieluummin mä alkaisin lykkiä vaunuja, kuin kannella vielä viikkotolkulla tätä mahaa.. mutta, maksimmissaan enää 21 päivää: sen mä kestän vaikka päällä seisten! :) Ja sanottakoon vielä, että koska NIIN moni on mua säälinyt " sulla on täytynyt olla ihan kauheaa"-kommentein (viittaavat kuumuuteen), että EI oo ollut. Meillä on ilmastointi kotona ja täällä on ihan mukavan viileää. Kuuma on kaikilla muillakin: en oo mitenkään surkeana lainkaan. Aikansa kutakin ja on tässä puolensakin. :) Joten, oottelu jatkuu.. :)

Jiikoo: tässä eiliset epikset. Ensin möllirata:

Sit ykkösten rata:

Reeni raporttos

2010-07-25T17:25:00.002+03:00

Heräsin tänään IHAN veto poissa.. duha koeddi iskeä, pissaramppaukset yöaikaan ja sitämyöten vähäinen yöuni mun mittapuussa meinasi viedä veronsa.. Onneksi Tonde sai sen verran virtaa potkittua muhunkin, että lähdettiin yksissä tuumin hallille, kävellen! :) Vielä mun ehdotuksesta kävellen!! (yhtään ei oo syynä se, että haluan jotain pihalle ja pian.. :D) Tony aloitti treenit Särön kanssa: tekevät puomin alastuloa uusiksi ja sen treenaaminen on vielä ihan alkutekijöissään. Mutta pikku hiljaa valo alkaa nousta ylös, joskin töitä pitää vielä tehdä kovasti. Tony ilmoittanee Särön pm-kisoihin Lapualle ja siellä täytyy puomi sit vetää vielä "vanhaan tyyliin" ja muistaa olla käyttämättä uutta käskyä. Josko poika ei menis sekasin, sillä kuitenkin kiva olis vielä kisailla, kun lähikisoja tuntuu nyt taas löytyvän..

Särön puomitreenien jälkeen pääsi Myrtti tekemään pentutreeniä. Putki oli loivalla u:lla ja tehtiin ensin sitä pari kertaa molemmista suunnista. Meni mainiosti. Palkkana oli Myrtin mielestä sikamakea pehmopallo! :D Sit vaikeutettiin niin, että putken eteen ja taakse laitettiin hyppy (ilman rimoja) siivekkeet ja Mypa meni siis hyppy-putki-hyppy ja pallolle! :) Meni edelleen hienosti!! Kokeiltiin niin, että mä heitän pallon ja Tony ohjaa ja niin, että pallo oli valmiina ja Tony ohjas. Mua ei tässä vaiheessa enää päästetty ohjaksiin, kun "se menee näin paljon paremmin".. hah! Himoitsee vaan "mun pentuani"... :D! Mutta menkööt..vielä.. :)

Sitten Myrtti teki hyppysuoratreenin pari kertaa: kolme hyppyä suorassa linjassa ilman rimoja: päässä odotti pehmopallo. Se, mikä on tosi kivaa, on se, että Myrtillä on jo nyt heti hyvä draivi päällä!! Vaikeaa sille on paikalla odottaminen; pitää treenata sitä kotona ilman esteitä. Lisäksi mä tiedän, että lelupalkka on sille "liikaa": kiihdyttää sen viretilaa ja paikallaolo vaikeutuu entisestään. Siks tehtiin sit helpotus niin, että mä pidin pannasta kiinni Tonyn ohjatessa. Mypan vipa treeni oli hyppykuvio-ohjaustreeni: perinteinen neliö hypyistä (edelleen ja vielä pitkään ilman rimoja siis) ja Tonyllä lelu kädessä. Ohjasi sit siinä neliössä vähän "sitä sun tätä": takaavientiä, kahta hyppyä suoraan, välistä ja lähetys.. Ja heitti palkan perään. Ja meni kyllä hienosti!! Oikein harmitti, ettei ollut videokameraa mukana: Myrtin ihan ensimmäiset oikeat aksatreenit!! :) Ikäähän tulee nyt justiinsapian 8kk, että ehkä tässä pikku hiljaa voisi ryhdistäytyäkin tämän asian tiimoilta.. Leikkimielisesti, lyhyitä treenejä ja paljon palkkaa. Oikean viretilan palkkaamista ja löytämistä sekä yhdessä tekemisen meininkiä. Sitähän se vielä on ja pitääkin olla. Ja sen kanssa on mahtavaa touhuta: vielä ainakin on "tryönarkomaanin" elkeet: haluaa tehdä ja tarjoaa tekemistä, ehkä liikaakin.. tiedä sitä vielä. Mutta uskon, että Myrtti tulee kestämään toistoja ja treenaamista "sitten joskus". Ja niin: tehtiinhän me vielä alustatreeniä Särön ja Tonyn rakentaessa rataa! :) Eli mulla oli kosketusalusta edessäni ja istuin vieressä, makkarat ja naksu kädessä. Myrtti koetti tarjota jos jotakin, ennenkuin keksi, mitä haluan: etujalat alustalle. Katotaan käytänkö tuota kontakteilla vaiko noup. Aika näyttää. Mutta jos opettaisin sen tässä "ohessa" varmuuden vuoksi.

Tony ja Särö tekivät lopuksi vielä radan, missä oli pakkovalssia, takaavientiä, keppikulmaa, keinu ja A. Lisäksi oli tiukkaa vetoa ja ohjauskuvioita, joissa Särön piti olla oikeasti kuulolla. Meni ihan sikamakeesti!! Pyysin sit tekemään vielä kepit pari kertaa niin, että Tony "ryntää" sinne: ei anna nätisti tilaa Särölle hakea ja hahmottaa, vaan rynnii sinne samanaikaisesti ja vedättää koiraa. Musta se on yks mun elämän aikana saamiani parhaita agivinkkejä: älä anna koiralle treeneissä aina kivoja keppilähestymisiä, sillä kisoissa tulee ihan saletisti tilanteita, missä ohjaaja on edessä tai ryntää tai on ahdasta tai.. ja siks tuo treeni siis. Säröllä oli ekassa välissä kaari, yksi kappale, ja meni ihan mielettömän hienosti, Tonyn rynnimisestä ja vedätyksestä huolimatta. Mietittiin kotimatkalla, näkyykö Särön ruotuunlaittaminen jo treeneissäkin. Tuntuis nimittäin siltä. Se teki hartiavoimin duunia: polki, oli kuulolla ja teki rehellisesti ja oikeasti töitä. Mahtavan näköistä oli meno ja taas harmitti, ettei ollut videokameraa.. snif..

No, ens kerralla sit.. :)

Tvättmaskin

2010-07-24T19:09:00.007+03:00

bor här. :) Pestiin tänään nelikko ja huhhuh.. On siinä vaan hommaa, vaikka neljä kättä hinkkaa.. Meillä Särö ajaa edelleen turkkiaan sellaisella voimalla, että tarvittiin järeämmät aseet käyttöön. Siispä shampuu odotti koko kvartettia ja nyt on villa toivottavasti kohta irti. Meinaa PIKKUISEN verran tuntua turhauttavalta siivota: imuroitiin ja pestiin tänään lattian (kolmen ässän teorian osa yksi.. :D) ja nyt jo leijuu lattialla villapalloja.. kele!! Siitä suivaantuneena sain poweria koirien pesuun, joskin Tonyn suosiollisella avustuksella. Jako oli selkeä: mulle tytöt ja Tonylle pojat. ;)

Tempaistiin ennen pesua Myrtin kanssa: treenattiin pihassa putkea. Se oli jo loivalla mutkalla: wow.. ;) Ensin mä olin ohjaajana ja Tony palkkamaattina: seisoi putken loppupuolella ja kun Mypa lähestyi putken loppusuuaukkoa, nakkasi pallon. Ja kas: neiti oli ihan kuumana siihen.. ;D Tehtiin muutama toisto molemmin puolin ja sit suunnan muutos. Ja pitihän Tonynkin päästä puikkoihin.. vetosi siihen, että "pääsee paremmin liikkumaan"... :D!! Joskin me ollaan nyt tehty diili, että ohjaillaan molemmat Mypaa. Tarvittaessa sit voidaan kumpi vaan sitä ohjastaa ja uskotaan (vielä), että se tekee koirallekin hyvää: ei totu yhteen ja samaan tyyliin. Lopuksi Tony treenasi umpikulmia putkeen niin, että veivät yhdessä pallon loppupäähän putkea sisään ja sit metrin-parin päästä, hirmu tiukasta kulmasta, lähetti Myrttiä putkeen. Ja jessus: SE MENI!! :D Oli ihan intoa piukassa siitä pallostaan, joten siinä syy. Ja hyvä syyhän se onkin.. :) Ns. lähtöön jääminen on vielä tiukassa; ei meinaa kestää jäämistä: nousee, hiipii, nykii.. Joten siitä oma treeninsä: istu-odota-paluu-palkka. Hyvä niin. Sen kanssa on kyllä kiva treenailla. Edes tälleen pikkuisen.. ;)

Eilen sit oltiin äidin häissä.. :) Äiti meni siis naimisiin ja päästiin juhlimaan tapahtumaa, jota lapset harvoin pääsevät näkemään: oman vanhempansa naimisiinmenoa! :) Oli mukava, pieni tapahtuma ja oli ihana nähdä äiti niin onnellisena. Mä haluan -jostain syystä- laittaa tähän kuvan eiliseltä: siinä ollaan me "kaikki kolme". :)

On tuo maha aikamoinen pallo jo, mutta uskokaa tai älkää: se kasvaa keskikäyrän alla, joten se vois olla paaaaaljon suurempikin. :)

Sit viime ke oli Huldan kanssa se sairaalakeikka. Ultrattiin ja tutkittiin hyvin: päästiin taas käyrillekin ja HUH: kaikki kunnossa!! Neiti oli oikeinpäin, pää alhaalla, muttei vielä kiinni. Sykkeet ja liikkeet olivat hyvät, verenpaineet jne. kunnossa. Nyt sit "vaan" odotellaan. Eilen tuli taas kivuliaita supistuksia (oletan niitä siksi), muttei säännöllisesti ja ne loppuivat omia aikojaan. Höh.. en olis uskonut, että kaipaan kipua.. :D! No en mä sitä, mutta sitä, mihin sillä asialla pääsee.

Moni kysyy, jännitänkö synnyttämistä. En oikeestaan. En mä tiedä, mitä odottaa. Enemmänkin mä jännitän sitä, milloin se alkaa.. Aatelkaa miten noloa, jos vedet esim. menis Cittarin käytävillä!! Tai jossain muualla julkisella paikalla.. No, eipä sillekään mitään mahtais. :D!!

Tässä vielä yks tän päivän saavutuksista: Tony laittoi makkariin Huldsulle sängyn.. :) Ollaan päätetty, että nukkuu tuossa alkuun yönsä: saatiin se kaverilta lainaan ja kovasti on kehuttu netin ihmeellisessä maailmassa tuota riippukeinua. Josko se meillekin olisi hyvä. Toivon niin. Lisäksi meillä on äippäpaukkausen reunapehmusteet, pinnasänky ja kehto.. :D Että siitä voi sit Hulda valita mieleisensä.. :)

Enää 11 päivää laskettuun aikaan... KÄÄKS.. :D Kohta mä oon siinä pisteessä, että kolmen ässän kokeilu otetaan käyttöön.. ;)

peeäs: jos joku jaksaa ihmetellä, mitä mun blogin taustalle tapahtui eilen ja toissapäivänä, niin selitys: sain ilmoituksen, että silloinen tausta (uus) lakkaa toimimasta pe. Siispä to iltana mä poistin sen ja laitoin "perusasetuksista" järkyn raidallisen hetkeksi. Sitä ennen koetin miljoonaa erilaista, mitkä ei miellyttäneet lainkaan.. joten jos joku olis käynyt to mun blogissa illan mittaan, niin olis joka kerta ollut erilainen, järkky tausta oottaassa.. :D! Nyt on -hetken- tuo paikoillaan. Se on musta muuten ok, mut kestää aika kauan latautua.. Katotaan kauanko jaksan olla taas kyllästymättä.. tai sit se pysyy, jos saan "muuta ajateltavaa".. ;)

sattumuksia

2010-07-20T12:21:00.004+03:00

viime päiviltä. :) Vi börjar med hundar. Ja mä sanon, että kirjotin jo tän tekstin yli puoleen väliin kerran, sormi osu johonkin nappii ja puolet hävis!! Kele!! Ja automaattinen tallennus ei ennättänyt sitä tallentaa. Kele again!!!!

Mutta asiaan. La olimme "pihatreeneissä" rouva Sleeplessin kotona ja kutsumana. :) Kuuma oli, muttei ehkä ihan pahimmasta päästä ja treeniaika oli onneksi vasta illansuussa. Bonuksena, treenien perään, oli luvassa valkosuklaamansikkatuorejuustokakkua, mikä himotti.. :P ja voin suositella: NAM!! :) Treenit itessään meni aika..hmm..persiilleen. :D Mä väitän, että Säröllä siihen vaikutti -ainakin osaksi- sen mun kanssa käymä keskustelu ennen treenejä. Särö on vähän puolihuomaamatta kiivennyt Hiisin poismenon (?) jälkeen laumassa ja pullistelee ihan liikaa tällä hetkellä maailmalle. Nyt sen sai tuta Pian koirat, mukaanlukien hoidossa oleva Spike. No, siitä ei enempää. Oli hyvä saada itelle huomiota asiasta: nyt osaamme laittaa poikaa ruotuun myös arjessa: olemme lipsuneet turhaan pienissä perusjutuissa sen kanssa. "Se kun on vaan sheltti"... Tiedättehän lauseen.. *nolona*

Ja nyt, vielä kun muistan, niin sanon, että tuo mun blogin uusi yläkuva on lauantaiselta kyläreissulta: Pian ottama. :) Siinä on mun rakas ruskea tempputiiminelikkoni. :) Mypa, Lellu, Sääppä ja Kaa. Lisäksi Pia otti kuvan, missä on kahdeksan shelttiä: neljä ruskeaa ja neljä sinimustaa.. ei ole vaikea arvata, kuka kuuluu mihinkin tiimiin.. :) Tyylilleen uskollisina mennään.. ;) Kuvassa tässä järkässä siis: Myrtti, Repo, Särö, Carro, Pätkis, Indian, Spike ja Qki.

Pia sitten heitti haasteen -häviäjä tarjoaa pizzat- maanantaille: Lapualla epikset. Ja Tony tarttui syöttiin.. :D Särö kun tarvitsee kokemusta erilaisista paikoista ja esteistä. Se kun "on vasta nuori ja kokematon".. :D oikeesti on. Mutta jos joku kysyy ikää, niin hävettää sanoa.. Mutta toisaalta, eipä olla ainakaan kiirehditty liiaksi.. (asioillahan on aina kaksi puolta ;)) Ja tiedättekös: mama Kaa sai aloittaa kisat meidän osalta!! :D Se osallistui MÖLLIluokkaan "lisästartti" nimellä: ei voida palkita tms. Ja mölleihin, koska siellä ei ole keppejä. Koska "joku ei niitä VIELÄ osaa".. :D Ja olisittepa nähneet rouvan!! :D Se oli NIIN ONNELLINEN pieni rouva. Kuumakalle, joka käveli taas takajaloilla etujalkojen haroessa ilmaa. Huusi peräsuoli pitkällä ja koko naama nauroi. Se liekutti kaikille koko takapäätään ja tähän väliin kerrottakoon, että mölliradan pöydällä (kyllä.....) se liekutti aikaa laskeneelle tuomarille ihan tohkeissaan.. :D!! Se kiimaloitsi hurjan hienosti, joskin pöydältä se sai vitosen. Ja olisi ansainnut toisenkin Tonyn tökätessä sen jalalla estettä suorittamaan oikealta puolelta. Mutta ihan sama: sen riemu oli kaiken arvoista!! :D

Särö oli huomattavasti äitiään hillitympi (ylläri) ja sanottakoon sekin tähän väliin, että me naureskeltiin sille tänä aamuna: se on NIIN anti-roger: aito Roger Rabbit on hauska, hulvaton jne. Meidän Roger on jäykkääkin jäykempi.. :D No, nomen est omen ei päde aina.. ;) Poikien meno oli kuitenkin hienoa ja se vanha meininki näkyi taas: yes! :)!! Särö oli myös kentän reunalla fiksummin kuin aikoihin: puuttuminen sen pullisteluihin vaikuttaa: YES again!! Pia kuitenkin ansaitsi pizzat Särön saadessa pöydältä vitosen ja juostessa vipan esteen ohi. Mutta mieluusti Tonde kuulemma pizzat tarjoaa.. ;) Ja pääasia, että homma alkaa pelittää taas.

Särö ja Tony kisasivat myös ykkösen startin: sielläkin meno oli hienoa, mutta rengas oli tyystin unohtunut. Mä luulen, että syy on siinä, että omalla treenihallilla rengas on sellainen "uudenmallinen" puinen ja iso. Tuollainen "perinteinen autonrengas" on NIIN eri planeetalta, ettei poika osannut. Tony istutti sen ja otti kutsuna: sit meni oikeasta kolosta. Onneksi tuokin on asia, mitä voi ja pitääkin treenata. Ja itseasiassa.. meillä on kotona sellainen "muinaisrengas".. *nolona*.. joten ehkä pitäis treenailla kotonakin joskus jotain.. ;)

Totuuden nimissä sanottakoon, että olemmekin treenanneet kotonakin jotain. Myrtin kanssa harjoiteliin putkea (meillä on kotona pitkä putki) ja siivekkeiden takana odottamista: kaksi hyppyä ilman rimoja eteen ja Mypa odottamaan. Sit heitettiin lelu palkaksi, kun odotti sievästi mun tai Tonyn kävellessä siivekkeiden taakse. :) Lisäksi koko nelikko sai alustatreeniä: Tony aikoo opettaa puomin uusiksi ja mä luulen, että Mypakin saa oppia alustan.. Oli ihan tosi kiva treenailla pitkästä aikaa, kaikessa rauhassa, jokaisen koiran kanssa. Ehottomasti kaikkein ihastuttavin oli Lellu!! :)!! Se on NIIN mielettömän tohkeissaan tehdessään ja opetellessaan, että sen riemu tarttuu ihan kaikkiin. Melkein tulee tippa silmään.. :´) Eilen se tokoili, ihan pikkuisen, Lapualla ja se aiheutti kyllä iloa ympärilleen. Kaikkien pitäis päästä näkemään mr Lellu toimissa!! :)!! Motivaatiota löytyy, iloa löytyy ja liikkeet on tosi hienot!! Mutta ehkä se "viimeinen fiilaus" niistä puuttuu *hihittää* esim. sivulletulossa. :D Lellu nimittäin tulee nykyään suoraan eteen: keikauttaa itsensä "sivulle", mutta istahtaa ohjaajan varpaille: selkä ohjaajan sääriin kiinni. :D! Ihana <3!! Mä uskon, että se on silmäonnettomuuden antia: ei näe vasemmalla silmällä ja on vaikea hahmottaa paikkaa. Ehkä. Tai sit se on treenin puutetta. Joka tapauksessa: se on sivulletulo a ´la Lellu!! :)

Siinäpä näitä koirauutisia meiltä, tällä erää. Eli treeniä kaikille. Tony on taas ryhdistäytynyt kisakalenterin suhteen ja näyttää ihan lupaavalta tuo loppuelokuu JOS vaikka pääsisivät muutamiin skaboihin. Ainakin ihan tähän lähelle.. ;) Ehkä meillä vois olla sit huutosakissa yks jäsen lisää? Ainakin kotikatsomossa, jossei muuten..

Sit Huldaan. Meillä oli pieni säikähdys viime perjantaina.. mulle tuli to iltana tosi huono olo. Oksetti, oli vetämätön fiilis ja oikein mikään ei huvittanut. Pahoinvointi oli ehkä pahinta. Olo jatkui pe aamuna.. mä tunsin, että Hulda ryskäs ihan hirveästi: teki sitä koko torstain aamuneuvolan jälkeenkin. Mä olin ihan saletti, että kaikki ei ole hyvin.. Pyysin Tonyä painamaan korvan mun vatsalle; kuulisiko Huldan sykkeen. Ja kuulihan Tony.. Hirveän korkea, kova syke kuului kuulemma heti.. Hätäännyin ja soitin saman tien neuvolaan: saimme luvan tulla kuunteluun heti. Syke oli korkeahko ja vaihteli kovasti. Neuvolassa epäiltiin, että leikkii ja puristelee napanuoraa: siksi vaihtelisi niin kovasti. Mun hätä ei silti hellittänyt ja saimme lähetteen sairaalaan Synnytyspuolelle käyrille. Kävimme kotona syömässä (auttoi viimeksi sykkeisiin) ja lähdimme sairaalaan. Pääsimme käyrille puoleksi tunniksi. Sykkeet olivat onneksi normalisoituneet ja niissä enää normaalia vaihtelua. Lisäksi kone mittasi Huldan liikkeitä ja mun supisteluja. Kaikki ok. Lääkäri halusi kuitenkin vielä ultrata beibin ja -tadaa- Hulda oli kääntynyt poikkitilaan!! Siksi mä tunsin sen mylläyksen ja mun joku aistini sanoi, että kaikki ei ole ok.. Huono olo voi olla johtunut siitä mylläyksestä tai sit helteestä. Saimme lähetteen äitiyspolille ja ma -amuna sieltä soitettiin: ke aamuna aika. Katotaan tila: onko jo kääntynyt takaisin, pitääkö koettaa pökätä oikein päin ja katotaan kokoarvio.

Seinäjoella on joka ma-aamu "mammaryhmä" viimeisillä neljällä viikolla oleville äideille. Se oli eilen. Mä kävin sit huikkimassa omalle neuvolatädilleni (perumassa neuvola-aikaa nyt, kun mennään polille) ja kerroin tarinamme. Hän sitten ystävällisesti tarjoutui kokeilemaan Huldan asentoa: mä arvelin, että on taas oikeinpäin. Ja niin olikin: pää jo tosi alhaalla luun alla. Mennään silti huomenna sairaalaan tarkistamaan meininki: koko saadaan sit samalla. Ja mieluusti sitä kuulee, että "kaikki hyvin".. Lauantaina oli ensimmäiset -ja toistaiseksi viimeiset :(- kivuliaat supistukset. Pienen hetken toivoin ja luulin, että nyt... :)! Mutta ei.

Jännää tämä odottaminen on. Samalla toivoo, että "tulisi jo" ja samalla haikuilee, että pian kaikki on ohi.. tämäkin on omanlaistansa aikaa, joka ei tällaisenaan koskaan enää toistu. Koskaan ei tiedä tulevasta ja joka tapauksessa ensimmäinen kerta, mitä tahansa, on aina ensimmäinen kerta. Olo on utelias, haikea, kipeä, jännittynyt, pelottaakin, onnellinen... Kaikkea sitä. Tänään herätessä mun ranteet ja kaikkien sormien nivelet särki niin, että olo oli epäkiva.. nivelet löystyy.. Päkiät on edelleet kävellessä niin arat, että tiedän, miltä pienestä merenneidosta on tuntunut. Ja silti väitän, että tää kaikki on tämän arvoista... :) Hullu ihmisen mieli!! :)

Arki palaa

2010-07-15T19:44:00.003+03:00

, vaikkakin erilaisena. Niin se vain menee. Moni on kysynyt, mitä meidän muut koirat ovat tästä tilanteesta ajatelleet: kaipaavatko Hiisiä tms. Väitän, etteivät niin tee. Mä uskon ja luulen, että koira "vaan sopeutuu". Meidän elämä on nyt tosi erilaista: paljon, PALJON hiljaisempaa, sillä esim. kotiintullessa täällä ei hauku kukaan.. vieraiden tullessa on paljon hiljaisempaa ja uloslähtiessä.. ei ole Hipsua kiljahtelemassa. Ikävä sitä on, ei pääse mihinkään. Kiitos todella paljon kaikille tuesta ja kauniista sanoistanne! Olen oppinut tietämään, että aika parantaa haavat.. joten annamme ajan kulua.

Viime viikonloppu oli toimintapainotteinen: Särö kävi Tonyn kanssa kisaamassa sunnuntaina kaksi starttia Kokkolassa, muun perheen kannustaessa kehän laidalla - teimme koko perheen tripin. Oli olo, etten halua jättää ketään kotiin, vaikka Leena ja Sisu viettivät meillä sunnuntaita; hoito olisi ollut taattua. Silti.. jotenkin haluaa nyt pysyä yhdessä. En osaa selittää enempää. Ja kokemusta kerättiin tällä kertaa. Ensimmäiseltä radalta 20 ja toiselta hylly. Molemmilla aika samanlaisia virheitä; suurimpana lienee se, että pojat eivät ole vielä pari. Mokailua sattuu puolin ja toisin, paletin hajotessa se hajoaa. Molemmissa radoissa on kuitenkin paljon hyvää ja kotona videolta niitä katsellessa tulee hyvää fiilistä paljon huonoa enemmän! :) Joten jatkamme tästä. Harmillista, etteivät pojat pääse kisaamaan omiin ykkösen kisoihin; päällekäinen meno juurikin tuolloin: äiti menee naimisiin! :) Joten kisakalenterin plarailua olisi luvassa. On vain yksi "pikkuinen" hidaste.. kun yhtään ei tiedä, koska perhekokomme kasvaa.. milloin voisi kisata ja milloin ei.. ;) Oli ihan hauskaa olla koko perheen voimin reissussa: Mypalle teki niin kutaa olla kisafiiliksissä ja vanhapari Carro ja Repo tyksivät elämästään! :) Otettiin teltta mukaan, mikä oli loistovalinta: aurinko porotti, vaikkakin merituuli viilensi onneksi oloa.

Tänään käytiin uittamassa nelikkoa. Ja täytyy sanoa, että Repo kyllä on sitten hauska veikko!! :D Sehän ei osaa uida. Oikeasti. Vesi elementtinä on sille ihan ok; ei pidä sitä "minään": kahlailee, jopa ISTUI vedessä. Mutta uida se ei osaa: takapää vajoaa ja luulee hukkuvansa. Siksi sillä onkin liivit. Mc Sailorit.. :D!! Mutta liiveilläkin se hakee takapäätä alas ja heti takavarpaiden ulottuessa pohjaan alkaa mr Ellu uida "käsipohjaa" niin, että kävelee takajaloilla ja ui etujaloilla.. :D!!! Sitä se harrasti. Toki uikin, Tony auttoi välillä kannattelemaan takapäätä, niin mallikkaastikin. Mutta pääasiassa Ellu ui käsipohjaa, kahlaili ja istukseli vedessä kaulaansa myöden... :) Myrtti kävi taas kerran oma-aloitteisesti uimassa ja sillä on hyvä tyyli äidin ja velipojan lailla: leuka vedenpinnan lähellä. Mutta mikään vesipeto sei vielä ole: ei uinut toista kertaa itsekseen, kahlasi ja läträsi kyllä. Ja hillui rannalla hullun lailla.. :D Carro veti taas monta lenkkiä uiden: se on kovin uimari näistä kaikista. Ja Särö.. se ui kaikessa rauhassa, itsevarman oloisena, nautiskellen ja ulpukoita nyppien. Liikuttavin hetki oli, kun Särö onnistui nyppäämään kokonaisen ulpukan, joskin nupussa olevan. Särö ui se suussa rantaan ja laski sen hellästi äitinsä eteen.. Kukaan ei ole KOSKAAN aiemmin antanut Carrolle kukkaa!! :) Sääppä, aito peräkammarinpoika ja yltiöromantikko, on sen nyt tehnyt.. <3

Karvaa tästä nelikosta lähtee yhä. Särö alkaa olemaan jopa huonossa turkissa, sanoisin. Sen elämän ensimmäistä kertaa. Ja edelleen siitä lähtee villatupsuja. Revon kampasin toissailtana, Carron eilen. Molemmista lähti pussillinen villaa. Tänään täytyy karstata koko kolmikko uusiksi. Mypalta ei juuri haituvia irtoa, satunnaista karvaa lukuunottamatta. Mä en muista, että näillä olisi koskaan aiemmin ollut kerralla tällasta karvanajoa? Säät? Sattuma? Mikä lie. Mutta sitä lähtee. Mä vielä MELKEIN saan siitä kicksit, mutta pian alkaa riittää.. meinaan, että oma olo alkaa olla harjausasennossa hyvin epämukava.. lisäksi mulla valuu hiki sitä tehdessä. Ihan oikeasti. Joudun menemään aina sen jälkeen kylmään suihkuun.. joten ehkä se ei enää tarjoa mulle isoa, eikä pientäkään oota.. näin väitän.. :(

Muutenkin alkaa tuntua siltä, että mä voisin luopua nyt tästä mahasta. Hulda olis tervetullut jo nyt. :) Eilen tuli tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan ja sen "kunniaksi" jouduin ostamaan tukisukat. Ja voi jessus että ne on hirveet!! Polvimalliset sukkikset!!! Mä en voi pitää niitä muualla, kuin kotona ja täälläkin vaan, jos kukaan muu (tonyä ei lasketa) ei ole näkemässä!! Mut pakko: mun päkiät on ihan julmetun kipeät ja turvonneet. Tasan kahet kengät menee enää jalkaan ja nekin kiristi niin, että ostin sellaset varvasläpsyt. Onneksi on kesä.. :D Ja sit, ehkä pahin.. mulle on tullut mahaan raskausarpia!! Mä tiedän joo, että ne "kuuluu" kuvaan: ne on RASKAUSarpia. Mut silti.. kukaan ei halua tiikerinraitoja, edes punaisia, mahaansa.. huoh. Tony koetti lohduttaa, että Hulda on niiden arvonen ja ne vaalenee. Ehkä se lohduttikin. Ees vähän. Ja loppupeleissä ihan hiton sama. Mutta siltikin.. kai joka naisessa asuu pieni turhuke? Mussa ainakin. Muuten olo on ihan mainio. Enää ei ole liitoskipuja, yöt nukun edelleen pienen possun lailla ja on mahtava tuntea pienen tyypin liikkeet ja nähdä, kun koko maha heiluu ja muljuu. :) Pissalla laukkaan päivässä sata kertaa, mutta yöt menee nukkuessa: tää jako sopii mulle enemmän kuin hyvin. Tänään oli neuvola, nyt viikottaiseen tyyliin, ja kaikki hyvin. Hulda on jo tosi alhaalla: ei vielä ihan kiinni päästään: neuvolan"täti" sai sitä vielä pikkuisen heiluteltua. Mutta kaukana ei kiinnittyminen ole. Ruuvaa beibi ruuvaa.. niin mä sanon aina, kun oikein vihlaisee. Joka päivä.. :) Kaikki arvot on hyvällä mallilla ja Huldsu kasvaa keskikäyrän vähän alapuolella, kuten koko ajan on tehnyt. Mitään valtaisaa vauvaa emme siis odota, muttei ihan pienen pientäkään. Kolme ja puoli kiloa on veikkaus. Ensi viikolla pääsen vielä lääkärille kokoarvioon jne. Ihan tosi kiva! Kauheasti mietin joka päivä pientä masuasukkia: millaisen ihmisen sitä oikein on saanut toisen kanssa aikaan? Oikeasti! Eilen pakattiin sairaalakassi.. on sekin aika hullua!! Enää tasan 20 päivää laskettuun aikaan: miten hirveän vähän se onkaan!! Mutta eipä se mitään. Valmiina ollaan. Syli on odottamassa.. itse asiassa, kaksikin.. :) <3

ja peeäs: mä oon kokenut "herätyksen". Lukekaa, oikeasti, kirja "Petos lautasella". Mä luen sitä parasta aikaa ja oon ollut syvästi järkyttynyt jo moneen otteeseen.. Ehkä vältytään kuulumasta jatkossa väestöön, joka syö tietämättään (?) 6-7kg lisäaineita vuodessa.. yöks!! Tai ehkä joku muukin kokee ahdistuksen ee-koodiviidakossa.. esim. Tonyn keittokinkussa näytti olevan koodi, joka pitää sisällään eläinkokeissa syöpää aiheuttaneen aineen.. kiva. Eläköön eekoodit, lisäaineet jne. Ja vaikka tiedän kuulostavani viherpiipertäjähörhöltä, niin uskokaa mua ja lukekaa kirja. Hulluksi sen takia ei kannata tulla, mutta ajattelemaan ehkä kandee ryhtyä.. mä ainakin teen niin. :)

Surutyö

2010-07-08T19:12:00.003+03:00

on aina raskasta. Mulla siihen kuuluu se, että kirjoitan heti tänne ja päivitän sivuni. Näin vältyn siltä, ettei mun tarvitse puhua asiasta.. mä oon vähän huono puhumaan.. ja mieluusti en näistä puhukaan; itku tulee väkisinkin. Mutta kirjoittaa voin: saan pyyhkiä kyyneleitä ja niistää nenää. Niin tiuhaan kuin tarvii.

Hiisi lähti tänään Sateenkaarisillalle, missä Sutinen on sitä vastassa Demin ja Oskun kanssa. Sutinen ihan takuulla nuolee Hipsun korvia jo tänään. Se teki sitä aina Hiisille: ne olivat bestikset.

Hiisillä todettiin pra -en jaksa nyt tarkistaa enkä muistaa missä kuussa.. Mutta pikku hiljaa sen näkö meni. Kaikki sanoivat, että koira sopeutuu elämään sokeana. Ja niinhän se tekeekin. Hiisillä se oli kuitenkin raskasta: vilkkaus ja tietynlainen terävyys yhdistettynä sokeuteen oli huono yhdistelmä. Hiisi käveli ja törmäsi päivittäin johonkin. Toissailtana se käveli takan tausseinää päin, eilen illalla Säröä päin. Ja toissapäivänä se puri uimaretkellä Anua jalkaan: uskon ja väitän sen luulleen siellä olevan lelun. Mutta tiedän samalla, että Hiisi kärsi näistä kaikista. Se törmäsi terassilla tolppaan ja tipahti vesikuppiin. Mökkilomalla Kuopiossa se tippui laiturin päästä veteen: ei nähnyt sen loppuvan. Se ei juossut enää muiden koiriemme kanssa etupihalle päästessä nurmikolla, vaan kyhjötti terassilla meidän jaloissa. Nurmikolle mennessä se oli törmännyt jo muutamia kertoja puita ympäröiviin verkkoihin.. Se haukkui kaikkea mitä kuuli tai luuli kuulevan: se ei tiennyt, missä ja mitä oli. Koirien tullessa lenkillä vastaan se käyttäytyi epävarmasti: ei kyennyt lukemaan toista koiraa. Ja meistä tämä kaikki tuntui todella pahalta.

Monen monena iltana mietimme ja juttelimme, missä menee raja. Koetin varovaisesti kysellä sitä tärkeiltä ihmisiltä lähelläni, mutta eihän kukaan voi sitä meille sanoa. Itse se on päätettävä ja tiedettävä. Ja olemme Tonyn kanssa aina sanoneet, että mieluummin kuukausi liian aikaisin, kuin kuukausi liian myöhään.. Koiran kun ei ole pakko.. Mutta silti.. ei kukaan halua päättää toisen elämää "varmuuden vuoksi". Se kun ei ole peruutettavissa, päätös. Ja kenenkään elämä ei saa päättyä turhaan. Mutta surullista on katsoa, kun ystävällä ei ole hyvä.

Pyysin aamulla Tonyltä, ettei minun tarvitse päättää päivää.. Tony sitä oli viimeksi tällä viikolla kysynyt.. Tony meni ulos ja oli soittanut saman tien, tuon kaikkein kauheimman ja raskaimman puhelun. Mutta meillä on ollut tämän päätöksen tehtyämme aina "onni" saada aika samalle päivälle: miltei heti. Olisi sanoinkuvaamattoman hirveää odottaa ja tietää... kauheaa se on nytkin.

Hiisin aika siis tuli, vähän yllättävästikin. Tuntuu aivan hirveän pahalta. Ja jossittelua ei saisi tehdä, mutta siltä ei voi välttyä..

Kiitos teille kaikille, jotka olette meille voimaa ajatuksissanne lähettäneet: sitä tarvitaan. Kaikki, jotka Hiisin tunsivat, tietävät, että se jätti hirmuisen aukon jälkeensä. Se ei ollut huomaamaton persoona. Erityinen kiitos Hiisin kasvattajille Sannalle ja Raimoille. Ennen kaikkea tämän ystävän saamisesta meidän perheeseemme, mutta myös tämän päiväisestä tuestanne. Me rakastimme Hiisiä valtavasti. Ja tulemme rakastamaan aina, ikuisesti. Sen rastatukkaa, oluen värisiä silmiä, kiljahtelua, sheikkausta.. sen iloa, raivopäistä tekemisen meinikiä.. koko Hiisiä. Tuska hellittää, tiedän sen. Mutta samalla tiedän, että tuska kertoo välittämisestä. Siksi tämän pitääkin sattua.

Osku, Sutinen ja Demi. Toivo, Hemppa ja Narri. Pitäkää meidän pienestäsuuresta hyvää huolta!! Nuolkaa korvia, uikaa, juoskaa ja metsästäkää tölkkejä!! Kiljahdelkaa ja repikää lelua: niistä Hiisi pitää!! Ja keppejä: piilottakaa Hipsulle niitä!! Ja jos siellä on joku, niin pyytäkää heittelemään nameja nurmikolle: Hipsu kiljuu ensin, mutta rauhoittuu kyllä etsimään. Jos te malttaisitte jättää sille muutaman löydettäväksi... Rakastan teitä!!

SIIS Ou Mai Gaad..

2010-06-28T21:26:00.003+03:00

Mä en tiedä miks, mut kerran oon kattonut Will and Grace (?!) -nimistä sarjaa. Ja siinä oli sellanen kimeä-ääninen nainen (sama oli muuten Frendeissä yhtäaikaa synnyttämässä Rachelin kanssa) ja se hoki tuota OU MAI GAADIA sellasella kimeellä äänellä. Ja tänään mä haluaisin sanoa just niin, just yhtä ei-uskottavalla äänellä ja samalla pilkkeellä silmissä.. :D Määpä kerron miks. Ja nyt EN mee aikajärkässä. ;)

Eli tultiin just kotiin: käytiin treeneissä. Tai Tony kävi. Säröllä oli vikat treenit ryhmässä: ryhmistä sit pieni tauko paikallaan. No, anyway, tänään oli siis vikat treenit ja mä sain kunkkuidean: soitin Anulle (the coach) ja kysyin, onko tullut peruutuksia. Ja oli!! :) Carro sai luvan tulla mukaan!! :D Ja, tarina jatkuu, Felix tuli meille la-aamuna hoitoon ja on ensi maanantaihin saakka. Koska se tarvitsee kontaktitreeniä ihmiseen koiralaumassa, päätin mä ottaa junnut mukaan. Mypa sais tokoilla hälinässä jne. Ja niin läks team Trickteam liikenteeseen. :D!! Ihan ekkuna treenas Tony Carron kanssa. Ja nyt se O M G... se on NIIN outo!! Siis NIIIIIN outo. :D Ei meinannut jäädä lähtöön millään, kun sit jäi, vaihtoi painoa etujalalta toiselle miljoona kertaa, nyki.. mut pysyi. Meni miljoonaa, TÄNÄÄN hän irtosi. Ei lue työntöjä, eikä käänny vedoilla. Mutta menee hirveää kyytiä ja kolme neljäsosarataa ihan sairaan makeesti. Näyttivät ihan agilityparilta!! :D (hetken ainakin.. *hihittää*) Kukaan meistä kolmesta: Tony, Anu tai mä, ei oikein tiedä, miten sen kanssa pitäis toimia missäkin kohtaa: oli pari välistävetojuttua ja takaavientiä ja arvatkaas, menikö ne hienosti!? No ei ni.. :D!! Mut silti: mamaa näkee erittäin harvoin niin äärettömän onnellisena. Onhan se onnellinen joka päivä ja aina tuttuja nähdessä, mut toi palo.. mä ihailen sitä, ja tavallaan raivostun siitä, joka kerta yhtä paljon. Kun se EI YHTÄÄN ole kuulolla. Etenkään kentän reunoilla.. no, se mamasta. Kivaa oli! ;)

Sit Häbä. Se meni kanssa sikamakeesti!! Paremmin, kuin äitinsä. Takaaviennit ja välistävedot toimii sillä huomattavasti paremmin JOS Tony on ajoissa ohjaamassa ja kertomassa. Ja sit, niiden O M G. Ne palas kasarilta tähän päivään: Tony ei edes meinannut ehtiä puomilla händyn kanssa häsäämään, joten juoksupuomitreeni jatkui. Ja se pelitti.. mut se ei pelitä jatkossa, jos sitä ei treenaa. Joten ne tietää, mitä ne tekee.. ;) Treenaa. Ja sit pääsee kisaamaan ja sit, mä luulen, kasvaa nälkä. Ja se on se, mitä on ootettu. Pitkään. Mä kattelin tänään Tonyä ja Säröä, muuallakin kuin agissa, ja mä väitän, että se on Tonyn Elämän Koira. Ihan oikeasti. Ne on täydellinen pari. Särö olis mulle ihan liian "jäykkis".. siis hyvässä mielessä. Se kuumuu nanosekunnissa ja sit coolioituu yhtä äkkiä. Repii sikana lelua ja kun leikki loppuu se on ihan itse tyyneys. Mun koiran pitäis ehkä olla vähän "hullumpi". Mut Tonylle se on täydellinen. Ja Tony on sille täydellinen. Ja tollasiahan niiden pitäis olla.. :) On se hieno. (omakehuhaisee) Ja oli kiva nähdä niiden treeniä, pitkästä aikaa!!

Sit junioriosasto. Mypa tokoili pihassa ja sisällä pikkuisen. Sen sivulletulot on jo aika tosi hyvät. Joskin se hyppii mun kättä vasten ja mä luulen, etten ehkä ihan vielä voi jättää namia kädestä pois. Mut sen paikka alkaa olla oikea ja se aktiivisesti hakee paikkaa: ei tarvi mun kättä ohjaamaan sitä tms. Joten hyvä!! Sit mä seuruutan sitä pikkuisen jo: se koettaa saada namia mun kädestä: pidän sitä tyrkyllä ja kättä alhaalla, MUTTA se saa makkaran vasta kun luopuu siitä. Ja mä oon sitä mieltä, että se meni jo tosi hienosti!! Vaikka oli hälinää ja mölinää ja rekkoja meni läheltä jajajaja... :) Hieno pentu!! :) Maahan se menee jo pelkällä käskyllä: ei tarvitse enää namikättä lainkaan! Hianoa!! :D Muutenkin se oli ihan hirmu pätevä ja reipas!! PIti muhun kontaktia, tarjosi temppujaan, oli reipas, varasti lelun sata kertaa mun taskusta (ja sit mä revin sen kanssa joka kerta: kumma, että varasti sen aina uudelleen.. :D) Mä olin Yypsasta ihan pikkuisen vähän ylpeä.. ;)

Ja sit Felix. Sille mä tein naksuttelua ja katsekontaktitreeniä. Kun katsoi mua silmiin, naks ja nami. Osaa sen, mutta en ole ikinä sen kanssa sitä tehnyt. Alkuun oli haastetta: oli NIIN paljon härdelliä ympärillä, että pää pyöri kuin hyrrällä. Mutta se poika muuttui!! :) Lopuksi tarjoili sitä mulle seistessä ja "hengaillessa". Hienoa!! Sillä on ärsyttävä taipumus haukahdella "turhasta" ja siihen mä olen nyt puuttunut aika tiukasti. Esim. kun tultiin kotipihaan, niin haukahteli heti Hiisin ja Revon kuullessa. Mä luulen, että on innokas, epävarma koiralaumassa jne. Mut silti, mä puutun siihen. Ja se auttaa: on jo parempi! Lisäksi tuo kontaktin tarjoaminen ja ylläpito on tosi hieno juttu: sitä me työstetään viikon aikana. Tekee muuten pennulle hyvää elää välillä koiralaumassa ja sen rytmissä, säännöillä. On ihan erilaista, kuin ei-koiralauman elämä.. Koirien, vieraiden, kanssa Felix on tosi hyvä. Menee iloisesti, muttei dominoivasti, tervehtimään. Mypaa ja Hiisiä on koettanut astua (dominoi?), mutta siihen mä olen myös puuttunut. Mutta ihanahan tuo on.. <3 Pikku Felix.. :D Ja on muuten huvittavaa, miten Myrtin kanssa leikkivät ihan eri lailla, kuin mitä Mypa leikkii Oodin tai äitinsä kanssa. Joka parilla on eri tapa leikkiä.

Se koirista siis. Sit viä Huldsujuttua. Tänään oli äippäpolilla "tsekkausaika". Päästiin ekana käyrille: nähtiin sykkeet ja liikkeet. Ja kuultiin ne molemmat. :) On se liikkistä!! Siellä oli kaksi muutakin äitiä käyrillä ja oli sekin jotenkin hassua: joka puolella kuului koppotikoppoti.. :) Se on jotenkin aika jännää.. Sit, ironista, mä ajattelin aamulla sinne mennessä, että "tää on kyllä kiva juttu, kun täällä ei ole kuin naisia".. no, sitä saa mitä... mulla oli mieslääkäri. Ei siinä PERIAATTEESSA mitään. Mut sit periaatteessa on.. mä en mitenkään hurrannut riemusta, joskaan en itkenytkään. Vähän, että "yritän olla aivan sama". Ja mua ei olekaan koskaan tutkittu niin nopsaan. :D En tiä vaikuttiko se, että Tony oli mukana jotenkin. Ehkei. Mutta joka tapauksessa se oli nopeaa toimintaa. Sen jälkeen ultrattiin; mittaili ja tutki virtauksia jne. Mutta yhtään en tiedä, mitä tutki ja mitä siellä näkyi.. selityksiä ei herunut. Loppukommentti oli, että kaikki hyvin: kohdunsuu kiinni ja lapsivettä vielä "hyvin". Keskikäyrää kasvaa, ei ole iso. Et näin. Ehkä mä olisin toivonut vähän "perusteellisempaa" selitystä asioista, juttelua, mittojen kuulemista jne. Mut tätä tää kai on.. Pääasia, että "kaikki hyvin".. Ja ai niin: lantio oli "ihan tilava"... Jee...

No, se siitä kanssa. Pääasia, että päivä on ollut värikäs ja päättynyt iloisiin fiiliksiin treenihallilla. Aina sekään ei oo itestään selvää. Huomenna ei oo -onneks- mitään ohjelmaa ja saan vaan naatiskella kesäsäästä, jädestä, kirjoista.. Mä voisin olla lomalla aina. Huomenna on vika kesälomapäivä ja keskiviikkona alkaa äippäloma!! Miten hullu ajatus!! :D

peeäs: käytiin jussiaattona koirien kanssa Kuortaneella uimassa: Repo sai armahduksen; IHNOAA vettä ja uimista. Hiisi parka jäi kotiin, koska ei näe enää lähestulkoon lainkaan: se pitää viedä yksin uimaan, ilman muita koiria. :( Särö, Carro ja Myrtti lähtivät sit uimaan. Särö ja Carro tykkäävät puuhasta, mut Mypa oli arvoitus. Tony oli ihan saletti, että EI mene veteen. Vaan... neiti katsoi, että W T F ja hyppäsi perään, kun äiti ja veli läks. Ilme olikin sit sen näkönen, että "mitä tuli tehtyä"... :D Ei mennyt enää toista kertaa omineen uimaan. Tyyli oli silläkin hyvä, joten paniikkia ei liene ilmassa. Annettiin sit trion vielä vetää pitkin biitsiä: nastaa oli! :D Kuvia on uusimmassa Picasan albumissa: linkki kotisivujen etusivulta, jos haluttaapi katella soopeleiden uinti-iloa.. ;)

Paljon mutta vähän

2010-06-24T09:45:00.003+03:00

samaan aikaan. :) Mä olen kirjoittanut viikon aikana kaksi blogitekstiä, joita en ole julkaissut. En, koska mä olen välillä vähän pihalla, että mitä mun pitää ja mitä mä voin kirjoittaa. Vaikka totuuden nimissähän mä voin kirjoittaa omaan blogiini mitä huvittaa. Maan ja taivaan välillä. :) Välillä mä oon miettinyt, että salasanasuojaisin blogini: jutut menee välillä tosi henk.koht tasolla, etenkin Hulda-asioissa. Mä en tiedä, ketä kaikkia täällä käy mun jupinoita lukemassa. Mutta sit taas toisaalta: mä en oo varma, onko sillä väliä. Että jos jotakuta kiinnostaa mun vuodatukseni, niin go ahead. Lue. Ja mieti lukemaas. :) Joten niinpä mä aloitan taas. Ja perinteisesti, ensin koirista, jotta ne joitei kiinnosta vauvajaarittelut, voi sit lopettaa siihen.

Mä sain viikonloppuna hauskan ja yllättävän tiedon: Mia, Oodi ja Hippu olivat tulossa Seinäjoelle ma-ke!! Juttu juontaa juurensa viime kertaiseen kyläilyyn, kun Mia oli täällä. Käytiin treenaamassa ja mä sanoin, että heillä on musta ihan samanlainen ongelma Hipun kanssa agissa, kuin ystävälläni Anulla on Tujun kanssa. Kehotin Miaa soittamaan Anulle ja niin oli tapahtunutkin. Ja se, mitä sitten on tapahtunut, on se "hauska osuus": nämä kaksi naista ovat ystvävystyneet!! :D Ja niin Mia tuli käymään Anun ja Tujun suosittamalla koirakouluttajalla ja viettivät ensimmäisen yön Anun luona. Olivat valvoneet kahteen ja höpöttäneet maailmasta.. hassua!! :) Ja ti-ke yöksi saimme sit me Mian tyttöineen tänne. Oli mukavaa!! Ihana on nähdä, miten Oodi muistaa paikan ja meidät: sillä on NIIN nastaa täällä!!! :D

Tony piti "tynkävauvatreenit" mulle ja Mypalle sekä Mialle ja Oodille: laitettiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme aidansiivekeparia nurtsille suoraan linjaan ja Tony oli "maalissa" makupalakupin kanssa. Me juostiin pentujen kanssa ja "hyppy"-käskyt kaikui. Rimoja ei ollut lainkaan.. :D! Olipas hauskaa!! Molemmilla pienillä meni hienosti. Joskaan tuossa treenissä nyt ei kovin paljon muuten voisi ehkä mennäkään. Mutta silti!! :)

Isommista koirista Carro ja Särö ovat tarjoilleet mulle Isoa Oota... ;) Mä laitoin facebookiin viime viikolla arvoituksen: mistä sheltinomistaja saa ison orgasmin? Vinkkinä oli, että Hiisi ei voi sitä tarjota, koskaan.. Ja oikea vastaus on.... tattadaa... karvanlähdön aikaan kampaamisesta!! Voi että!! Mä upotin tiheän kamman Särön ja Carron tukkaan ja tietänette tunteen, kun pohjavilla nousee silleen pehmeästi ja tukoittain?! Kun kampa tulee muutamalla vedolla IHAN täyteen vaaleaa villaa... ooh!! :D Ja nyt hot mamakin siis tiputtaa villaansa!! Vaikka se just on sen tehnyt?! Kummallista.. no, mä ajattelen sen niin, että tuo on ollut joku väliaikakarva ja nyt, kuumuuden tullessa kesän myötä, tekee kesätukkaa. Joten nyt pitäis pestä koirat, jotta turkki irtoaa nopsemmin. Ei ole mukavaa imuroida joka päivä.. Teipattiin muuten Mian kanssa Myrtin ja Carron korvat. Mä katon, saanko äippäkoiralta ne ruotuun: lokakuussa olis Seinäjoen näyttely, minne himottais mennä.

Särö ja Tony kävivät maanantaina treenaamassa ja PITKÄSTÄ aikaa Tony tuli sieltä hyvällä tuulella!! :) Ei tokikaan kaikki ollut onnistunut ihan "kuin elokuvissa", mutta se ilo, mitä Särö Tonylle tuo, on mahtavaa!! :) Myöhään illalla vielä Tony kertoi, miten tykkää sen kanssa treenata ja siitä, miten ukko töitä tekee. Mahtavaa!! Jospa.. ehkä.. ;) Katotaan. Syksyllä ehkä sit. Viimestään talvella. Voisivat kisailla..kenties...

Sit mä oon viime aikoina miettinyt mun edesmenneitä koiriani. Mitä teksin toisin, jos saisin mahiksen. Ja kaikkein eniten mä tarvitsisin Oskua takas... mä tein NIIN hirveen paljon väärin sen kanssa.. en osannut, ymmärtänyt enkä tiennyt.. jos saisin, niin tekisin kovasti toisin.. olisin reilumpi.. Anteeksi Osku!! Miten siitä tulikaan silti niin hieno koira?! Täydellinen. Sutistakin ikävöin.. mä tarvitsisin, balsamiksi, sen palvontaa ja osaamista. Sen työmoottoria, herkkyyttä ja paloa.. sen helliä nuolaisuja.. *herkistelee* Ehkä nää viime viikonlopun ässämkisat teki tän mulle taas. Luulen niin. Narria ja Toivoakin oon miettinyt. Ja Demiä.. miten ihminen voi tehdä niin paljon väärin jokaisen koiran kohdalla? Aina eri virheet, välillä samojakin? Ihan hirveetä... Mutta sitä se kai on.. erehtymistä ja siitä oppimista.. ainakin mä toivon niin!!

Treenaaminen itessään on multa nyt jäänyt. Mä en pysty juoksemaan lainkaan. Mun jälkimmäinen niistä ei-julkaiostuista blogeista oli otsikolla "raskaus ei ole sairaus" ja joo, tiedän. Mutta olen saanut huomata, että se ei ole kaikilla kaukana siitä.. mulla kaks kolmannesta meni "kuin elokuvissa". Ei mitään. MITÄÄN. Ei oksentelua, pahoinvointia, kipua tms. Mähän "kukoistin", kuten sain kuulla. Hehkuin. Mutta tää vika kolmannes on sitonut mut kotiin, huilimaan jne. Joten mä oon ollut maailman huonoin koiranomistaja. Ja mä en oo saanut itestäni irti sen vertaa, että tokoilisin edes aktiivisesti pihassa. Saati sit tekisin muuta.. nappuloita oon heitelleyt parina päivänä nurtsille etsittäväksi. Mutta sekin kusee siinä, kun Hiisi tulee hulluksi.. se kiljuu ja juoksee päättömänä, törmää muihin koiriin ja verkkoihin puiden ympärillä.. kunnes kykenee etsimään sen kaksi nappulaa, mikä on muilta vielä jäänyt löytämättä.. Hiisi törmäsi eilen terassilla tolppaan, jonka seurauksena "tipahti" vesikuppiin. Se koetti viikolla hypätä sohvalle, mutta koska sohvapöytä oli siirretty puoli metriä taaksepäin, se tippui maahan: arvioi matkan väärin. Musta se on jotenkin ihan äärettömän surullista. Inhimillistän, tiedän sen, mutta en voi sille mitään. Mua itkettää se. Onneksi se on muuten "normi" itsensä.

Sit mä meen Huldan asioihin.. raskauteen jne. Mä kävin eilen pelkopolilla. Tony oli mukana. Ihan ekana päästiin käyrille. Saatiin nähdä pikkutyypin liikkeet ja sykkeet käyränä tietokoneella. Se oli hienoa!! Mä ymmärrän, että sen tarkotus oli rauhottaa ja niin se tekikin. Oli mahtavaa!! :) Sitten päästiin juttelemaan kätilön kanssa, joka sattui olemaan entuudestaan mulle tuttu. Mikä oli myös ihan hyvä asia: sain puhua ihan suoraan. Vähän itkeätirauttaakin. Mä tunsin olevani tärkeä: meille oli aikaa. Vietettiin siellä yhteensä 1,5 hoo. Ja oltaisiin voitu olla pidempäänkin. Mua kuunneltiin ja mä olin lappuineni tärkeä: sain kertoa, mitä toivon ja mitä pelkään. Millaisen synnytyksen mä luulen haluavani jne. Ja mun "toivelista" meni mun papereihin!! :) Mä käsitän, että mulle ei voida luvata, että kaikki menee hyvin. Tai voidaan ja on luvattukin, mutta ei sitä voi kukaan tietää. Ja tiedän, että prosentuaalisesti mahikset on hyvät. Mutta sekään ei auta: pieni prosenttimäärä kummittelee.. Mutta mua auttoi silti. Ja lupa "tulla koska vain uudelleen, soittaa IHAN milloin vain, vaikka yöllä" teki ihmeitä. Mä rauhoituin, edes vähän. Sain liikelaskentalomakkeen kotiin: itelleni rauhaksi. JOS alan epäillä, ettei kaikki ole hyvin, lasken liikkeet ja JOS ne olisivat hidastuneet, niin soitan ja pääsen varmastikin taas käyrille. Me ollaan tärkeitä. *nyyhkäisee, ihan oikeasti*

Huldan huone on nyt ihan valmis. Mä oon hakenut apteekista viimeisiä juttuja, joskin meinasin saada siellä raivokohtauksen.. kiva. Mun piti löytää parit rasvat, vanulaput ja rela-tipat. Ja niitä tippoja ei ollut!! Oli vain tabuina.. mä tunsin, kuinka mulla meni ihan hikiaaltoja.. mä olin vihanen.. ja ONNEKSI mä tajusin, että hormoonit tän tekee (toivottavasti :D) ja pysyin kasassa. Mä ehdin hankkia ne tipat myöhemmin: täällä on vielä kaks muuta apteekkia.. ainakin. :)

Me käytiin Essin kanssa Ikeassa viime viikolla: ostettiin "vaikkamitä".. :D Mä ostin Huldalle maton, pimennysverhot, lelulaatikon (sitä tarvitaankin pian.. ;)), unipussin jne. Eli vaikka mitä. Kirjaimellisesti. :) Ens ma on sitten aippäpoli: ultrataan ja katotaan mittoja. Mun ja Huldan. Jännää.. mä saan samalla kysyä mun häntäluusta: muisto ekasta ja vikasta lumilautailukeikasta.. se murtui, oon siitä varma. On yhä, vuosien jälkeen kipeä. Mä oon miettinyt, että voiko se vaikeuttaa synnytystä- siks kysyn. Häntäluun lisäksi mulla särkee ristiselkää ja kävellessä on yhä niitä liitoskipuja. Mutta, elämä on. Niihin ei kuole. Ja ainakin vois ajatella, että jotain tapahtuu: hormonit löysyttää niitä nivelsiteitä. Joten kuuluu kuvaan, en ressaa. :)

Loppusinetti: nyt ollaan niillä viikoilla, että jos Hulda haluaa tulla, se saa tulla. Enää ei estellä.. Voi apua!! Jospa ei kuitenkaan ihan vielä.. edes pari viikkoa.. Mä en haluaisi, että menee ylikään.. joten mä voisin kokeilla sopia treffejä kolmen viikon päähän. Eiks se olis aika kiva? :)

Autolla ajetaan

2010-06-14T11:06:00.007+03:00

varo-varo-vasti, ettei kaatuisi kallis lasti, suoraa tietä ja suoraa tietä ja mäkiä on matkan varrella.. pooois kaikki lapset alta, tie näyttää kapeaalta, mittari näyttää sataakahtakymppiä, jarrut on epääkunnossa! :D

Onkohan mulla vieroitusoireita töistä? Ehkä. :D Mutta autoiltu on. Matkan päämäärä oli Hyvinkää ja Vantaa. Hyvinkäällä oli hotelli ja Vantaalla pentunäyttely sekä upouusi koirahäkki autoon mittatilaustyönä. Linkki tekijälle: http://www.katas.fi/ ja ihan oikeasti on TOSI hyvän oloinen. Uskallan suositella tekijää. :) Häkki haettiin lauantaina ja sieltä suunnattiin, mun toiveesta, Helsinkiin syömään Mount Everestiin: aivan superhyvää ruokaa Nepalilaisittain! Suosittelen sitäkin.. Mä söin niin, että meinasin räjähtää. Oikeasti. Sieltä sit nokka kohti hotellia ja voi jessus... mä tiesin, ettei tuohon hintaan voi saada luksusta, mutta huoh.. No, päällisin puolin oli ihan perushuone. Mutta seinät paperia.. Hyvinkäällä oli joku SPL-tapahtuma ja monta sakemannia.. kun joku sanoi PÖH, Mypa sanoi PÖH. Ja sanoi se, vaikkei sakut sanoneetkaan kun joku kolisteli: ääni oli oikeesti kova: ei yhtään sellanen, että se "kuuluu tuolta jostakin"... kele!!

Sänky oli kivikova: mun selkä on muutenkin ihan peeaskana, joten ei kiva fiilis. Lisäksi Myrtti oli sitä mieltä, että koska on nukkunut jo koko päivän (11-18) ei väsytä enää: ihme mimmi? :D Ja niin se hillui läpi yön.. oikeesti!! Tony oli yöllä kahdelta herännyt siihen, että Mypa oli kiivennyt ja hakenut pöydältä pallon, jota heitteli itelleen.. Lisäksi se oli hakenut paskapalan maasta ja järsinyt sen mun sängyssä jne. Eli kaikkea pikkukivaa, kun ei väsytä. Lisäksi se, tuttuun tyyliinsä, kävi lipomassa meitä läpi yön.. Tony oli ajatellut, että antaa sen lipoa itteään jotta mä saisin nukkua.. Ihana ajatus! Mutta tahtoihan Mypa mamiakin suudella.. Illalla, ennen nukkumista se nuoli "hullunlailla" naamaani.. mä kysyinkin sitten, että "riittäiskö jo?". Tuon kysymyksen JÄLKEEN mä laskin, että sain vielä 52 lipaisua. 52!!! Melkonen Mypa.. :D!! No, koska yö oli "hiukan levoton" mä ajattelin, että se on sikaväsynyt ja näyttely menee persiilleen. Pessimisti ei pety, taaskaan...

Ajettiin Vandahalle ja siellä oli monta tuttua!! :) Ensimmäisenä nähtiin Vesa, Katarina ja bc-team Rionnag! :D Eerola oli heilläkin tuomarina ja oli huisin kiva nähdä aikaansaannoksensa bordercollieareenalla! :) Eikä huono saavutus: olivat bis4-kasvbattajaluokassa ja ryp sijoituskin oli tullut!! Nättejä mustavalkoisia siis. Vaikka onkin syrjähyppyrotu... ;)? Parasta oli, että heillä oli Xy mukana ja nähtiin sekin!! Jos Felix olisi ollut paikalla, niin siellä olisi ollut KAIKKI mun kasvatit!! Särö, Xy, Myrtti ja Oodi oli ja tiiättekö.. MÄ EN TAJUNNUT PYYTÄÄ NIISTÄ KIMPPAKUVAA!!! Arvatkaa ottiko päähän!!! Niin otti!! Seuraavana paikalle pyyhälsi Mia, Oodi ja Tiina, jota on kiittäminen kuvista, jotka laitoin eilen albumeihini. Koetin ladata niitä myös tänne. Ekan, Oodin kuvan, on ottanut Riitta Kekkonen. Oli huisin hauskaa nähdä pikkublondimme Oodi ja todeta, miten kovasti mä sen tyypistä tykkään: son IHAN kuin Xy pienenä, mutta pienemmässä koossa :D!! Pikkuoidipus..

Oodi esiintyi todella hienosti ja sijoittui luokassamme toiseksi kauniilla arvostelulla: se on listättynä uutissivulle kotisivuilla. Kiitos Mia Oodin paikalletuomisesta!! Oli mukavaa nähdä ja kuulla, mitä neidistä sanottiin!!

kuva: Riitta Kekkonen

Lisäksi mä tiesin ja luotin, että Päivi Eerola tarjoaa pennuille hienon kokemuksen näyttelystä: kohtelee ja käsittelee koiria todella kauniisti. Eikä tarvinnut pettyä!! Eli upea kokemus pienille. Myrtti oli myös reipas, mistä mä ilostuin tietysti kovasti: olihan olettanut, että se on ihan väsypoikki jne.. Ainoa pikkuahistus oli pöydällä, missä mä näin sen siitä, että Myrtin paino oli ulkopuolella: paino ei ollut tasaisesti neljällä jalalla tuomarin sitä tutkiessa. Se ei räpiköinyt, yrittänyt pois tai ollut edes banaanikaarella.. :D! Mutta sitä Ä L L Ö T T I.. :) Reipas pieni pentu silti!! Nätti ja oikeudenmukainen arvostelu on silläkin: lisättynä sen omalle näyttelysivulle. Maa-ahdaskin selvisi: kiitos Marja!! Se meinaa, että etujalat menee lähellä toisiaan, ikään kuin samaa viivaa. Mutta täytyy sanoa, että oli kaikenkaikkiaan mukava, hyvä ja kannattava reissu: saimme mitä halusimme: kokemusta, hyvää sellaista, ja saimme kuulla, missä näiden koipeliinien kanssa mennään! :D Mä koetin nostaa Mypan niskatukkaa pystyyn ja litistää pyllyn päältä: ei näyttänyt takakorkealta!! :)

Nyt sitten tauon paikka misseilystä ja syksymmällä sit uudelleen. Luulee hän.. :)

Ja mun on IHAN pakko lisätä vielä yksi kuva Oodin uudesta harrastukseta: Ahosen Tiina oli kuvannut viime perjantaina Oodia paimentamassa! Mia kertoi, että se IHAN ku tietäis, mitä pitää tehdä.. hakee kaarteissa ulkoreunaan ja väistää paimensauvaa jne. Tosin, Oodilla meinaa mennä hermo sauvaan ja pari kertaa neiti on kuulemma sen ilmaissut... :D Mii lav tuo blondi!! :)

kuulumisia

2010-06-09T12:37:00.003+03:00

Alotetaan potilaista: Särö ja Hiisi on nyt jo ihan ok. Kumpikin syö ja voi hienosti ja antibiootti on purrut tehokkaasti. Mä, joka syvästi tuomitsen kanan syömisen, alennuin ostamaan pojille filettä ja ruskistin sen niille.. kana, raejuusto ja nappula menee siis komiasti alas. Pikku hiljaa siirrytään normiruokaan, jos sama meno jatkuu. Mihin uskon ja toivon. :) Särön kisat peruttiin, mutta se lähtenee turistiksi ja turvaksi mukaan Miss Mypalle pentunäytelmään ens sunnuntaiksi Vandalle.

Josta päästään seuraavaan asiaan.. mä en voi käsittää, miten mä oon ilmottanut sen näyttelyyn!! Son NIIN kauheessa vaiheessa!! IHAN takakorkea, karvaton rimppakinttu.. se sen takakorkeus on oikeesti järkkyä... kasvua siis luvassa. :D Nyt just liikkuu ahtaasti takaa ja oikeesti.. ainoa positiivinen asia on sen pää: on kehittynyt kuukaudessa paljon paremmaksi. Mut muuten.. *hihittää* no, tuleepa sitä "kokemusta"... Eli ei MITÄÄN odotuksia sunnuntailta. Ei niin minkäänlaisia. Ainoa, mitä ootan on Mian ja Oodin näkeminen sekä hotelliaamiainen. :D! Eli jotain nyt sentäs kuitenkin..

Näyttelyistä puheenollen: miss Kaa on tehnyt hienosti tukkaa itelleen! Mä jo elättelen salaa toiveita, että veisin sen Seinäjoelle näyttelyyn! Tyttärensä kanssa. Voisin taiteilla sen korvia kesän jälkeen alaspäin ja sit kattoa, miltä näyttää. Se on muuttunut ihan hirveesti: levinnyt ja vankistunut entisestään. On oikein näyttelykoiran näkönen! :) Tukkaa puuttuu vielä kovasti, mutta enää vain koristekarvoista. Muuten on villa kunnossa. Mutta surullista on, että rouva on hirveesti vanhentunut.. sillä on valkosta jo hyvä jottei silmäripsissä.. :( Eihän se mitään meinaa, tiedän, mutta silti.. siitä ei uskois, että täyttää vasta viis, elokuussa.. Voi miun Kaata..

Ja jotta jokaisesta jotain.. mä järkytyin toissapäivänä syvästi: Lellulla on katkennut poskihammas!! Sieltä näkyy se ydin, mun mielestä!!! Se ei oireile sitä mitenkään, syö luita jne. Mutta mä tutkailin sitä ja katoin, että se "terävä piikki" siitä isoimmasta poskihampaasta puuttuu.. mä en nyt tiedä, uskallanko ootella seuraavaan rokotuskertaan (loppuvuodesta) vai pitääkö se kiikuttaa näytille ennen sitä: pitääkö se hammas poistaa?! Huoh..

Ja sit Huldaan. Mä oon kehittänyt itelleni ihan hirveen mörön.. mä pelkään tosi paljon, että sille tapahtuu jotain joko synnytyksessä tai ennen.. mä en voi ymmärtää itteäni.. mä tiedän, että kaikki on hyvin. Hulda liikkuu paljon ja on raivotarjonnassa hienosti. Viikkojakin on jo 32 kasassa, sykkeet hyvät jne. Mutta... peikko on ja elää. Sain tänään lähetteen pelkopolille, missä synnytystä käydään läpi ja suunnitellaan mun synnytystä. Mikä on tosi hyvä juttu! Enkä mä enää pelkää yhtään itteäni.. enempikin tuota pientä ihmistä: sen selviämistä.. en halua, että sitä kiskotaan imukupilla niin, että pää venyy! OIkeesti: mä oon lukenut, miten niin voi käydä.. Ja en halua, että sen keuhkot vaurioittuu kun ei tuu ajoissa ulos. Niinkin voi käydä.. ja jos napanuora on kaulan ympärillä ja jos.. niin, ehkä mun on hyvä käydä sielä polilla... *nolona* mä jotekin koen, että oon "huonohermonen hysteerikko".. mut jotka tietää meidän historian niin tietää, että tää on aika "erikoinen tilanne" meille.. mulle.. joten ehkä mä vähän saan hysterisoida. Vähän..

Eilen mä maalailin Huldan seinälle kaks perhosta.. kun se ei olekaan Abdullah vaan Hulda.. niin jotain tyttömäistä sinne huoneeseen lisää.. :) Ja kehtoa on entisöity kovasti. Se on ainakin 70 vuotta vanha, suunnilleen. Voi olla enemmänkin. Mun enon ja äidin vauvakehto, mahdollisesti heidän isänsäkin. Vuosilukua ei ole.. :( Hion sen ja pohjamaalasin. Sit vedettiin krakelointiaine ja maali: maali lohkeili silleen jännästi. Näyttäis vanhalta.. Mutta.. vituralleen meni. Osasta kohtaa lohkes ihan hirveitä kaistaleita ja jostain ei yhtään.. :( Lisäksi jossain näkyy pensselinjälki.. kele!! Nyt mä en enää tiedä, mitä teen.. ehkä maalaan sisäosan uusiksi ilman sitä ainetta.. huoh. No, onpa ainakin tekemistä.. Tossa vielä Huldan seinä:

Ja sotkua pinniksessä ei pidä katsoman: muuten koko huone on kaaoksen vallassa.. pestyjä ja pesemättömiä vaatteita jne on joka paikassa.. kun en ole vielä viikkaillut niitä laatikoihin jne. Eli homma jatkuu.. :)

Terveisiä eläinlääkäristä

2010-06-07T11:48:00.003+03:00

taas ja vaihteeksi.. ja syykin on meille jo perinteinen. Ehkä toisaalta parempi niin.. Eli Särö ja Hiisi on olleet on-off ripulilla puolitoista viikkoa. Särön huonoa oloa lisää sen aamu- ja satunnainen iltaoksentelu: tyhjää mahaa? Joka tapauksessa mitta tuli eilen täyteen sen osalta, että kotikonstit eivät pure. Niin kiikutin kaksikon tänäaamuna eläinlääkäriin tutkittavaksi. Säröltä otettiin lisäksi verikokeita, useampia; halusimme varmuuden, että asiat on joko ookoo tai eivät ole: Särön yksi pentuhan jouduttiin lopettamaan muutama viikko sitten; 7vkon iässsä munuaisten kehityshäiriön vuoksi. Ja kaikki oli ok: Särön munuais-, maksa- jne.arvot kaikki normit. Eli ei häikkää. Haima-arvo saadaan keskiviikkona. Suolisto lotisi sitä painellessa, joten nestettä: tulehdusta siellä on. Hiisillä ei lotissut vatsa paineleessa. Halusin sillekin "yleiskatsauksen" lisääntyneen tärinän vuoksi. Sen kohdalla kun jatkuvasti miettii rajan vetämistä..missä se menee. Onneksi molemmilla pojilla yleiskunto ok. Hiisin tärinälle ei löydy muuta syytä, kuin ikä. Se tärisee nyttemmin nukkuessaankin. No, mummot ja papat tärisevät usein myös, joten en stressaa sillä enempää. Nyt molemmat pojat antibiootilla ja Särö aloittaa vatsahappolääkityksen: Antepsin (?), ihmisten reseptivapaa lääke. Katotaan nyt jonkun aikaa, josko auttaisi. Jossei, niin sitten oli joku plään bii.

Ja yllättäen, perinteitä kunnioittaen, Särö EI pääse lauantaina Riihimäelle kisaamaan.. hohhoh. Tuntuu, että tää on jo ihan vitsi. Aina, kun sen ilmoittaa kisoihin, on se ripulilla. Seinäjoen vappukisat taisivat olla se tilastopoikkeus... josko se vielä.. iloksi... Pääasia, että pojat paranee. Meillä oli Tonyn kanssa suunnitelmana lähteä pe iltana Etelä-Suomeen: hotelli varattuna Hyvinkäällä.. viettää siellä su saakka aikaa: Myrtti näytelmissä sunnuntaina Vantaalla ja Säröllä olis ollut ne kisat lauantaina Riksussa. Leena ja Sisu olivat tulossa kotiinjäävää kolmikkoa hoitamaan.. nyt reissu supistuu yhteen yöhön.. :( Mä olin odottanut sitä kovasti: näitä hotelliviikonloppuja kun on harvoin tarjolla.. valmis aamupala ja notkuvat pöydät... mutta ei maha minkään. Onhan se yksikin yö jotain...

Äitilapsikerho aksaili

2010-06-04T18:15:00.006+03:00

tänään. Tony treenasi ensin Särön ja sitten Carron kanssa. Lopuksi Lipsu (alias Myrtti) pääsi kiikkumaan keinulle, mut mennääs mun tapaan aikajärkässä.

Eli ihan eka viime viikonloppuun. Tony oli kutsuttu Kuopioon kouluttamaan Hu-Pulaisia ja meikäläinen hyppäsi kyytiin Särön kymmenviikkoisia poikia katsomaan. Ja voi että!! Noli NIIIN sulkkuja. Alla kuva pojista: vasemmalla Krum ja oikealla Into. Krum asustelee Sanna Karjalaisen ja Esa Koivurannan sekä cavaljiertrion ja koiikkerin kanssa, Into jäi Jaanan, Iisan, Janin ja Huldan "riemuksi".. :D!!

Toki reissu tarjosi mulle mahdollisuuden tavata myös Oodia ja Miaa, sekä Jaanaa perheineen. :) Joten kannatti lähteä. :)!! Jaana oli järjestänyt meille mökkimajoituksen saareen, minne mentiin siis veneellä. Ja mä en ollut yhtään ajatusta uhrannut sille, miten sovitaan kassien ja koiralaumamme kanssa venhoon.. :D! Onneksi sopu sijaa antaa ja Myrtti -the veneilyn neitsyt- nautti elämyksestä, ihan oikeasti!!

Käsittämätöntä siis, mutta neiti oli veneessään kuin kotonaan. Kiipeili reunoja pitkin ja nautti tuulesta, ihaili maisemia ja kurkotteli laineita.. eikä onneksi kukaan tippunut veneestä!! Carro -antiveneilijä- makasi naama norsunveellä veneessä hievahtamatta. Särö nautisekeli Myrtin tapaan kiipeillen ja saaden mun sydämen ylilyönneille. Hiisi "pakotettiin" istumaan Tonyn viereen: se olisi voinut hyvin tippua: putosi jo laiturin päästä veteen, kun ei raukka nähnyt, että laituri loppuu.. meidän moka: olisi pitänyt pitää se kiinni.. onneksi ranta oli matala ja laituri veden tasolla: ei tippunut siis korkealta. Repo tuntui tyksivän myös. Kiipparoi Särön ja Myrtin kanssa maisemia ihaillen. Ehkei ihan samalla nuoruuden innolla, mutta melkein. :) Tuo Hiisin sokeus tuli mökillä taas tosi konkreettiseksi.. törmäsi ekana iltana neljästi pöytään ja sit tuo laiturilta tippuminen.. silmäkulma aukes: törmäsi sen johonkin.. lisäksi se on nykyään aina hermostuneen oloinen verrattuna entiseen: tärisee ja stressaa vielä normia enemmän ja haukkuu kaiken. Minkä kuulee. Yksi aisti katoaa, niin muut terästyy.. näin se menee. Hirveän surullinen fiilis sen kanssa. Ja pohtiminen missä menee raja, on tosi raskasta. Ja vaikeeta.

Saari itsessään oli ihana: siellä oli tasan ne kaksi mökkiä, missä majoittauduimme: Jaana ja Jani koirineen toisessa ja me toisessa. Mökkien välillä oli metsää n. 200 m: täysin oma rauha molemmissa. Kertakaikkisen ihana kesälomapaikka!! Kiitos vielä tätäkin kautta Jaanalle ja Janille kestitsemisestä ja majapaikan järkkäämisestä!! Oli kiva nähdä ja turista. Myrtti mörköili jonkun verran reissussa, mutta pääsi onneksi kaikista ahistuksistaan yli. Se on vaan ärsyittävän terävä ja kun sen yhdistää mörköön, niin ei kiva. Meinasi saada nenään reiät mentyään liki russelin iholle räyhäämään... epävarmuuttaan, mutta silti sanoin sille, jottei enää koskaan ikinä. Kele vieköön. Koirilla reissussa oli aika tylsää: autossa joutuivat viettämään suurimman osan aikaansa. Parat. Onneksi pääsivät välillä jaloittelemaan ja saivat mökillä kirmailla vapaana.

Sunnuntaina kotimatka suuntautui Pihtiputaan kautta: mummi siunattiin haudan lepoon. Tiedän, että näin on hyvä ja elämään kuuluu kuolema. Mutta aina se on surullista ja raskasta. Ilon pisarana oli Sisu, joka tuli hautajaisista Leenan kanssa meille suoraan: jäivät yöksi. Minen voi tarpeeksi saada suukotella tuota maidonhajuista miestä. :)!! Koiratkin ovat onnessaan, vielä.. Myrtti oli aivan liekeissä, kun hokasi, että välillä Sisun suusta saattaa lentää maitoa tai -vielä parempaa- muuta mössöä.. :D! Ja mikäs siinä. Minä annoin Mypan suorittaa esipesun lattialta.. Kaksi vauvaa.. ;)

Viikko onkin sitten vierähtänyt vallan muissa puuhissa. Alkuviikko meni autokaupoilla.. kaikki sai alkunsa, kun Essi kysyi kerran Yariksen kyydissä, että miten me meinataan mahtua tänne, kun Hulda syntyy.. no eihän me oltu sellaista edes ajateltu.. eikä siinä muuten mitään olisi ollutkaan, mutta Yarkussa oli vain kolme ovea.. istuin olisi ollut tosi hankala laittaa takapenkille etuoven kautta eikä apukuskin turvatyynyä saanut kytkettyä pois päältä.. haikein mielin tehtiin sitten päästös, että Yaris vaihdetaan viisioviseen.. käytiin katselemassa ensin netin kautta ja sitten livenä muutamia vaihtoehtoja. Ja ei voi mitään.. mä oon Toyotanainen. :D! Käytyäni Auriksessa tiesin, että son siinä. Ja ei auttanut, budjetti ylittyi niin että ropisi ja KOKO mun Galapagossaarisäästötilini vedettiin nollille. Mä koetan ajatella, etten kuitenkaan olis enää koskaanikinäpitkäänaikaan päässyt sille reissulle.. että säästämisen voi aloittaa alusta ja etten mä pitkään aikaan mene muutenkaan reissuille.. Ja oon onnellinen mun mustasta Auriksestani. :) Sinne mahtuu häkki takatilaan mainiosti koiria varten ja Huldan istuimen saa joko eteen tai taakse. Jii än ee. Hyvä on. Liiankin.. :)

Loppuviikko on "vaan mennyt". En tiedä oikein itekään missä ja miten. Pari koneellista pieniä nuttuja ja bodyjä on pesty, mutta vielä on duunia, ennenkuin voi sanoa, että huone on redi. Ja kiva niin. :)!

Tänään sit saatiin kauppareissun lisäksi sen verran itestämme irti, että Tony lähti treenaamaan. Ensin meni Särö: leikkaustreeniä ja uutta keppikulmaa. Suljetulta puolelta, niin sanotusti. :) Kulma meni hienosti: joka kerta oikea aloitus. Mutta.. ei meinaa aina malttaa pujotella loppuun!! Koska kaaret (vauvasellaset) oli kotona, niin ei auttanut.. Huomautus ja uusiksi. Ja joka kerran huomautuksen jälkeen poika teki loppuun saakka, samalla vauhdilla. On se hieno.. :)! Leikkaukset on Tonylle ja Särölle vaikeita: meinaa kääntyä väärään suuntaan. Luulen, että ohjaus on vähän myöhässä. Eli treeniä siihen. Särö törmäsi kerran renkaaseen Tonyn leikatessa.. harmittaa! Etenkin kun mä just keskityin Myrtin nakinsyöttämiseen enkä kattonut.. :( Mutta ilmeisesti ei tömähtänyt kovaa: liikkui puhtaasti jne. Seuraamme.. Särön työmoottori on kyllä kiva: kestää toistoja ja huomauttelua, asiasta tietenkin ja mä luulen, että Tony osaa mitoittaa sen just oikein: ei liikaa eikä liian vähän. Musta on jotenkin niin liikkistä, miten Sääppä on niin Tonyn poika. Mä oon likipitäen ilmaa.. :)

Sit mamadog Carro. Se on borderterrieri sheltin kuteissa. Jotka on ohjanneet borderia, tietää, mitä meinaan. Kääntää PITÄÄ ja shelttivippaukset ja pikkulilliohjaukset on sama, kuin "kusis lumeen". Sin män. :D! Vääntöä ja ohjaamista. Oikeestaan isolla Oolla. Kepit kusee, edelleen. Ja miksikäs ei.. eipä niitä ole nyt treenattukaan. Enkä mä usko, että niitä kauheesti treenataankaan. Carro saa tehä aksaa, bikoos se rakastaa sitä IHAN hirveesti. Ja mä rakastan nähä, kun se nauttii!! :) Mut haaveet sen aksaurasta alkaa olla loppu.. we´ll see.

Mypa sit. Se teki pieniä käsiohjausjuttuja sekä mun että Tonyn kanssa. Mä palkkasin makkaralla ja Tony lelulla: toimi molemmat. Siis poispäinkääntöä ja vippausta, esim. Ihan leikkiä Myrtille, kuten kuuluukin. Suoraa, täyspitkää, putkea se teki hianosti!! :) On raukka ihan tohkeissaan.. :D! Mut, sanonta tietää, ahneella on paskanen loppu.. mä en voi käsittää, miten mei tajuta edetä hitaasti. HHHHIIIITTTTTAAAASSSSSTTTTIIII... ei. Kato heti matkaa ja jos koettais kulmaa.. kun toinen meni ekaa kertaa elämässään pitkän putken. Arvatkaas menikö? Ei ni. :D! Juoksi miljoonaa ohi putken Tonyn ja makkarakupin luokse. Ja naama ihan naurussa.. :D! Mut kun menin lähemmäs sen kanssa, niin johan kiramas läpi putkesta. :D! Eli hiljaa hyvä tulee, helpossakin jutuissa. Joo, mä tiedän.

Sit Mypa pääs vielä kolmesti kiikkumaan keinulle. Mä nostin sen keskikohdan paikkeille, vähän ehkä yli ja Tony kiikutteli sitä varovasti. Mä kehuin ja syötin makkaraa. Eikä se ollut millänsäkään. Tony toteskin, että sehän on venekoira.. ei keinumiset paljo nappaa.. :D! Tästä on hyvä jatkaa. Mä uskon, että seuraava askel vois olla kotipihalla siivekkeiden läpijuoksua ja ehkä niiden kanssa vähän käsiohjailua lelun kanssa. Vois olla kivaa. .. :)!

Semmoinen viikko meillä. Hulda on joka päivä ajatuksissa enemmän ja enemmän.. enää 61 päivää, muistaakseni, laskettuun aikaan.. aika hurjaa.

Käyrä miinuksella

2010-05-27T10:51:00.002+03:00

ja en edes tajua miks. Puhun siis veetutuskäyrästä..

Eilen oli pentumätsäri. Aamulla mä oottelin sitä iloisin mielin arskan paistaessa, mut sitten meni aurinko pilveen, melkein satoi ja tuuli niin, että tukka meinas irrota. Olin kuvitellut, että Tony lähtee mun kanssa mätsäriin, mutta läksinkin Mypan kanssa kaksin.. siinä vaiheessa olis pitänyt jo tajuta jäädä kotiin, kun savu nousi korvista. Nooh, ei mitään, päästiin Nurmooseen ja käytiin ilmoittautumassa. Mypa oli ihan ok ja mä olin ihan ok. Moikkailtiin tuttuja jne. Tehtiin muutama tokojuttu hälinässä ja kaikki oli okke. Kehä menikin sit vituralleen. Liikkeessä Myrtti tuijotti mua ja hypähteli käteen: pidin siinä naksua.. toisessa nameja. Pöydällä tuomari olikin Myrtin mielestä ahistava ja pahinta: mä en lopettanut tutkimista, vaan syötin täysin banaanimutkalla olevaa pentua ja ikään kuin "pakotin" sen tilanteen.. jessus mä oon tyhymä!! No, se siitä. Vois sanoa, että paska keikka mut tulipa tehtyä. Itseasiassa kehän ulkopuolinen elämä ei ollut ruskeaa, mutta mä en jaksa siitä nyt riemuita. Valitan. No, ehkä vähän. :) Positiivista, että nähtiin Kati ja Tomu: sovittiin, että voitais tokoilla ens viikolla aamupäivisin. Olis aika tosi hienoa!!

Ilta meni sit samassa ruskeassa pilvessä: mä en tiedä, pitäiskö mun oikeesti vaan maata kotona.. levossa menee hyvin, mut ehkä se on tuo liike, kyykkiminen jne. mikä sit ei tee hyvää. Ja se kuulkaa syö mua NIIN.. Mä en voi kestää enkä käsittää ajatusta, että mun pitää olla kotona, levossa!! Mahtava kesäloma.. ja olis asioita, mitä haluaisin mennä hoitamaan.. kaupunkiin, taimistolle jne. Voi tsiisus. Ihana lisä tuli loppuillasta.. ei siitä enempää, sanon vaan, että voi vittenberg.

Juupa. Bonuksena tänäaamuna se, että heräsin Särön kitinään, mikä on outoa. Ehkä Myrttikin antoi oman osuutensa, en oo saletti sillä niillä on niin samanlainen ääni. No, syy selvis: Särö on ihan ripulipaskalla. Oli mukava siivoilla ekana. No, asioilla on aina kaks puolta: onneksi Hiisi on eilen ollut ekan päivän ripuloimatta: oli kaks päivää ihan ripulilla.. luultiin, että se on syönyt jotain lenkillä. Jihuu. Annoin Inupektit kaikille, juts in case.

Näin. Ihana positiivinen, valoisa ja aurinkoinen vuodatus. Mutta elämä ei aina oo vaan ihanaa. Ja tiedän mä, että huonomminkin vois olla: voisin joutua makaamaan osastolla tms. Ja koirat on muuten ok: ripuli on vaan ripulia. Saan olla kotona: mitään ei oo pakko hoitaa just nyt jne. Ja Hulda potkii ja liikkuu: se on ok. Mut joskus on PAKKO saada rypeä shitissä. Mä ryven vielä hetken: pian saan vieraita: Jonna (ala-asteaikainen luokkakaveri ja muutenkin kaveri :)) tulee kahden poikansa kanssa käymään. :) Balaan, ehkä ja toivottavasti paremmalla fiiliksellä.

up and down

2010-05-23T11:00:00.003+03:00

niin se elämä menee. Mun elämä on nyt ihan kummallisessa vaiheessa. Mulla alkoi kesäloma. Joka sinänsä ei ole kummallista, mutta se, että sen perään mulla alkaa äitiysloma on outoa. Mulle. Oon nyt siis kotona kooaauuaaän. En tiedä vielä kauanko ja sekin on kummallista. Konkreettisemmaksi asia koko ajan tulee, siitä ei pääse mihinkään: tyyppi sisällä pitää välillä melkoisia partyjä ja potkut alkaa tuntua oikeesti jo aika ikäviltä välillä. Mietipä: nahka jää patjan ja kantapään väliin ja joku painaa. Kovaa. Semmosta se on. :) Huldsu pitää bileitä..

Sain töistä niin ihanat "läksiäislahjat", että oon ihan mykistynyt. Aikuiset oli tehneet lasten kanssa mulle sydämenmallisen vihon, mihin jokainen lapsi oli piirtänyt ja kirjoittanut mulle terveiset.. En ole vielä pystynyt sitä lukemaan.. :´) lisäksi sain työkavereilta lahjakortin Bodyshoppiin... mokomat tiesivät ja muistivat.. :)!! Ja aamupiirissä mulle laulettiin lasten kanssa, edellisiltana itkettivät mua laulullaan kevätjuhlan jälkeen: mulle oli runoiltu ihan oma biisi.. Mä oon kyllä onnenpekka, kun mulla on tuommoinen työyhteisö. Ihan vakavasti sanottuna. Lav juu ool!!

Sit alamäki: Tonyllä oli tällä viikolla syndet- täytti pyöreitä. Mä olin organiseerannut sille juhlat Kuralan kartanoon: vieraiksi kutsuttiin ja lähti ihania, vanhoja (ei iällisesti vaan historiallisesti) agility-ystäviä, pääosin Etelä-Suomesta. Mökkien lisäksi oli varattuna agilityesteet, savusauna, Pohjan Pidosta salaatit ja pikkupizzoja saunaillalle, Tonyn tuomia juomia laivareissulta ja keittiöltä suklaakakku. :) Vaan kuinkas kävi.. meikä on siitepölyallergikko ja nyt on paha hetki. Etenkin, kun mulle ei suositella nyt antihistamiinia raskauden vuoksi. Ja mä olen päättänyt, etten ota sitä ellei hengenlähtö ole vaarana... en halua syödä nyt yhtään mitään ylimäärästä droppia: syön niitä muutenkin ihan riittämiin. Ja niin mä jouduin jäämään kotiin Tonyn ja Särön lähtiessä treenaamaan ja juhlimaan mahtavalla porukalla.. Minkäänlaista marttyyrinviittaa en suostu pukemaan ja siitä suivaantuneena läksinkin lauantaina Essin kanssa Vaasaan shoppailemaan! :) Saaliina yhdet shortsit, yhdet caprit, kaksi mekkoa, yksi toppi ja yksi t-paita. HAH! :D Ja NIIIN hyvä mieli. :) Mut on kuulkaa kallista tämä äitiysvaatetus, koska ne menee vaan tietyn aikaa. Tosin, mä oon niin mieltynyt noihin resorivyötäröihin, että saatanpa pitää niitä hamaan loppuun saakka.. :D

Koiraparat on ihan hunningolla: en voi lenkittää niitä.. :( Yksi lenkki- eilen aamulla- ja sekin puolen kilsan pituinen. Jee. Ei ihme, että tänään kun heräsin, oli Miss Mypa syönyt takan lasikuitutapettiseinästä taas mukavan pätkän.. meninkin illalla pikku hetkeksi sen kanssa etupihalle tokoilemaan: tein perusasentoa (ehkä n. 1o toistoa) ja paikallaseisomista pari toistoa. Meni liian hyvin.. :D! On se taitava pentu!! :) Onneksi on aidattu piha: siellä ne on viettäneet viikonlopusta monta tuntia.. luiden kanssa ja ilman. Kovin on nukkumaanmennessä uupunutta sakkia, vaikkei lenkkejä ole tehtykään. Josta mulla on maailman hirvein morkkis. Mut onneksi Tonde tulee tänään kotiin ja vie ne piiiiiiitkälle lenksulle. :) Ja eiköhän mullakin elmä vielä taas voita.

Ja loppukaneetti: moon nyt kahtena iltana nauttinut ammeesta: son NIIN ihana!! :D Eilen sujahdin kirsikkavaahtokylpyyn lehden kanssa! :D Oli hiukka kätevää lukea samalla kaksplussaa ja nauttia elämästä..

Satu naisesta ja koirista

2010-05-16T17:10:00.003+03:00

Olipa kerran, ihan juuri nyt, nainen, jonka ei koskaan pitänyt omistaa tyttökoiraa koska "ne ovat niin omituisia." Neljä ja puoli vuotta sitten hän kuitenkin käänsi kelkkansa ja haki Ruotista itselleen sellaisen. Kasvattaminen ja koiranäyttelyt olivat kuitenkin "muiden heiniä", mutta EHKÄ pieni itu päässä siinsi oman koiran pennuista "sitten joskus". Tyttökoiran ollessa kaksi vee muuttui kelkan suunta, mutta "vain täksi kerraksi". Ja niin koira muuttui äitikoiraksi ja nainen kasvattajaksi. Pentuja syntyi kolme, mutta kohtalo antoi vain kahden jäädä maailmaamme. Tyttökoiranpentu muutti Kokkolaan ja poikakoiranpentu jäi miehen vastusteluista huolimatta kotiin, sillä "poikakoirat on meidän juttu". Ja miehen vastustelu mureni jo ennen luovutusikää ja tällä hetkellä kotiinjäänyt poikakoiranpentu on kietonut miehen totaalisesti käpälänsä ympärille saaden miehestä parhaan ystävänsä ja päinvastoin. Koska tarinan nainen rakasti tuota kotiinjäänyttä poikakoiraa valtavasti ja jopa (noloa kirjoittaa) ihaili tietyssä mielessä aikaansaannostaan (luonne, terveys, ulkonäkö), päätti hän tehdä äitikoiran kanssa vielä toisen diilin. Josko siitäkin sitten jotain.. muttei kotiin ketään. Niin kuului sopimus.

Äitikoiran uuden sulhasen löytäminen meinasi olla kiven ja työn takana. Mutta usein onni on lähempänä, kuin luulemmekaan. Ja niin äitikoira pysyi uskollisena isäkoiralle ja sai toiset lapset saman miehen kanssa. Ihan kuin joutsenet ja osa ihmisistäkin vielä tekee. Tällä kertaa Kohtalo näpsäytteli vain alkumetreillä, mutta näiden tölväisyjen seurauksena menetimme neljännen, viimeisen pennun, äitikoiran kohtuun. Ja samalla leikkauksella poistettiin sekä kohtu että kuollut poikapentu. Ja jotta tarina olisi vielä dramaattisempi, oli ensmmäinen pentu synyessään täysin eloton ja eläinlääkäri sanoi ääneen sanat "Ei. Kyllä tämä on kuollut". Kasvattajanainen tunsi sydämessään surua, mutta suurin huoli kohdistui äitikoiraan. Eläinlääkäri kuitenki kokeili elvyttää pienen, tumman tyttöpennun, koska sen elottomuus johtui pitkään kestäneestä olemisesta synnytyskanavassa. Ja Kohtalo antoi naiselle tuon pennun. Pienen, tumman tyttöpennun. Ja kaksi muutakin pentua sekä äitikoiran: kaikki neljä selvisivät alun dramatiikasta, mikä sai kasvattajanaisen nupin sekoamaan. Suru, huoli ja ahdistus saivat aikaan sen, että nainen päätti jättää sen tumman tytön kotiinsa. Vaikkei tyttökoiria niin omimmaksi jutuksi koekaan. Vaikka oli raskaana ja tiesi, että ajankohta on huono. Ja vaikka koiramäärä oli jo nyt "liikaa". Mutta joskus elämä täytyy elää tunteella, ei järjellä. Niin oli määrä käydä.

Tyttöpentu oli omituinen. Se nuoli naamat ja rakastui naiseen. Samoin kävi naiselle. Pentu vei sydämen ja nainen päätti, että vaikka siitä kasvaisi minkälainen tahansa, oli sen jäätävä kotiin. Muut pennut eivät tulleet kysymykseen, vaikka olivat jopa lupaavampia. Toisaalta tällä tyttöpennulla oli naisen mittapuun mukaan huonoin luonne pikkupentuna. Se oli välillä varautunut muiden mennessä avoimesti kaikissa uusissa tilanteissa. Mutta mikään ei saanut naisen päätä kääntymään. Näin tämän piti mennä.

Koiranäyttelyt olivat toinen asia naisen elämässä, minkä suhteen pää oli hiljakseen kääntynyt. Esimmäisistä pennuista kotiinjäänyt poika oli osoittautunut varsin komeaksi koiraksi, minkä johdosta nainen oli käynyt sitä tuomareille esittämässä. Menestys ja kilpailuvietti olivat saaneet aikaan sen, että koiranäyttelyt olivat muuttuneet tietyssä mielessä mieluisiksi. Vaikka aikaisemmin nainen oli kääntänyt Koiramme-lehden loppusivut nipussa kiinni. Meitä EI todellakaan kiinnosta fifeilyt- oli hän aikaisemmin tuhahtanut. Poikakoiran kasvaessa suuremmaksi, vahvemmaksi ja itsetietoisemmaksi, tuli eteen uusi ongelma. Asia, joka naisen edellisten koirien kanssa ei ollut koskaan haitannut. Ei, sillä koiranäyttelyt eivät olleen koskaan aikasemmin kiinnostaneet. Poika nosti häntäänsä viiriksi itsetunnon mittana. Ja koska rotumääritelmä tekee siitä virheen, oli naisella kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa näyttelyitä ja toivoa, että ko tuomari ei siitä välitä tai lopettaa näyttelyissäkäyminen. Nainen on vahvasti kallistumassa poikakoiran kanssa jälkimmäiseen. Sillä Särö ei olisi Särö ilman viiriä, hän tuumi. Äitikoirasta ei kuitenkaan turkittomuuden ja liian keveiden korvien vuoksi ollut koskaan oikein oikeasti ollut koiranäyttelyihin kaveriksi. Nyt, steriloinnin myötä, asia voisi tietenkin muuttua, nainen tuumi. Ja pohti, saisiko korvia aisoihin. Nainen päätti katsoa, millaisen turkin rouva itselleen tulevaisuudessa kasvattaisi ja jos se näyttäisi lupaavalta, aikoi hän ryhtyä korvapuuhiin. :) Ja niin nainen käänsi katseensa tummaan tyttöpentuun.

Tumma tyttöpentu oli äitinsä kopio. Naisesta on noloa kirjoittaa tätäkään, mutta edellisenä päivänä hän sekoitti nämä koirat keskenään kahdesti. KAHDESTI. Äidin ja tyttären.. Nainen oli erittäin tyytyväinen tyttöpennun rakenteeseen. Luonne oli kehittynyt koko ajan paremmaksi ja siitäkin nainen oli iloinen. Erityisen iloiseksi nainen tuli siitä, kun huomasi, miten tyttöpentu oli Naisen Oma Koira. Jumaloiva, rakastava ja suhteenluonut juurikin naiseen. Pentukoulussa oli mennyt mukavasti ja näistä kaikista seikoista rohkaistuneena nainen ilmoitti pennun kahteen pentunäyttelyyn. Ensimmäisessä tuomarina oli tuomari, jolla ei ollut shetlanninlammaskoirien rotuoikeuksia, mutta nainen halusi hakea kokemusta pennulle ja sen esittämisestä itselleen.

Ja niin koetti näyttelypäivän aamu ja nainen pakkasi pennun ja kapsäkit pieneen, siniseen autoonsa ja lähti matkaan. Pentu oli reipas ja esiintyi paljon paremmin, kuin nainen oli uskonut!! Se seisoi pöydällä likipitäen hievahtamatta tuomariSEDÄN sitä kopeloidessa. Nainen kehui pentuaan ja palkitsi sitä ahkerasti. Samalla nainen mietti, miteh ylpeä oli pennustaan ja eritoten sen luottamuksen saavuttamisesta. Pentu sai hienon arvostelun, joskaan nainen ei ollut tuomarin kanssa kaikesta samaa mieltä. Pahin "moka" arvostelussa oli naisen mielestä ensimmäinen kohta: tumma pentu oli kaikkea muuta, kuin neliömäinen ja nainen tiesi, että pentu oli vielä seissytkin hienosti: ei kasassa. Mutta koska nainen oli etukäteen päättänyt, että ei välitä tuomarin arvostelulapusta (koska tämä ei ollut shelttituomari lainkaan), niin nainen melkein pysyi pitämään lupauksensa. Vähän kirpoi, mutta niin kuuluikin. Arvostelu kuului:

Neliömäinen, kevytluinen. Hyvä selkälinja. Hyvä rintakehä. Oikean mittainen pää, hieman pyöreä kallo. Isohkot korvat. Turkki ok. Hyvin kulmautunut. Yhdensuuntaiset liikkeet, takaa ahdas. Luoksepäästävä ja avoin.

Nainen ei ollut vielä saanut kotisivujen päivitysohjelmaansa pelittämään, joten hänen täytyi tyytyä päivittämään blogiaan. Nainen aikoi lisätä kotisivuilleen arvostelut sekä tästä tummasta tyttöpennusta että sen vaaleasta veljestä, joka myös debytoi edellisenä päivänä. Felix, tuo vaalea poikapentu, oli oikein reipas ja hieno pentu, kuten aina ennekin! :) Se kuitenkin kadotti toisen perheenjäsenensä eikä voinut käsittää, miksi sen piti esiintyä ohuessa narussa, vaikka olisi pitänyt mennä etsimispuuhiin. Nainen oli siitä kuitenkin hyvin ylpeä ja kiitti mielessään jälleen kerran, miten ihanat kodit oli pennuilleen saanut. Tästä olisi hyvä jatkaa eteenpäin.

Aikaisemmin tarinassa esiintyneen kotiinjääneen poikakoiran kolme lasta oli näyttelyssä esiintymässä ja nainen oli niistä iloinen: kaikki kolme olivat mielettömän hienoluonteisia, kaunisrakenteisia pentuja ja kahdella niistä oli ilme, joka nosti naisen ihokarvat pystyyn. Isäkoira oli luovuttanut itsestään jotain hyvin näkyvää näille. Toinen pojista oli näyttelyssä VSP toisen tullessa toiseksi. Felixpoika oli kolmas. Särön -sen kotiinjääneen pojan- tytär oli näyttelyssä tyttöjen toinen voiton mennessä koiraystävällemme Ilmille ja Tanjalle. Nainen oli menestyksiin tyytyväinen: kaikki olivat tuttuja ja ystäviä! :)

Hassua kyllä, nainen tunsi pientä vetoa koiranäyttelymaailmaan edelleen ja toiveikkaana hän osti tummalle tyttöpennulle- Myrtille- ihan oman näyttelypannan. Hienon, kultaisen käärmekuristuspannan. :) Nainen tuumi, että näitä voisi tulla jatkossa vielä kierreltyä, kuitenkin. Ja katseli hymyilleen pentuaan. Ihmeellistä, että onni ja menestys eivät aina kulje parina. Joskus onni tulee hyvinkin pienistä seikoista. Kuten omilla jaloillaan seisovasta pennusta miestuomarin sitä venytellessä. Tai häkissään reporankana nukkuvasta pennusta, joka rentoutuu isojen kehien pyöriessä ihan vieressä. Ihmeellistä, mietti nainen. Ja onnellista.

Uudistusta

2010-05-13T09:34:00.003+03:00

siellä ja täällä. Eka -ja hienoin- uudistus on nuo mun uudet sivut. Oon niistä niin onnellinen!! :) ainoa miinus... en saa niitä toistaiseksi päivitettyä, sillä mun frontpage ei toimi niille.. :(!!! Perseestä, mutta minkäs teet. Pitää jaktaa asian tonkimista.

Toinen uus juttu: mulla alkaa pian uus elämä. Enää ens viikko töitä (joista kaks on piiitkää päivää: vanhempainilta ja kevätjuhla) ja sit. Mä jään lomalle. Ensin kesikselle ja sit kesäkuun lopussa mammikselle. Ihan hirveän outo ajatus... Tosin tänään kun heräsin Huldan potkuihin, niin ei se ajatus taas niin kummalta tuntunutkaan. Ehkä. :) Mutta tuntui kyllä haikealta kantaa eilen kotiin kaikki talvikamppeet töistä tietäen, että mun lokeron pakkaa pian joku muu täyteen kamaa.. lisäksi eilen kävi uusia eskareita tutustumassa: mä mietiskelin, että joku muu ottaa perheet sitten tosipaikantullen vastaan.. outo ajatus. Kukaan ei ole korvaamaton enkä mä siksi sitä haikuttele. Mä en vaan osaa kuvitella, mitä elämä nyt tarjoaa.. ja mitä mulle/meille tapahtuu. Kaikki kuitenkin muuttuu, jotenkin..

Kolmas uudistus: sain eilen SEN:

Voijettä!! Mä jo hermostuinkin asiasta, sillä SEN piti tulla jo kauan sitten. Sen PITI tulla kahdessa viikossa. Kolmen viikon jälkeen saimme laskun, muttemme sitä itteään. Selvittelyn jälkeen saimme kuulla, että SE tulisi HEINÄKUUSSA!! No way. Google löysi meille onneksi lähes vastaavan mallin, joka toimitettiin meille kolmessa päivässä ja mä oon niiiiiiiin häpi. Siellä mä lilluin eilen, papaya-vaahdossa ja Tony toi mulle Pommacia viinilasissa.. :D! Vähän, ku olis saanut kuoharia.. :D!!

Ja ehkä tääkin on uudistus. Mä oon aina ollut sitä mieltä, etten treenaa näyttelyitä. Miks niitä pitäis treenata? Seisomista joo, mutta sitäkin siksi, että Tokossa sitä tarvii.. :) Mutta kun aamulla kävin naamakirjassa ja huomasin, että naapurista Anne on menossa Jalasjärvelle mätsäriin ja meillä on ylihuomenna Myrtin kanssa eka pentunäyttely, niin kumosin tuon ajatukseni ja soitin Annelle: mennään samaa matkaa. :) Niin tehtiin ja kehässä käytiin. Ja totesin, että ei tarvii treenata juoksuttamista eikä seisottamista. Ne meni ihan ookoosti ja ajan kanssa ne menee jo hyvin. Pöydällä seisominen on ainoa, mitä treenaan ja sekin menee hienosti; tarvitaan se "outo" ihminen vaan treeneihin mukaan. :D! Mypa seisoi kyllä nätisti, antoi katsoa hampaat jne. mutta siitä näkee, että sitä ällöittää. Etenkin, kun kopelointi jatkui ja jatkui.. No, mutta joka tapauksessa sekin meni hyvin. Myrtti sai punaisen nauhan esiintymisestään. Jonka se koetti syödä.. :D! Hyppi ja repi nauhaa.. täytyy katsoa, mitä se tuumaa JOS joskus saa enemmänkin nauhoja kerralla..:D!!!! Mutta liikkis se noissa sukkiksissaan on. Se on jotenkin niin pikkuvanha ja sitten samalla oikein megapentu. :) Nuolee välillä mun naamaa niin, että pylly meinaa irrota, mikä lämmittää mun sydäntäni kovasti. Ja sitten taas tapittaa vakavana, että saiskos sitä makkaraa tällä vai millä.. :)

Pentukoulun vipa kerta oli eilen ja nyt ollaan sit toistaiseksi omillamme. Ens viikon jälkeen mulla on AIKAA, joten mä aion treenailla Myrtin kanssa tokojuttja. Essi ja Era: mä varotan: mä tuun soitteleen teille. "Miten mun kandeis...?" "Miten sä otit...?".. :D!!

Tämmöstä tänne. Outoa, kun ulkona on helle... Lellukin suostuu tulemaan pihalle.. :D!! Saa maata auringossa. :) Tänään, JOS jaksan, niin istutan vielä omenapuun rusakoiden syömän tilalle sekä kirsikkapuun samasta syystä. Lisäksi mulla olis Särkynyt sydän-pensas, joka pitäis kaivaa myös maahan. Kunhan selvitän ensin googlen avulla, millainen paikka sillä pitää olla. Puolivarjo vai arskainen. Kun ma en tieda. :)

Jaahas

2010-05-02T21:02:00.003+03:00

pitkästä aikaa saan kertoa agilitykisojen fiiliksiä ja tuloksia! Tuntuu, että oon palannut kotiin.. :)

Mä alotan kuitenki, tapani mukaan, alusta. Eli ke oli Myrtin pentutreenit. Harjoiteltiin silmiinkatsomista niin, että ohjaaja (eli mä) astelin taaksepäin: pennun olisi pitänyt kävellä perässä ja napittaa silmiin. Mei osattu vielä tätä. :D Paikallaseisomista: tokomeiningillä, tehtiin myös. Mä liikun vasta askeleen verran pois, sillä haluan, että yksikään jalka ei ota askelta mua kohden, kun "palaan" palkkaamaan. JOten matka ei saa olla vielä pitkä. Pikku hiljaa.. Mitäs muuta me tehtiin.. hmm.. leikkiä joo ainakin! Mypa repi tohinassa lampaannahkaleluaan (ostin sen Cruftsista ja myyjä sanoi, että siinä on oikeaa lammasta.. mä sit surkuttelin "poor little sheep" johon myyjä : "her name was Dolly".. Kauheeta huumoria.. :D) No, anyway, leikki sujui hyvin. Saatiin siitä maininta. :) Ihan lopussa käytiin sisällä ottamassa pöydälläseisomista ja kopelointia. Mypaa ahisti, mut ei hirmu pahasti. Sai niin paljon nakkia taas, että kohta sillä on jonkinasteinen nakkimyrkytys elimistössään. Luulen ma. Felix oli hirmu hieno, reipas ja pätevä!! Molin niistä aika ylypiä.. ;)

Sit eiliseen. Eli la. Oltiin töissä Tonden kanssa Lagun vappukisoissa tuossa naapurissa. (reilu kilsa matkaa). Mä olin ilmopisteessä, joten otin Revon ja Myrtin mukaan. Olivat häkissä mun vieressä ja välillä pääsivät kirmaamaan. Oli hubaisaa, että Repo ei KOSKAAN leiki Myrtin kanssa kotona. Se ällööntyy tuosta ipanasta ja jopa väistää sitä inhoten. Vaan kuis kävi?! No, siellä veti faari Myrtin kanssa hiekkakentällä niin, että jos olisi ollut kuivempaa, niin ei olisi parivaljakkoa pölyn seasta näkynyt! :D! Ihania! <3 Myrtti oli aika kohtuureipas. Se on kumma: valikoi hirmusti ihmisiä: toiset pääsevät kategoriaan: ai lav juu ja nuolee naamaa, kiipeää vasten häntä heiluen. Ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannut siis. Toiset ovat sille ilmaa ja kolmannet saavat sen peruuttamaan. No, se on naiskoira.. mitä voisi odottaa. :D Mutta olin siihen hurjan tyytyväinen. Toisin kuin tänään: tänään se oli hermostuneempi?! Se murisi koirille jne. mitä ei eilen tehnyt! Ja väisteli ihmisiä. Huoh. Mä oletan ja toivon, että se oli väsynyt. Lisäksi sillä irtosi alakulmurit: voiko tehdä koirilla samaa kuin ihmisillä: huonoa fiilistä?! En tiä. Nähtäväksi jää. Pitää fiilistellä eilisestä nyt vain. :)

Tänään sit kirmasi mami ja poikansa. Särö aloitti. Kolme kisaa. Ennen ekaa rataa mulla oli huono fiilis: Särö uhkasi vetää kaikkia turpiin ja kulki häntä kippuralla haistatellen. Se oli jotenkin "ylimielisen" oloinen: tulivat verkasta Tonyn kanssa: mä menin kyykkyyn ja hihkuin sille: käveli mun ohi..!! *silmät selällään* No, eka rata meni sit persiilleen. Varmaan syitä on monia: uus paikka, ulkokisat, jännitys jne. Ennen tokaa rataa Tony temppuili sen kanssa ja pani poikaa sillä viissiin vähän ruotuun. Hyppikseltä tulikin sit nollavoitto!! :) Voi että kuinka hienoa!! Meno oli tutun näköistä ja tuli mahtava olo pelkästä kattomisesta!! :) Kolmannella radalla näki, että Sääppä oli jo väsynyt: ei ole tottunut tuohon ratamäärään. Kaks rimaa kolahti alas ja pari kieltoa keinulta. Rata oli silti hienon näköistä sinne loppukolmannekselle, missä virheet tuli. Näki, että molemmilla oli hieno fiilis ja homma on melkein kokonaan kasassa!! :) Kokonaissaldo jää plussalle: oli tosi kiva nähdä nuo kaksi kisabaanalla ja hyppiksen nollavoitto oli NIIN eetvarttia! :) Näkee, että ovat pari ja ovat toiselleen "se" juttu. Mä oon ihan ilmaa Sääpälle, kuten kaikki muutkin. Son Papin Poika. :) <3

Hot Mama sit. :D!! Mua naurattaa jo nyt, ennen kirjoittamista.. :D!! Se oli NIIN Kajjo. Kaikki tietää, mitä meinaan.. :D!! Käveli kahdella jalalla, huusi räkä poskella.. piti mua ja Tonyä ihan tyhjänpäiväisinä lässyttäjinä, jotkaa koettavat roikkua rouvan punaisen nahkanarun päässä.. Meni miljoonaa, tiputti eka radalla sata rimaa, ei osannut pujotella ja KOKO sen ketunnaama huusi ja nauroi! Se ELI!! Täysillä. :) Toka radalla Tony otti toisen taktiikan: oli ite coolio Carron kuumuuden rinnalla ja se toimi. Ei yhtään rimaa (edes muuri tai okseri): ainoa virhe kepeiltä: ei osannut sitä taaskaan ja siksi hylly. Mutta jälleen oli niin hauskaa! :D Moni ajattlee, että onpa säälittävää. Ei sinne hauskaa mennä pitämään pian viisivuotiaan koiran kanssa, joka ei osaa pujotella, ei käänny tiukast vaan valuu jne. Väärin. Just siksi sinne mennään!!:D! Mä luulen, että vielä me opetellaan tuota pujottelua. Ja vielä mä pyydän Tonyä puikkoihin: musta Carro menee sen juoksuvauhdissa paremmin: mä jään kuin tikku sinne.. ja kaarrokset paukkuu entisestään. Hauskaa oli se, että Tonylläkin oli hauskaa.. :D! Eka radalla tuli nöyryytystä koko rahan edestä ja tokalla se oli jo..hmm.. sinnpäin! Mut nyt Tony tietää, mistä mä joskus puhun.. miten VOI olla näin eksyksissä tässä lajissa?! Jota on harrastanut since 1991?!

Felix oli bonuksena paikalla ja extrabonuksen toi Pena!! :) Oli ihanaa nähdä molemmat pojat: kiitos Riikka ja Päivi! :) Hienoja pentupoikia molemmat!!! Mä tyksintyksintyksin!!! :)

Nymmämeen kattoon, onko meidän uudet kotisivut jo esillä... menkää tekin kattoon ja ihastuun!! :) www.trickteam.net

Mä joka ilta töitä teen

2010-04-26T19:33:00.002+03:00

ja joka ainoa aamu aikaisin mä meen.. Heh! Mut puolitosissaan joo. Eli mulla on nelisen viikkoa töitä jäljellä ja sit alkaa kesäloman kautta äippäloma. Ja sitä ennen on kovastipaljon töitä tehtävänä: monta iltaa, koulutusta jne. päivätöistä puhumattakaan. Mut toisaalta; mustia silmänalustoja lukuunottamatta kiire sopii mulle. Mä inhoan tilannetta, että pitäis istua peukkuja pyöritellen ja miettien, mitä tekis ku ei oo hommia.. yöks! Onneksi ei oo vaaraa.. :) Mä jo vähän kaiholla mietin asiaa, etten oo töissä.. mä tykkään olla siellä: oonko outo? ;) Mulla on aivan superhieno työyhteisö; ilmapiiri, lapset jne. Mä oikeesti tykkään olla siellä. Ja tiedän joka päivä, mitä tehdä.. ;) ja nyt edessä on aika, mistä mä en käsitä mitään! Mä en yhtään tiedä, mitä tuleman pitää ja mitä mä teen.. kuinka kauan oon kotona ja millasen tyypin kanssa.. kääks! Ja samalla aika ihanaa.. Tony jo perjaintai-iltana huhuili Huldalle, että josko se vois jo tulla, kun sillä on pientä niin ikävä... <3 miten supreliikuttavaa!! :) Onneksi ei nyt ihan vielä tule tähän maailmaan: saa kasvaa vielä tovin jos toisenkin rauhassa. Kovin oli laihan näköinen viime keskiviikkoisessa neljädeeultrassa.. <3 Mutta voi ELÄMÄ mikä kokemus: suosittelen kaikille, joille asia on mahdollista jossain elämänvaiheessa!! Se fiilis, kun näkee oman lapsensa kasvot ja vielä nauravat sellaiset!! Ihan tippa tulee silmään, vieläkin.. :) Meidän pieni...

Vielä vauva-aihetta sen verran, että viime la-su olin Vaasassa äidin ja Leenan kanssa (siskoni): olivat järkänneet mulle "vauvakutsut". Onneksi vaan meille neljälle (me kolme plus Sisu) ja oli ihanaa!! Perille päästessä Vaasassa oli Hello Kitty-pöytäliina, servetit ja vaaleanpunaisia plus limenvihreitä ilmapalloja katossa.. :D Sisu oli niille hekottanut edellisenä iltana! :) Pöydässä oli meille kortti; sellanen rekisterikilpilahjakortti, mistä mä olin ihan haltioissani!!! :) Lisäksi Hulda sai lahjaksi legginssit äidiltä (hih) ja Leenalta ihanan bodyn.. sit mentiin puoli päivää shoppaillen ja lastenvaateliikkeitä kiertäen. Mä nautin suuresti!! :) Ihanaa äiti-siskoaikaa yhdessä!!! Ja Sisu.. sanat ei riitä. Mä vaan rakastan sitä niin kovastipaljon. Son mun oma kulta.

Sit toiseen vauvaan. Myrttiin. Oon ollut maailmankaikkeuden huonoin pennunomistaja. En oo ehtinyt tehdä sen kanssa mitään. EN MITÄÄN... :( Viikko sit ma olin kattoossa Mypan kanssa Särön ja Tonyn treenejä ja se selkeesti ahistuu tuolla hallissa jostain.. ei ollut ollenkaan niin reipas, kuin Vaasassa koiranäyttelyssä?! No, eipä siinä mitään. Saa ahistua, kun ei toimintakykyä haittaa ja pääsee siitä yli. Syynsä sillä siihen on, joskaan ei onneksi mitkään järin dramaattiset. :) Lenkillä se kiskoo hienosti hihnassa, mennen ihan etukenossa.. ja kovin vilkas se on: reagoi kaikkeen näkemäänsä ja kuulemaansa, valitettavasti usein räksyttäen... Mä oikeesti mietin sille sitruunapannana asentamista ulos.. Mut jessus: mä touhusin tänään sen kanssa piiiiiitkästä aikaa ja se on NIIN makee touhutessa!! Se pomppii takajaloillaan, kun tajuaa, että mä alan kaivella nameja ja naksua. Se tarjoaa temppujaan ja siivekkeenkierron osaa jo tosi kaukaa hienosti!! Mä tein sitä sekä vähän sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Ilman esteitä, mut liikkuen ja namin kanssa. Sit tehtiin maahanemoa niin, että ohjaavassa kädessä ei ole enää namia: tulee sivusta toisella kädellä. Ja sivulletuloa niin, että mä seisoin jo joka kerta. Ne meni paremmin, kuin koskaan aiemmin. Ja silmiinkatsomista vaikeutin niin, että mä koetan nyt vähän heijata itteäni sivusuunnassa ja silti pitäis katsoa mua silmiin. Se oli vaikee rasti! :) Kattoo joo, mut liike saa sen siirtään silmät käteen. Eli reeniä siihen. Muuta ei otettu. Mun suu on korvissa.. :D Lopuksi Mypa sai pussata mua NIIN monta kertaa, että luulis riittävän hetkeks. :D!!

Ja loppukaneetti: simat on pullossa!! Pari päivää, niin saa juoda.. naaaaaam!! :P

Ärsyttää

2010-04-17T17:46:00.002+03:00

ärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttääärsyttää.... Mä päätin, et kirjotan ton niin monta kertaa, ettei enää ärsytä. Ärsytääärsyttääärsyttää... auttaakohan tää?

Särö kävi tänään viimesen kerran, ainakaan pitkään aikaan, näytelmissä. Mä en maksa enää pennin latia siitä, että kuulen, miten hieno se onkaan, mutta voivoi tuota häntää liikkuessa. Joo, mä tiedän sen. Mä en jaksa enää yhtään kertaa toivoa, että se pysyis alhaalla. Ku ei se pysy. Äijä mikä äijä. Sen hännän kiinnityksen saa tulla kuka tahansa, koska tahansa, kokeilemaan. Myös se yksi setä on tervetullut, jonka kanssa oon asiasta keskustellut. Sen kiinnitys on hyvä. Mutta korvienväli nostaa sen. Pahoittelut siitä. Silti mä oon edelleen sitä mieltä, että mieluummin viirinä selän päällä, kuin tiukkana mahaa vasten. Pahemman näkönen on paskapaniikkisheltti, kuin tötteröhäntä sheltti. Kuitenkin. Ja se, mitä mä näyttelyissä sanoin: että olis ees joku virhe Säröllä, ettei niin vituttais. Niin emmä tiedä haluanko sitäkään. Että sillä olis pystyt korvat, kivesvika, huonot kulmaukset tai ruma turkki. En haluis. Näin se on. Mä oon onnellinen siitä, että se on muuten niin hieno. Olkoonkin viirihäntä. Ja ehkä mä joskus vielä oon onnellinen tuosta Gunnel Holmin sanomasta ja pahoittelusta. Käsiä levitellen ja ainakin viisi mahdollisuutta Särölle ja Tonylle antaneena hän pahoitellen antoi punaisen nauhan.. Ehkä se vähän lohduttaa? Että oli edes pahoillaan ja sitä mieltä, että koira on muuten niin hieno.. :D En mäkään sitä voittamaan laittaisi tuolla hännänkannolla. Vaikka kuinka on ruusunpunaiset lasit päässä.. ;)

No, se näyttelyistä toistaiseksi. Se, mikä mua tänään ilahdutti, oli Särön pikkusisko Myrtti. :D Voi että se oli mainio pakkaus tuolla näyttelyssä!!! Matkusti Särön kanssa taisteluvaunulla kehän viereen ja oli aivan hirmuisen reipas ja iloinen!! Sen häntä pääasiassa heilui ja kieli oli "lännen nopein", kuten paikalletullut sisareni Leena asian ilmaisi. :D Leenalla oli Sisu mukana ja voi luoja tätä mun nykyhetken psyykettä... mä itkeäpillitin ihan naurettavasti, kun näin Sisun.. tsiisus. Hormonit sen tekee, oon saletti.. :D! Mypa tekas mun kanssa pentukurssin kotiläksyt ja keskittyi todella hienosti temppuilemaan kehän vierellä!! Lisäksi se touhotti ja kulki niin pätevänä kehän laitamilla, repi hihaa jne. Ostin sille muuten uuden aikuisnapsupannan: limenvihreää, pinkkiä, turkoosia.. ;) Särö sai uuden hihnan: lukko petti aamulla vanhasta hihnastaan. Sain vihdoin juur sellaisen, kuin oon toivonut: pitkän, kapean, mustan koulutushihnan: lukko molemmissa päissä ja kolme mahdollisuutta lyhentää/pidentää hihnaa. Hjuva.

Oli hirmu kiva olla reissussa yhdessä Tonyn kanssa ja mä salaa toivon, että näitä reissuja vois tulla vielä toistekin.. :) Mä tykkään, kun tehdään yhdessä jotain ja musta oli tosi kiva nähdä, miten Tony esitti Säröä ja Nukkea (kasvattajaluokassa Kaisalle)! Moon aika ylpeä mun ex-keposta.. ;) Nyt moon kety: kunnostan sille koirat kehään.. :D!

Loppuun mä voin vielä pikaisesti kertoa meidän keskiviikon pentukoulusta. Myrtti oli jälleen hirmu taitava: keskittymiskyky on älytön ja sen ahneus ja mun "palvomiskyky" tekee siitä täydellisen temppu-/tokokoiran alun. Ope kehui meitä ja sanoi, että voitais jatkokurssille päästä jonkinsortin tokoporukan mukaan.. :D Meidän Mypa!! Se on näissä koulutusasioissa äitinsä täydellinen vastakohta ja SUPERbalsamia mulle: se oppii mielettömän (jopa pelottavan?) nopeasti, tekee asiat sähäkästi, keskittyy, jaksaa... toivon, että nuo kaikki säilyy ja etten mä onnistu pilaamaan sitä. Mä oon ihan hurahtanut tuohon pentuun, tokoon... ja tiesmihin! :D Ja parasta: se mörkökausi alkaa hellittää?! Väistää se vieläkin koiria, jotka tulee liian iholle (paitti shelttejä), mutta on paljon parempi. Menee ihmisten luokse ja tänään tuolla näyttelyssä häntä heiluen jo moikkaili vieraita. Saas nähdä, päästiinkö oikeastikin näin vähällä, vai tuleeko vielä pari askelta taaksepäin. Mut moon varautunut kaikkeen. Mua ei tällä kertaa haittaa: mä aion tehdä oikein asiat. Kerrankin. :)

Miksi

2010-04-13T20:19:00.002+03:00

ihmeessä tätä aikaa kutsutaan siunatuksi tilaksi? Mitä siunattua on siinä, että Tony soittaa mulle eilen Itävallasta, kertoo, että sää on jumalainen, päivä on mennyt mukavasti ja rinteet on loistokunnossa ja että pian pääsevät isoon porealtaaseen ja mitä teen mä: alan itkeä?! Hysteerisenä, säälittävänä... Ja tänään sama homma. Tulen töistä, lähden lenkille koirien kanssa ja kieppaan kaupan kautta. Kierrämme lenkin, tulemme kotiin ja mä nostelen koirat autosta. Hiisi hilluu ja komennan sitä odottamaan. Tullaan ovelle, hihnat tippuvat maahan, kauppapussi kaatuu, koiran vinkuvat sisälle.. mä pääsen sisään, huomaan avaimen jääneen oven lukkoon ja istahdan maahan itkemään. Tajuan, että se on säälittävää ja pelkään, että Tony soittaa... panen viestin, ettei soittele: täällä kaikki hyvin mutta kiirettä.. ei mene läpi.. kumma. No, onneksi ei puhuttu: olisin pilannut iltansa.. Nyt, monta tuntia myöhemmin selittelin hieman: kerroin, että oli huono hetki, mutta nyt kaikki hyvin: nauti! Nähdään huomenna..

IHan järkkyä. Tunteet menee vuoristorataa: viha, rakkaus, itku, nauru.. kaikki pulppuaa hirveällä voimalla ja nanosekunnissa vaihtuvat toiseksi. Ah, siunattuako?! LIsäksi samaan aikaan on älytön, turha huoli siitä, onko Huldalla kaikki hyvin? No miksei olisi?! Tuolla se nytkin potkii ja nuljuu. Kävin eilen ostamassa sille ankkasoittolelun, joka narua vetämällä soittaa "somewhere over the rainbow"-biisiä. Mä (jälleen säälittävänä) pidin sitä illalla mahani päällä ennen nukahtamista ja kuuntelin biisiä. Soitan sen nyt joka ilta, että sitten Huldan tultua maailmaamme, se on jo tuttu, rauhoittava juttu. :) Kätevää. Samaten Bola-koru on nyt joka päivä mukana. Helisemässä ja tuomassa tuttua ääntä, mitä sitten voin soitella maailmaantulon jälkeen.

Yöt sitten. Mä, entinen meganukkuja, herään nykyään joka yö monta kertaa. Miksi? Kädet puutuvat. JOku ihana, siunatun tilan tuoma hormoni, turvottaa kuulemma kudostasolla ja joku hermo jää pinteeseen. Ja koska nukun ilmeisesti ranteet taittuneena, niin se puuduttaa. Lisäksi hikoan sangollisen joka yö: herään IHAN hikisenä. Ja pahinta: en enää nuku 12-hoo unia edes mahdollisuuden tultua: uni ei vain riitä. Elimistö valmistautuu heräämisiin.. Huoh. Kummallista on, että silti jaksa: ei ole olo, että heräilee ja nukkuu pätkissä. Ihmeellinen luonto?

JA silti, samaan aikaan, mä oon äärettömän onnellinen ja välillä hassu hymy valtaa mut, kun tunnen pienen tyypin muljaukset: se on oikeasti olemassa, mun sisällä!! Ja puolet sen elämän eliksiiristä on multa! Puolet Tonyltä!! Voisko olla mitään ihmeellisempää ja ihanampaa asiaa? Saakohan se mun korkean otsan? Isot isovarpaat? Tonyn isot korvat? Meidän molempien ohuen tukan? Voi että!! <3 Saispa vaan! :) Silti, mitä ikinä saakaan, niin se on meidän oma, meidän aikaansaama ja meidän täydellisenkovasti rakastama! Ja koska mä oon "vähän" hysteerisenonnellisen ja ennenkaikkea hormonien sekoittama (niitä on hyvä syyttää :D) niin mä varasin ens keskiviikoksi meille 4D-ultran Tampereelle!
http://www.terveystalo.com/WebRoot/1009679/Esisivu2.aspx?id=1020195

Sitten ollaan taas viisaampia ja parasta: saadaan kuvia, videota.. :) Mä en näemmä saa tyypistä kylläkseni millään. Ehkä se kuuluu kuvaan? :)

Huomenna on sitten taas Mypan koulupäivä. Mä tein tänään sen kanssa kotiläksyjä ja se kyllä saa mut onnelliseksi!! Hirmu näppärästi tarjoaa temppujaan ja tekee ne sähäkännopeasti, toisin kuin äitinsä. :D Mä vaan mietin, että voisi olla aika yhdistää niihin jo käskyt: nyt se ei parka voi mitenkään tietää, mitä milloinkin olen vailla. Joten omatoimisesti päätin, että nyt alkaa mun suusta tulla vinkkejä käskysanan muodossa. Lisäksi otin, ekaa kertaa, askeleen seuraamista. :) Vain yhden kerran. Ja vain todetakseni, että... JEE!! Toko onkin kivaa!! :D!!

Mätsäri

2010-04-11T19:31:00.004+03:00

Mä olin tänään Mach Showssa (mä en ees tiedä, miten se kirjotetaan... :D) No, anyway. Mun piti mennä sinne Mypan kanssa kannustaan Felixiä, jonka piti mennä kehään. Mutta Felixin väki oli yöllä sairastunut vatsatautiin, jonka seurauksena mun plääni hieman muuttui. Pakkasin koko viisikon autoon ja matkalla, ajaessani Anun ja Tällin perässä, mä mietin että josko... :D Ja keksin, että Kaapeli -the Hot Mama- vois osallistua mätsäriin, koska aa: sille ei treenaus tekis pahaa: uskon, että uuden turkin myötä voidaan aloitella näytelmäelämä sen kanssa ja bee: se tykkää nykyään kaikesta touhuamisesta kovasti ja cee: halusin tietää, missä sen esiintymisen kanssa mennään. Ja kuulkaa: mä melkein itkin taas. Se oli NIIN hieno!!! Esiintyi superkauniisti ja pöydällä HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ tuomarille!! :D! Mun Kaa.. <3 Se sai ansaitusti punaisen nauhan ja pääsi punaisten sarjassakin vielä aika loppuun saakka. Muttei palkinnoille. Joka ei haitannut mua pätkääkään, sillä mun silmissä se oli jo voittanut.. :) Ihana, ihana Kaa.. :) Pia oli kuullut, miten kehän vierellä jotkut olivat spekuloineet, että "tuo on varmaan tosivanha".. heh, no tulee se elokuussa viis.. :D! Viimeksi sitä on luultu pennuksi, nyt vanhaksi ja mä veikkaan, että tässä välissä jo kapiseksikin. Mutta se ei oo niistä mitään: son vaan kaikkensa antanut emokoira. :) Jonka tukka lähtee yhä. Mätsärin jälkeen suunnattiin Anun (jota onnittelen vielä Tällin punaisten kolmossijasta!! ) ja Pian (jonka Indian esiintyi myös tosi hienosti ollen Carron kanssa samassa veneessä: käteltiin yhtä aikaa ulos) kanssa syömään kunnon mättöannokset pizzaa ja falafeleja.. :) Sit suunnattiin vielä Pian kanssa meille kuvaamaan pennejä: Qki ja Mypa:

http://picasaweb.google.fi/Trickteam/20100411Poseja#

Kaffiteltiin, parannettiin mualimaa ja oli aivan älykivaa: kiitos Pia!! Sit kiiruusti Essin kanssa vesijuoksemaan ja nymmoon IHAN puhkipoikki... Vielä pitäis vähän pinnistellä työjuttuja ja sit saan painua koisimaan..

Lapsellisia juttuja

2010-04-09T15:40:00.002+03:00

:) Eli pikkuväki asiaa. Mut ihan eka: mä oon mainostanut ainaskin naamakirjassa yhtä ja ainoaa linkkisivua, mikä on pelastanut mut jo monesti. Tehden sen taas. Eli klikatkaas tätä linkkiä ja uskokaa mua, että se on tekemisensä arvoinen juttu :
http://www.kinuskikissa.fi/?p=6282

No joo, mut sitten lapsosiin. Mä voisin olla poikkeuksellinen ja alottaa ihmissellasesta. :) Eli hassuja viikkoja on eletty. Me ollaan käyty rakenneultrassa: saatu monta kuvaa pienestä ihmisestä ja ihmetelty sitä. Kummallista. Maha muljuu ja nuljuu päivittäin ja laskuri kertoo, että toissapäivänä tyyppi on saanut kuulon käyttöönsä. :D Tony ei oo toistaseks suostunu lauleskelemaan mun mahalle (hihii), mutta Bola-korun mä oon ottanut eilen käyttöön. Musta se on ihana! Sain sen Leenalta joululahjaksi: muuten sileän, mutta siinä on pienet varpaat kohokuviona.. <3 Hassua ajatella, että mun sisällä asuu joku!! Ja nyt se on jo niin konkreettista: tunnen sen monta kertaa päivässä ja nyt sen jo näkee ihan tosi selvästi: osa perheistäkin on asiasta tiedustellut. Ja sitten on oma lukunsa nämä vatsaantaputtelijat.. juu, ei siinä mitään. Se on luonnollista, ihanaa jne. Mutta mua vähän ärsyittää se. Että ns vieraat ihmiset taputtevat mun mahaani. Hyvää tarkoittaen, tiedän sen. Mutta mä jo vannoin yhdessä vaiheessa, että alan taputtaa takaisin heidän mahaansa ja sanon, että "kiitos hyvää kuuluu". Että olisko sopivaa?! :D Ehkä se ei itseasiassa enää oo niin ärsyittävää, kun pari viikkoa sitten jolloin koko maha oli vielä ihan "semi"sellanen. Eli sellanen, ettei siitä nyt niin kovin varmaksi voinut kukaan mitään sanoa. No, se siitä.

Sit koiralapseen. Eli Myrtti Marjatta pääsi mun kanssa pentukouluun! Son nyt eskari. :D Ja kuten kollegat tietää, niin eskareilta lähtee legot. Samoin Mypalta. Sen etusuora on jo vaihtunut ja henki haisee pätkittäin hyvinkin vereltä. Tiedän sen, sillä lipominen ei ole vähentynyt.. :) Olemme siis Kurikassa, Touhutassussa pentukoulussa, yhdessä Kaislan ja Felixin sekä kolmen muun pennun kanssa: Siperianhusky, leonberg sekä Howawart. Ja sit me: kaks shelttiä. Edellisessä ryhmässä oli kuusi pentua. Felix on ryhmämme ainoa mieslapsi. :)! Treenattiin katsekontaktia (se me osattiin ennestään) ja se meni hyvin. Ei ihan niin hienosti kuin normisti: Myrtti otti häiriötä ohjaajasta ja koirista, mutta meni ihan hyvin. Paremmin kuin ookoosti. Häiriönottamisen näki siinä, että katseli välillä ympärillleen eikä killittänyt taukoamatta mua silmiin. Mikä hälle suotakoon. :) Sit treenattiin kosketusalustaa alias kohdentamista. Saimme pakastepurkin kannet, mitä koiran piti koskettaa. Ja kuulkaa: mä en voi uskoa, miten fiksu pentu mulla on!! Mä mietin pienen hetken haluanko siihen nenän vai tassun ja päädyin nenään. Ja miss Mypa keksi aivan jukelittoman nopsaan, mitä mä haen. Että tuota kantta piti käydä nuuskaisemassa!! :D Mä oon niin äärimmäisen onnellinen tämän pennun oppimiskyvystä ja siitä, miten onnellisena ja keskittyneenä se tekee hommia! Mä ihan tunnen, miten se luottaa muhun ja hetkeen: onneksi ja kop-kop meille ei ole (vielä) tapahtunut mitään pahaa näissä hetkissä: luotto on kunnossa. Mä pidin välillä taukoja ja Mypa lipitti onnellisena mun naamaa.. ylläri! :D Se piti hirveän hyvää kontaktia muhun ja oli vaikea "harhauttaa" se ihan vaan hengailemaan. Mä nostin alustan välillä taskuun ja käppäilin hitusen. Mutta mun suusta tulee koko ajan "kimeää "hienopentuhyväpentu" joka saa Mypan ilahtuneena killittämään mua taas ja yhä. Mutta kun se on sitä!! :) Toka vipa treeni oli kopeloida omaa koiraa läpikotaisin: hampaita, korvia, tassuja jne. Se meni ookoosti: ollaan tehty tuota. Paitti ne helvatan kynnet.. mä en käsitä, miten niiden katkominen voi olla yhdelle ihmiselle mahdotonta.. Tarvitaan Tony ja namit viereen, niin saan leikattua ne kyllä joo. Mut jos ei ole Tonyä, niin ei tuu mitään.. ei kumpaakaan.. :D Joten otan ne viereeni: Tony lässyttää Mypalle, miten hieno pentu se onkaan ja mä napsuttelen menemään. Namia tulee tassun jälkeen.

Ihan vipa treeni oli käydä moikkaamassa muita pentuja. Mä olin IHAN saletti, ettei tuu mitään. Koska Myrtti pelkää tällä hetkellä ihan kaikkea. Ja se oli jo huskyn sinisilmille huutanut häntä tötteröllä: huskyn katse sai sen epävarmaksi. No, ekana meillä oli parina justiinkin tuo huskytyttö, ikää nelisen kuukautta... :) Mentiin viereen ja mä aloin syötellä lauantaimakkaraa molemmille. Ja siinä ne söivät, nenätysten.. Myrtti söi huskynomistajan kädestä nakkia onnellisena ja jäi ihan hyvä maku mulle, vaikka pieni ärähdys tulikin; huskytyttö oli nameistaan nuuka. Se ei onneksi Myrttiä tuntunut haittaavan lainkaan: epäilen, ettei se edes tajunnut tuota asiaa.. :) Sit oli vuorossa leonbergitytteli, kolmikuinen, jonka kanssa meni yhtä hyvin ja samalla tavalla Mypa kiipesi syömään namia tämänkin emännän kädestä; nousi rintaa vasten ja ahmi.. ylläri. :D Neidit söivät nenätysten mun kädestä jne. Viimeisenä mentiin hoffia tapaamaan ja sama homma: nou panik. Mä oon saletti, että ilman namia ei oltais menty. Ei ollenkaan noin lähelle. Mutta siitä viis: nyt mulle jäi superhyvä mieli ja oikein jo ootan ens viikkoa. Naksuttelu oli jossain tuolla muistissa, sillä mähän oon naksutellut Myrtille ja sen sisaruksille, kun olivat ihan pikkuisia ja asuivat vielä täällä. Nyt se on jäänyt.. hyi mua! Mypa kuitenkin muisti naksun (oon tehnyt sitä viimeksi kun opetin ekoja kertoja sivulletuloa) ja oli tosi mukava ilta kokonaisuudessaan! Ainoa miinus on siinä, että kun keskittyy niin omaan pentuunsa niin ei ennätä ollenkaan näkemään muita: Felixin treenit on mulle ihan mysteeri, samoin muiden. Harmi, sillä näkemälläkin oppii.. Mä olin vaan niin Mypan lumoissa ja seurasin sen reaktioita jne että mitään muuta en ennättänyt näkemään.

Ensi keskiviikkoa odotellen.. :)

Ja peeäs: pakko hehkuttaa: mulla on tänään syndet (ei tarvii onnitella enää.. :)) ja arvatkaas mitä sain lahjaksi Tondelta: kaikki liittyy yhteen... vinkki: mä oon toivonut sitä KOKO elämäni... ekassa paketissa oli kylpytakki (lime-vihreä-raidallinen.. :)), toisessa kylpyvaahtoa ja se sokeri pohjalla... parin viikon päästä tulee...

AMME!!! :D!!!!!!! Mä panen sen täyteen vain mun nahan kestävänkuumaa vettä, vaahtoa ja uppoan sinne... Ihanaaihanaaihanaa!!!! :)

Bittersweat

2010-04-05T11:22:00.011+03:00

on nyt mulle kielikuvana tuttu. Mä tiedän, mitä se meinaa..

Mut taas alkuun. Eli meillä oli ihan hirmu mukava pääsiäisreissu koko perheen voimin. :) Ja saatiin testattua meidän meilleuusi auto! :) Joo, meillä on nääs tila-auto (kyllä, oikeesti) ja Mazda 5-merkkinen. Lisäksi, mä oon IHAN aina vannonut, ettei meille tule punaista autoaa... ja kyllä, väri on viininpunainen. Onneksi ei ferrarinpunainen... :P Oli vaan sinänsä huvittavaa, että vaikka on kyseessä tila-auto, niin se oli kattoa myöten täynnä... koirat matkustivat häkeissä, mikä ilahdutti mua suuresti! Pojilla oli oma ISO kevythäkki ja tytöillä sit omansa. Ja thänk kaad kukaan ei voi autossa pahoin! Mypalla tuli menomatkalla oksu (haistoin yhtäkkiä nappulat :D) ja kun saatiin auto tien sivuun, oli neito omatoimisesti siivonnut ne. Kaikki tietävät, miten... :D! Mä olin syöttänyt sen juuri ennen lähtöä, joten ehkä siinä syy. Mitään muita pulauksia ei tullut, vaikka kilometrejä tuli liki 1000. Huh ja ihanaa. Unta vedettiin palloon, paitsi Kaapeli.. se inhoaa autoilua ja makaa häkissä kyllä, muttei nukkunut mennen eikä tullen. Tyttärensä onneksi veteli ihan sikeitä kylkiasennossa.. Ja sanottakoon, että auto oli hyvä. Erittäin hyvä. Ja pisteenä i:n päälle se kulutti Avensista (edeltäjänsä) vähemmän diseliä! :)!!

Eka määränpää oli Mikkelissä, Sokos Hotellissa. Paikka oli aivan keskustassa, joten lenkkimahikset oli surkeat.. kirjauduttiin sisään, koirat odottivat autossa ja sit heti lenkille. Mun tavote oli ennättää näkemään Maajussi.. ;) Surullinen osuus tuli, kun menimme lenkin jälkeen autosta huoneelle: menimme rappukäytävää pitkin hallista ylätasanteelle, kun Hiisi löi liinat ihan kiinni. Se ei nähnyt eteensä.. tuntui tosi pahalta. Oli jo hämärää ja rappuset olivat sille vieraat. Täällä kotona kaikki menee niin hyvin eikä tuota sokeutumista joka päivä edes huomaa.. satunnaisia törmäilyjä odottamattomiin esineisiin tulee, mutta nyt reissussa vaiva tuli esiin. :( Jälkikäteen mietittynä olisi Hiisin ollut ehkä mukavampi viettää pääsiäinen kotona. Joka olisi edellyttänyt hoitajan saamista kotiin, mikä oli tänä pääsiäisenä mahdottomuus. Ja etukäteen emme tienneet, että tilanne on jo näin vakava.. nyt se tiedetään ja osataan seuraavat reissut sitten miettiä sen pohjalta. Iloistahan on tietysti se, että kotona tämä ei tule tässä määrin läheskään esiin. Onneksi niin. Laittaahan se kuitenkin mietteliääksi.. :(

Huone oli pikkuinen, mut ihan perus jees. Ennätin pesemään Särön rinnan ja tassut, föönaamaan sen ja näkemään Maajussin! :D Ja mun yksi huolenaiheeni: neiti Mypa.. Oli in heaven!! :D! Sehän ei ole koskaan yöpynyt missään muualla, kuin kotonamme. Ja nyt sit oli hotellihuone, missä ääniä kuuluu sekä ovesta että ikkunasta (tie meni vieressä ja itekin piti nukkua tulpat kovissa, että sai unen..) Miss Mypa nukkui muuten kuin tukki, mutta sen piti noin sata kertaa yössä kertoa, että se NIIN RAKASTAA mamia ja papia ja yhteisiä hotelliöitämme.. :D! Meillähän ei kotona koirat tule sänkyyn: ei edes makkariin. Koiraportti ovella. No, hotellit ja reissut on tietenkin poikkeus ja siitäkös riemu repesi! Noin sata kertaa yön aikana se tuli nuolemaan kummankin naamaa ja sit tyytyväisenä köllähti viereen jatkamaan unia. Vain herätäkseen taas kohta kertomaan, miten hienoa on nukkua meidän kanssa.. voi liikkis!

Aamusta tulee se osuus, mitä mä hotelleissa rakastan eniten: aamupala!! :P Oli tuoretta leipää, puuroa, marjoja, maustamatonta jugurttia ja taas marjoja.. :D! NAM! Mä kuulkaa NIIN söin. Syötyä suunnattiin taas rapalenkille, josta huoneeseen pesemään vaihteeksi koiria: Särö taas shampoon kera.. Ja sitten suunta kohti näyttelyä. Lähdimme ihan tarkoituksella tosi ajoissa, sillä mä halusin nähdä myös pentuja. Musta on mielenkiintoista päästä vähän vertaamaan omiin, liki samanikäisiin pikkupentuihin VAIKKAKIN mä tiedän, ettei niitä saa eikä voi verrata tuon ikäisenä. Mutta mä ihan vaan pikkuisen katoin.. :D! Ja tykkäsin osasta kovastikin! :)

Päivän yks ehdoton kohokohta ootti mua, kun menin näyttään koirien rokotustodistuksia:

Mä annoin rokotustodistukset pöydälle, niin ihana tarkistaja kysyi, että "etkös sä olekin Miira?" Ja nosti maasta pennun: "tässä on sun pentu" : siinä oli Oodi!! Mun sydän meinas pakahtua ja mä jätin rokotustodistukset siihen paikkaan rynnätessäni tiskin taakse.. Oodi tuli mua ensin moikkaamaan "ihan normisti" oletan.. ja kun Tonykin jo ehti viereeni niin pentu tunsi meidät: se ilo oli kyllä molemminpuolinen ja liikutti mut kyyneliin!! Miten voikaan tulla iloiseksi.. Ja Mia, oon oikeesti pahoillani ettet nähnyt tuota hetkeä.. mut mä en vaan voinut odottaa sekuntiakaan nähdessäni pienen ja rakkaan... Ja nyt mä myös tiedän, että me Oodin kanssa rakastetaan toisiamme hamaan tappiin saakka. Ikuisesti. Niin sen kuuluukin mennä.. :) Ja kuule Mia: oli tosi ihana nähdä suakin!! Kiitos että tulitte!! Oodin kohtaaminen meidän muun sakin kanssa oli myös täynnä tunteita. Myrtti kävi niskaan nimittäin kiinni, kuin sika limppuun... pikku bitch!! Varmaan koirien kielellä ihan normia joo, mutta sikaärsyttävää.. Ei voitu kuvitellakaan mistään pienestä "leikkituokiosta" näiden kahden välillä.. harmi. Oodi saikin sit koisia joko äidin tai Särö-broidin kanssa häkissä Myrtin ollessa aina toisessa.

Myrtti oli ehkä pari senttiä korkeampi, kuin Oodi, joten sama kehitys jatkuu, mikä oli havaittavissa jo pentujen meilläoloaikana. Oodi jäänee pieneksi, mutta miten pieneksi, selviää vasta ajan kanssa. Mä peukutan, ettei ihan mikroksi kuitenkaan: se on ihan liian hieno pentu jäämään aivanliian pieneksi!! :) Reipas, suloinen... ja muuten IHAN ilmetty kopio Xy-siskostaan saman ikäisenä. Felix tulee tästä samasta muotista Särön ja Myrtin kuuluessa sukkis-klaaniin. :)

No sit näytelmään. Eli Särö sai hyvän arvostelun (lisätty sen sivulle) ja sai erin sekä sijoittui luokassaan toiseksi. Oon tosi TOSI tyytyväinen siihen. Se oli mun salainen toive: saada eri ja sijoittua erkkarissa luokassaan neljän sakkiin. Eli jee! :) Mutta se, mikä mua masentaa, on tuo sen häntä.. Seistessä paikallaan Särö on mun silmään komea: ihan hirmuisen komea!! Siinä ei tökkää mikään. Mutta kun se lähtee muiden urosten aikana liikkeelle, romuttuu koko sen antama kuva: häntä on viirinä selän päällä. Mä tiedän, että se EI ole rakennevika: häntä on asettunut hyvin eikä se tarvitse sitä liikkeen tasapainottamiseen selän päällä. Se nousee korvienvälin vuoksi. No, parempi se syy, kuin häntä mahaa vasten. Totta. Mutta ette voi uskoa, miten pahoillani mä olen...

Särö erkkarissa tuomarin tutkittavana pöydällä. Musta sillä on tässä vähän isänsä ilmettä? Siis tässä nimenomaisessa kuvassa.

Tässä kuvassa näkee, miten mä oon epäammattihandleri. :) Mä seison liian lähellä Säröä ja sen etuosa huononee, kun katsoo liian yläviistoon mua. Mä koetin saada sitä kattoon namikättä, joka oli alempana, mutta koska se on opetettu katsekontaktiin saadakseen jotain, niin arvatkaas vaan, kumpaa se tuijotti.. No, se siitä. Eli Avo eri 2, mikä on tosi hienosti ja hyvin.

Ja kyllähän mä sanani pidän, joskaan en näemmä ihan kirjaimellisesti: mä vein Kaapelin narttukehän viereen, mutta en näyttelyhihnassa. Kuitenkin ajattelin vähän "temppuilla" sen kanssa ja tehtiin seuraamista sekä näyttelyseisomista. Muutama hyvin säälivä, jopa kummastunut katse me saatiin sekä kaksi uskaltautui kysymään koirasta.. :D Mutta Kaa oli aivan ratkiriemuissaan! Sen mielestä paikka oli ihana, ihmiset olivat ihania ja koirat samaten. Nakki oli ihanaa ja temppuilu myös. Liikuttava rouva!! :) Jos ja toivottavasti kun se saa uuden tukan, niin mä lupaan koettaa taistella emännän korvat edustuskuntoon ja vien sitä näytelmiin. Se on siellä nykyään ihan eri fiiliksellä, kuin edellisessä elämässään. Mikä on mustakin mahtavaa!! :) Carro on kuitenkin mun silmään myös hieno koira, jota kannattaisi esittää, jos sille saisi kunnon turkin ja paremmin taittuvat korvat. Mut haasteethan otetaan vastaan! ;)

Mypaan mä oon kanssa varsin tyytyväinen. Sillähän on reilu viikko sitten alennut mörkökausi, jossa sen mielestä koko maailma on ihan silkkaa pahutta täynnä. Ja siihen nähden se oli musta reipas tyttö! :) Touhusi mun kanssa osaamiaan temppuja ja kävi jopa moikkailemassa joitakuita ihan oma-aloitteisesti. Mä en jaksa vetää stressiä nyt sen varautuneisuudesta, sillä mä luotan siihen, että mörkökausi päättyykin joskus. Katotaan, mitä aika tekee. Ke meillä alkaa pentukurssi sen kanssa: se voi joko auttaa tai pahentaa asiaa. Luotan ensimmäiseen... :)

Sit takas Mikkeliin, mistä matka jatkui kohti Lappeenrantaa. Meillä oli Cumuluksessa huone, mikä oli hivenen edellistä suurempi. Jee. :) Muuten ilta ja yö menivät samoissa merkeissä. Myrtti rakasti tilannetta ja yötä: Tony oli herännyt -jälleen kerran- yöllä sen lipomiseen. Oli hetken nuollut Tonyn naamaa, HYPÄNNYT mun ihan viereen kiinni ja onnellisena huokaissut ja painanut itsensä maate ihan mun kylkeen. Sulkenut nanosekunnissa silmänsä tiukasti kiinni ja kuono hymyssä nukahtanut mamin kylkeen.. :) Voi elämä. Oo siinä sit harmissas, että hertäät sata kertaa yössä.. :) <3 Aamupala oli samaa luokkaa edellisen hotellin kanssa ja täytyy sanoa, että mä voisin ihan mainiosti tottua siihen. :D

Näyttely meni sit edellisen malliin. Särön luokassa tais olla 8 tai 9 koiraa? Mä olin etukäteen jännittänyt aivan äärettömän kovasti tätä päivää: arvostan todella paljon Päivi Eerolaa tuomarina ja tiedän, että tuo arvostelu on tärkeä. Ja täyttä asiaa. Joten se oli mulle syy reissuun: mä en ensin ollut ajatellut erkkaria ollenkaan, mut Tony (kyllä) ehdotti, että jos sinne saakka mennään (siis Lappeenrantaan) niin mennään nyt samalla erkkariinkin. :) Mä esitin Särön ensin siinä hetkessä, kun koko luokan pojat on yhdessä kehässä. Ja sen häntä oli hirveä, kun lähdettiin liikkeelle. Niin Tony tuli ja otti pojan. Aikoi esittää sen!! Hienoa!! :) Ja tiedättekö: mä oli taas kyyneleet silmissä. Ne esiintyivät NIIN hienosti!!! Särön häntä pysyi suunnilleen selkälinjan alapuolella, kun menivät kaksin kehässä. Särö oli todella paljon enemmän asialla Tonyn kanssa, kuin mun. Se väsähtää mun kanssa ja näyttää ihan tylsistyneeltä. Nyt se oli skarppina koko ajan: näki, miten se palvoo Tonyä. Siitä huomauttivat mulle muutkin.. <3 Ja arvostelu: se on ihan superhieno!!! Siinä ei ole MITÄÄN moitteita. Ei mitään.. Pelkkää hyvää. Ja kun sitten viisi erin saanutta poikaa menivät kehään mä toivoin ihan pienen hetken... ihan pienen hetken, että häntä pysyisi vielä alhaalla. Mutta se ei pysynyt. Ei yhtään. Joten Särö ei sijoittunut luokassaan. Miinan hieno Valto voitti avo urokset ansaitusti ja oli VSP. ROP oli mun mielestä Suomen Kaunein narttu: Anyway Cream Future alias Nekku. Se vaan on niin hieno!! Onnea Miina ja Helena! :)

Näin sit alkoi kotimatka. Tuliaisiksi näytelmistä mä sain trimmipöydän (jee!!) ja metrilakua. :D Nam. Matka meni suht joutuisasti ja vaikka väsymys oli ihan hillitön, niin sinnittelin ja katsoin vielä Potterin illalla.. tänään muuten tulee Myrtin oma leffa: Liekehtivä Pikari.. :) Joka on kirjana ihan sata kertaa parempi, jos joku miettii lukemista.. :) Mut leffanakin ehottomasti katottavan arvoinen.

Nyt mä koetan saada motivaation rippeet kasaan Vaasan näyttelyyn, jonne on kaksi viikkoa aikaa.. jos vaikka Tony jaksais tulla mukaan ja esittää Sääpän siellä. Muuten mä en oo ilmottanut sitä nyt minnekään, enkä ilmotakaan. Mietin, mitä sen kanssa teen. Kaks vaihtista: joko koetan kouluttaa häntää alas tai sit nostan kädet pystyyn. Joka tapauksessa nyt on aika avata Sagin sivut ja katella agikalenteria: päästetään pojat sille omalle areenalleen. ;)

Ai niin: loppukevennys: mä oon ostanut Seinäjoen näyttelystä viime vuonna sellasen vetokärryn häkille. Nyt ilmeisesti Tony huomas, miten kätevä sellanen vois olla: oli hirveesti kannettavaa: koira, häkki, kamat.. Tony on tuunannut mun kärryä sopivan kokoiseksi koko aamun ja esitteli sen mulle äsken: kärryjen päällä oli häkki, jossa pinkki karvapeitto (näyttelytuliainen Carrolle joskus viime vuodelta.. :D). Pinkin karvapeiton päällä makoili Mypa syöden kanaherkkua ja prinsessaa vedettiin pitkin olkkaria!! :D IHANIA!! Sekä Tonde että koirat!! :) Me hihitetttiin tuolla Lappeenrannassa, kun meidän takana käveli nainen vetäen häkkikärryä ja siellä huusi peräsuoli pitkällä joku pieni pystykorva: "MÄ TUUN TÄLLÄ MUN TAISTELUVAUNULLA JA TAPAN TEIDÄT KAIKKI" .... hahaa!!! Ny meillä on oma taistis!! :)

Piiiiiiiitkästä aikaa aksaa

2010-03-28T21:30:00.002+03:00

Käytiin tänään Tonyn ja koirien kanssa hallilla reenailemassa. Ajeltiin pikkusininsellä hallille, jotta saatiin koko viisikko mukaan verkkalenkille. Sää oli ihan syvältä.. räntää ja vettä ripsi niskaan, piha oli mutavellillä, samoin hiekkatiet joita tallusteltiin.. tää on tätä kevään riemua.. jee. Kaa oli ihan tohkeissaan, kun tajusi missä ollaan! :D Mua pistää nykyään kävellessä alamahalle ja sama ilmiö taas.. suunnitelmassa onneksi olikin, että Tony treenais myös Carron kanssa. Raskaus ei oo sairaus ja mä en oikeesti kestä sitä, että siihen vedotaan ja ollaan NIIN raskaana.. mä koetan tehdä kaikkea, mitä tähänkin saakka ja yritän välttää teettämästä mitään ylimäärästä Tonyllä "sen takia". Mut agilityn mä jätän suosiolla sivummalle: mustei ole nyt juoksemaan ja ohjaamaan Carroa tarpeeksi hyvin. Joten mä huutelen reunalta vinkkejä ja teen pikkukoiran kanssa jotain pientä. Josta lopuksi enempi.

Mutta siis joo. Mennään ihan aikajärkässä: verkkalenkki meni siis märissä tunnelmissa; mua harmitti, että en muistanut ottaa Carrolle takkia mukaan.. se on tosi karvaton ja kylmässä on vaikea saada se lämpättyä tarpeeksi hyvin, luulisin.. siksi mä verkkailin niitä hallissa koko sen ajan, kun Tony teki rataa. Mut kattokaa mun kotisivujen etusivun albumilinkistä tän päiväset posekuvat: näätte Kaapelin totaalinakuna. :D! Mä trimmasin ne tänään kaikki (paitti Mypaa) ja tajusin, että vaikka Kaa on IHAN naku, siitä yhä lähtee tukkaa!! Pitkää päällykarvaa ja hännän loppuja haituvia.. huoh. Housuja sillä ei oo enää lainkaan. Se on oikeesti aika sulkku.. :) Myrttihän pelkäs ihan pikkusena ohiajavia autoja. Se on mennyt kokonaan ohi: saa mennä ihan vierestä ja vaikka takaapäin ohi, niin se ei väistele. Mut mopo oli sen verta jännä, että kun tuli vastaan ja meni vierestä ohi, niin Mypa väisti hihnanmitan päähän sivulle. Käveli kuitenkin samalla eteenpäin.

Eka Tony treenas Särön kanssa. Tony on vielä flunssan jäljiltä aika huonossa hapessa ja se näkyi sit vähän painona jaloissa.. ei ihan ennättänyt mies mukaan kääntämään Sääppää ajoissa ja poika sit pääs valuun. Mut mä en voi mitään muuta, kuin huokailla tuon koiran menoa.. se polkee niin tajutonta kyytiä, kääntyy ja polkee taas. Kun tulee breikki, se menee matalaa ravia pää ja häntä rungon jatkeena ja on "NIIN TYÖKOIRA" kuin vain koira olla voi... se repii, taistelee ja ärisee kun Tony sen käteen palkkaa lelulla ja irtoaa sikahyvin. Yks rima tuli alas: lähtörima oli 45cm:ssä. Muuten ne pysyivät hyvin. Kepit, puomi ja keinu: ok. Ainoa töks-kohta tuli, kun Särö ei meinannut millään lähteä Tonyn yhteen vetoon mukaan, vaan valui ohi ihan väksin kerta toisensa perään. Aluksi vika oli Tonyn rinnansuunnassa, mutta sen korjaaminen ei enää auttanut.. piti palkata tiikerinhännällä käteen. :) Sit poika tuli, lujaa. :D Voih.. mä vaan niin tyksin noiden miesten menosta.. vappukisoissa sit nään ne kisabaanalla.

No, pojan jälkeen pääs baanalle äiree. Laskin rimat 30cm:n ja Kaapeli pääsi Tonyn kanssa usvattaan. Eka pätkä oli oikeestaan ihan suoraa ja putkessa kääntö. Kaa meni hirmu kyytiä (tietty, kun Tony sen kanssa juoksee!) mutta joka hypyn jälkeen se ehti vikasta Tonyä, vaikka seuraava este oli noinkin looginen. Loppusuoralla oli kepit: nou problemo!! Toinen pätkä oli sit sellanen, missä vähän piti jo ohjata. Se meni paljon paremmin! Kaa toimi tosi hienosti Tonyn ohjauksella ja irtosi jo huomattavasti paremmin. Lujaa sekin kyllä menee!! Hieno oli kattoa noiden menoa.. Kepit meni taas hyvin. Mä jo luulin... :D! Mut ei. Tony otti sit lopuksi hyppoy-suoraputki-kepit pätkän, missä meni ite esteiden vasenta puolta. Ja kas: kaa jätti kymmenen kepin jälkeen kesken. IHAN, kuin mun kanssa. Ei auttanut vedätys.. puolenvaihto kyllä. Mitäs ny?! En käsitä.. Mut mä sain Tonyn lupaamaan, että juoksee vappuna myös Kaan kanssa kisabaanalla!! :D!! Koska Carro on kakkosessa, niin ei tuu Särön kanssa päällekäin tms. Aivan mahtavaa!! :D!!

Ja sit pikkukoira Mypa. Sille sattui alkuun äksidetti... :( Mä ääliö annoin sen kirmailla hallissa irti, mut niin, että hihna roikkui perässä. En käsitä miks.. No, hihna oli takertunut roskikseen, joka kaatui: Myrtti säikähti, lähti juoksemaan mun luokse: juuttui hihnasta aitaan, meinas kuristua... tsiisus. Siitä toivuttiin joo, mutta näki, että hihna oli sen jälkeen perseestä. Tein takaakiertoa ilman rimaa (tää oli ehkä neljäs kerta?) ja vitsi että se osaa sen hienosti!! :D!!!!! Lähti jo muutaman metrin päästä ja IRTOAA tekeen takaakierron kummastakin suunnasta!!! Miten pähee pikkukoira!! :) Nami on palkkana ja se pelittää. Leikkii kyllä, taistelee ja rähisee, mut koska on ihan jumalattoman ahne, niin nami menee edelle. Leikittiin sit erikseen siellä esteiden seassa. (leikkii, vaikka Särö tai Carro on radalla : jihuu!!) Sit tein "perinteistä" sivulletulo pari kertaa ja seiso-maahan-seiso-maahan- treeniä niin, että mä en enää vie namia etujalkojen väliin maahanmenossa ja seisomaannoustessa mä siirrän jo käden hetkeks ulottumattomiin ja etujalat ei tuu eteenpäin. Moon ilonen sen oppimiskyvystä ja -innosta!! Lopuks tehtiin miniputki: Tony piti kiinni ja mä makasin mahallani juustot kädessä kutsuen. Tuli ihan innoissaan. Kävin nappasees namikupin, mistä sai palkan: ei opi, et on mun kädessä. Tehtiin se viitisen kertaa ja vikat kerrat jo metrin päästä suuaukosta. Taitava pentu!! :) Ihan vika treeni oli, että Tony piti siitä kiinni ja mä kipitin hallin toiseen päähän ja kutsuin Myrttiä luokse. Tuli MILJOONAA ja sai palkaksi namia ja iloisen mamin! :) Mä oli tosi ilonen sen työnteosta! Ja oon sitä yhä. Vähän nössö se on ja nyt sillä on ihan selkee mörkökausi menossa. Tosin mä osasin sitä ootella: maagiset 4kk on hollilla ja tässä se on tavannut tullakin. Ens viikonloppuna Mypa saakin sit taas kokemusta oikein olan takaa: kaks hotelliyötä koko sakin kanssa: Juvan erkkari ja Lappeenrannan nly, missä kvartetti kannustaa Sääppää. :)

Ja ai nih: Myrtillä on eilen irronnut kaks etuylähammasta!! Oi voi.. lapsuus jää ja nuoruus alkaa puskea päälle.. snif...

No niin

2010-03-24T19:24:00.004+02:00

, elämää kaapista-astumisen jälkeen. Kokeillaas.. ;) Mä vaan varotan, että nyt sit mä annan tulla "siitäkin" asiasta. Että kaikki saa tietää, miten tää ei todellakaan ole "lintukotomainen siunattu tila"..

Mut eka koiriin. Jos mennään ihan ikäjärkässä? No, okke. Eli Hiisi Hannes ekana. Sen näkö on huonontunut, kuten oli odotettavissa. Törmäilee hämärässä ja pimeässä jo ihan selvästi. Etenkin asioihin, joiden olemassaoloon se ei ole varautunut: esim. aamuhämärässä mun polveen, pesukoneen luukkuun ja yksi kerta juoksi ulkona pää edellä lumihankeen, kun Tony oli tehnyt lumityöt ja kasa oli isompi, kuin ennen. Mä tiedän, että tää on inhimillistämistä, mutta mä oon surullinen. Nyt tulee taas se ahdistus, että onko sillä ollut tarpeeksi hyvä elämä ennen tätä? Allergiat, nivelrikot, sokeus.. mitä kaikkea pitää koiran kestää ja silti pitäis heilutella häntää? Hiisihän on aina ollut se elämänriemullisin olento maailmassa. Pullot, pussit ja purnukat on saaneet siltä kyytiä. Muttei enää.. :( Meidän lenkkipolun varrella on ollut puoliksi lumeen hautautuneena muovipussi. Hiisi on kulkenut sen ohi, kuin muutkin.. eilen sitten Tony oli tuntenut saman piston sydämessään mun kanssa ja sanonut Hiisille sen "villeilyäänellä", että HIPSU... ja Hiisi oli saanut iloa hetken aikaa: juossut repimään muovipussia ja silpunnut sen päreiksi. Tony oli kiltisti kerännyt palat sit taskuun ja vienyt kotona roskiin. Mä sit valaisin, että Lellu the Real Man kusi eilen sen pussin päälle.. :D! Mut ei se mitään. Pääasia, että Hipsu oli hetken ollut HIPSU. Ihanaa!! :) Lenkeillä muuten Hiisi on tällä hetkellä hyvin rasittava: kun se ei näe, niin loogisesti joku muu aisti korvaa puuttuvan. Tässä keississä se on haju: KAIKKI mitä voi EHKÄ edes syödä, syö Hiisi. No, periaatteessa se ei haittaa, koska "se on koira". Ja koirat nyt syövät paskaa jne. Mutta koska Hiisi on allerginen koira, niin se haittaa. Rusakonpapanat saa sen kutisemaan, ainakin siinä määrissä, mitä Hiisi sitä syö- tia no, söisi. Ja MILLÄÄN ei viitsisi pitää toista kiinni. Koska tutut polut jne. on sille vielä ihan helppoja liikkua: ulkopuolinen ei takuulla huomaa, ettei Hiisi näe. Me mietitään asiaa ja koetetaan pitää misteriä tarkkaan silmällä. Ettei se ennätä vetää joka lenkki ihan mitä tahansa shittiä.. Kotona se on nykyisin aika huomaamaton, mutta mun pitää muistaa, että se on jo 10,5-vee. Ei sen kuulukaan hillua. Miksi sit on surullinen mieli sen puolesta? Mulla on plääni sen suhteen, että kun nyt ens viikolla meen Myrtin kanssa cityyn, hallille tms, niin Hiisi saa lähteä mukaan. Sillekin vähän elämään väriä ja Mypa saa oivan mallin.

No sit Lelluun. Repo Einari kävi tänään eläinlääkärissä silmänsä kanssa. Ei muutoksia paineissa, eikä missään muussakaan. Tipat saa nyt jättää pois: HUH! On muuten oikeesti aika tylsää laittaa tippa joka aamu, toista vuotta, koiran silmään... ihan meille kaikille. Etenkin Lellulle. Muuten Repo on oma, iloinen, laiskanpulskea itsensä. :D Se ei millään menisi aamu- eikä iltapissalle pihaan. Makaa soffalla ja esittää kuuromykkää. Kaapelin kanssa. :) Lenkillä se on nykysin hyvin onnellinen mies: lumi sulaa ja paska nousee esiin.. namii! Ahne ja elämäänsä tyytyväinen: meidän Lefa. Ja niin: Myrtti on edelleen sen mielestä kastissa: entiedäkenestäpuhutaan. Kunsitäeioleolemassakaan. :D Mietittiin eilen Tonyn kanssa, että meidän koirilla ei meidän mielestä ole mitään tikapuuhierarkiaa: se muuttuu tilanteen jne mukaan. Pääsääntösesti Repo on Myrtin yläpuolella: Mypa nuolasee suupieltä tms. Mutta on asioita, missä Myrtti kävelee jo Revon yli: esim. ruokatilanne: Myrtti syö Revon ruuat kupistaan, jossei olla vahtimassa. Ja kävelee sen päältä Revon nukkuessa soffalla. Eikä herra puhu mitään. Mut ei sen tarvikaan: sitä varten on mami ja papi, tuumaa hän. Ja niinhän me ollaan.. :)

Kaapeli sit. No, rouva kettunen on tällä hetkellä ERITTÄIN hehkeä. :D! Tuossa dokumenttia:

Mä oon päättänyt, että meen reilun viikon päästä erkkarissa sen kanssa ihan piruuttani sen kanssa narttukehän reunalle hengaileen. Paan oikein näyttelyhihnan kaulaan jne. Ja VAIN, jotta näen väen naamat!! :D!!! Siinä teille: työlinjanen sheltti!! Ja toinen korvakin on sopivasti pystyssä. ;) Muuten sille ei onneksi kuulu kummia. Virve kävi viikko sit hieromassa rouvan ja tällä kertaa se oli jo oikein hyvä: HUH! :) Mä voisin nyt sit ruveta treenaileen sen kanssa. Ranne ei ole vaivannut, muttei sitä ole kyllä rasitettukaan. Mua ei vaan yhtään huvita "satsata" sen kanssa treenaamiseen, kun edelleenkään se ei osaa pujotella.. oikeesti. Tää on ja kuulostaa naurettavalta, mutta mun loppukin motivaatio meni viemäriin, kun 5 kuukauden tauon jälkeen kävin sen yhden kerran hallilla ja kepit jäi kesken IHAN, kuin ennen taukoa. Joojoo: joku aattelee, että miten se olis voinu korjaantuakaan itekseeen tauolla: no teoriassa ei kuinkaan. Mut usein asiat muuttuu, kun niitä ei tee: palaset loksahtelee. Mulla on kohta viisvuotias koira, joka osaa 10 keppiä. Mä oon treenannut ihan alussa kujaa verkoilla, kaventanut verkoilla.. Mut uskon, että tein liian kauan liian helppoa ja sit jätin verkot liian "dramaattisesti" ugandassa veke. Joten ehkä sitä taas saa mitä tilaa.. mut mä en mistään saa motivaatiota... Onko jollain mielipide? Alotanko ihan alusta? Kujasta?! Kaarien kanssa se menee oikein. Mut en viittis pitää niitkäkään hamaan tappiin, koska edistystä ei niillä ole sen kanssa tullut: lopettaa kesken, kun otan kaaret pois. Ja ai niin: JOS vedätän, niin osaa pujotella. Jos menen vierellä tai perässä, niin ei. EIkö mielenkiintoista? Mä varmaan teen jotain väärin. Help mii pliis.

Sit Sääppä. No, onneksi se voi oikein mainiosti. On hienossa tukassa, oma rento itsensä ja seitsemän lapsen isä. :) Nuorimmat puppelinsa tulivat just viikon. Ihana nähdä oman pojan jälkikasvua.. :) Myös Hymyn pennut ovat vallanneet meidän sydämestä palaset ja on aivan superhienoa lukea niiden kuulumisia!!

Reilun viikon päästä on Sääpällä näyttelyitä: lauantaina erkkari, sunnuntaina Lappeenranta ja sit huhtikuun puolessavälissä on Vaasa. Jos häntä on ruodussa, niin jatkoa seuraa. Jos ei, niin tää oli toistaseks tässä. Kallista lystiä siitä, että saa sinisen muovinarun "liian iloisesta hännästä". Miks se on muuten iloinen? Kun oikeesti se on musta "haistakaa v***u kaikki jotka lähelle uskaltaa tulla"-häntä. Tony on ollut kipeenä viikon: ei ole päässeet treenaan. Toivotaan, että pian pääsisivät ja saisivat korkata kisakauden! Mä haluan ketyileen.. ;)

Ja sit Mypa. Se on omituinen.. Välillä tosi reipas ja topakka ja välillä ihan vellihousu. Kuten tänään rokotuksella. Viimeks teki maahanmenoa jne pöydällä eläinlääkärissä, oli topakkana yms. Nyt kenotti mua vasten ja pelotti.. Huoh. No, lattialle päästyään oli jo reipas ja tutkaili tilannetta: mäkin sain tutut naamanpesut. Sydän kuunneltiin virallisesti: terve. Ja rokotukset on nyt joulukuulle saakka hoidossa. Mä poden semihuonoa omaatuntoa siitä, että oon tehnyt sen kanssa niin vähän.. pitäis enemmän käydä ja tarjota nimenomaan niitä erilaisia kokemuksia. Mutta mä en voi mitään sille, etten oo ennättänyt... Mä oon miettinyt, kuten aina omia koiriani, Myrttiä tosi paljon. Mistä siinä mä tykkään, mistä en ja mikä painaa vaa´assa minkäkin verran. Mähän sain oikeestaan ihan mukavan opetuksen taas.. :D Mä sanoin, että yksi syy, miks haluan Mypan jäävän kotiin on siinä, että Särö on niin makee koira. Unelma sheltti. Ja jos mä saan edes puoliksi sellasen, niin kuolen onnesta. No, en saanut. :D! Niissä ei ole MITÄÄN muuta samaa, kuin sukutaulu. Mut tiiätteks: mulle ei sopis yhtään Särönmoinen koira omaan käteen. Se on ehkä vähän "liian jäykkä" mulle. :D Mypa taas.. no, jäykkää siinä ei ole mikään. Ja se, miten se tulee kainaloon: mä tarvitten sitä. Ja sitä, miten se rakastaa mua ja Tonyä. Yli kaiken. KAIKEN. Se oli ollut eilen Tonyn kanssa pihassa. Kiivennyt lumipenkan päälle tähyämään maailmaan. Katsellut sinne ja tänne ja tuonne. Ja kun oli kääntänyt pään Tonyn suuntaan ja nähnyt tämän, niin rynnännyt alas penkalta suoraan Tonyn syliin ja lipomaan siihen maailmanärsyttävimpään omaan tyyliinsä naamaa. Ja samalla se on maailmanihaninta. :D! Mun on sitä päivisin ikävä: sitä, miten se rakastaa ja nuolee ja liekuttaa ja... :D Sit samalla siinä on ärsyttäviäkin puolia monta. Mut sit, tänään Tony kysy, että voisinko mä ajatella myyväni sen pois. No en vois! En ikinä!! Se on mulle just hyvä ja sopiva. Ja tärkeä. Enkä mä pidä koiria tai oo pitämättä sen takia, millasia ne on tai ei oo. En mäkään oo sellanen, ku pitäis olla. Edes lähelle.. No joo, menipä taas syvälliseksi. Mut siis Myrtti Marjatta voi oikein mainiosti. Ja värittää yhä arkeamme. :D

No sit tähän "siunattuun tilaan". Mun on aina väsy. Pahin on ohi, mut nää illat on hirveitä.. nytki olis jo pakko päästä nukkuun: klo on kaheksan. Jano, pissahätä ja nälkä: neki on koko ajan. Vuorotellen. Voin käydä tunnin aikana kevyesti kolemesti vessassa. Ja sit pahinta: hormoonit. Eilen mä itkin..niin, mitäs mä eka itkin? En enää ees muista. Sit mä itkin sitä, että mua itkettää: tajusin itekin, että se menee yli, mut en saanu sitä loppumaan. Sit lopulta Tonyllä melkein palo käämi ja se tokas, että "koeta nyt selvitä noine hormooneines". Sit mä itkin sitä. Onneksi mä en vielä ainakaan -kopkop- itke töissä. Mä murhedin tulevaa, suren mennyttä.. ja oon mä toki onnellinen ja ilonen: oikeesti ja paljon! Huomenna on rakenneultra ja mä aion pyytää kurkkaan, kummansorttinen masuasukki meillä on kyydissä.. ;) Mä oon jo yhen kerran sen kysynyt ja nyt katotaan, muuttuuko asia. Mä oon jo miettinyt, millasen tekstarin äiti ja Leena sit huomenna saa.. :) Mä voin kertoa sit sen täälläkin. Maybe. ;) Mä koetan olla murehtimatta liikaa; sei tee meille hyvää. Ja en itke tänään: lupaan. :)

Sherlokeille ja muillekin.. :)

2010-03-19T20:01:00.002+02:00

Siinäpä teille. Moni teistä on arvannut, jotkut on tienneet ja joillain ei ole ollut hajuakaan. Joten siinä teille kaikille! :D Elämä on yllätyksellistä. Jotkut yllätykset on ihania ja toiset ei. Onneksi tää kuuluu ehdottomasti noihin ensimmäisiin. :) Sanottakoon vain, että meille tämä ei ole ollut itsestäänselvää jne, joten täällä on huisan hieno fiilis. Matka on aikalailla tasan -pikkuisen jo ylikin- puolessavälissä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!!

Crufts

2010-03-15T15:14:00.016+02:00

nähty ja käyty, jaloissa tuntee että on käyty.. tiiättehän sen "huomenna mennään Korkeasaareen-biisin"? No joo. Mutta meillä oli siis ÄÄRIMMÄISEN vivahteikas reissu. Ja mä panen tähän nyt piiiitkän matkaraportin muistojen arkkuun, joten jotka ei jaksa pitkää tekstiä lukea, niin heissulivei: palataan taas! :) Toivottavasti ne, jotka jaksaa lukea, saa edes pirauksen samaa fiilistä, mitä meille tää reissu tarjoili. Mut palaamme alkuun.. Once there was a time.. ;)

Tony ajoi mut ke aamuna seitsemäksi Vaasan lentokentälle, missä meillä oli Pian (Sleepless) kanssa treffit. Mulla oli brand new, limenvihreä ISO matkalaukku mukana, josta Pia repi ensimmäisen ilon: oli muka NIIN iso.. hah! :D Pyysin, että täti laittaa meidän laukut suoraan jo Lontooseen saakka: ei tarvitsis kuskailla laukkua Hesan kentällä enää. Homma selevä. Päästiin sit koneella Helsinkiin ja harhailtiin siellä hyvä tovi: kenttä on muuttunut ja SAS-Blue1:n koneet lähti ihan eri paikasta, kuin oletettiin.. No ei siinä vielä mitään: onneksi uskoimme neljännen ohikävelyn jälkeen, että tuonne siipeen on mentävä.. mahtoi siinä muutama virkailija ihmetellä, kun kävelimme sen neljä kertaa ohi.. edestaas.. Soitettiin Miinalle (Minitiimin) ja neuvottiin suoraan oikeaan terminaaliin ja hyvä niin: Miina olis mennyt kanssa harhaan. Kun Miina sit tuli paikalle, soi Pian puhelin. Pia katto, että vieras numero, mut päätti vastata viimeisen kerran kotimaassa.. ja hyvä niin.. :D Blue1lta soitettiin: yksi orpo matkalaukku kiersi hihnaa ja laukussa Pian tiedot.. ONNEKSI Pia vastas ja löysi laukkunsa sekä sai sen Lontoon koneeseen.. olis ollut paska mäihä, jos laukku olis jäänyt Helsinki-Vantaalle ja pahimmissa skenarioissa mennyt tuhottavaksi pommiuhan nimissä.. heh; nyt jo nauratta.. :D!! No jännäsin sit, missä mun laukku menee.. onneksi ootti mua Londonissa.

Sit seuraava miinus. Päästiin jopa koneeseen saakka, istuttiin siellä turvavöissä ja sit: kapteeni kuulutti, että jossain vempaimessa (generaattori?) on vikaa.. selvis, että "vika on niin vakava, ettei sitä voida korjata vaan se vaihdetaan". Kokonaisuudessaan lähdettiin neljä tuntia myöhässä. Lentoyhtiö kuulutti takaisin lähtöaulaan palattuamme, että saadaan jotkut "ravintolipukkeet" luukulta hyvitykseksi ja menimme sitten niitä jonottamaan. Koska jono oli PITKÄ ja se ei liikkunut pätkääkään meidän odotusaikana (samalla luukulla selvitettiin jatkolentojen kusemista), niin päätettiin, ettei "mokomien kaffilipukkeiden" takia enää jonoteta. Mentiin ja ostettiin sit ruuat ihan omaan piikkiin. Ja kuulimme, että lipukkeilla olisi saanut ruuat. Hienoa..

No, vihdoin ja viimein päästiin sit koneeseen ja matkaan. Samassa koneessa oli paljon Cruftsiin menijöitä ja oli siellä tuttujakin: Axi, Siw, Karonen ja Kukkamäki-nelikko: kaikki shelttikasvattajia ja "nimiä" näissä piireissä. Pieni on Suomi ja maailma. :) Matka sujui sit hilpeissä merkeissä: hihitettiin Miinan ja Pian kanssa moneen otteeseen ja montaa juttua. Tunnelma oli muuttunut iloiseksi alun kankeudesta huolimatta. Päästiin vihdoin Lontooseen, saimme kaikkien matkalaukut (HUH) ja löysimme ihka oikeat junatkin! Jee.. Meillä oli elokuussa varattu hotellihuone ja junassa tarkistettiin, että mihin menessä piti mennä kirjautumaan sisään. Koneen myöhästyminen meinasi saada aikataulun tiukaksi, mutta ei onneksi liian myöhäiseksi. Junamatkalla uni tuli väkisin: päivä oli ollut pitkä ja aikaero oli kuitenkin 2h: uniaika olisi jo ollut kovasti.. :) Nooh, Birminghamin asemalla pääsimme taksiin, osasimme antaa oikean osoitteen ja pääsimme hotellille nro yksi. Sille elokuussa varatulle. Pääsimme sisään, annoin vastaanottoon varauslappumme ja-- tattadaa-- "I have been trying to reach you for six months.." arvaatte varmaan loput?! MEILLÄ EI OLLUT HUONETTA!! Se oli tuplabuukattu!! Siinä loppu huumori. Mä olin IHAN hajalla ja sanoin, etten ole saanut puheluita enkä sähköposteja.. ja oon yhä siitä saletti. Mut minkäs teet.. Miinan naama, mun naama ja Pian naama.. olisitte nähneet ne!! Ei olis tullut mieleenkään tulla veettuileen.. :D!! No, setä sit katteli kaiketi samaa, kun yhtäkkiä tuumas, että täksi yöksi meille onkin huone. Mut ei sit enää seuraavaksi. Vei meidät huoneeseen, missä oli parivuode ja yks lisävuode. Mä menin lisävuoteeseen ja voi tsiisus mikä kuoppa mun sängyssä oli! Jouset paskana ja silleen. Oven alta paisto valot huoneeseen ja mä tukin sinne pyyhkeen.. Pian matkalaukku oli hajonnut sisäpuolelta ja Miinan kamerasta oli näyttö paskana myöskin. Että ihan ei alennut hienosti meidän reissu. Sanotaanko, että käyrä meni miinuksella ja pahasti.

Aamu valkeni, mentiin aamiaiselle ja setä vastaanotossa taputteli mua ja kyseli, että onko kaikki ok. No mitä siihen sanot?! Että ei oo, haista peeaaäskooaa? Sanoi, että koettaa ettiä meille huonetta muualta. Syötiin ja pakattiin; oli pakko lähteä Cruftsiin jos meinas haluta nähdä shelttejä. Pyysin, että tilaa meille taksin. Setä tuli sit vielä ulos meidän odotellessa taksia ja selitteli yhä: sanoi myös, että jos täksi yhdeksi yöksi saadaan yösija, niin jatkossa voi ottaa meidät vaikka kotiinsa! Just joo: sitähän me haluttiin. Kovasti. Taksi tuli: ihana harmaahapsinen setä mustalla "enkkutaksilla" ja kuski kysyi, että "oletteko te ne kolme raukkaa, joilla ei ole huonetta?".. heh heh.. joo joo. Oltiinhan me. Setä sit oli päättänyt, että käyttää meidät jokaisella hotellilla matkan varrella: saadaan käydä kysymässä huonetta. Miina meni ekaan paikkaan kysymään ja ystävällinen taksikuski sanoi, että tuntee jonkun, jolla on bed and breakfast-paikka ja voi soittaa sillekin, jossei tärppää. Mut HUH: tärppäs! :) Pääsimme n. 1km päähän NECstä ja huone oli 100 kertaa edellistä siistimpi ja parempi! Jee!! :) Hieman valoa tunneliin.. Hotellin respan täti oli sanonut, että jos hotelli tekee tuplabuukkauksen, on SE velvollinen etsiin meille uuden yöpaikan.. joten siksikin ehkä hotellin aa setä oli niin aulis ottaan meidät kotiinsa.. houp sou.. :D

Päästiin siis vihdoin Cruftsiin ja mä olin ihan liekeissä! :D Kojujakojujakojuja ja shelttejä, joista 95% oli soopeleita.. :D! Pia oli ihan fiiliksissä.. *vitsivitsi*.. :D! No joo. Mutta shelttikehä siis alkoi ja luokkia oli toistakymmentä: oltiin ihan pihalla siitä, miten ne meni yms. Miinuksena oli, että urokset ja nartut meni samaan aikaan: ei pystytty seuraamaan kuin toista. Päädyimme yksimielisesti uroksiin. Narttuja en nähnyt voittajaa lukuun ottamatta lainkaan. Harmitti vähän! Mutta sitten se "kumma osuus": mä vähän petyin! :( Taso oli tosi kirjava ja TOSI hienoja koiria oli kourallinen. Mä väitän pokkana, että JOS olis lähdetty tuomaan ihan alkuperäsen suunnitelman mukaan Säröä ja Nunoa näyttelyyn, niin ei olis yhtään tarvinnut hävetä: monen monta koiraa oli paaaaaljon huonolaatuisempaa esillä. Mut samaan hengenvetoon sanon, että hyvä ettei tuotu. Oli tää paljon "rennompi" reissu ilman huolta koirista.. Ei ollut ihan iisiä siellä se koiran kanssa eläminen.. En tykännyt ROP-koirasta enkä ns VSP-koirasta. En tykännyt monesta muustakaan luokkavoittajasta, mutta pieni ilo tuli siitä, että kesän lainasulho Howard oli "pu2" (vaikkei siellä ole peeuu-luokkaa, mut se oli se: varaserti ja urosten toinen)! Voitti open classin ja sai siis sen varasertin sekä mainetta ja kunniaa, vaikka oli IHAN karvaton! :) Muutama helmi oli joukossa ja Miinan ohjelmaan kirjailin kommentteja: hyviä ja huonoja. Mut yksikään uros ei ollut sellainen, jonka haluaisin yhdistää omiini.. ei sillä, että olisin siellä uroksia "sillä silmällä" katsellut, mutta jos joku olisi puhutellut ihan sikana, niin ehkä niin olisi voinut käydä. Nyt ei käynyt. Miina räpsi liki 800 kuvaa paskanäyttöisellä kameralla: kuvista ei tiennyt laikaan, onnistuiko ne vaiko ei. Mitään ei nähnyt näytöstä.. jee.. Perälän Harri oli myös paikalla ja jutusteli pitkään ja moneen otteeseen Miinan kanssa. Myös BumtsiBum Anne ja Hilppa olivat paikalla, joten kommentteja pystyi vaihteleen på finska. :) Kerrankin .. :D!

No, se siitä päivästä ja sit seuraavaan: pe oli shoppailupäivä Cruftsissa. Alla muutama kuva siitä:

Pronssikoirapatsaita, jotka oli TOSI hienoja, mutta painoi ihan liikaa edes harkittavaksi lentokoneeseen. Lisäksi siellä ei (onneksi?) ollut yhtään shelttiä. :)

Tässä näkyy kojuja: niitä oli vieri vieressä, paljon ja erilaisia. Aah.. :)

Tässä Miina ja Pia lelukoirakojulla: niitäkin oli jos jonkimoisia.

No joo. Mutta osteltiin siis jotakin pientä; kukaan ei sortunut suuriin shoppailuihin. Mä ostin pari sitruunapantaa (tuolla ne maksoivat 32 puntaa, kotosuomessa n.105 egeä). Kivat tuliaiset koirille.. ;) Lisäksi mä ostin yhden lampaannahkaisen vetolelun; pallo päässä, toisessa päässä kahva ja keskellä karvaa ja nahkaa. Muuta en sit shopannutkaan.. käsittämätöntä!!

Pienet itkut tirautettiin kaikki kolme, kun satuimme katsomaan pätkän tokoesitystä, missä joukko koiria teki samaan aikaan tokoa ohjaajineen musiikin tahtiin.. Liikuttavan hienoa!! Ja liikuttavaa, kun kaikki niin liikutuimme.. :) Herkkikset. Se päivä meni siis kulkiessa kaikki viisi hallia, ihmetellessä tuota meininkiä ja ostoskojujen määrää. Aika lailla samaa kamaa oli joka hallissa myynnissä ja sanotaan, että jos tilaa ja rahaa olisi ollut enemmän, niin makuualustoja jne. olisi kandennut kotiin tuoda. Ne "olivat imaisia". Lähes.

Lauantaiaamuna sit nokka kohti Lontoota ja uutta hotellia.. jännitti.. ;) Eikä suotta.. Voi tsiisus! Jos se ensimmäinen hotelli oli hirveä, niin tää oli se potenssiin kuus. IHAN karsea. Mentiin hotelliin aikaisin aamulla: kysyttiin, voidaanko jättää sinne laukut, kun sisään pääsi vasta yhdeltä. Meille sattui "iloksi" mukavitsikäs hotellipoika, joka sanoi, ettei se käy. Kysyi, miksei voida heittää laukkuja ulos ynnä muuta omasta mielestään niin hauskaa ja meistä niin ärsyttävää juuri sillä hetkellä. Päästiin kuitenkin huoneeseen ja VOI ELÄMÄ!! Me ei voitu enää, kuin nauraa. Huone oli pieni kuin pyyn silmä, siellä oli 12o-leveä parisänky, yksi lisävuode ja ei muuta. Huoneen seinässä oli kaksi koloa: toisen oven takana oli pytty ja toisen takana suihku. Kun siellä kumartui, osui perse seinään. Jee... Ja piste i:n päällä (mun uus iskulause) oli se, että metro meni pään päältä muutaman minuutin välein.. jee... :D!! Oikeesti meni! Me oltiin siis maan alla. Päätettiin, et vietetään cityssä aikaa niin pitkään, kuin mahollista. Tonne vaan nukkuun.. jos kykenis. Ekana piti osata mennä metroilla.. suuntana oli Harrods, tietenniin.. :) Metrolinjat vaikutti simppeliltä ja mä sanoin "kuuluisat viimeiset sanat": Täähän on helppoa.. ja kas: meidän seuraava linja oli suljettu. Jotenkin (Miinan oppaan avulla) selvittiin kuitenkin määränpäähän:

Pia ikkunan edessä! Siitä se läsks!

Ja koska mikään ei tietenkään mene, kuin elokuvissa, oli tässäkin vastustusta. Pääsimme sisään hienosti, kyllä. Mutta sit tuli vartija: Miinalla oli reppu selässä: se kameralaukku. Sai pitää reppua sisällä, kyllä joo, muttei selässä. No kukaan ei jaksa roikottaa monen kilon kameraa laukkuineen jne kamoineen kädessä, joten etsimään narikkaa. Se, ihme kyllä, löytyi ja Miinan lompakko ja känny pakattiin Pian laukkuun. No jospa nyt.. :)

Mä en ole KOSKAAN saanut näin hienoa Lattea aikaisemmin! Ammattitaito on just tätä..

Heh: koiraosaston antia: koirapukuja, siis koiraparoille "vaatteita" oli seinätolkulla. Miina "ihastelee" toukkapukua.. ei sit ostettu.. jostain syystä.. Mullekin koirat on rakkaita ja kaikki kaikes, mut haloo: tollaisia vaatteita?!! Eläinosastoa ei voitu kävellä ihan läpi: toisessa reunassa oli lasikoppeja ja huhu kertoi, että siellä on myös koiria.. ei pystytty meneen ees sinne päin..

Tässä alapuolella mä löysin yhtäkkiä Tonyn sieltä! :D No ei: leluosastolla oli sikahienoja isoja eläimiä!! Pehmosellasia. Tää gorilla oli yks niistä!! :)

Aah... me hemmoteltiin lopuks itteemme "pikkusilla" jädeannoksilla.. naaam! Mä jaksoin puolet tosta. Keskimmäinen on mun.. eka Miinan ja suklaaunelma Pian. Palkinnoks mä ja Miina saimme hervottomat vatsakrampit.. ahneella on.. Onneks ne loppui jonkin ajan päästä.. Meni melkein fiilis miinukselle, taas..

Lopuksi, ennen Harrodsilta lähtöä, löydettiin Dianan ja Dodin muistopaikka. Se oli aika koskettava: kynttilät paloivat yms. On se vaan surullinen tarina, heidänkin omansa. Harrods oli näkemisen arvoinen, mutta kallis paikka. Silti mä suosittelen siellä käyntiä, vaikkakin vertasimme sitä "vaan isoon Stokkaan". Sellanen se oli, mut aika eri sväärissä..

Harrodsin jälkeen suunnattiin Lontoon keskustaan: Oxford streetille. Muutamia shoppailuja, mut mä en voi käsittää, ettei löydetty oikeesti juurikaan mitään! Aikaa oli ihan liian vähän ja katuja vaan tää yks, mikä ehittiin kiertää. Lontoosta jos multa joku kysyy, niin en osaa sanoa mitään. Bussit oli niitä punasia ja kakskerroksisia, taksit niitä hienoja, mustia ja vanhoja sekä punanen puhelinkoppi on totta. :) Kun sit vihdoin tuli aika lähteä takas hotellille: kaupat menivät kiinni.. Niin iski ahdistus: mietittiin torakoita jne.. käytiin vielä apteekissa ostamassa korvatulpat metrojen takia ja sitten pyydystimme taksin.. jalat ei enää kantaneet metroille.. taksissa mä kopistelin kynsillä seinään: pyysin Miinaa arvuutteleen, mikä ääni.. :D! Miina hoksas heti, mistä oli kyse ja käski lopettaa.. omistuista.. ;) pikku torakoiden jalkojen kopinaahan se.. :D! Nukuttiin sit valot päällä, ettei elikot tuu. Matkalaukut lukossa: ettei ne mee vaatteisiin.. Yö meni joten kuten: lykättiin kaikki kolme sänkyä kiinni toisiinsa ja nukuttiin siskon pedissä päät seinään: kukaan ei suostunut seinän viereen.. Aamulla ei tietenkään saatu aamupalaa: se ei ollut sovitusti seiskalta valmista jne. Huone oli jäätävän kylmä, siellä oli hyllyllä jo edellisiltana siellä näkyneet jugurtit.. virkailija toi pari rasvaista croissantia lämpeneen ja pani veden kiehuun. Ja sillon nää otti hatkat tuosta mestasta..

Paddingtonin asemalla sit kiemaistiin aamupala ja lähdettiin kotimatkalle. Mä en muista, että lopussa enää olisi sattunut mitään.. ehkä. Lennot olivat ajallaan, loppushoppailut saatiin suoritettua jne. Kaiken kaikkiaan reissu oli hilpeän hauska ja opettavainen: emme koskaan IKINÄ enää varaa hotellia, kuin isoista, hyvistä ketjuista. Enkä, minä ainakaan, KOSKAAN IKINÄ enää mene 2:n tähden hotelliin.. karsea mesta!!

Kiitos Pia ja Miina: nauru pidentää ikää: me eletään vanhoiks.. ;) Mukavaa oli, voin ottaa uusiksi ja kokemuksia on taas rikkaampi. Monia. Lisä tarinaa voidaan joskus teille supatella: ihan kaikkea ei viiti kirjoitella.. ehkä.. :D!

Kotiin oli ihana päästä: omat koirat on ne maailman parhaat! Mypa oli mua assalla jo vastassa ja sain naamanpesun! Se on kasvanut!! Koipeliini.. :) Arki iski vastaan: Carron kanssa tänään heti eläinlääkäriin: oli siristellyt viikonloppuna silmäänsä. Diagnoosi: kaksi ylimääräistä ripseä, jotka nyppäistiin veks. Mä oon aina ajatellut, että ompa noita ripsidiagnooseja paljon, vaan ei meillä.. no eipä. Sitä saa mitä.. Huoh. No, pahemminkin voisi olla. Mut vielä: ihana olla kotona!! :) Nyt Myrtin kanssa kaksin kävelylle.. Ipana on jäänyt sosiaalistamatta vallan ja monta päivää! :)

Goodbye vauva-aitaus

2010-03-06T09:20:00.003+02:00

Mut eka torstaihin. Käytiin Myrtin kanssa Ilmajoella Ilmiä tapaamassa: neitokaisilla on kuukausi ja päivä ikäeroa Ilmin hyväksi, joten odotettavissa oli jonkinasteista rysköötä. :) Ilmi on siis Pihlajan Tanjan pentu, MyHappiness-kennelistä Pietarsaaresta. Oikein hauska puppeli olkikin ja saatiinhan me jonkinlaista leikkiä aikaankin. ;) Myrtille reissu oli upea: saatiin taas uusia kokemuksia. Joista neljä oli "ihan hilveää"... :D!! 1) vitriinikaapista katsoi joku pikkugimma pahana takas 2) metallinen vesikuppi oven suussa 3) Tanjan mukava ja rauhallinen mies Timo ja 4) Reiska kolli. No, kaikista taidettiin selvitä. Timon kädestä syötiin makkaraa ja leikki jatkui, Reiska kollin kanssa syötiin samasta kädestä ja käytiin nuuskuttelemassa, vaikka läpsäys (onneksi ilman kynsiä) saatiinkin. Emäntä onneksi säikähti enemmän. :) Ja vitriini ei enää lopussa ollutkaan niin hirveä. Ehkä se siellä asuva pikkugimuli olikin aika jees.. ;) Lopuksi lähtöä tehdessä käytiin vielä kurkkaamassa kanit, joten elämyksiä saatiin piiiiitkäksi aikaa. Kiitos Tanja, Ilmi ja Timo reissusta!! Tullaan joskus toistekin ja otetaan sama toisinpäin!

Ja arvatkaas: mä sain ilmoitettua Myrtin ja Felixin pentukurssille, joten maaliskuun lopussa nää on sit jo koululaisia. Eiks ekaluokkalaisilla kuulukin vaihtua hampaat? Joten ikä menee varmaan aika justisti oikein. ;)

Sit otsikkoon.. Eli mä tulin eilen töistä kotiin jo ennen kahta. Tulin takaovesta ja tapani mukaan olin menossa ekana nostaan Mypaa sen vauva-aitauksesta, missä viettää päivät ja yöt: tekee julmetusti pahaa. No, ei näy pentua. Mä jo hätäännyin, kunnes järki käski mun kääntyä ja mennä takas kodinhoitohuoneeseen. Siellä Myrtti liekutti häntäänsä mulle riemastuneena.. mä en voinut käsittää, miten se oli päässyt kompostiverkon läpi... kunnes yöllä saimme vastauksen. Herättiin ihan järkkyyn huutoon: Myrtti roikkui jostain (jalastaan?) kompostiverkon päältä: oli kiivennyt sitä pitkin ja ilmeisesti jalastaan jäänyt kiinni. Jumankeikka me säikähdettiin!! Huuto oli ihan hirveä: meni syvälle sieluun saakka.. ja Mypa parka oli tyhjännyt anaalit siinä roikkuessaan.. :( Pääsi sit papin kanssa pesulle ja Tony purki aitauksen samantien, yöllä. Ja nyt Mypa voi jatkaa kahden seinän, jalkalistojen, tuhkaharjan, maton ja muiden keskeneräisten tuhotöidensä parissa. Mut enää sitä ei laiteta aitaukseen. Meillä aitaus on ollut 11 palaa kompostiverkkoa keskellä keittö-olohuoneakselia, jotta neiti olisi samassa tilassa muiden kanssa; ei missään eri huoneessa tms. Aitaus on ollut täynnä luita, leluja, peti jne, mut nähtävästi se ei ole neitiä miellyttänyt. Joten nyt sit sormet ja varpaat ristiin, ettei ainakaan nuo listat ja seinät saa tuta... eikä mieluusti tuo lankamattokaan.. Myrtti on saanut perittyä äitinsä rasittavan jääräpäisyyden ja isänsä pokan. Ne yhdistettynä on sitä määränpää tää. Sama ilmiö on kynsienleikkauksessa: räpiköi ja huutaa. Sama oli ollut yöllä pyllynpesulla: kaikilla neljällä jalalla hanttiin. Sama on ollut silmien rääpänputsauksessa ja pannanlaitossa, mut niissä ollaan edistytty. Joten EHKÄ meillä on toivoa...

Tänään olis sit luvassa vieras, jonka täti Myrtti on. :D!! Ja jonka isä Särö on. Saamme nääs Penan visiitille. Hurjan kivaa!!!

Hallikeikka

2010-03-03T19:58:00.002+02:00

nro kaksi. Eli viimeksi mentiin isojen kanssa ja nyt oli vuorossa pienet. Felix tuli meille puol kuuden huitakoilla ja pakattiin pennut auton takaluukkuun, pinkkiin beautiboksiin tietenniin ja nokka kohti hallia. Meinasin alunperin, et oltas kävelty, mut oli IHAN liian kylmä. Taas ja vaihteeksi.. Talvi on mun lempivuodenaika joo, mutta ehkä joku raja siinäkin. Viima ei kuulu mun tilauslistalle. Miinus viis, narskuva lumi ja tähtitaivas.. Mottasin sen. Ja ISOJA lumihiutaleita joka toinen päivä satelis hiiiiitaaaasti alas. No, mut takas asiaan. Kaisla kertoi matkalla, että Felixille oli tullut tänään ikävä kokemus metsässä: kaksi isoa koiraa oli karannut sen luokse ja säikäyttänyt pojan. Mä en voi käsittää, että ihmiset ei saa pidettyä koiriaan käsissä!! Jessus. Jos koiraa huutaa on sen tultava. PAKKO tulla. Se voi joskus säästää koiran hengen. Ja joskus estää näitä kokemuksia syntymästä.. No, mut tehtyä ei tekemättömäksi saa.

Ja aluksi Felixiä jännitti. Pelottikin. Mut koska se on hieno pieni mies ja koska Kaisla osaa sen kanssa tosi hienosti toimia, niin poitsu pääsi homman herraksi ja oli iloinen, oma itsensä alusta toivuttuaan. Kävi moikkailemassa toisia koiria ja heilutti häntäänsä onnellisen miehen merkiksi. ;)

Myrtti sit taas yllätti mut ihanan positiivisesti! Se oli koko reissun ajan iloinen ja reipas. Kävi moikkailemssa ihmisiä. Tosin mä jaoin kaikille makkarat käteen ja pyysin syöttämään pennuille. Se edesauttoi takuulla asiaa, mut mitä väliä! :D Musta on ihanaa, että Mypa meni kaikkien luokse ja oli ponteva. Repi "voldemorttia" (kummimummipialta saastu noitalelu) niin, että siltä repesi hame ja melkein irtosi jalka. :D Teki osaamiaan temppuja ja keskittyi hommiin. Mun pieni.. <3 Ainoa pelottava asia oli Masi! :D Pitkäkarvainen ja ihana, rauhallinen collie uros. Mut sitäkin haisteltiin. Samaten pienempiä kaiffoja. Mä oon ihan hirvittävän tyytyväinen tän päivän reisssuun! Ihanat pienet. ;)

Huomenna mennään kattoon Ilmiä Jalasjärvelle ja perjantaina olis uus hallikeikka: Särö menee treenaan. Otetaan Felix ja Kaisla taas mukaan. Weekendi on viä pikkuisen auki, mut pläänejä on.. ;)

Ja loppuun vielä iso ilonaihe: Carron jalka ei oireillut treenien jälkeen!! Jospa se tästä.. varovainen kuiskaus..

Life is back

2010-02-28T13:11:00.002+02:00

sanoi Kaapeli. Kun hallille sen kanssa suuntasin. :) Särö ja Tony sekä Essi & Shotti lähti treenikavereiksi. Tai nooh, sen vois kyllä sanoa, että ne treenas ja me vähän irroteltiin.. Mulla oli -ja on yhä- kauhee stressi Kaapelin ranteesta. Rimat oli luonnollisesti näin viiden kuukauden tauon jälkeen matalalla (25cm), mut silti.. Tehtiin yksi treeni. Joskaan se ei mennyt hetikään oikein, joten toistoja tuli muutamia. Ja ikävä kyllä, kepit meni samalla tavalla, kuin ennen taukoa.. eli jätti kesken. Mä niiiiiiin toivoin, että se olis unohtanut tässä pitkän tauon aikana sen.. mut ei. Mä oon kyllä sitä mieltä, että on siinä epävarma ja jättää siks kesken. Kaarilla ja mun vedättäessä menee ne aina oikein. Mut jos oon rinnalla tai takana, ilman kaaria, on tuo lopputulos. Hyvin harmillïsta. NO, anyway, ranne on toistaiseksi ainakin oireeton. Ei ole turvonnut tai lämmin. Mut ehkä ilta sit kertoo todellisuuden. Ei kai se välttis vielä oireiliskaan. JOten mä jatkan stressaamista.

Särö ja Tony meni ihan hienosti, joskin Tony ei ollut ihan vireessä ite (vois luulla, että olympiakisojen takia lähes läpivalvottu yö ottaa veronsa.. ) Mut hienosti ne silti rullas, kun vauhtiin pääsivät. Essi ja Shotti samaten: se koira menee koko ajan siinä rajalla, että onko lapasessa vai noup. Jotenkin se on tosi hienoa! Koska tänään esmes se pysyi kaikki treenit käsissä. Polkee miljoonaa.. Hieno. Sääppä samaten: polkee miljoonaa ja jos ei kuule käskyä: ei tiedä minne mennä, niin päättää ite; lukee rataa. Välillä nei oo samalla radalla alkuunkaan, mut mä tykkään hirveesti, että koira ennemmin valitsee ite, kun jää haukkuun ohjaajaa "mihinmihin".. Mii laik it.

Myrtin kanssa oon touhunnut perjantaina: käytiin kattoos taas Tonden ja Särön treenit sen kanssa. Se oli kyllä hilmuisen leipas!! Pussaili ihmisiä, sai kaikilta nakkia ja oli niin tyytyväinen! :D Mä annoin kaikille nakkia sille jaettavaksi, että alkais se hampaiden kattomis-treeni pikku hiljaa.. Huoh. Se on kyllä aika omapäinen pikkuipana! Tein hallilla sen kanssa niitä sen jo osaamia "perusjuttuja" ja uutena siivekkeen kiertoa. En usko, että se yhtään vielä tajus tekevänsä mitään, mut teki silti! :) Ja sai nakkia. Särö ja Tony ei normisti treenaa näin tiheesti peräkkäin, mut nyt tehtiin poikkeus. Joskus on hyvä kokeilla tätäkin rytmiä.

Tänään olis sit vuorossa kaupungilla käynti pikkuipanan kanssa, jahka se herää. Ja nepalta saamme Felixin kylään. On ollut ihana viikonloppu tehden eimitään! Lepoa, lepoa ja löhöilyä. Sopii mulle! :) Ens viikko on joillekin hiihtolomasellanen, mut tää paahtaa töis. Koska sit- tadaaa- seuraavalla viikolla on edessä mun loma!! :) Enkkulandia kutsuu. Sitä ootellessa..

Sävel: Magdalena

2010-02-25T16:10:00.002+02:00

Myrtti Marjattaaaaa, on pikkuinen tyttö,
jolla on kotonaaaaaa,
lystiiääääää-äääää
Myrtti Marjattaaaaa, kakkaansa pilkkoo,
ja siirtelee keppeestii,
häkkiään

(laulussa tarkoitetaan leikkikehäänsä; tulin tänään taas töistä kotiin niin, että aa: kakkaa oli satapalaa pitkin aitaustaan ja bee: aitauksen etuseinä oli hilattuna vasten takseinää.. huoh)

Ja ahne on Marjatta kaikkialla ja
maistuu niin juusto kuin makkararulla ja
pistetty on sitä nisssskanahkaan ja
senttikin tullut on säääkämittaan ja
kiloja, kolme yyyyyyhteensä.

(kävimme eilen ell:ssä ja Myrtti sai ensimmäisen rokotuksensa; ei huomanut ko toimenpidettä lainkaan, kun imi makkaraa mun sormista sellaisella voimalla.. Painoa oli kolme kiloa, tasan ja senttejä n. 26; ikää 12-viikkoa)

Myrtti Marjattaaaa, temppuja osaaaa,
vierelle istahtaaaaa, hienostiiiii-iiiiii,
Myrtti Marjattaaaa, silmiinkin katsoooo,
ja kauniisti maaa-aahan, sen menemään saa

Kun namilla siiiitä houkut-taaa-aa niin
temppuja tekemään Marjatan saa-aaa
uusia juttuja treeenaa-taaa-an ja
pois päinkäännöstä koetetaaaa-an ja
sylkkäri käännöstäää-äää-äää.

(Tony kokeili eilen poispäinkäännöstä ja sylkkäriä; mitäpä tuo ei namin perässä, raukka, tekisi.. :D Sivulletulemista ja siinä pysymistä on yhä treenattu, samoin hissiheijaamista: kaukokäsky maahan-seiso-treeniä siis.)

Myrtti Marjattaaa, kaikkia pussaaa
ja häntä on sii-iillää, liikkeelläääää-äää
Myrtti Marjattaaaa, on viiilkas pentuuu
joka tuhoja myöskiiin,
harrastaa...

Kotona järsii se jalkalistaa ja
tuh-kaharja saa hampahistaa ja
äitikoira on leikkikalu ja
valtava on sen repimishalu ja
lahkeissa, roikkuu mieeeeeeluustiii..

Semmoinen on Mypa. :)

Treenattu on

2010-02-22T20:36:00.002+02:00

, Myrtin kanssa nääs. :) Moon nyt joka päivä tehnyt sivulletuloa, siinä pysymistä ja nyt eilen ja tänään kaukokäskytreeniä: seisomisesta maahan ja takas seisoon niin, että jalat ei liiku. Se oli alkuun tosi vaikeeta, kun neiti tarjos katsekontaktia haistettuaan namin mun kädessä. Mut Essi näytti homman eilen ja kas, niin sitä taas mentiin. :D

Eilen mä kutsuin meidät Essin ja Shotin luokse kylään. Tony heitti, ettei Myrtti oo ollut hetkeen missään "vieraassa kyläpaikassa", niinku ei oo ollutkaan. Joten kun Essi "erehtyi soittamaan", niin kutsu kävi. Mutta ei perinteisessä suunnassa. :D! No ei se mitään: oli ihanaa, et saatiin mennä. Myrtti oli musta hilmuisen reipas ja tutki paikkoja, pussaili Essin ja Jussin naamat (yllätys) ja kiskoi narua Shotin kanssa. :D Bonuksena saatiin tyydytettyä mun hirmuinen karkinhimo ja se jos mikä oli ihana piste iin päälle! ;P (suut makiaksi Suomen kansa)!! Eilinen ilta olikin sit "ihanan rauhallinen".. ;)

Tänään mä treenasin jo noita opeteltuja juttuja Tonyn viedessä isot lenksulle. Ja sit mä otin uutena pullon kiertämistä: laitoin 1,5 litrasen vichypullon olkkarin lattialle ja suunnittelin opettavani sille "esineen kiertoa". Mut mun kyllä pitäs oppia ensin suunnitteleen ja sit toimiin. Mä tein jos jonkinlaista viritystä sen sijaan, että olisin tehnyt yhdellä lailla kunnolla. Ensin mä hätäpäissäni naksutin siitä, et kattoo pulloa. Sit mä aattelin, että ehkä mun pitäiski jo näyttää käsiohjausta.. ja sit.. ette halua tietää. No, lopussa Myrtti jo tajus, että sen pitää luopua mun kädessä olevasta namista ja säkällä (!) kiersi pullon pari kertaa. Ja molin tyytyväinen. Mä luulen, että mä funtsin asiaa päivän kaks ja teen sit uudet treenit. Aivot mukana sillä erää.. Mut edelleen se tekee hommia pääsääntösesti häntä taukoamatta heiluen ja keskittyy sikahyvin! Toivotaan, että piirre säilyy. Hamaan tappiin.

Tonde on hoitanut päivän sosiaalistamista: meni lumitöihin ja otti Mypan mukaan. Pihalla oli kaks kouluikästä lasta: Myrtti kävi moikkaileessa ja syömässä lapsien käsistä namia. Mä kattelin ikkunasta liikuttuneena, miten Tonde jakoi nameja lapsille ja miten Myrtti -ehkä vähän epävarmana?- häntä taukoamatta heiluen kiipeli lapsia vasten ja söi nameja. Sit Tony leikitti sitä hanskallaan: Myrtti saalisti sen, repi ja "voitti" saaliin.. ja HAHAA.. juoksi kotipihaan tieltä, suoraan takaovelle hanska suussa ja NIIN polleena!! :D!!! Huomenna olis treffit pikkuveljen luokse: Felixin kanssa taas ryskäämään ja ke oliskin sit jo eka rokotusaika. Minen halua, että meidän vauva on jo iso tyttö!! Se on jo melkein koipivaiheessa.. sniif. Onneksi sen henki haisee vielä pennulle ja nahkavatta on faktaa. Mutta mä tiedän, että päivät vähenee.. lapsuuden. oi voi. Nautitaan siis niistä vielä. Ja pahanteosta, kurittomuudesta: sääntöjä ei osata eikä tiedetä, pissoista lattialla, iltavilleistä jne. :)