nro kaksi. Eli viimeksi mentiin isojen kanssa ja nyt oli vuorossa pienet. Felix tuli meille puol kuuden huitakoilla ja pakattiin pennut auton takaluukkuun, pinkkiin beautiboksiin tietenniin ja nokka kohti hallia. Meinasin alunperin, et oltas kävelty, mut oli IHAN liian kylmä. Taas ja vaihteeksi.. Talvi on mun lempivuodenaika joo, mutta ehkä joku raja siinäkin. Viima ei kuulu mun tilauslistalle. Miinus viis, narskuva lumi ja tähtitaivas.. Mottasin sen. Ja ISOJA lumihiutaleita joka toinen päivä satelis hiiiiitaaaasti alas. No, mut takas asiaan. Kaisla kertoi matkalla, että Felixille oli tullut tänään ikävä kokemus metsässä: kaksi isoa koiraa oli karannut sen luokse ja säikäyttänyt pojan. Mä en voi käsittää, että ihmiset ei saa pidettyä koiriaan käsissä!! Jessus. Jos koiraa huutaa on sen tultava. PAKKO tulla. Se voi joskus säästää koiran hengen. Ja joskus estää näitä kokemuksia syntymästä.. No, mut tehtyä ei tekemättömäksi saa.
Ja aluksi Felixiä jännitti. Pelottikin. Mut koska se on hieno pieni mies ja koska Kaisla osaa sen kanssa tosi hienosti toimia, niin poitsu pääsi homman herraksi ja oli iloinen, oma itsensä alusta toivuttuaan. Kävi moikkailemassa toisia koiria ja heilutti häntäänsä onnellisen miehen merkiksi. ;)
Myrtti sit taas yllätti mut ihanan positiivisesti! Se oli koko reissun ajan iloinen ja reipas. Kävi moikkailemssa ihmisiä. Tosin mä jaoin kaikille makkarat käteen ja pyysin syöttämään pennuille. Se edesauttoi takuulla asiaa, mut mitä väliä! :D Musta on ihanaa, että Mypa meni kaikkien luokse ja oli ponteva. Repi "voldemorttia" (kummimummipialta saastu noitalelu) niin, että siltä repesi hame ja melkein irtosi jalka. :D Teki osaamiaan temppuja ja keskittyi hommiin. Mun pieni.. <3 Ainoa pelottava asia oli Masi! :D Pitkäkarvainen ja ihana, rauhallinen collie uros. Mut sitäkin haisteltiin. Samaten pienempiä kaiffoja. Mä oon ihan hirvittävän tyytyväinen tän päivän reisssuun! Ihanat pienet. ;)
Huomenna mennään kattoon Ilmiä Jalasjärvelle ja perjantaina olis uus hallikeikka: Särö menee treenaan. Otetaan Felix ja Kaisla taas mukaan. Weekendi on viä pikkuisen auki, mut pläänejä on.. ;)
Ja loppuun vielä iso ilonaihe: Carron jalka ei oireillut treenien jälkeen!! Jospa se tästä.. varovainen kuiskaus..
Mä niin allekirjoitan tuon mielipitees noista irrallaan olevista koirista. Me kohdattiin Kyrkkärillä toissa päivänä irrallaan oleva kultsu, jonka omistaja huuteli 200 metrin pääs ja eihän se koira uskonut. Se jolkotteli meidän luo: Lilli ärhenteli ja IItu meni mun jalkojen taa piiloon. Kultsu vähän murisi Lillille takas. Otin tiukan etukenon ja karjaisin Perrrrkele ja niin se lähti jolkotteleen omistajaa kohti. Sitten karjaisin niin lujaa kuin ikinä sain: "Voi vittu!!!!", että omistaja varmasti kuulis mielipiteeni asiasta. Eli jos järveltä päin kuului teille hirveetä kiroilua, niin se olin mä, taas vaihteeksi :)!!!
VastaaPoistaVoi Anne!! Solet IHAN paras!! Mä tekisin just kans jonkun vastaavan vedon.. ;)
VastaaPoistaps: ei oo kuulunu :D
Ja meillä kans ikäviä kokemuksia. Maanantaina pentukurssilla urossakemanni riuhto ittensä irti ja hyökkäs meidän Adan kimppuun. Ei se ehtiny mitään tekeen, mutta pieni ei oo ikinä niin säikähtäny ku sillon säikähti. Mutta onneksi sitten taas reipastu hetken mun jalkoihin kenailun jälkeen. Toivottavasti ei vaan jääny mitään kammoa.. Hieman kiehutti!
VastaaPoista-Riikka ja Ada
Olen tosi vihainen pikku-Felixin puolesta ja puhkun raivoa sellaisia koiranomistajia kohtaan, jotka eivät saa koiriansa kuriin!! Ei saa pitää irti, jos ei ole hallinnassa!!
VastaaPoistaMulla hyppää aina sydän kurkkuun, kun näen irtokoiran, koska henkivartijani Panu ei suvaitse ketään vierasta koiraa mun lähellä, vaan käy laakista päälle! -Siks mulla on luoksetuloharkat ikuisuusprojekti, että ne tulee kun mä käsken: Kun irtokoira on näkökentässä, mä vihellän niille. Sen ne kuulee aina! :) Olen opettanut niille, että namiherkut on satavarma nakki, kun vihellyksestä tulee mammulin luo:)
Mutta, -hyvin tuntui menneen molemmilta eskarishelteiltä hallikeikka:) (Eihän Myrtti ja Felix enää ole puppeli-iässä, vai onko ne?! :) Oisko ne jo eskarishelttejä?! ;-)
Kuulun myös niihin joiden sydän lyö ylimääräisen lyönnin irtokoiran nähdessä.
VastaaPoistaVasta pääsi omistajaltaan jämpti irti ja tuli rähisemään minun sheltti pojalle. Omistajasta se ei ollut mitään, välinpitämätöntä sanon minä. Vakaasti olisin suosittelemassa koiran pitokieltoa niille, joilla se ei hyppysissä pysy.
Ja niin allekirjoitan kans!!!
VastaaPoistaAnne: oon harrastanu tota "Voi *ittu!!!" ja "voi ny ***kele!!!!" -lauseiden viljelyä enemmän kuin useesti! Olen myös antanut HYVIN tiukkaa ja suoraa palautetta ja kiitellyt kun ovat vahvistaneet mun koirien pelkäämistä entisestään...ihan uskomatonta että ihmiset on liian varomattomia/välinpitämättömiä. vahinkoja sattuu, sen ymmärrän, mut niille en suo mitään sympatioita jotka välinpitämättömyyttään pitävät irrallaan tottelematonta koiraa...ja auta armias jos kuulen vielä yhdenkin "ei se mitään tee!"-lauseen niin sitten... >:/ Ihan tässä verenpaineet nousee!
Tosi inhottavaa kun niin sattuu pienelle pennulle. Toivottavasti pelkoa ei synny :) Onneksi kyseessä on reipas poitsu kuitenkin.
anu, tuju ja tälli