tiistai 28. heinäkuuta 2009

Agiliitoa piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa

Aamupäivästä Tony kävi Särpäntterin kanssa treenaamassa ja oli mennyt, kuuleman mukaan, oikein mainiosti. Oli hauskaa, kun sain kotiin kaks nauravaa miestä! :D Molemmilla oli niin hyvä fiilis. Särö oli haukkunut hihnassa yksinollessan, kun Tonde oli tehnyt rataa. Mä tiiän, että monelle se on kauhistus, mut meidän perhe saa siitä kicksit! :D Lisäks Hääbä oli painanut tukka putkella: ei ohituksia tms. Ja vedot, valssit, vastaanotot jne. oli pelittäneet. Fiilis treenatessaan oli kuulemma ollut paras ever. Joten hianoa! Ja...taddadadaddadaaa... siitäpä rohkaistuneena Mr Rabbit on ilmoitettu tänään ekoihin VIRALLISIIN kisoihin!! KÄÄÄÄK!! Elokuun lopussa on omat kisat, missä on myös hyppisrata. Jonne siis Särö ja Tony osallistuvat. Minnuu jännittää jo nyt.. :D

Sit Kaapeli ja mäkin pääsimmä tänään baanalle pitkän tauon jälkeen taas. Meillä sit ei mennytkään niin mallikkaasti. :( Rimat kele.. niitä tippui useampi. Lisäks Kaa meni aina ekan pätkän "silleen ihan kivasti" ja sit, ku otin uusiksi, niin paljon säpäkämmin. Mulle tuli taas semmonen olo, et ihan kiva harrastus joo.. Mut ku mussa asuu pieni "kilpailuhulluolento" joka tahtoo.... VEIVAA! :D Ja olla hyvä. Ja nymmei sitä olla. :( Kaa tyksi kyllä taas hirmusti ja oli ihan fiboissa. Ja mä tyksin, että se tyksii. Mut... se olo! Se, että nää olis ME. Nyt siellä on mä ja tuo toinen. Mut mä ja tuo toinen voi pitää kivaa ja harrastella yhessä. Mun pitäis muistaa se aina, kun mä lähen treenaan. Mä jotenki aina meen sinne sillä asenteella, et TÄNÄÄN- tänään menee hyvin ja me ollaan Me. Mut, mitä voi oottaa ihmiseltä, joka lapsena hakkas päätä lattiaan, jos ei saanut mitä haluaa.. nii, nyt se hakkaa päätä "vertauskuvallisesti seinään". Kyllä. Niin se menee. :D

Me jatketaan siis treenaamista, ku ennenki ja kisataan piirinmestaruuksissa kans. Ihan kolme starttia, kun Kaabeli ja mä saatiin joukkuepaikkakutsu! :D Joten perusrata, hybbis ja joukkue: hieer vii kam! :)

Ja niih: mun itsetuntoa voidellaan yhä.. :D Kaa käy vieläkin mua katsomassa "sumein silmin" ja heilauttelee häntää, sekä lipaisee silloin tällöin lehmäkielipusun.. :) Ja alkuverkassa se käveli mun vieresssä tuijottaen.. Era sanoki, et ehkä mä voin hyödyntää tätä ja "hylätä" sitä ikäänku välillä. Pitääki muistaa. Mut mun tekis vaan mieli koko ajan helliä sitä, kun tää on niin harvinaista herkkua sen kanssa.. Sitei yleensä lääpitä nääs. :)

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Huonoitsetuntoisen ihmisen

paras palkinto on palvova koira. Mulla olis nyt sellanen! :D Carro, joka ei koskaanikinämilloinkaan palvo ketään muuta, kuin ruokakuppiaan, palvoo nyt mua. En tiiä, koska se loppuu, mut ilo on otettava nyt irti. ;) Kanantti käydä viikon reissulla!! Tokoilinkin sen kanssa eilenillalla ja voi pojat, ku meni hienosti!! Tosin mulla oli myös namia mukana, mut silti. Seuraaminen oli, kuin elokuvasta!! (jonka nimi on "tottelevaisuuden maailmanmestarien parhaat palat") *hihittää ääneen* Se hipsii sinne, missä mä olen ja tuijottaa mua. Sit se tulee välillä ja heiluttaa mulle häntää ja lipaisee kättä pari kertaa. Ja äsken, kun mä täällä makkarissa tyhjään vaatekaappejani, ni hiippaili makkariin (portti oli jäänyt auki) ja tuli taas tuijottaan ja heiluttaan häntää. Mä otin sen syliin ja Carro jopa makoili siinä tyytyväisenä ja nuolaisi mua muutaman kerran!! IHANAA!! :D

Reissu meni hyvin ja maisemat oli hulppeet!! Kotiin oli silti kiva palata ja koiria ennätti tulla ikävä. Onneks kaikilla oli niin superihanat hoitajat, ettei niitä tarvinnut murehtia. Särö oli Kaisan luona ja muita oli hoitamassa Leena täällä meillä. Kaikilla oli mennyt oikein hyvin. Carro oli esittänyt prinsessaa Leenalle viikon ajan. Tai no, eikai sen sitä tarvii esitttää. ;) Särö oli sopeutunut laumaan oikein mainiosti ja meni pitkin pihaa, kuin kotonaan, sitä haettaessa. Kiitos vielä Kaisa ja Leena teille!!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Takana leirielämää

Määpä pääsin miesseurassa leirille viime lauantaina!! :) Minä, Särö ja Repo suunnattiin Avensiksen nokka kohti Loppea, minne Vepsäläisen Marja oli järkännyt Toffon lapsille kokoontumisen leirihengessä. Särö on Toffislaisen lapsi ja Repo eno, joten meidät oli kutsuttu mukaan.. ;)

kuvassa isoisä Toffo, isä Bosse ja poika Särö. On niissä samaa. Minusta ainakin. Kaikissa on tietty emäänsäkin, mut silti..


Carro olisi ollut oikeutettu Toffislaisen morsmaikkuna megeen, mutta hää jäi Hiisille ja Tonylle seuraneidiksi (=kurinpitäjäksi), kun mamma ja muutmiehet oli poissa. Tiiäettehän: kun kissa on poissa.. :D:D no eikai. Mut oli hirmu paljon helpompaa katella kahen koiran, kuin neljän perään. Joten siksi näin. Liitän tähän juttuun neljä kuvaa: kuvaajina Hanna Jauhiainen, Satu Tuominen ja Marilla Tanner.

Särölllä on hubaa häbäilessä.



leiriväkeä


Leirillä meitä oli toistakymmentä ihmistä ja varmaan kolmisenkymmentä koiraa? Yhtään rähinää ei syntynyt, mutta edelleen mä laittaisin Särön ja Bossen jollekin isä-poikasuhdeleirille. Eiks sellasia olis missään? ;) Mukaan mahtui visailua, höpöttelyä, koiratanssia, uintia, grillausta.. On tosi kiva, että jotkut jaksaa ja viittii. Helppohan sit on mennä mukaan ja pitää kivaa.

Repo tanssii Kristina-kasvattajamammansa kera


Näin. Sit muuta ihmeempää ei kuulu. Paitti että kuuluupas!! Mä sain ihan hirmu hienon ja ainutkertasen mahiksen ja kunnian päästä mukaan kummitytön synnytykseen ja kokemus oli opettavainen, upea, jännä.. Pian ja Päkän kanssa saatettiin maailmaan kolme Sleepless-lasta. Oli huimaa!! Pian sivuilla onkin kuvia ja juttua enempi aiheesta. Melkosen suuria köriläitä olivatkin ja maailmaansaaminen oli lujassa. Onneksi Pia ei ollut ensimmäistä kertaa asialla.. Mäki opin jotain, mm. hätäsyydestä... ;) Kiitos vielä Pia kokemuksesta, mahollisuudesta ja kaikesta!! :)

Nuin. Huomenna alkaa sit taas Kaapeli agielämä: treenit jatkuu. Ilmotin sen oikein kisoihinkin, elokuun loppuun. Saas kattoo, miten käyp. Ja keskiviikkona koirat pääsee hoivaan hellään, kun rakas siskoni Leena muuttaa meille viikoksi: me suunnataan Tonyn, Eran ja Jarin (nappulavaaranväki) Itävaltaan, vaelluksille. ;) Tällä kertaa ilman koiria.

Semiä karsintoihin menijöille: mä peukutan vuorilta teille!! Ja katon illalla, mikä on siellä meininki.

Näin.

Mä oon muuten huomannut, että mä laaav sekä lomaa että ruokaa. Ja ne joteki kuuluuki kimppaan. ;P

tiistai 7. heinäkuuta 2009

K & K

tarkoittaa: kivaa ja kamalaa.

Vietettiin tämä päivä Partalassa, Haapy Master´s lauman ja Kaisan parissa naapuruston Annen ja ihanaisen Iitun kanssa. Ja hirmu kiva päivä olikin!! Mä otin koko lauman mukaan; autossa siis minä ja Anne, meidän nelikko ja Iituvauveli. ;) (Iitu on Kaisan kasvatti: Bossen (Särön isän) siskon pentu). Eli ihan lähisukua. :D Nooh, enivei. Päivä alkoi herkuttelulla: syötiin Kaisan kuulua paprikasoppaa ja siitä, vatsat täynnä ja hymyssäsuin suunnattiin lenkille. :)

Mä sanoin Annelle autossa, että mä oon päättänyt olla kysymättä, onko täällä käärmeitä, sillä mä kysyn sitä Kaisalta joka kerta ja mä saan vastauksen, että voi olla, mutten ole ikinä nähnyt.. :D Kääremeistä tuli kuitenkin puhe, Kaisa tuumi, että voi olla, mut ei oo eläviä nähnyt. Noooh.... ihan lenki alussa nähtiin kuollut käärme. Se oli kuitenkin vatsa ylöspäin: se SAATTOI olla rantakäärme tai vaiks vaskitsa.. Lenkki oli hieno: kiivettiin ylös ja laskeuduttiin rotkoon, missä otettiin kivoja kuvia koirista. Maisemat ja hiekkapolut oli upeet: kangasmetsää, lampia.. hiekkateitä.. ja sit. Siinä. JUMANKAUTA MIKÄ KYY!! Bythonin kokonen!! Keskellä tietä!! Ja lähes kaikki koirat jo menneet sen ohi. Kaisa ja Anne kans. Mä, Carro ja muutama muu nelijalkanen oltiin vielä sen takana.. ja mä, kylmänviileesti, huusin jotain painokelvotonta.. seurauksena se, että Kaisa ja Anne huomas saman madon kuin mä. Ja seurauksena se, että mä en voinut huutaa koirille mitään; ettei ne palaa sen ohi uudelleen. Ja mä jouduin kattoa, miten Carro astuu muutaman sentin sen päästä. IHAN vierestä. Ja mä näen, miten sen saa****llinen kolmionmallinen litteä pää kääntyy mun pikkukaan jalkaa kohti.. ja mä odotan, että näen sen iskevän.. mä seuraan vaan sen liikettä: näenkö iskua.. en nähny. Käärme ohitettua Carron jalat syyniin. Ei näy mitään. Kai Carro olis jotenkin näyttänyt, että kipiää kävi?! Joka tapauksessa me kaikki seurattiin Carroa: sen oikeaa takajalkaa. Kyytabut oli mukana, mut en halunnu antaa varmuuden vuoksi. Kaisa lohdutti, et nesteytys voidaan tarvittaes alottaa heti perillä. Onneks sei purru: mitään ei löytyny ja Carro on normi. Kyllä oli kuulkaa tiukka paikka, mulle, maailman top-viis kyykammoisiin kuuluviin persooniin.

Ilman tota päivä oli ihana! Grillattiin, naurettiin, opiskeltiin shelteistä pöydällä ja syynättiin niitä läpi. :) Sirkkukin tuli Hellän kanssa paikalle ja oli tosi kivaa!! Hellä oli IHANA!! :) Paikalla oli myös Kaisan sijotuspentu Ruusu ja "isosisko" Molla. Meitä oli aika monta. ;) Ja Särö ja Bosse selvis ilman matsia. Niiden isä-poikasuhde vaatii kyllä hoitoa: joku leiri esim. :D Vähän piti kukkoilla molempien.. Mut se me hoidettiin.

Kyllä oli autossa hiljasta kotimatkalla.. :D Matka meni muuten tosi joutuisaan, kun Annen kanssa höpöteltiin mennen tullen. Kiitos Anne erittäin mukavasta seurasta!! Ja Kaisalle kans! Oli yksi mukavimpia päiviä pitkään aikaan, kuitenkin, shokkihoidosta huolimatta.

Kotona mua ootti ihanainen synttäriaattosankari huomennaviisvuotias Elias, jonka saunanpunaset posket oli ovella vastassa!! :) Mukava ylläri: mä luulin Elberton menneen jo nukkuun!!

Tää päivä jää taas muistoihin, monessa mielessä.

Tässä vielä Peräsalon Annen ottama kuva isästä ja pojasta. Kumpi on kumpi? ;)

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Kummalliset treenit

meillä tänään. Päätettiin Tonyn kans extempore, et tänään on hyvä päivä treenata. :) Kaikki sai alkunsa siitä, että mä kävin ruokakaupassa ja shoppailin elämäni ekaa kertaa sydäntä.. tai ainakaan mä en muista, että olisin ennemmin ostanut moista.. Mä vältin katsomasta sitä ja sain sen juur ja juur mulautettua kotona kattilaan.. sit vesi kiehumaan ja kansi päälle. Liesituuletien täysille ja menox. :) Idea sydämestä tuli löördaakkina, kun Pialla oli sitä eväänä Indianille näytelmissä. Mä olin satasaletti, että Särö räkäsee sen metrikaupalla eteenpäin. Vaan toisin kävi!! Se oli suurta herkkua! Ja koska juur mikään ei ole Särön mielestä suurta herkkua, piti idea ottaa omaksi. No mutta, siis pitkä aasinsilta treeneihin. :) Mä, inhosta kananlihalla ja yökkien, pilkoin sen jukelittoman karjunsydämen paloiksi ja sain meille treeninamit. Pakattiin koko kööri autoon: sai Hiisi ja Repo samalla iltalenkin ja aktiviteettia elämään.

Alotettiin puomitreenillä. Särö tekee sitä nyt niin, että läpyskä on jo alastulossa. Särö menee minipöydän kautta puomin alastulolle, käy paukauttamassa läpyskää ja juoksee palkalle. Mut sei ihan pelittänyt. Nyt, kun palkka oli eessä, ni ei meinannu malttaa paukauttaa. Juoks yli ja sit, ku mä peitin palkan, ni käänty ja kävi paukauttaassa. Pitää miettiä, mitä nyt. Oikein ottaa dvd esiin ja kerrata. Jos Tony piti läpyskää viistossa niin, et Särö näki sen hyvin, ni ei ongelmaa. Tää vaatii taas mietintää.

Sit Carro teki puomin. Mä otin niin, et hyppy-puomi-hyppy ja siellä namikuppi. Ja kas, mä sain taas faktaa siihen, että nartut on O M I T U I S I A!! Voi jessus. Mä en ole IKINÄ pysäyttänyt Carroa, kuin ihan alas ja nanosekunniksi. Ja sen se tietää. Yleensä läpijuoksee, mikä on mulle suht ookoo. Mä olin ajatellut, että mä panen sen namikupin sinne hypyn taakse kauemmas, niin se vois ehkä tehä sen pienen hidastuksen, minkä kohde saa siinä puomilla Carrolle aikaan. Noh, miten kävi?! Carro dimppadamppailee puomin puoliteholla laskevalle osuudelle, jonka alkaessa vauhti hiipuu ja se lähes KÄVELEE sen alas. Mä juoksen ohi... ja kun sen etutassut noin tuhannensekunnin odottelun jälkeen tulee hiekalle, hihkasen sille HYVÄ ja se rynnii kupille. MÄENKÄSITÄ. Otin uusiksi, tekee T Ä Y D E L L I S E N juoksupuomin: sen, mitä mä haen: pieni rytmimuutos ihan lopussa ja jumalainen kontakti. Juosten. Ja kolmas kerta toiseen suuntaan. Lähes yhtä täydellinen. Ja minen muuttanut mitään. En mitään. Nartut.... *?#¤!&

Sit Särö teki A:ta. Sen juoksuaa on ollut paha. Se hyppää harjan yli niin, että selkä taittuu väärään suuntaan. Ja mä joka kerta huomaan tuijottavani sitä kädet suulla, ettei mun paniikkihuuto kuulu. Kun se näyttää, että se lentää ympäri. Lääkkeeksi tuohon lentämiseen päätettiin kokeilla pumpin takasottamista ja sen paikan muuttamista niin, että on reilusti ennen harjaa. Pienellä hakemisella löytyi hyvä paikka: nyt Särö hyppäsi matalana ja oikein sukelsi harjan yli!! :D Ihanaa!! :) Toivottavasti tyyli saadaan sille "selkärankaan". Kirjaimellisesti.

Seuraavaksi otettiin keppejä. Kaaret kahteen ekaan ja kahteen vikaan väliin. Umpikulmaa otettiin niin, että hypyltä kepeille ja perässä yks hyppy, minkä takana namikuppi. Eka Carro. Alotti kaks kertaa väärin: kaaren alta ja kakkoseen. Ja mä, idiootti, naksautin molemmilla kerroilla, kun se NÄYTTI, et menis oikein.. noh, naksu taskuun ja ilman sitä. Oikeni se sit sinne oikeeseenkin väliin. Mä jätätin heti itteni sen taakse ja pysyin liki paikoillani. Ei meinannut päästä loppuun, mut pääsi kuin pääsikin. Mä tiesin, että teen sen tosi vaikeeks pysymällä paikallani, mut sitä mä ja Kaa tarvitaan. Ja kun rouva keksi, et siellä on sydäntä tarjolla, ni muilla kerroilla oli ihan sama, missä mä olin vai oliko mua. Imu oli päällä. Alotus tökki Carrolla vielä muutaman kerran: se ei oikein jaksas ajatella. Mä oon sitä mieltä. Sitei niin haittaa.. Särö teki samaa treeniä ja se teki ekan kerran saman alotusvirheen. Korjas sen sit tokalle kerralle, mut sit jätti kesken, kun Tony alotti vahvan kehun. Kolmas yritys: täydellisesti. Ja pari muuta kertaa vielä. Se pujottelee paremmin, kuin äitinsä... Oltasko pujoteltu viitisen kertaa. Se on musta ihan maksimimäärä per harkkakerta.

Sithen pieni rata loppuun. Carrolle ja mulle haastetta toi yks takaavienti, haltuunotto väärän pään putkesta estämiseksi ja muutama tiukka kääntö. Eka Carro meni väärään päähän putkeen: mä aloin liikkua liian aikasin. Sit palkka käteen ja siitä hurmaantuneena rouva kääntyi jatkossa hyvin. Takaavienti kusas eka kerralla reilusti: mä heitin sen vaan ja oletin. Mentiin hyppy eestä, yllätys.. ;) Noh, ohjaamalla se oikeasti, homma toimi. Sit keinun jälkeen Carro jäi muhun jostain syystä ihan kiinni; haukku mua ja tiputti kaks rimaa (ne oli medikorkeudessa, mut silti..). Mä pikkasen konahdin sille ja otin alusta uusiksi. Meni hirrrmu hyvin. Koko radan!! :) Irtosi, oli kivaa, oli kuulolla ja piti rimat!! Miten se nyt toimi?! En tiä. Naiset.. :D

Särö teki samaa, mut helpotettuna. Ilman takaavientiä ja haltuunottoa putkelle: sai paahtaa siihen tyrkkypäähän. Ja mä sanon, että siinä on vielä ehkä sen ongelma. Se on vauhtihullu. Se jää lähdössä sellaseen kummalliseen asentoon, jos jää seisoon: sen kaikki jalat menis yhelle A4-paperille keppeesti: seisoo sellsessa jähmettyneessä asennossa.. Tony laittokin sen sit istuun. Siinä se ei mene kasaan. Sen katse on kauas eteen ja sen joka lihas on ihan jäykkänä.. oottaa, et saa luvan. Roiskas eka riman kaks kertaa: sei YHTÄÄN kattonut, mistä hyppää, ampu vaan sataa eteen. Kakkosena oli rengas ja veti eka kerralla sitäkin päin osittain: ei kattonut sitäkään pätkääkään!! Kiirekiire vaan.. Noh, alusta uusiksi ja Tony himmas vähän sen vauhtia. Autto. Sit oli takaaleikkaus: voitte kuvitella.. ei IHAN kääntyny.. :D Sitäki otettiin sit uusiksi ja sit se honas. Se on ihku, kun kääntyy niin, että kaikki jalat puskee hiekkaa ja se sanoo WÄYH. :D Se etenee hienosti, on kuulolla ja näyttää ihan oikeelta agikoiralta. Tonyllä pitäs olla enempi aikaa treenata ja opettaa sitä. Se raukka ei osaa yhtään mitään. Mut ei Tony sitä mullekaan luvannut.. ;) sano, et "näpit irti mun koirasta", ku mä ehotin, et saisin kokeilla.. :D Wiil sii.

Ja jos joku näyttelyihminen näkis Särön agilitys, ni ei uskois, miten sen häntä on: täydellisen rotumääritelmän mukanen!! :D Se on töissä, ni se ei ennätä kukkoilla pätkääkään, vaan ravaa hienoa paimenen ravia häntä selkärangan jatkeena ja jopa selkälinjan alapuolella.. selkeesti!! :)

Oli ihan nastaa treenata taas piiiiiiitkästä aikaa. Vielä, kun mä tietäisin, miten Carron kanssa kandeis toimia, niin olis aika jeessiä. Hiisi Hannes sai lopuksi häärätä kentällä Tonyn kans sitäsuntätä ja voi kiesus sen kieltä.. se oli varmaan kuusmetrinen!! :) Nyt on rauha talossa..

Ja nii: mä eilen tokoilin kaikkien kans. Seki oli aika jännää: Repo on liikkiksin: se tekee niin jukelittomalla innolla, et ehtii maata, nousta, maata ja sen häntä heiluu vimmatusti koko ajan! :D Sen kans jos treenais enempi, niin se vois oikeesti toimia. Ei ehkä olis niin hirmu intoapiukassa. Sen pieni koiransydän meinas pakahtua!! :) Vielä, kun se sai namia.. :D

Carrokin teki elämänsä tokotreenit. Sei ole vielä koskaan ennen mennyt liikkeestä maahan tai liikkeestä seisomaan! Nyt meni!! :) Tosin, sillä vähän sekos liikkeet ja mä tyhmä tein niitä peräkkäin pari kertaa: alko tarjoon maahanmenoo molempiin.. :( Ahnemä. Mut treenaamalla..?!

Särö teki sivulletuloa ja lyhyttä seuraamista. Se tekee muuten hyvin, mut hypähtelee välillä namikäteen innoissaan. Pitääkö mun vielä lyhentää seuraamista muutamaan askeleeseen?

Tokossakin on hohtonsa.. ehkä! :D

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kuulumisia

Alotetaan tärkeimmällä. Hiisin kaikki (yhtä lukuunottamatta) verikoetulokset olivat normaalin rajoissa ja siitä yhdestä ei tarvitse kuulemma välittää: sekin oli selitettävissä. :) Joten voimme huoahataa. Vatsa-antibiootti on purrut ja herra on oma, "liiankiniloinen" itsensä. On kyllä ihanaa!! Nyt toivotaan, että säät lämpenee, niin pääsevät koirat uimaan: Hiisihän sairasti nyt koko helleajan ja missasi lempihobbynsä tyystin. :(

Carron silmä on myös parantunut. Rasvakuuri loppuu (tänk kaad) huomenna. Carro kun näkee, että mennään jääkaapille, niin hää katoaa.. :D Rasva asuu nääs siellä. Nyt mä olen virittänyt taktiikkaa ja annan palkaksi aina namia, niin rouvaa taas näkeekin rasva-aikaan: kolmesti päivässä. Joten jospa meillä olis sairastelut nyt takana. Houp sou.

Sit tän päivän näytelmään. Oltiin Kokkolassa: mä ja mister Rabbit. Mä pesin Särön keskiviikkona ja sen turkki oli melkosen rock-henkinen.. :D Olis pitänyt ottaa joku pyyhe tms. mukaan, minkä olis voinut märkänä laittaa sen selkään. Mut enhän mä sellasia hokaa.. Tuomari oli kroatialainen nainen, jonka nimi kandee laittaa korvan taakse: pinkki oli päivän väri. Muutama punanen, loput pinkkiä ja kaikille kuudelle pennulle koopee. Noh, tulipa ainakin kaikille, aikuisille ja lapsille, hyvä mieli! :) Mut en mä sano, ettei kaikki olis sitä ansainneet: taso oli kova! ;)

Mä olin etukäteen jo manannut Särön hännän. Ja niin oli "muutama" muukin. Kommentteja sateli. Noh, mä kokeilin mun uutta taktiikkaa: raahauduin Särön kanssa paikalle kaks tuntia ennen kehää; väsytystaktiikka nääs. :D Ja tsiisus ku oli kylmä päivä!! Nauroinkin Pialle, että meidän ei enää kannata soitella edellisenä iltana, että "mitä puet huomenna näyttelyyn?".. nei ikään näy ne meidän vaatteet, kun pitää olla takit ja kaikki päällä. :D Onneks otin takin ja kaulahuivin mukaan.. Tuulikin niin, että tukka seisoi päässä, ku meidän nurmikko etupihalla pystyssä. ;) Noh, samapa tuo. Yhtä hehkeitä oltiin kaikki.

Tuomari oli muutenki aika "veikeä": otti välillä kuvia koirista jopa kehässä ja sit aina luokkasijoittuneista. Matkamuistoja Kroatiaan. :) Ehkä. Särö siis esiintyi silleen puolikivasti. Puoli, koska silloin, kun kaikki nuortenluokan urokset juostiin kimpassa, niin häntä oli tutusti pystyssä. Mut sit, ku mä nostin sen pöydältä alas, ni mä murahdin sille. Ja se toimi.. :( Mä murahdin uudelleen, kun lähdin sen kanssa liikkeelle ja Särö piti hännän selkälinjan tasalla ja sen ottassa luki, että "whattöfaak?" Voi kun mua otti sydämeen.. eihän se ollut tehnyt mitään.. mutta häntä ei noussut!! Mä mietin, onko musta tähän toiste. Arvostelu on Särpän sivuilla ja taas mä oon seisottanut sen kaulattomaksi. Toiset ei opi.. sit mä kuulin muutaman jutun tuomarin suusta, mitä ei lue arvostelussa. Esim. esiintymisestä. Samaten Pia ja mä molemmat kuultiin Spiken liikkeistä kehumista: ei lue Spikenkään arvostelussa siitä mitään. Se on kuitenkin se, mistä me maksetaan. Mutta minkäs teet. Emmä ainakaan jaksa siitä aleta vääntään. Pääasia, että mä uskalsin taas mennä kehään sen viimekertasen jälkeen ja nyt jäi ihan hyvä fiilis. Vielä, kun sai mahan täyteen mahtavaa ruokaa hyvällä porukalla näytelmän päätteeksi, niin avot. (Kiitos siis Pia, Kaija, Eija ja Tomas seurasta!! ) Kotimatkalla poikettiin Särön kanssa vielä Katarinan ja Vesan kaupalla kaffilla. Kiitosta vaan!! :)

Onnea vielä Pian huimasta päivästä: Inkku Rop-pennuksi ja molemmille kasvattipojille pinkki nauha!! :)

Näin. Nyt sit peukutetaan säiden puolesta, sillä ERÄÄLLÄ on alkanut loma. Tai alkaa maanantaina. :) q-luillaan!!