Talonmies Pikkarainen

asustelee kanssamme ja osallistuu satunnaisesti kotimme kunnossapitoon. Pikkarainen on erityisen kunnostautunut jalkalistojen kulmien pyöristämisessä ym. pikku nikkaroinnissa. Mutta hänpä todisti osaavansa hoitaa myös sähkömiehen töitä! Olimme tässä toissailtana soffalla: meitsi taisi lukea lehteä/katsoa telkkua ja Tony surffasi netissä: läppäri "lepäsi" (keikkui siis.. :D) vatsan päällä. Koska akku alkoi olemaan finito, haki Tony siihen piuhan ja jatkoi surffailua. Särö, alias Petteri Pikkarainen hääräili siinä tuoden mulle kumihiirtä, nyppien hihaani tms. Ja mäpä muistankin nyt: aloin katsoa telkusta Lipstick Junglea (oliks se noin?) ja en enää hääräillyt Sääpän kanssa. Ja se olikin ihmeen rauhassa.. liian rauhassa, olis pitänyt hokata. Yhtäkkiä Särö päästi jännän äänen: semmosen erilaisen, mitä ei oo ennen kuulunut. Se nousi seisomaan ja jäi tuijottamaan "jotain". Kysin sit Tonyltä, että mitä se kytsii. Hihittelinkin, sillä näin, että se tuijotti hyvin totisena ja pistävästi tietokoneen johtoa. En tajunnut, miksi.. Tony sit nappasi johdosta kiinni ja sanoi sanoja, mitä en nyt tähän kirjaa.. %%@!! -tyyppisiä. Johto oli purtu siihen metallilankaan asti "poikki". Ja Särö oli saanut säbärit. Siksi se sitä kyyläli, närkästyneenä.. ONNEKSI Särö oli purrut sitä muuntajan toiselta puolelta: ei seinän ja muuntajan välistä.. Tarinan opetus: ÄLÄ KOSKAAN jätä johtoa esille.. Vaikka istuisit itse vieressä. Hiukan säikäytti tämä opetus. Igen..

Ja loppufiilistely: tulin just pumpista ja oottelen saunan kuumenemista. Voi elämä mä oon kuollu.. IHAN makaroonina ja maitohapoilla nyt. Mut jotenkin taas hyvä fiilis: mä tein sen.. :) Osasyy tähän ruumiinkuolemaan on varmaan se, että olin eilen sähläämässä tunnin verran iltamyöhään ja sit tänään tunnin luistelemassa lasten kanssa töissä: mä sain "kunniaroolin" olla lohikäärmeenä ja pyydystää prinsessoja linnantorniin, mistä ritarit niitä sitten vapautti. Arvakkaa, oliko lohikäärme VÄHÄN poikki sen jälkeen.. Oikein. IHAN KUOLLU.. :D

Ja peeäs: mä luulen, että NYT mun blogiin voi kommentoida kuka vaan ja ilman sanatunnisteita: onko näin?

JIIHAA!!

Agin riemua ylimmillään! Meillä oli tänään ensimmäiset treenit sitten juoksun. Ja toiset sitten piiiiiiiiiiiiiiiitkän tauon. Joten syytä olikin hillua ja riemuita! :D Marko piti meille jättekivat treenit. Idea oli useassa kohdassa putki. Se oli uu-mutkalla monessa kohtaa ja joko mentiin tyrkkypään ohi tai sit treenattiin erilaisia kulmia sinne mentäessä ja sieltä tultaessa. Esim. uu takaapäin ja siis tyystin kuolleesta kulmasta. Ja pikku Kaa poimi sen, kuin mansikan koppaansa! :) Se on opetettu sille n. kaks vuotta sitten. Eikäkun kaks ja pual. Joten ihan kiva, että valo oli jäänyt ylös.. joskus kun tuntuu, ettei sen päässä asu, kuin kaksi isoa korvaa. :D (hyi mua-oikeesti asuu muutakin). Puomi on mulle myös ainainen fiilistelyn paikka. Se vaan on niin maailman siisteintä, kun koira "valuu" sen alastulokontaktin läpi. Se siis juoksee, muttei loikkaa. Voi apuuuva, kun mä saan siitä kiksejä. Toivottavasti sei tuu mulle joskus olemaan vielä pettymys. Nyt ainakin rallatuttelee! :) Kepit. Meidän ikuisuusongelma, tarjoili tänään mulle gourmeeta. Panin kaaret ekaan ja vikaan väliin. Nou broblemo. Mä jopa muistin jäädä hiostamaan ihan viereen, sillä siitä Kaa häiriintyy. Ei, jos mä vedätän tai jään. Joten mä jäin ihan viereen. Ja yhtään, toistan, YHTÄÄN kertaa sei himmaillut tai tsiigaillut mua!! Ja mulla ei ollut edes namikuppia päässä, vaan matka jatkui!! :) Hihhei!! Yks "pakkokoulutuskohta" tuli: Kaa lipes multa sen uuputken jälkeen kepeille, vaiks piti tulla keinulle ohi. Se tryykäs sinne about metrin matkalta: siis putken suusta oli n. metri avokulmakepeille, minne siis ei pitänyt mennä, mut kaa meni. Ja koska se EI osaa avokulmia (vielä;)), niin se veti päin kaarta ja sit törmäsi siis siihen. Ja mitä tuumii hän? Menee alta ja kepittelee ja mä kehun. Toisaalta ei olis saanut kehua: sehän teki virheen. Mut sit taas mä en halua, että se alkaa ahistua kepeistä. Joten päätin kehua.

Sit keinu, jokatoisen kammo, oli kans pitkästä aikaa messissä. Mä kuulun siihen kategoriaan, joka stressaa keinua, vaikkei tarvis. Mä oon ihan varma, ettei kaa tiiä, kumpaa se menee tekemään, kun kiipeää keinulle. Niihin on ihan eri käskyt, mut silti. Mä vetoan taas niihin pään asukkaisiin. Sei tajua sitä eroa. Mut se meni tosi ookoosti taas. Mä en oo vissiinkään koskaan tehnyt sen kanssa keinua niin, että olisin ite kaukana. Molen aina lähellä hihkaisemassa sen "seis". Pitäis uskaltaa koettaa olla ite kauempana. Treenata sitäkin.

Että sellaset treenit. Ai ni, meinas unohtua: mä oon nyt tehnyt sille niitä visuaalisia haasteita: rimoissa erilaisia juiduja, ettei turtuis. Eikä oo muuten rimat kopissu! Tänään sit laitoin mun kukkaisen kaulahuivin (sellanen neliönmallinen) roikkumaan rimasta: roikku siinä keskellä rimaa, kuin pyykkinarulla. :D Ja arvakkaas: Kaa ei hypännyt sitä, vaan löi liinat kiinni ja meni nuuskiin, et MITÄ HEM*****IÄ?! :D Voi elämä sitä! :) Sit meni ihan hienosti mun huivivirityksenkin. Toisessa rimassa oli Särön apinapötkylä ja kaks mehukanisteria sen alla. Niitä sei ihmetelly. ;)

Mä sain niin kiksit taas treenaamisesta, et päätin, että kaks kertaa viikossa saa luvan alkaa taas. Kerta ei oikeesti riitä. Jos meinaa treenata, niinku oikeesti Treenata. Joten täytyy kehitellä toinenkin treeniaika meille. Miten tää nyt tuntuikaan taas niin kivalta?

750 kaloria!!

Kuvitelkaas sitä!! Sen verran hävis, kun käveltiin reippaan tunnin lenkki Tonden ja koirien kanssa metsässä. Tosin, osa saatiin takaisin hetimiten: meillä oli mukana kaakaota ja kermavaahtoa siihen päälle.. :P Niin namia!! :) Oli sikarankkaa kävellä, kun oli lunta, jossa ei ollut kukaan kävellyt: se silleen murtui aina jalan alta ja teki kävelystä aika haastavaa. Mut selvittiin. Autolle saakka! :D Demiä ei voitu enää ottaa mukaan. Nyt se on alennut väsyä, etenkin, jos on lunta. Jotenkin tosi surullista lähteä niin, että joku jää yksin kotiin.. puruluun kanssa, mutta silti. Aika kaksjakonen juttu, sillä samaan aikaan oli tosi kiva kävellä ja tehdä kunnon hikilenkki.

Sit déjavuu-juttu. Mä oon ennenkin sanonut tätä ääneen, mut on se aina jotenkin pysätyttävää, kun se tapahtuu. Sutinen oli aika veikeä koira, monella lailla. Kaks sille ominaista juttua oli nää: kun tuli hiekkatie, se huusi takaluukussa riemuissaan. Vinkui ja piipitti. Eikä sille voinut mitään. Se oli niin intoa piukassa: edessä oli joko agilityä tai pitkä metsälenkki. Se tiesi sen. Toinen sen ominaisjuttu oli, että se usein pitkin lenkkiä kärtti hanskaa: halusi repiä sitä. Sitä piti oikein tosissaan hätistellä pois. Ja nyt sitten Särö tekee noita molempia. Huutaa takaluukussa hiekkateillä ja kärttää hanskaa.. Mä tiiän: se on ihan normaalia monelle koiralle. Mut meillä sitä ei tee muut: Sutinen teki ja nyt Särö. Mä uskon, että tällä on joku tarkoituksensa taas. Älkää kysykö mikä, emmä tiiä. Mut jotenki tää koskettaa mua kauheesti. Mä näen pätkittäin paljon Sutista tuossa Särössä, vaikka ne onkin ulkoisesti IHAN eri maata. Mut samaa sielunpaloa niillä on. Hillumista, väsymättömyyttä, rasittavuutta. Joku juttu niitä yhdistää. Muukin, kuin me.

Sit vielä voin kertoa, että ollaan saatu rauha maahan. Huhhuh. Enää ei oo hotmamasta jälkeäkään. Tosin, Repo Einari saa pesun tänään: saas nähä, meneekö Särö siitä yhtä tilttiin.. Kiva, jos se taas sekoaa, kun just on rauhottunu.. Mä uskalsin jopa panna se kaikki neljä takaluukkuun ilman pelkoa, että Carroa ahistellaan by kolme sulhoa. Nounou. Ne ajat on nyt totaalisen ohi. Ja voin sanoa, ettei päivääkään liian aikaisin.. ;)

Seksishampoota

on olemassa. Ihan oikeesti. Se on sitä, millä pestään koira ja sen jälkeen se on muiden koirien nenään himoittava!! Voi elämän kevät.. Mä oon nyt sitä mieltä, että Carron juoksu on loppu. Ohi. Over. Slut. Ja sen kunniaksi ajattelin antaa hajuille huutia. Pesin Kaapelin ihka uudella shampuulla ja oikein hoitoainettakin kyytipoijaksi. Karva liki tukki viemärin, sillä taka-ajatus bee oli saada sen irtokarva lattiakaivon tukkeeksi. Se onnistuikin. Mutta sit se loppuhajujen hävittäminen. TSIISUS. Mä aina Oskun kanssa nauroin, kun se kiinnostui jokaisesta koirasta, kun sen pesi shampoolla. Demi ei ollut hotteina juoksupäivinä yhtään, YHTÄÄN, kiinnostava. Mut juoksun loputtua, sen pestyä, siitä tuli niiiiin hot. :D Ja ihan sama, pestiikö poika vai tyttö, hotiksi muuttui heti. Ja ny, NY MEILLÄ ASUU TAAS piippi. Jos mä oon rehellinen, ni meinaa mennä hermo. Aikuisten oikeesti. Mun tekis mieli mennä, ja vetää ilmastointiteippiä pari kiekkaa kuonon ympäri. Mutta, koska niin ei aikuisten oikeesti, (eikä kyllä lastenkaan oikeesti) voi tehä, niin mä kestän. Kestän ja puren hammasta.. Särö piippaa tuossa portin toisella puolella ja jätti TAAS syömättä, kun ei pysty. Ei pysty eikä kykene, kun äiti haisee taas niin ihanaiselle. Ja mun ajatus tästä kaikesta meni siis ihan persiilleen. Sain jo rauhoittuneesta sulhaslapsesta vikisevän eroksen. Ma en kesta tata enaa yhtaan paivaa. Enka yota. EHKÄ tän illan.

Loppuhehkutus viä: mä tein sen! Mä alotin mun uuden elämän uudelleen!! Mä kävin tänään pumpissa!! JIIHAA! Se on niin syntisen tuskaisen suloista! Ja tää jälkiolotila.. aaaah!

Jaahas

Näinköhän musta tuli sit petturi? Vaihdoin tällä tavalla blogia.. On meinaan tuo vuodatus tökkinyt tavalla jos toisella.. lähinnä etanoinut jne. Katsotaan, josko saavat sitä parannettua ja mut takas. ;) Vielä en me. Tässä Blospotterissa mua ahistaa tuo tunnistautuminen.. Mä yritin saada sen veke, mutten tiä, voiko sitä ees saada kokonaan pois. Katotaan. Pankaa nimee esiin! :)

Oltiin eilen Tonyn kanssa tokoilees. Tony seuras tosi hyvin, mut luoksetulo tökki. Paremmat namit ens kerralla. :D No ei kai. Oltiin me tokoilees. Mua alko niin hihityttää tää, et Tonyn kaa tokoilees, ni lipes taas juttu. Mut siis mulla oli Kaapeli ja Tondella pikkupojat Särö ja Repo. Repo teki ekana. Sille on paikallaolo vaikeeta. En tiä, onko se siks, että joutuu jäädä yksin, vai siks, että ei vaan osaa sitä: Tony on "antanu" sen varastaa agissa. Mikon ahistavaa kattoa: itte saa aina panikoida, että se karkaa liian aikasin.. ;) Noh, se nyt meni, kuten arvata voi. Lellumän hiipi Papin perään. Hipships. Mä sit (en usko teepussia siis) neuvoin, ettei mee niin kauas. IHAN lyhyttä etäisyyttä ekaks. Meni ehkä semisti paremmin, muttei ollu mikää sikavarman näkönen suoritus. Lisäks paikallamakuu ei onnaa niin, et Tony pääsis takas sen viereen ilman, että Lellukka nousee. Elikä eka pitäis malttaa vaan ihan vaikka paikallaollen palkkailla, ettei liiku vaiks ite. Arvakkaa, malttoko ne? Ei ni.

Sit teki Kaa. Se on IHAN pöljä, kun tekee sen kanssa sillon, ku se on himotuulella. Siis himottaa tehä-tuulella. NÄksi mua hihasta seuratessa. :) hihii.. ;) Seuraa hyvin, mut pikkasen ehkä edistää? Se istuu vähän vinoon, mut pomppaa ja korjaa ite aika hyvin. Tosin, on tullu liikesarja, et se istuu vinoon, pomppaa ja korjaa. Ehkei sekään oo ideaali? Sit harjottelin liikkeestä maahan, sillä SE on Kaapelin kompastuskivi. Sitei huvita maata. Saatika mennä käskystä maahan. Uuh. Mä oon tehny nyt niin, että kävelen, käsky maahan ja HETI ku se menee, ni nakkaan namin taaksepäin kädestäni sille. Siis et sen ei tarvi, ku napata se. On parantunu paljon, muttei se hyvä oo. Tein nyt lisäksi niinki, että namialusta (lapanen :)) maahan, seuraamista sen ohi, liikkeestämaahan ja vapautus alustalle. Toimi, muttei sikahyvin. Siitei kuulkaa tokokoiraa saa. Tekemälläkään. EVVVK. Se sanoo. Mut on se silti hauska tokokaveri: kaks jäärää siinä treenaa yhessä.. ;)

Sit Sääppä teki kans. Se on oppinu tuon sivulletulon vielä huonommin, kuin äireensä. Hyppii ja pomppii reisiä pitkin ja sit siitä lätsähtää sivulle. Ihan oikeaan paikkaan ja asentoon, muttei sitä kai noin pitkän kaavan mukaan kukaan jaksa kattoa tehtävän.. Noh, sitä sit pikkasen fiilailtiin. Ja luoksetulossa sei oikein käsitä, mitä tahotaan. Seuraaminen alkaa olla jo aika jees.

Sit tehtiin toka kiekka ja kuulkaa: Repo on NIIN paras! Mä nauroin ihan vedet silmissä sille: sen peppu irtoaa vielä joku kerta! :) Se NIIIIIIIN palvoo Tonyä ja tekee sata lasissa, onnesta soikeena! Tokossa yhistyy kaks sen elämän kiintopistettä: Tony ja namit! Saa vielä olla lähelläkin.. ;) I LOVE REPO! :) Son ihana!! Kaapelin kanssa hilluin hanskan kans ja otin vähän eteenlähetystä jne. alustalle. JA Särö teki pari sylkkäritreeniä ja eteenlähetystä lelulle. Kaikki koirat repi ihan intoa piukassa lelua! :) Tokokin on aika kivaa, ainakin näin harvakseltaan.. ;)